Monday 5 September 2011

Jumpassa nudistien kanssa

Syksy saa, vaikka sitä ei Kölnin kesäisissä lämmöissä vielä huomaa. Kalenterin mukaan on kuitenkin syyskuu ja siis aika aloittaa innolla uudet harrastukset. Sportspass jäi Hampuriin enkä ole löytänyt Kölnistä vastaavaa toimintaa. Kesä tuli ja meni, mutta nyt on aika pitkästä aikaa palata urheilullisempaan elämään. Kävinkin viime viikolla vierailemassa läheisessä Wellness-keskuksessa (www.neptunbad.de). Kyseessä on Kölnin vanhin kylpylä, josta on kymmenen vuotta sitten remontoitu moderni hyvinvointikeskus. Les Millsin jumppaa, Gymtechin tietokoneistettu sali, kylpyläosasto. Laatua kaupunki-ihmiselle arjen kiireeseen.

Jo tutustumiskäynti oli mielenkiintoinen. Kiersimme salin ja kokosuuren rakennuksen. Ilma oli kaunis, joten sivuutimme myös auringonottoterassin, joka oli aivan tupaten täynnä. 90% tyypeistä lokoili leppoisasti ilman rihman kiertämää. Siinä seistessämme lähti eräs mies tulemaan pukuhuonekäytävää kohti - pyyhe mukana mutta olalla. Hups. Alakerrassa yritimme vilkaista erikoiskylpylän puolelle, mutta sielläkin oli alastomia ihmisiä juuri menossa altaaseen tai pois tulossa. Niin, kertoi esittelijä, meillä on täällä tämä textilfrei sääntö kylpylä- ja saunaosastolla. Että ei uimapukuja ja muita turhia vermeitä, mutta kyllä täällä käytävillä pitäisi johonkin itsensä peittää...

Saksalaisilla tuntuu olevan kaksijakoinen suhtautuminen alastonkulttuuriin. Toisaalta monet saksalaiset ystäväni vetäytyvät vaatteineen suihkutiloihin ja tulevat vasta täyspukeissa kylpyhuoneesta ulos. Toisaalta taas Saksa on vanha ja perinteinen nudistimaa, olihan nudismi jo tärkeä osa DDR:nkin kulttuuria. Kaikilla rannoilla ja uimapaikoilla on täällä oma nudistialueensa. Eräs sellainen alue Kölnissä sijaitsee turisteille suunnatun maisemakondolihissin alapuolella. Ehkä he luottavat siihen, että turistiti keskittyvät yläilmoihin eivätkä katso alas (kuten me teimme). 

Tämä tyttö ei kuitenkaan pienestä hetkahda vaan päätin liittyä vanhan ja arvokkaan kylpylän jäseneksi, lähinnä hyvien urheilumahdollisuuksien takia.

Tänään uskaltauduin ensimmäistä kertaa kylpylän puolelle. Ensin pitää sanoa, että rakennus on valtava ja kysyin muutamankin kerran suuntakoordinaatteja, ennen kuin uskalsin, siis pelkkä pyyhe päällä, lähteä pukuhuoneesta hipsimään kohti saunatiloja. Ne eivät sijaitse aivan vierekkäin. Raput alas ja harmaa ovi auki - ja  siellä aukesi uusi maailma. Veden solina, lämpö, altaat, lepotuolit ja viherkasvit vastaanottivat uuden, hämmentyneen tulijan.

Ensin tarkkailin ympäristöä. Uima-altaaseen oli juuri pulahtamassa kaksi naista, alastomina kuin venukset konsanaan. Sivustalla makoili pariskunta pyyhkeiden alla lepotuoleissa, mies näytti nukahtaneen. Toisaalla luki kylpytakkiin kääriytynyt mies Paasilinnaa ja altaan reunalla nuorimies sanomalehteä. Ei muuta kuin pyyhe naulaan ja vapaana kirmaamaan muiden joukkoon. Kieltämättä olo oli, no, alaston. Tuntui, että jotain puuttuu. Sauna oli kuitenkin ihan kelvollinen suomalaisellekin eikä altaassa polskimisessakaan mitään vikaa ollut. Sitäkin lakkasi ajattelemasta, että ympärillä uiskenteli, makoili ja rentoutui ihmisiä kylpytakeissa, pyyhkeissä ja luonnon asussa. Tai ajatteliha sitä toki, mutta sisäinen alkuhihitys rauhottui.

Selvisin ensimmäisestä kerrasta hengissä enkä usko, että muillakaan kerroilla ongelmia tulee. Ensinnäkin pääsymaksu on niin korkea, että se varmasti jo lajittelee käyttäjiä - ja toisaalta Saksassa tunnutaan olevan sitä mieltä, että kylpylä ei ole kylpylä, jos siellä tarvitsee peittää itsensä keinokuituihin.