Thursday 10 November 2011

Teatterissa

Olen jo pitkään kaivannut teatteritaiteen pariin, mutta olen pitänyt kielimuuria jotenkin liian korkeana. Elokuvia nyt katsookin jo saksaksi dubattuina, (siihenkin tottuu, vaikka alussa inhosin epäsynkronista puhe-ääni-yhdistelmää tai sitä, kun Bruce Willis ei kuulosta Bruce Willikseltä) mutta eikö teatteri ole hieman eri asia?

Toisaalta, miksi asettaa kieltä esteeksi. Joskus suomenkielisetkin teokset ovat jääneet etäisiksi, joten mikä ja kuinka suuri oikeastaan on kielen rooli näyttämöllä? Tähänastisen elämäni hienoimmat teatteriesitykset kun ovat sattuneet olemaan aivan oudonkielisiä. Vuonna 2003 näin Hollannissa Adriyn Zholdakin lähes nelituntisen teoksen, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Näyttelijät puhuivat venäjää, joka oli puhuttu ääninauhalle hollanniksi. Ensimmäisen tunnin vihasin teosta. Seuraavaan väliaikaan mennessä toivoin, ettei se koskaan loppuisi. Tämä ohjaaja on muuten sama, joka vieraili hiljattain Anna Kareninalla Turussa. Pari vuotta sitten näin Göttingenissä Beckettin Huomenna hän tulee - näytelmän, joka voitti Lahden kaupunginteatterissa pyörineen version mennen tullen, vaikka en jälleen ymmärtänyt sanaakaan.



Schauspiel Köln on arvostettu ja palkittu teatteri, jonka nykyinen rakennus on 60-luvulta. Kompleksin toisessa osassa toimii Kölnin ooppera. Nobel-voittaja Elfried Jelinekin teksteistä koottu kolmeosainen teos näytti trailerin perusteella niin monipuoliselta elämykseltä, että päätin heittää kielikysymykset nurkkaan. Yli kolmetuntinen teos osoittautuikin yhdeksi hienoimmista koskaan näkemistäni katkelmista, nykyteatteria parhaimmillaan, vaikka seassa olikin myös tuttua brechtiläistä.

Teoksen teemoina olivat ihmisen tarve rakentaa, moderni yhteiskunta ja moderni työväestö vastaan luonnon hallitsemattomuus ja erityisesti veden elementit. Näyttelijät olivat lähes koko ajan näyttämöllä, lisäksi ensimmäisessä osassa oli tanssijoita ja mieskuoro. Eräs komeimmista kohtauksista oli koko lavaensemblen muodostaman kuoron 20 minuuttinen laulu-taputus-hymistys-lausunta. Toki harmitti, että tekstiä oli niin paljon, etten aina pysynyt siinä mukana. Seuralaiseni ymmärsi tekstistä vielä vähemmän kuin minä, mutta oli silti aivan huumaantunut. Teatteri-ilmaisunohjaajaystäväni totesikin, että teoksessa oli viety taiteelliset ideat loppuun asti - kuten se, mitä kaikkea voi tehdä ja tapahtuu, jos lava päätetään täyttää vedellä - ja nousi ensimmäisten joukossa antamaan seisoma-aplodit. 

Seuraavan kerran menen vierailulle Schauspieliin viimeistään helmikuussa, kun vien opiskelijani katsomaan Bertol Brechtin näytelmää Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (Herr Puntila und sein Knecht Matti). 

Na, was? Weg mit dem Haus! Wem bürden wirs auf? Das Wasser trägt alles, wir müssens ertragen, und Schweigen breitet sich aus. Schweigen besänftigt die Not und das Wasser die Erde. Und Stille jetzt.

Keltainen valo. Black out. Hiljaisuus.



                               Jelinek: Das Werk / Im Buss / ein Stutz