Monday 5 September 2016

Käytettyä, kierrätettyä Kölnin kirpputorilla

Rakastan kirpputoreja, olen aina rakastanut. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun löytää jotain tosi kivaa ja usein vielä pienellä rahalla. Suomessa tuttuja ovat erityisesti Turun ja Lahden kirpparit, joihin vein tavaraa monta kertaa myyntiin itsekin. Tällä hetkellä nurkissa lojuu kaikenlaista pientä, jonka mielelläni myisin kirpputorilla eteenpäin, mutta en ole siihen vielä henkisesti valmis täällä Saksassa.

Suomessahan monet kirpparit toimivat niin, että vuokraat sieltä viikoksi tai kahdeksi pöydän, laputat tavarat valmiiksi, järjestelet ne paikalleen ja annat työntekijöiden hoitaa kassapuolen. Vuokra-ajan jälkeen haet tuoton ja loput tavarat huomaamattomasti kotiin. Kirpputorimaailma tiivistää suomalaisuuden ytimen: asiat toimivat yksinkertaisesti, selkeästi ja sisäsiististi ilman suoria sosiaalisia kontakteja. Epäsosiaalinenkin viihtyy, kun saa rauhassa kierrellä eikä herranjestas tarvitse ainakaan alkaa tinkiä.
Saksassa on vain kirppareita tai lähinnä kirpparipäiviä, joissa myyjät ovat myymässä omia tavaroitaan. Tilanne vaatii tavaroiden penkomista, niiden ihmettelyä ja niistä keskustelua myyjien silmien alla. Myös tinkiminen kuuluu tietysti asiaan, ja siihen on ollut yhtä vaikea oppia kuin tipin laskemiseen ja antamiseen tarjoilijoille.

Kölnissä on kirpputoripäivä lähes joka viikonloppu jossain päin kaupunkia. Empiiristen tutkimusten mukaan paikalliset kirpputorit ovat hyvin erihenkisiä: Nippesissä on kallis antiikkitori, Alte Feuerwachella paljon lastentavaraa, Neumarktilla antiikkia ja ammattimyyjät, Ehrenfeldissä on nuorille naisille suunnattu Nachtkonsum/myöhäisillan kirppari, Uni centerin jokalauantaisella torilla on paljon romua ja täällä meidän kulmilla tietysti se mielestäni paras, Südstadtin kirpparipäivä.
Kirppari toimii kesäaikana (huhtikuusta marraskuuhun) joka kuun ensimmäinen sunnuntai Kölnin etelästadionin parkkipaikalla. Siellä on muutamia ammattimyyjiä mutta lähinnä paljon ihmisiä myymässä omia romppeitaan. Minulla on tapana miettiä ennen torille menemistä, mitä tänään haluan löytää ja usein löydänkin. Meille on päätynyt munakuppeja, valkoisia ja vihreitä maljakoita, kehyksiä sekä tietysti myös vaatteita. Kerran ostin kukkajakkaran, jota kanniskelin loppupäivän torilla. Useampi kuin yksi myyjä kysyi, mistä olin sen hankkinut ja mitä maksanut ja että onpas hieno. Saksalaisilla kirppareilla on myös paljon mielenkiintoista vanhaa tavaraa, jollaista en ole Suomessa nähnyt. Rojua toki myös.

Tehokkaimpia myyjiä ovat ne, jotka ovat aloittaneet aamun skumpalla ja ottavat rohkeasti kontaktia asiakkaisiin eivätkä ainakaan seiso tuppisuina pöydän takana. Itse tosin kiusaannun liian suorasta myyntipuheesta, olenhan suomalainen. Torilla on myös ruoka- ja juomakojuja (tietysti kölschiä) eli sinne voi tulla vain hengailemaan vaikka ei olisi ostamassa mitään. Ulkopaikalla on säävaraus: eilinen toripäivä oli aivan katastrofi ukkoskuurojen pyyhkiessä kaupungin yli.

Ensimmäisillä kerroilla mies huomautteli vieressä tinkimisestä, kun kiltisti maksoin myyjien sanomia hintoja. Ei sillä, että hän olisi tullut auttamaan. Seuraavalla kerralla otin mukaan naispuolisen saksalaisen ystävän, joka hoiti tinkimisen puolestani. Nyttemmin olen alkanut uskaltaa tinkiä itsekin, koska niin kuuluu tehdä. Itse myyjänä miettisin, että sanon tuotteelle sellaisen hinnan, että ostaja saa höylätä siitä hyvän mielen eli pienesti pois. Röyhkeä ei kuitenkaan kannata olla: eilen löysin ihanan ja uudenkarhean mekon, josta myyjä pyysi 3 euroa. Maksoin sen mukisematta.
Kallein torilta ostamani tuote on vanha pieni 50-luvulta peräisin oleva kaappi, joka seisoo nyt olohuoneessa levysoittimen alla. Muistaakseni hintapyyntö oli 75 euroa mutta kaverini sai tingattua sen 60 euroon. Kaappi sopii asuntoomme ja sen sisälle saa tungettua kaikki ärsyttävät piuhat ja kaapelit, joita miehen kanssa asuminen tuottaa. Oliko mies tyytyväinen aikaansaannokseemme? Ei, hänestä se oli liian kallis. Muistutin häntä siitä, että tässä kohtasivat todellinen tarve ja oikea tyyli. Meillä ei ehkä edelleenkään olisi paikkaa levysoittimelle, jos emme olisi ostaneet tätä.

Muikea oli hänen ilmeensä, kun hän eräänä päivänä puoli vuotta myöhemmin tuli töistä kotiin. Saksassahan saa laittaa itselle turhia tavaroita esimerkiksi muuton jaloista kadulle. Nopeimmat vievät ne omiin koteihinsa, kuten nyt mies. Hän oli löytänyt kadulta samantyylisen kaapin kuin se ostamamme ja ottanut mukaan. Miten ylpeä hän olikaan, miten huvittunut siitä, että menimme ostamaan sellaisen edellisenä vuonna, kun hän nyt löysi sellaisen aivan ilmaiseksi. Nyt meillä on pikkukaappi myös makuuhuoneessa ja miehellä yöpöytä. Minulle on se ja sama, mistä ja miten se on taloon tullut, kun ihana se kuitenkin on.
8 comments on "Käytettyä, kierrätettyä Kölnin kirpputorilla"
  1. Oi mä niin myös rakastan kirppareilla kiertelyä! Käymme aina tutkimassa valikoimat, kun meidän lähellä on kirppis. Keväällä ja syksyllä on melkein joka viikonlopppu, mutta talvella aika harvoin (luonnollisesti, kuka nyt huonolla säällä haluaa ulkona myydä/ostaa). Meillä mukaan tarttuu lähinnä urheiluvarustetta, leluja ja kirjoja lapsille. Pakko kans myöntää, että tuo tinkiminen on ollut vaikeaa! Ja ylipäätään aluksi tuo mainitsemasi tavaroiden avoin penkominen myyjän silmien alla ja hintojen kysely.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi kaikkeen tottuu =)
      Mä olen kans ajatellut, että sitten jos ja kun mulla on lapsia, hankin kaikenlaista kirppareilta. Hyväkuntoiset vaatteet, lelut ja kirjat ovat ainakin Suomen kirppareilla edullisia; täällä olen nähnyt vähemmän vaatteita ja enemmän leluja. Ja luontokin säästyy kun kierrättää!

      Delete
  2. Siis ettekö ole käyneet Suomessa kirppareilla? Siis muissa kuin itsepalvelu sellaisissa? Itse olin useasti myyjänä niin kehäkirppiksellä, vermossa ja Helsingin jäähallilla. Niissä ainakin oli juuri sitä ihanaa tingimis ja penkomistunnelmaa. Itsestä se ei ole ollut yhtään vaikeaa. Kerran yksi koitti tinkiä 50 senttiä maksavasta ja vieressä naiset sanoi et ei tosta voi enää tinkiä. Mä tykkään kans kirpparitunnelmasta, täällä päin vain on harvoin niitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt täytyy tunnustaa, että en ole juuri koskaan käynyt Suomessa kuin itsepalvelukirppareilla. Poikkeuksena Hietaniemen kirppis. Mulla ei ole koskaan ollut autoa ja olen asunut kaupungin keskustoissa, joten ei ole tullut lähdettyä. Itsepalvelupaikkoihin voi mennä penkomaan, silloin kun on oikea fiilis eikä vain silloin, kun on myyntipäivä.
      Mutta uskon, että isoissa kirpparitapahtumissa on tunnelmaa! Tuttavat käyvät usein Helsingin seudun rompetoreilla ja tuntuvat viihtyvän :)

      Delete
  3. Milanossa olen käynyt muutamassa kiinteässä kirppiksessä, mutta ne eivät ole täällä oikein suosiossa. Sen sijaan markkinatorit ovat parhautta ja henkeen kuuluu, että niissä syödään, juodaan, hengaillaan ja vähän myös shoppaillaan. Musa ja erilaiset työpajat ovat tärkeitä viihtyvyyden kannalta ja usein kirpparitoreilla vietetään koko päivä perheen ja ystävien kera.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa kivalta! Myydäänkö markkinatorilla myös kirpparikamaa vai sitä sälää, mitä Italian toreilla muutenkin? Mun viiden euron kultakello on valitettavasti jo hajonnut ;)

      Delete
  4. Kirppis-ihminen myös täällä päin ;) Helsingissä asuessa harrastin juuri noita face-to-face -hommia, varsinkin kun Valtteri oli vielä olemassa. Espoolaistuttuani touhu hieman jäi, sillä täällä tuntui olevan vain noita itsepalvelutoreja. No, äitiyslomalle jäätyäni aloin metsästää vauvanvaatteita juuri näiltä itsepalvelulastenvaatekirppiksiltä ja nyt näyttäisi siltä, että meidän poju saa uudet vaatteet lahjoiksi, minä ostan oikeastaan vain käytettyjä. Ja aina on silti Poikasella siistit vaatteet päällä. Kirpparit on huippu juttu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri näin! Tuntuu, että lasten vaatteet ja tavarat saa Suomessa kirpparilta hyväkuntoisina ja tietysti myös edullisesti. Mun hyvän ystävän lapsella on kans melkein kaikkia kirppareilta ja aina ihaillaan, miten kivoja releitä sillä on. Sitä paitsi kiertely on varmasti aika kivaa puuhaa, kun siihen on äitiyslomalla aikaa :)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?