Pankkitilifarssi

Syksyn selvisin ilman mutta vuodenvaihteen jälkeen päätin vihdoin avata pankkitilin Saksassa. Suomen kotipankkini internetpalvelin toimii oikein hyvin, eikä minulla muistakaan syistä ole ollut tarvetta Saksan pankkimaailmalle. Tärkein kriteerini oli avata edullinen tai mahdollisesti jopa täysin ilmainen pieni sivutili. Ensimmäinen pankki karsiutui korkeisiin kuukausimaksuihin. Toinen siihen, että hakijalta vaaditaan vakaat ja varsin korkeat kuukausitulot. Lopulta löysin tien internetpankkien maailmaan. Niiden palvelut ovat ilmaisia, mikä osin perustuu halpalentoyhtiöiltä tuttuun toimintatapaan: Asiat hoidetaan netissä ja tarvittaessa palvelupisteiksi lainataan postin tiskit.

      Täytin ensimmäisen ehdokaspankin paperit ja jonotin postin tiskille. Hieman tylynoloinen virkailija vaati minua allekirjoittamaan paperin kahdesti, koska lopputuloksen tulee näyttää täysin samalta kuin passissa. Tämä tuotti minulle hieman ongelmia. Passinimikirjoitukseni on nimittäin järjestyksessään toinen nykyisen nimeni kanssa. Ensimmäisellä käyttökerralla vahvistin allekirjoituksellani, että silloisen kollegani koiralla oli juoksuaika eikä se siksi voinut osallistua tulevan viikonlopun agility-kilpailuun. Nykyinen allekirjoitukseni ei juuri muistuta noita jäykkiä alkuaikoja.

        Viikon kuluttua sain pankista kirjeen, jossa todettiin ystävällisesti, että emme voi hyväksyä Teitä asiakkaaksemme. Syitä ei juuri selitelty, mutta taustalla lienee asemani epämääräisenä ulkomaalaisena sekatyöläisenä - tai vinoon mennyt allekirjoitus.

           Onneksi Saksassa kuitenkin riittää pankkeja, joten tartuin seuraaviin hakemuksiin. Ensin täytetään hakulomake netissä, sitten tarkistetaan kotiin lähetetyt paperit ja lopulta jonotetaan taas postiin. Siellä virkailija täyttää järjestelmään vielä passin tiedot ja toimittaa paperit eteenpäin.

     Viime perjantaina sain taas kirjeen pankista. Minua pyydetään kohteliaasti, että tarkistaisin syntymäaikani ja allekirjoittamisen jälkeen kiikuttaisin lomakkeen jälleen postiin. Suomalaisille tiedoilleni tiskillä leppoisasti naureskellut virkailija oli kirjannut syntymäaikani väärin, joten se erosi selvästi itse etukäteen ilmoittamastani. Täysi-ikäisenä sentään oli minua pitänyt.

        Huomenna marssin jälleen papereineni passeineni jonottamaan postin tiskille ja jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. Onneksi täällä Saksassa kuitenkin riittää pankkeja, joten vielä on muutama järjestelmä kokeiltavaksi - Elleivät ne sitten ylläpidä yhteistä kortistoa epämääräisistä ulkomaalaisista, jotka eivät osaa ilmoittaa syntymäaikaansakaan oikein.