Saturday 7 February 2015

Päiväretki Aacheniin

Minulla oli syksyllä töissä seuranani harjoittelija Suomesta. Hän kävi viikonloppujen aikana läpi kaikki lähialueen kaupungit ja kylät Hollantia myöten. Mitä minä tein? Siivosin, tapasin ystäviä ja kirjoittelin näitä juttujani. Kun kaikkea voi tehdä vähän myöhemmin ja uudesta on tullut arkea, lakkaa kiinnostamasta, mitä kaikkea tunnin tai kahden junamatkan päässä odottaa. Kuten nyt vaikka Aachen.

Aachen on Hollannin ja Belgian rajalla sijaitseva 260 000 asukkaan pikkukaupunki, joka on kuuluisa tuomiokirkostaan. Viime lauantaina löysin vihdoin tarpeeksi motivaatiota astua paikallisjunaan ja ajella Aacheniin. Hyvällä ystävälläni oli siellä nimittäin ensimmäisen taidenäytelynsä avajaiset ja niitähän ei parannut missata. Tietysti minua kiinnosti myös nähdä kirkko, joka on Saksan ensimmäinen Kulturdenkmal ja maailmanlaajuisesti toinen kohde, joka on päässyt UNESCOn kulttuuriperintölistalle.

Aachenin rautatieasema sjaitsee kukkulalla, josta laskeudutaan alas kaupunkiin. Oikeastaan koko kaupunki tuntuu olevan jatkuvaa ylä- tai alamäkeä. Junalla tullessa tämä tarkoittaa sitä, että kaupunkiin laskeudutaan yläviistosta ja rata kiertää lähes kaupungin päällä. Olimme matkalla googlettaneet ohjeita, joten tiesimme, minne lähteä suunnistamaan. Vanha kaupunki ja tuomiokirkko löytyivätkin pian. Se ei näyttänyt ulkoapäin mitenkään isolta tai ihmeelliseltä pytingiltä mutta oli sisältä yksi koristeellisimmista ja krumeluureimmista kirkoista, joissa olen käynyt. Minulla ei ole sisätiloista kuvia, koska kuvaamisesta olisi pitänyt maksaa enkä uskonut, että siellä turistitungoksessa olisi ollut mahdollisuutta saada aikaan hyviä kuvia.

Kirkon jälkeen kiersimme vielä tovin vanhaa kaupunkia mutta käännyimme ostoskadun alussa takaisin. Katu oli nimittäin mustanaan ihmisiä emmekä olleet tulleet kaupunkiin shoppailemaan vaan viettämään kultturellia lomapäivää. Päätimmekin, että nyt on aika kunnon schnitzelille ja paikalliselle oluelle, ja astuimme tummalla puulla sisustettuun Stubeen. Ruokalistalla oli schnitzel jos toinenkin ja erilaisia rasvaa rasvan kanssa -settejä. Kasvisruokalistalla oli kaksi vaihtoehtoa, mutta arvelin niiden olevan sen verran mauttomia, että otin kalaa, joka näytti tosin ulkoisesti ihan samalta kuin tovereiden schnitzelit. Hyvää oli, mutta kukaan meistä ei jaksanut syödä annostaan loppuun.

Syömisen jälkeen oli illan kulttuuriohjelman vuoron. Olen todella ylpeä ystävästäni, joka uskalsi viimein tuoda kollaasinsa yleisön eteen. Olen jankuttanut hänelle kolme vuotta, että hänen pitäisi saada aikaiseksi jonkinlainen näyttely. Argentiinattaren kotisivuilla on kuvia näyttelyn töistä ja muista projekteista: http://la-loii.com. Muutaman yhteensattuman kautta näyttelypaikaksi valikoitui Aachen, mutta vain viikonlopun yli auki olleen näyttelyn suosiosta kertonee se, että 25 esillä olleesta työstä myytiin 11. Mekin ostimme taidetta uuteen kotiimme! Floridan eläkeläismatkoja mainostavan hippimummon sijoituspaikasta pitää tosin vielä keskustella.


Ilta oli lämminhenkinen ja hauska ja näyttelytila kyseisille töille juuri oikea. Lähdimme kotimatkalle hyväntuulisina kunnon turistilomapäivän jälkeen. Hyvää tuultamme ei lannistanut edes se, että juna jumiutui teknisen vian takia viiden minuutin päähän Kölnistä ja kotimatka vähän venyi. Junassa teimme suunnitelmia tulevien matkojen varalle ja mietimme, minne kaikkialle lähimaastoon tällaisia retkiä voisi toteuttaa. Ensi viikolla juhlitaan taas karnevaaleja, mutta toivon, että tämä ei jäänyt kevään ainoaksi kotiseutumatkaksi.


Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?