Elävän kirjailijan seura

Harmittelen usein sitä, että Köln on niin kaukana Berliinistä. Henkilökohtaisten syiden ohella minua harmittaa se, että emme kovin usein saa nauttia kirjallisista vieraista.  Finnlandia Instituutti, residenssit ja muut kulttuuririennot keskittyvät Berliiniin ja sen lähialueille. Jos Saksaan lähetetään suomalaisia kirjailijoita, vierailu käsittää lähinnä Berliini-Hampuri-Greifswald -akselin, koska junamatkat taittuvat sen sisällä parissa tunnissa.

Frankfurtin kirjamessut lähestyvät, mikä näkyy liikekannallepanona jo nyt. Suomi on vuoden 2014 kunniavierasmaa/Ehrengast, mikä tarkoittaa kaupallisten näkökohtien lisäksi monenlaista aktiivisuutta  ja yhteistyötä saksankielisessä Euroopassa. Minäkin aion pakata opiskelijat bussiin ja tehdä päiväretken Frankfurtiin pällistelemään Suomen paviljonkia, jonka ilme tullaan muuten julkistamaan piakkoin. Saa nähdä, tuleeko siitä niin COOL, kuin projektin nimike antaa ymmärtää.

Pidemmittä jorinoitta varsinaiseen aiheeseeni, eli Kjell Westön vierailun pari viikkoa sitten. Westöllä on mitä parhain syy tulla piipahtamaan Reinin laaksossa: Hänen saksalainen äänensä, Paul Berf asuu naapurustossani Sülzin kaupunginosassa ja on muuten aikoinaan opiskellut siinä laitoksessa, jossa tällä hetkellä työskentelen. Westö oli saatu monen tahon yhteistyönä luentatilaisuuteen Kölnin kaupunginkirjastoon. Tilaisuuden juonsi Berf ja Westön lisäksi lavalla istui näyttelijä, joka luki otteita juuri saksaksi julkaistusta Gå inte ensam ut i Natten (2009) - Geh nicht einsam in die Nacht -teoksesta. Luennan perusteella teos vaikutti ihan kiinnostavalta mutta samalla hieman sekavalta. Sehän on saanut myös kritiikkiä siitä, että tiivistää ja karsia olisi pitänyt. 

Puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua oli vielä aika hiljaista.

Kjell Westöltä on julkaistu saksaksi neljä romaania, joiden kaikkien kääntäjänä on toiminut Paul Berf. Kahden herrasmiehen toverillinen jutustelu oli sympaattista. He ovat tehneet yhteistyötä jo pitkään, ja puheesta heijastuikin arvostus toisen työtä kohtaan. Berf työstää muuten tällä hetkellä käännöstä Westön uusimmasta romaanista, Kangastus 38, joka tullaan julkaisemaan Frankfurtin kirjamessujen aikaan.

Penkkirivit täyttyivät mukavasti, vaikka opiskelijoita ei juuri näkynyt. Se oli hieman harmi, sillä Westö näytti oivallista esimerkkiä vieraiden kielten käytöstä. Hän puhui illan aikana saksaa, ruotsia ja suomea samalla kun käyty keskustelukin sivusi kielellisiä identiteettejä. Westö on tehnyt suuren osan journalistisesta työstään suomeksi mutta kirjoittaa kaunokirjallisuutta vain ruotsiksi. Jako oli kuulemma alusta asti selvä, koska ruotsi on hänen tunnekielensä. Suomen ja ruotsin lisäksi Westö osoitti omaavansa erinomaiset taidot saksan kielessä.

Westö x 2

Keskustelua oli mainio seurata. Berf esitti kysymyksiä saksaksi ja Westö vastaili saksaksi, mutta vaihtoi ajoittain ruotsiksi, jotta sai esitettyä tarinansa tai ajatuksensa nopeammin ja selvemmin. Välillä Berf kysyi selvennystä ruotsin sanaan ja välillä Westö tarkisti saksan kielen ilmaisuja. Oli todella sympaattista ja mieltä lämmittävää, kun charmantti menestyskirjailija kysyi puheensa ohessa rauhallisesti saksan sanoja tai tarkisti fraaseja. Olisivatpa opiskelijat olleet paikalla todentamassa ennakkoluulotonta kielenvaihtoa! 

Nyt tulee kovan luokan tunnustus: En ole lukenut yhtäkään Westön tiiliskivistä, eikä siihen ole oikeastaan sen ihmempää syytä. Historia kiinnostaa minua eikä minulla ole antipatioita suomen-ruotsalaisia kohtaan. On ehkä vain ollut puutetta ajasta. Jaseliseli. Nyt olen kuitenkin tehnyt uuden vuoden lupauksen ennakkoon ja aion tarttua Westön uusimpaan, myös Finlandia-ehdokkaana olleeseen kirjaan. Niin suuri yleisö ei voi olla täysin väärässä - ja niin charmantti mies ei voi olla kuin hyvää seuraa.