Meidän häät: juhlapaikka

Kun aloimme keväällä järjestää häitä, oli parissa päivässä selvää missä juhlisimme. Halusin viedä kansainvälisen juhlakansamme sen pellon reunaan, missä olen viettänyt lapsuuteni. Ei buenosairesilaiselle voi selittää ruskametsää ja äestettyä peltoa, ne pitää kokea itse. Hääjuhlamme vietettiin Niemimäen juhla- ja mansikkatilalla Asikkalassa. Niemimäen mansikkatila sijaitsee alle kilometrin päässä lapsuudenkodistani ja mummolastani, entisen lenkkitieni varrella. Niemimäen juhlatilassa on siis vietetty perheen ja suvun juhlia aikaisemminkin.

Paikan valintaan vaikutti myös se, että siellä on erinomaiset ruuat ja majoituskapasiteettia 26 hengelle. Halusimme pienehköt häät, joissa juhlitaan pitkään, minkä jälkeen juhlijat voivat vain kellahtaa vuoteisiinsa. Niemimäen tilalle on myös logistisesti helppo löytää. Sinne ajaa helposti autolla ja kävelymatkan päässä on myös pikavuoropysäkki. Pihapiiri punaisine rakennuksineen on mitä idyllisin, ja näytti paljon paremmalta nyt syksyn väreissä kuin huhtikuisella tarkastukierroksellamme.

Mies tosin väitti, että valitsin paikan keskeltä peltoa siksi, ettei hän pääse huomaamatta juoksemaan pakoon, sillä metsänraja on usean kymmenen metrin päässä.

Juhlien väriteema muodostui ikään kuin vahingossa. Halusin valkoista mutta pidän myös monista iloisista väreistä, erityisesti vihreän ja sinisen sävyistä. Hääkutsumme sävyt päätti sen tekijä eli toinen kaasoni, ja otimme kyseiset värit (mintunvihreä, liila, vihreä, sininen) jonkinlaiseksi ohjenuoraksi. Selailin joitain hääblogeja ja -kirjoja lähinnä tehden huomioita siitä, mitä en ainakaan halua. Koristesuunnitelma oli nopeasti kasassa ja ohjenuorana se, että mitään turhaa ei osteta vaan asioita tehdään itse ja lainataan. Vaikka minulla oli lopputuloksesta mielikuva, siitä tuli lopulta ehkä jopa vahingossa aivan täydellinen.

Viirit olivat ehdoton must ja niiden askarteluun käytettiin yksi rankkasateinen elokuinen ukkospäivä. Kolme naista sai aika hyvän leikkaa-taita-liimaa -koneen kasaan ja viirien pituudet olivat juuri oikeat, vaikka mitäänhän ei tietenkään oltu etukäteen mittailtu. Kävimme paikassa huhtikuussa sopimassa kaikesta mutta emme molemmat oikein enää muistaneet paikan mittasuhteita tai värejä. 

Halusin pöytiin kirkkaita lasipurkkeja. Kirppareilla Riihimäen lasin ja minkä ikinä isot tölkit maksavat maltaita, mutta kappas, vanhempieni vintti ja äijäni kellari sattuvat olemaan täynnä himoitsemiani lasitölkkejä. Niiden viereen aseteltiin lasipulloja ja pienempiä purkkeja. Tuikkulasit  ja tuolihuput saimme lainaan paikan päältä.

Vaikka juhlat pidettiin syksyllä, morsiamen toiveena oli täyttää paikka kesäisillä kukkasilla. Tämäkin asia onnistui täydellisesti: kävin kesälomalla äitini kanssa Vääksyn viherkukassa sopimassa kukista ja hääkimpusta. Väreistä puhuimme että vaaleaa eikä ainakaan tummanpunaista ja kukkalajeista puhuimme aika ylimalkaisesti. Näytin muutamia inspiraatiokuvia morsiuskimppua varten mutta jätin floristi-Seijalle muuten vapaat kädet. Sovimme, että äitini hakee kukat ja pikkusiskoni käy asettelemassa ne paikalleen lauantaina ennen juhlaa sillä aikaa, kun minä olen kampaajalla ja valmistautumassa.

Kampaajalla puhelimeeni piippasi kuvia, jotka saivat minut huokailemaan ihastuksesta. Kaikki näytti juuri siltä, kuin olin halunnutkin. Olin jopa unohtanut tapetoidut seinät, joiden värejä pöytäkukat (sattumalta?) toistivat. Hääkimpun näin vasta paikan päällä, kun sulhanen ojensi sen minulle juhlatilan ovella. Siitä kävelimme suoraan seremoniaan, joten ei ollut aikaa alkaa reklamoida. Eikä muuten tarvettakaan, sillä sekin vastasi odotuksiani. Onko niin, että kun tietää, mitä haluaa, mutta on aika rento sen suhteen, mitä lopulta saa, ei voi olla muuta kuin kiitollinen ja tyytyväinen?

Perjantain koristeluissa päätimme, että pöydät pidetään mahdollisimman tyhjinä ja rauhallisina. Kaiken paperisälän suunnittelusta ja toteuttamisesta vastuussa ollut kaaso teki kutsun teemaa seurailevat istumapaikkakortit, menut ja bingot, joita levitimme pöydille kukkapurkkien viereen. Mietimme vesikannujen tuomista pöytiin mutta liika olisi ollut liikaa. Toinen kaaso askarteli perjantaiaamupäivänä pompomit suoraan koukkuihin ja niistäkin tuli oikein mainiot.

Spontaanein idea syntyi kaksi päivää ennen h-hetkeä. Koska käänsimme hääohjelmamme suomalaisittain väärin päin eli kahvi ja kakku tarjoiltiin ensin ja ruoka vasta myöhemmin illalla, ei ruokailuvälineitä tarvinnut heti kattaa pöytiin. Ne sujautettiin servetin kanssa paperipussiin, joita sai uusiokäyttää jälkiruualla herkkupöydässä.

Kiitos kaikille apuna olleille siitä, että morsiamen visio toteutui jopa paremmin kuin hän olisi osannut kuvitellakaan. Lue: toteutus ylitti morsiamen toiveet ja kuvitelmat moninkertaisesti.

Erityiskiitokset Niemimäen mansikkatilan Reijalle joustavuudesta ja rentoudesta käytännönjuttujen suhteen. Ruoka oli juuri niin hyvää kuin uskalsimme odottaa ja majoitus erittäin toimiva - vieraamme nukkuivat yönsä erinomaisesti. Tätä paikkaa on ilo suositella eteenpäin.