Murtovarkaus

En pidä päivärasismista. Siitä, että maanantaita aina haukutaan ja perjantaita juhlitaan (ne jatkuvat TGIF-päivitykset naamakirjassa) ja sunnuntaina on ihana vaan olla. Minusta maanantaisin on kiva aloittaa uusi viikko ja joskus on ihan mukavaa, että on keskiviikko tai lauantai. Oma inhokkipäiväni on torstai, mutta se ei nyt kuulu tähän. Tämä tarinani kertoo kuitenkin maanantaista, jolloin kaikki ei mennyt niin sanotusti putkeen.

Päivä alkoi sillä, että pudotin kaikenlaisia tavaroita lattialle. Harmittavin takaisku oli lempihajuvesipullon särkeminen, minkä jälkeen olikin aika lähteä töihin. Siellä odotti omanlaisensa kaaos. Laitoksemme toimistoon oli viikonloppuna murtauduttu. Ensin kaikki näytti yllättävän hyvältä, kannettavat olivat paikoillaan eikä muutakaan ollut hävinnyt. Sitten selvisi, että rasiallinen työhuoneiden vara-avaimia oli kateissa. Tästä pääteltiin, että kaikissa huoneissa on käyty. Olinkin jo ihmetellyt aamulla kevyesti aukenevaa työhuoneeni ovea. Huoneiden inventoinnissa selvisi, että vahingot olivat silti vähäiset. Minun huoneestani oli hävinnyt pieni fennistien käteiskassa, joka lopulti vaikutti olleen ainoa hävikki. Kahvikassani (1,20 e), suklaalevy ja kaikki suomenkieliset kirjat olivat kuitenkin omilla paikoillaan.  Mielessä kävi, oliko kyseessä ollut jonkun turhautuneen fennistin kosto. Lähinnä tilanne aiheutti henkisiä kärsimyksiä, sillä onhan inhottava tietää, että paikkoja on pengottu eikä avainten senhetkisestä olinpaikasta ole havaintoa. 

Kuva täältä.

Päivä kului siis murtoa päivitellessä, ja iltaan mennessä selvisi, että yliopisto saa pikavauhtia järjestettyä oviin uudet lukot. Kotona jatkoin asiasta touhottamista ja halusin lähteä lenkille touhottamaan lisää, vaikka herra poikaystävä melkein torkkui sohvalla. Hän on kuitenkin helppoa sorttia ja suostui lähtemään mukaan. Jälkiviisaana voi toivoa, ettei hän olisi aina niin helposti mukaan lähtevä.

Lähtöhässäkässä irrottelin avainnippuja toisistaan, pudotin taas yhdet avaimet lattialle, poimin ne mukaan, suljin oven - ja tajusin, että kädessä ovat työpaikan avaimet, siis niihin lukkoihin, joita siellä paraikaa ollaan vaihtamassa. Aina niin positiivinen herra poikaystävä lähti vihellellen kaivelemaan roskiksia, mutta minä jäin suomalaiskansallisesti myrskypilvenä rapulle huutelemaan perään, että mitä se nyt taas aikoo. Heräsin synkkyydestäni, kun tajusin, että herra alkoi muovinpalalla ronklata ovea ja lukkoani. Koko päivä oli mennyt murtoasioista puhuessa ja tässä, silmieni alla, yrittää rakas poikaystäväni nyt murtautua kotiini. Samalla minulle selvisi, että hän oli kerran murtautunut omaan kotiinsa kirjastokortilla. Hurraa saksalaiset ovet ja turvallisuus!

Kokkola, vois olla kiva paikka asua tämäkin.

Voin jopa sanoa, että onnekseni puuha ei kuitenkaan onnistunut. Oli ilo tietää, ettei asuntooni ihan noin vain murtauduta. Alakerran naapuri oli tällä välillä kotiutunut, joten lähdimme seuraavaksi soittamaan ovikelloa. Olimme olleet matkalla lenkille, joten puhelimet ja muut ylimääräiset tavarat olivat kotonani lukkojen takana - kuten myös se vara-avain, jonka olin herra poikaystävälle tällaisten tilanteiden varalta antanut.

Naapuri osoittautui perin kölniläiseksi, puheliaaksi ja ystävälliseksi vanhaksi rouvaksi, joka tarjosi kaikki puhelimet käyttöön ja keitti vielä kahvitkin päälle. Siinä ammattiapua odotellessamme saimme kuulla puolet elämäntarinasta ja kaikki tulevaisuudensuunnitelmat. Jotenkin minua ei enää edes niin harmittanut vaan alkoi jopa vähän hyrisyttää koko absurdi tilanne. Me juoksutrikoissamme maanantai-iltana vieraan ihmisen keittiössä juomassa kahvia ja odottelemassa lukkoseppää murtautumaan asuntooni. Saksassahan ei tunneta sellaista käsitettä kuin huoltoyhtiö, vaan tällaisissa tilanteissa soitetaan yksityistä apua keltaisilta sivuilta. 

Brugge. Tänne pääsisi ehkä ikkunasta.

Lopulta avaaja saapuikin ja parin minuutin ronklaamisen jälkeen olivat molemmat ovet auki. Ensimmäinen ovi aukeaa käytävään ja oli siksi haastavampi kuin  sisäovi. Hyvä tieto tämäkin. Ovien auettua selvisi herran taksa ja se, että homma oli jossain määrin puolipimeää. Iltataksa tarkoitti tuplakorvausta ja toinen ovi tarkoitti vielä mahdollista tuplausta... Tällaiseen ei kuitenkaan päädytty, mutta muuten aika röyhkeästi tyyppi vei eurot kotiin. Eipä siinä juuri vaihtoehtoa ole, kun hän on juuri avannut ovesi, jotka olet tyhmyyttäsi itseltäsi sulkenut. Tyhmyydestä sakotetaan, niinhän se menee.

Lenkki jäi siltä illalta väliin ja seuraavana päivänä koko episodi lähinnä jo nauratti. Sain töissä uudet avaimet ja varmistin, että herra poikaystävä jättää vara-avaimeni omaan kotiinsa vastaisuuden varalle. Näin tapahtui - avain roikkuu nyt naulassa seuranaan heijastin: Tulossa taas - Äinään pimeät.