Frankfurtin kirjamessut

Süddeutsche Zeitungin mukaan  79 700 000 saksalaista ei tänäkään vuonna osallistunut Frankfurtin kirjamessuille. Ensin hieraisin epäuskoisena silmiäni, kunnes tajusin, että niin, loput 300 000 asukasta vieraili viisipäiväisillä messuilla. Keskiviikosta perjantaihin messualue on auki vain kutsuvieraille, kirja-alan ihmisille ja koululaisryhmille. Lauantai ja sunnuntai on tarkoitettu kaikelle kansalle.

Onneksi pääsin itse paikan päälle jo perjantaina, jolloin valtavissa halleissa mahtui sentään joten kuten kulkemaan. Islanti oli tämänvuotinen kohdemaa, ja siksi laitoksemme islannin opettajat olivat organisoineet bussimatkan Frankfurtiin. Päivästä tuli pitkä mutta mielenkiintoinen. 

Pelkästään messualue oli elämys sinänsä. Kun alueelle astui sisään, tuntui siltä, kuin olisi jossain tulevaisuuden avaruuskaupungissa. Horisontissa näkyi vain betonisia rakennuksia; kaikki messuhallit koostuivat valko-harmaista sävyistä, lasista ja erikoisista muodoista. Alueen valtavuudesta kertonee se, että sen sisällä kulkivat shuttlebussit, koska välimatka sisäänkäynniltä seuraavalle oli melkoinen.

Hallien ympäristö muodosti aivan oman maailmansa. Mietin, kuinkahan monta päivää siellä voisi harhailla pääsemättä ulos - tai ennen kuin kukaan tajuaisi heittää sieltä pihalle. Näyttelyhallien keskellä olevilla aukioilla oli kahviloita, suihkulähteitä ja penkkejä. Ja itse hallit! Näytteilleasettajien ständejä oli 7500. Kartasta piti todella valita alueet, mitkä haluaa ehdottomasti nähdä ja ne, joihin mennään sitten, jos vielä jaksetaan. 

Aluksi saimme esittelyn Islannin paviljonkiin, ja sitten aloitimme omatoimikierroksemme kansainväliseltä osastolta.  Pitihän toki heti ensimmäiseksi käydä tutkimassa Suomen edustus. Lounaan jälkeen jatkoimme lastenkirjojen ja sarjakuvien osastolle ja loikimme siellä täällä. Illansuussa meidät oli kutsuttu viralliseen vastanottoon Islannin palviljonkiin. Kirjahyllyjen välissä tarjoiltiin katkarapukeittoa ja erilaisia juomia jazzmusiikin soidessa taustalla. Punaviinilasit laskettiin syömisen ajaksi kirjojen väliin odottamaan.

Kokonaisuudessaan messuista jäi aika ristiriitainen kuva. Kalleine pääsylippuineen ne ovat aika kaupalliset, ja silti varsinainen myynti on alueella kielletty. Tämä johtaa muun muassa siihen, että sununtaihin mennessä kirjoja on vain ´hävinnyt´.  Toisaalta pääsylippu oikeuttaa vain sisäänpääsyyn messualueelle, ei esimerkiksi kirjailijoiden luentatilaisuuksiin, joihin piti ostaa erikseen lippu. Umberto Ecoa olisi mielellään kuunnellut, mutta 50 euroa on aika paljon yhdestä puolitoistatuntisesta. Huhu kertoi, että lippu, jolla pääsisi kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin kaikkina messupäivinä, maksaisi yli 1000 euroa.

Jos olisin kustannusalan ihminen, arvostaisin messuja varmasti niiden kansainvälisyyden takia: ei liene parempaa paikkaa tavata erimaalaisia kustannustalojen edustajia ja neuvotella yhteistyöstä. Itse messualuekin oli näkemisen arvoinen ja kokonaisuudessaan päivä oli todella hauska, mikä johtui kyllä  myös seurasta. En usko, että Frankfurtin kirjamessuista tulee jokavuotinen tapahtuma kalenteriini, mutta seuraavan kerran siellä voisi vierailla 2014, kun Suomi on messujen kutsuvierasmaana.