Saksalaiset maistraattihäät

Perinteiset juhannushäät ovat Suomessa aika lailla jääneet historiaan, mutta Saksassa ei juhlita juhannusta, joten silloin voi hyvin vaikka napsahtaa naimisiin. Saksassa ei ole valtionkirkkoa, joten kaikkien pitää käydä maistraatin kautta ja halutessaan voi sitten vielä pitää tilaisuuden kirkossa. Naimisiin ei siis niin vain helposti päästäkään. Eilen oli ensimmäinen kerta, kun olin maistraatissa ja pääsin heti kaasotodistajaksi argentiinalais-saksalaisiin häihin. Ja tämä siis Kölnissä.

Hääpäivän sopimisessa meinasi olla vähän stressiä, sillä saksalainen byrokratia ei tee ulkomaalaisille helpoksi saada naimalupaa. Lopulta se heltisi Nordrhein-Westfahlian osavaltiolta ja Espanjan konsulaatilta (morsiamella on kaksoiskansalaisuus) ja tilaisuuden aikataulu päästiin sopimaan. Morsiuspari jonotti huhtikuisena päivänä tuntikausia viraston tiskille ja minä päivystin kotona puhelimen ääressä. Lopulta hääpäiväksi napsahti juhannusaaton aamu.

Morsian tuli torstai-iltana meille viettämään viimeisen tyttöiltansa ja -yönsä. Joimme skumppaa, söimme mansikoita ja puhuimme rakkaudesta ja elämästä. Bestmanit olivat samaan aikaan sulhasen viihdykkeenä ja pelasivat kuulemma koko illan pleikkaa. Perjantaina oli aikainen herätys, sillä kampaaja tuli kotikäynnille tupeeraamaan morsianta. Minä keitin teetä ja kahvia ja laitoin aamupalabuffettia ja omaa naamaa samalla, kun morsiota hellittiin. Taksi tuli täsmällisesti kello yhdeksäksi. Tarkistimme vielä, että passit ovat mukana, ja kipsutimme alas. Olin juuri saanut taksin oven kiinni, kun morsian kiljahtaa, että kukat! Voin kertoa, että ei ole miellyttävää kipsuttaa korkkareilla neljänteen kerrokseen ja takaisin varsinkaan, kun on kiire.

Taksissa yritin ehdotella morsmaikulle kaikenlaisia suunnitelma B:itä, kuten ajamista suoraan lentokentälle ja hyppäämistä Balin koneeseen. Mutta ei mennyt läpi. Taksi ajoi meidät Kölnin vanhalle Raatihuoneelle, joka on kaupungin suosituin hääpaikka. Sen kyllä huomasi jo heti sisäänkäynnin luona. Vaikka olimme aikaisin liikkeellä, piha oli jo täynnä muita hääseurueita ja morsiamia. Sitten seurasi aamun saksalaisin osuun: byrokratia. Morsiuspari ja todistajat istutettiin sivuhuoneeseen virkailijaa vastapäätä. Meidän piti vastailla kysymyksiin ja todistaa henkilöllisyytemme ja antaa osoitteemme: Pitäväthän kaikki tiedot vielä paikkansa, mitä sukunimien kanssa tehdään, ketäs meillä on todistajina. Virkailija kompuroi jo morsiamen sukunimen kanssa, joten minun nimeäni hän ei edes yrittänyt lausua. Sitten paperit pakattiin kansioon ja meille annettiin lupa lähteä seremoniatilaan.

Itse tilaisuus pidettiin todella tunnelmallisessa juhlatilassa kellarissa. Sulhanen ja morsian istuivat suoraselkäisinä keskellä, kaaso ja bestman heidän molemmilla puolillaan. Olen jo aikaisemmin kuullut, että saksalaiset maistraattihäät ovat tunnelmalliset ja nyt uskon sen. Toki aluksi piti taas tarkistaa virallisia kuvioita ja nimiä, mutta sitten sydämellisen oloinen vihkijä piti kauniin puheen, jonka aikana yritin keskittyä tuijottamaan lamppua, jotta en olisi ollut aivan suihkulähde. Sitten kysyttiin, että jaa vai nein, ja morsian vastasi jopa kahteen otteeseen, että jaa. Selväksi tuli. Lopuksi virkailija luki vielä tilaisuuden pöytäkirjan läpi ja sitten allekirjoitettiin todistajalausunto. Ja niin maailmaan syntyi aviopari Jung.

Kuvat @Alena Jung

Onnitteluhalailujen jälkeen palasimme yläkerran aulaan. Hetken päästä bestmanit vinkkasivat vieraat  ulos ja sitten otimme hääparin vastaan saippuakuplin, karnevaalilauluin ja tähtisädetikuin. Saksassa on tapana, että heti vihkimisen jälkeen juodaan skumpat joko maistraatin luona tai kirkon pihassa. Niinpä mahtavat ystävät olivat virittäneet pöytiä ja kiikuttaneet paikalle kolmekerroksisen kakun. Toinen tärkeä perinne vihkimisen jälkeen on lakanan leikkaus. Hääpari leikkaa tai nyrhii, riippuen saksista, lakanaan sydämen muotoisen aukon, josta sulhanen kantaa morsmaikun läpi uuteen avioelämään. Ilmeisesti se, jonka sakset toimivat paremmin, on sitten suhteessa vahvemmilla.

Siinä kakkua syödessä ehti seurata muita hääseurueita, sillä pareja tuli ulos lähes tulkoon liukuhihnalta. Eräs pari kuului karnevaaliseuraan, sillä piha oli jossain vaiheessa täynnä karnevaalipukuja ja tanssityttöjä. Toinen pari vastaanotettiin sellaisella terälehtisateella, että jäin miettimään, miltä tila näyttää, illalla kun jo aamun ensimmäiset parit jättävät sinne jälkensä. Juomisten ja syömisten jälkeen jatkoimme juhlintaa brunssin parissa eräässä mukavassa luomukahvilassa. Iltapäiväksi jokainen lähti tekemään omiaa, kuten esimerkiksi nukkumaan päiväunet, ja illalla kokoonnuimme isommalla porukalla kohottelemaan maljoja pariskunnan vuokraamaan kahvilaan. Osa yksi on nyt takana, osa kaksi juhlitaan tasan neljän viikon päästä Buenos Airesissa. Onnea ja rakkautta mussukat!