Hampurin kokoisessa kaupungissa oppii helposti laiskaksi kulkijaksi. Metroverkosto on laaja ja toimiva, eikä seuraavaa kulkupeliä tarvitse odottaa kovin kauaa. Oma lähilinjani pyyhkii laiturit tyhjiksi viiden minuutin välein, joten perävaloja ei juuri kannata surkutella. Tänään näin ensimmäistä kertaa tarkastajat vaunussa. Ikävä kyllä en päässyt näyttämään uutuuttaan kiiltävää lippuani, koska virkailijat astuivat viereiseen vaunuun. Joku sieltä kuitenkin näkyi kärähtävän.
Kuukauden aktiivisen käyttämisen jälkeen olen havainnut kyseisessä liikennevälineessä sekä hyviä että huonoja puolia. Nopeus, helppous, siisteys ja luotettavuus kuuluvat hyviin puoliin. Ensimmäisiä ongelmiani on ollut se, miten käyttää suljetussa kopissa vieraiden ihmisten kanssa jaettu aika. Havaintojeni mukaan ihmiset nukkuvat, pelailevat, kuten vierustoverini tänään tetristä, juovat kahvia ja tuijottavat tyhjyyteen. Suosituin metroharrastus on ehdottomasti lukeminen. Kaikki nämä ovat jonkinlaisia sijaistoimintoja, joiden avulla pyritään saavuttamaan yksityisyys ahtaassa junassa sekä tietenkin saamaan matka kulumaan, koska maisemiakaan ei juuri voi katsella. Lukeminen onkin mukavaa ajanvietettä mutta vaarallista. Olen muutaman kerran lähes ajanut pysäkkini ohi, koska kirjassani on ollut menossa niin kiinnostava kohta.
Ongelmia syntyy myös heti, kun vuoro on myöhässä. Aamun junani oli tänään kolme minuuttia myöhässä, mikä aiheutti sen, että se oli tupaten täynnä. Samaan junaan ahtoivat jo seuraavankin matkustajat. Matkan aikana pyrin hengittämään sisäänpäin ja varomaan edessä seisovan tytön pitkiä hiuksia. Erittäin hankalaa oli myös yrittää pidättää aivastusta, mutta onneksi kanssa- ahtautujani säästyivät. Pitkähiuksisten naisten ohella lyhyet, vahvaa hisuvahaa käyttävät miehet ovat hieman ikävämpiä matkatovereita ahtaan paikan tullen, puhumattakaan edellispäivän oluita hönkäilevistä.
Tähän mennessä en ole vielä kertaakaan eksynyt, mutta kerran kulkenut linjalla väärään suuntaan. Seikkailun paikka koittaa aina silloin, kun joku pysäkinväli on jostain syystä suljettu. Leppoisasta matkasta tulee tällöin poukkoilua linjalta toiselle. Näin kävi, kun viimeksi menin seuraamaan St. Paulin peliä. Huomenna pelataan jälleen kotipeli, ja odotan näkeväni tietyillä reiteillä useampia koppalakkeja. Kannattajilla on tapana kokeilla vaunujen kestävyyttä ei ainoastaan äänijänteillään vaan myös hyppimällä ja heiluttamalla vaunua. Voi olla, että tyydyn sittenkin jalkapatikkaan.
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?