Monday 7 February 2011

Jumppahumpassa

Kun on itse ohjannut viisi vuotta ryhmäliikuntaa ja koulutettu siihen sun tähän, on aika mielenkiintoista mennä tekemään toisten ohjaajien tunteja. Varsinkin silloin, kun tunti pidetään vielä vieraalla kielellä. Syksyllä lenkkeilin kanaalin vartta, mutta koko ajan teki mieli tehdä enemmän. Tässä lähialueella sijaitsee muun muassa 70 euroa kuukaudessa verottava Elixian tyylinen hifi-sali saunoineen. Näillä tuloilla siis hieman yläkanttiin. Silloinen kämppikseni käytti lähialueen toista palvelua, Sportspassta, joten hakeuduin sinne.
    Internetin ihmemaa kertoo minulle (www.sportspass.de), että kyseinen liikuntaseura on yksi Saksan suurimpia. Sillä on Hampurin alueella 59 000 jäsentä, 5 liikuntakeskusta sekä tunteja lukuisten koulujen liikuntatiloissa. Seuralla on 33 vuotta ikää ja mottona tarjota liikuntaa kaikille. Se onkin mahdollista, koska kuukausimaksut ovat erittäin pienet: 4,4 euroa lapsille ja 8,5 euroa aikuisille. Seuran jäsen saa myös alennuksia yhteistyökumppaneilta, kuten autovuokrista ja Bianca-kengistä. Hassuin oheispalvelu on matkajärjestelyt: jäsenille räätälöidään mukavia aurinkomatkoja. Tällainen erinäisten asioiden yhdistäminen tuntuu olevan Saksassa tavallista: esimerkiksi Tschibo-yhtymä aloitti myymällä kahvia mutta välittää nykyään kaikenlaista matkapuhelimista koriste-esineiden kautta matkoihin.
      Parasta Sportspassa on se, että tunteja on kellon ympäri aamukymmenestä iltakymmeneen. Huonointa taas on se, että tunnit kestävät vain 50 minuuttia - eikä koskaan tiedä, mitä saa. Tunnin taso ja sisältö tuntuvat vaihtelevan ohjaajittain, jotka vaikuttavat liikkuvan harrastepohjalla. Olen omaan alaan liittyvän kokemukseni takia varmaan hieman ärsyttävä asiakas. Joskus tekisi mieli antaa palautetta ohjaajalle tunnin jälkeen, mutta ohjaajien onneksi saksani ei ole siihen vielä tarpeeksi hyvä.
     Tähän mennessä olen tutustunut muun muassa cardiofittiin. Tunnit vaihtelevat Jane Fonda -maisesta hyppimisestä sekavan koreografian läpijuoksemiseen. Harvoin tunnilla edes muodostuu mitään koreografiaksi kelpaavaa, kunhan juostaan edes takaisin ja toistetaan samoja liikkeitä. Myös kieli asettaa haasteita: Ensimmäisellä Sportspass-tunnillani luulin ohjaajan sanovan tupla-askelta kaffeliksi, kunnes tajusin hänen sanovan mikkiin double. V-askel on täälläkin V ja grapewine oma itsensä, mutta esimerkiksi kantapeppuun on l´ecole, tai jotain sinne päin. Kuulostaa fiinimmältä.
      Olen käynyt myös workout- sekä BBRP-tunnilla, jotka ovat lihaskuntotreeniä. Kummallisinta on, että tunneilla yleisimmin käytetty puntti on 750g, valikoimassa ei edes taida olla niin painavaa vaihtoehtoa kuin kolme kiloa. Viime viikolla löysin kuitenkin vihdoin oman tuntini tai sanotaanko ohjaajani. Poitsu kehuskeli, että kun teette tämän, teillä on pian Michele Obaman käsivarret. No minähän tein sen ja paljon muutakin, enkä keskiviikkona meinannut päästä rappuja alas. Huomenna on jälleen tiistai ja aion todellakin olla jälleen paikalla tekemässä Obama-treeniä.
1 comment on "Jumppahumpassa"
  1. Hyvä Heidi! Taas on haban aika! mä hankin sellaisen kiipeilemällä kankaita kattoon...! Terv. Usva, alias Vaahteramäen Iida

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?