Tuesday 16 December 2014

Keski-Euroopan talven pimeys

Anteeksi vain te Suomessa asuvat suomalaiset. En halua yhtään väittää, etteikö päivä olisi siellä tällä hetkellä kovin lyhyt ja elämä raskasta ja ankeaa. Saatte kaiken myötätuntoni. Tiedän, että keskipäivällä on vielä hämärää ja iltapäivällä jo pimeää. Silti haluan kertoa sanasen siitä, millaista talvinen pimeys on täällä Saksassa. Tai ainakin Kölnissä.

Aivan ensimmäiseksi todettakoon, että päivä ei ole kesällä läheskään niin pitkä ja valoisa kuin Suomessa eikä siis talvella yhtä lyhyt ja synkkä. Vaihteluväli on kapea. Kun siihen lisätään vielä se, että vuodenajat ovat se vähän valoisampi ja vihreä versus se synkempi ja harmaampi., ei vaihtelua noin muutenkaan ole kehumiseksi asti.
Oho! Valoja.
On kuitenkin muutamia muitakin asioita, jotka vaikuttavat siihen, että kun alkuillasta tulee pimeä, täällä todella on pimeä. Ensinnäkin Kölnissä ei ole ikinä lunta. Oho, valehtelin! Viimeisen neljän vuoden ajalta muistan yhden lumisen viikonlopun ja joitain yksittäisiä päiviä tyyliin kerran vuodessa. Lumi tekisi kaikesta niin paljon kirkkaampaa! Mutta ei, tyytykäämme kaiken harmauteen ja kauniisiin ruskean sävyihin.

Niitäkään ei kyllä juuri näe, sillä saksalaiset eivät oikein välitä katuvaloista. Useampi vierailulla käynyt akateemikko valittelee iltakävelyjen mahdottomuutta, sillä katuvalot on suunnattu autoteille eikä puistoja juuri ole valaistu. Puiston laitaa kiertää usein yksi valokuja, mutta itse puistossa ei ole yksittäisiä valoja enempää. Eräässä kaupunginosassa on pieni kanaalinpätkä, joka on valaistu. Iltaisin lenkkeilijöiden jono kiertää jonossa tuota lenkkiä, sillä muualla ei näe juosta. Eräällä ystävälläni on talvisin erikoisjärjestely: Hän saa tulla kerran viikossa myöhemmin töihin, jotta pääsee juoksemaan arkena edes kerran. Töiden jälkeen olisi liian pimeää.
Alla olevassa kuvassa seison puistotiellä, joka kulkee erään puistopalstan läpi.
Etsi kuvasta pyöräilijä ja kaksi kävelijää.

Tätä taustaa vasten täytyy vielä huomauttaa, että musta ja ruskea ovat Keski-Euroopan muodikkaimmat pukeutumisvärit. Seuraa siinä sitten kevyttä liikennettä, kun kaikki maastoutuvat, mustaan. Ajaminen ilman pyöränlamppua on tietysti itsemurha, mutta lähinnä ongelmana ovat kävelijät. Kuulun nimittäin niihin harvoihin kulkijoihin, jotka kantavat heijastimia. Saksalaiset eivät oikein edes tiedä, mikä se on. Ystäväni aina naureskelevat bambeilleni ja muille minusta roikkuville härpäkkeille, mutta itse pidän niitä elinehtona, Koululaisten repuissa on heijastinnauhaa mutta vaatteissa ei mitään. Toiset pukevat lapsensa heijastinliiveihin, mutta useimmat eivät. Ihmettelen, ettei kolareita ja onnettomuuksia satu enempää, sillä katujen pimeydestä eteen syöksähtelee jatkuvasti pieniä telmijöitä potkulaudoillaan. Lauta on tällä hetkellä pyörääkin suositumpi kulkuneuvo mutta myös hyvä keino terrorisoida ympäristöä.

Niin, että seuraavan kerran, kun valitat Suomen pimeyttä, mene heijastiminesi lumen ja katuvalojen valaisemaan puistoon ja ajattele Kölniä. Ihaile valaistua reittiä ja naureskele Kölnin potkulaudoille.
Pimeetä o. On pimeetä.
2 comments on "Keski-Euroopan talven pimeys"
  1. Allekirjoitan. Myös leikkipuistot ovat pääsääntöisesti valottomia, eli jos katsotaa asian positiivista puolta niin noin viiden aikaan tarhasta tullessa lapsi saa keinua siellä ihan rauhassa kun kukaan muu ei halua pimeään puistoon. Vanhempien on vain pidettävä huolta ettei näköyhteys lapseen katoa missään vaiheessa, tai ehkä taskulamppu olisi myös hyvä vaihtoehto jotta lapsen vähine heijastimineen löytää vielä sieltä pimeästä.

    ReplyDelete
  2. Heh, sehän olisi hauska yhteinen leikki lapsille ja vanhemmille: Etsi lapset puistosta, kun tulee aika lähteä kotiin. Se, joka piiloutuu parhaiten, jää ilman iltapalaa ;)

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?