Friday 10 December 2010

Itsenäisyyspäivä

Ulkosuomalaisena, kuten tittelini nykyään kuuluu, kaikki kotimaahan liittyvä nousee arvoon arvaamattomaan. Kämppiksen tekemät karjalanpiirakat ja isän Suomesta tuomat salmiakit maistuvat paremmilta nyt kuin ikinä Suomessa. Myös itsenäisyyspäivään liittyi aivan uusia sävyjä.
   Ensinnäkin unohdin käydä maanantaina ruokakaupassa, koska ajattelin, että kaupat ovat itsenäisyyspäivän takia kiinni. Toisaalta kaipasin saloissa hulmuavia siniristilippuja niin paljon, että kämppis pakottu minut lopulta piirtämään sellaisen.

Tuoreena Suomi-koulun opettajana sain kutsun Suomen konsulaatin viralliselle itsenäisyyspäivä-vastaanotolle. Tilaisuus oli hieno mutta jännittävä, koska en ole niin kokenut, mitä tulee tällaisiin virallisiin vastaanottoihin. Ilta järjestettiin merimieskirkolla, jota ei melkein tunnistanut samaksi, jonka muina aikoina näkee.


Ohjelmassa oli niin näyttelyn avajaiset kuin korkealaatuista musiikkiakin. Pääkonsuli Erja Tikka piti virallisen juhlapuheen ja esitteli illan taiteilijat: kuvataiteilija Hanna Variksen ja laulaja Esa Ruuttusen pianisteineen. Variksen näyttely on nähtävillä kirkolla tammikuuhun asti.
   Illan musiikillinen anti sisälsi viisi kappaletta, ensin Suomi-aiheisia ja sitten muutama joululaulu. Sylvian joululaulu kuultiin ylimääräisenä kappaleena (yleisön vastalauseista huolimatta =). Aivan lopuksi kaikki yhtyivät sekakuoroon Maamme-laulua varten. En ole koskaan nyyhkinyt kappaletta Suomessa, mutta nyt en ollut ainoa, joka pyyhki vaivihkaa silmäkulmiaan. Niin se varmaan sitten menee, että kotimaan merkitys kasvaa, mitä kauempana se on. Näihin isänmaallisiin tunnelmiin...
Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?