Wednesday 19 October 2016

Päivä Pompeijissa

Yhteistyössä Walks of Italyn kanssa.

Kun ystäväni ehdotti matkaa Pompejiin, ajattelin, että ei tässä nyt Intiaan lähdetä, kunnes tajusin, että lähempääkin löytyy. Mutta ei kyllä yhtään lähempää historiasta. Oikeastaan on noloa, ettei historian opiskelija ollut ihan kartalla mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä korjata asiaa.

Kävelykierros Pompeijissa

Viime viikonloppuisen Napolin lähistölle suuntautuneen Italian reissun ehdoton kohokohta oli opastettu kävelykierros antiikin kaupungissa Pompejissa. Kaupungilla on pitkä historia. Roomalaiset valtasivat sen, koska kaupungin satamasta oli hyvät yhteydet Välimerelle - nykyään merenranta on kilometrien päässä. Kuuluisaksi kaupungin teki Vesuviuksen purkaus vuonna 79. Paikalliset eivät tienneet, että Vesuvius on tulivuori eikä sen purkaukseen ollut mitenkään valmistauduttu.

Pompeji sijaitsee noin 10 kilometrin päässä tulivuoresta ja juuri siellä, minne tuuli kuljetti tuhkapilven purkauksen jälkeisenä aamuna. Tuhka peitti kaupungin ja säilöi sen sisältöineen tuleviksi vuosisadoiksi. Kaupunkia alettiin tutkia vasta 1500-luvulla, ja siitä on tähän päivään mennessä kaivettu esiin suurin osa. Pompeji pääsi Unescon maailmanperintökohteiden listalle vuonna 1997 mutta vasta vuoden 2008 jälkeen sen tutkimuksissa ja kaivauksissa on kunnolla järjestäydytty. Nykyinen turisteille avoinna oleva alue on noin 45 hehtaarin kokoinen, mutta kokonaisuudessaan kaupunki käsittää 66 hehtaaria. 

Walks of Italy

Pompejissa voi käveleskellä itsekseen kartan ja audio-oppaan kanssa tai sitten voi maksaa vähän enemmän ja saada mukaansa oppaan. Tarjolla on useita firmoja, mutta me valitsimme Walks of Italyn, koska ryhmäkoko oli pieni ja siten liikkuminen kaupungissa helpompaa. Kaduilla tuli vastaan useita 30 hengen kävelyryhmiä, joiden liikuttaminen on tietysti paljon kömpelömpää kuin meidän.

Aloitimme kierroksen entiseltä satama-alueelta, josta jatkoimme gladiaattorien asuntojen ja aukion kautta teatteriin. Niitä oli kaksikin vierekkäin, toinen tuhannelle, toinen viidelle tuhannelle hengelle. Akustiikka oli edelleen mainio ja mosaiikkilattia kaunis. Isommassa teatterissa järjestetään nykyäänkin konsertteja ja tilaisuuksia. 

Pääkatu ja keskusta-alue

Viihdekeskuksesta pääsimme lähelle kaupungin pääkatua ja rikkaimpien taloja. Kaikki talot oli rakennettu samalla tavalla: etuosassa sijaitsi pari pientä makuuhuonetta, keskellä iso sisääntuloaula ja isännän työpöytä. Takapihalle aukesi kesäpuutarha, jonne asuminen kesällä keskittyi. Talon vieressä oli usein asukkaiden omistama kauppa tai kaksikin. 

Talojen lisäksi piipahdimme useissa kaupoissa. Pikaruokapaikan seisomatiskit ovat edelleen pystyssä koristeineen, kuten ovat leipomon viljamyllyt ja uunit. Ehkä hämmentävintä oli tallustella alkuperäisillä mosaiikkilattioilla ja nähdä värinsä säilyttäneitä seinämaalauksia. Myös katujen kiveykset olivat paikoillaan - suojateitä markkeerasivat korkeammat kivet. Ne eivät tosin suojanneet muulta liikenteeltä vaan lähinnä kaduilla lojuvalta moskalta.

Kaduilla ja kujilla pystyi melkein kuvittelemaan, millaista elämä on silloin ollut. Toisaalta nykyihminen ei varmasti mitenkään voi ymmärtää, millaisia hajuja ja näkyjä kaupunki on sisältänyt. Pesulan käyttämän puhdistusaineenkin tärkein ainesosa oli ihmisiltä kerätty virtsa. Kaupungissa oli kuitenkin useita kylpylöitä, joiden käyttö oli ehdottoman suositeltavaa. Yhden läpi pääsimme mekin kulkemaan. Puuosat olivat vuosisatojen kuluessa rapisseet pois mutta altaat ja penkit olivat edelleen paikoillaan.

Paikoillaan olivat myös punaisten lyhtyjen talojen kiviset sängyt. Hauskana yksityiskohtana muuten seinämaalaukset, joiden avulla tulija saattoi valita itselleen mieluisan asennon ja tyylin. Niistä osa oli edelleen luettavissa. Penis-symboleita näkyi muuten muuallakin kuin ilotaloissa. Se on aikoinaan ollut onnen symboli, jonka hipaiseminen on tuonut onnea. Symboleita näkyi erikokoisina ja muotoisina ympäri kaupungin.

Uudet rakennukset

Pompeji on oikestaaan tuhoutunut kaksi kertaa. Ensin tulivuoren purkauksessa ja toisen kerran toisessa maailmansodassa, kun liittoutuneet pommittivat raunioita. Oletus oli, että natsit olisivat piiloutuneet sinne, vaikka näin ei ilmeisesti ollut. Siksi osa Pompejin seinistä on selkeästi uudempia, vaikkakin vanhan näköisiksi tehty, ja kaupungin keskelle on sijoitettu myös moderni kahvila. Idea on hyvä, koska kaupungissa voisi kulkea koko päivän, joten välipalaa on hyvä olla tarjolla. 

Kierroksen loppupuolella saavuimme kaupungin pääaukiolle, jolla ovat sijainneet kaikki hallinnolliset ja uskonnolliset keskukset. Yksi aukion laidoista on täytetty arkeologisilla löydöksillä. Ruukkuja on rivikaupalla, kuten myös pöytiä, kärryjä ja muita tavaroita. Kaikki Pompeijista tehdyt löydökset varastoidaan, vaikka niitä varten tarvitsee koko ajan rakentaa uusia halleja.

Pysäyttävimmät hahmot oli sijoitettu lasivitriineihin. Sieltä löytyvät koiran, lapsen ja miehen kivettyneet hahmot. Mies on kuollut kädet suun edessä, koiran kaulapanta on edelleen näkyvissä. Hahmot olivat kuin hiljaisia huutoja historiasta ja saivat miettimään, mitä meistä jää jälkeen tuleville polville.

Kierroksen jälkeen saimme jäädä kiertämään kaupunkia itseksemme, mutta reilu parituntinen kierros oli niin tyhjentävä, että emme kaivanneet enää lisää katsottavaa. Sen sijaan kysyin pari kysymystä kierroksemme oppaalta Ilarialta.

1. Hei Ilaria, mitä olet opiskellut ja miten kauan olet ollut oppaana Pompejissa?
Olen opiskellut arkeologiaa, joka on minulle todellinen intohimo. Alalle on kuitenkin vaikea työllistyä, sillä työt ovat usein projektiluontaisia tai vapaaehtoistöitä. Siksi kouluttauduin oppaaksi ja olen työskennellyt oppaana Pompejissa ja Campanian alueella nyt kaksi vuotta. Teen kuitenkin edelleen vapaaehtoistöitä arkeologian parissa.

2. Mikä on lempipaikkasi Pompejissa? Ja miksi ihmisten kannattaa tulla tänne?
Tähän on vaikea vastata, sillä minulla ei ole vain yhtä lempipaikkaan vaan monia. Pidän rikkaiden talojen puutarhoista ja seinämaalauksista, ja erityinen lempinurkkani on Octavius Quartiuksen talossa.
Mielestäni ihmisten kannattaa tulla aikamatkalle Pompejiin, sillä täällä voi nähdä, miten entisaikojen ihmiset elivät ja toimivat. Kaupunki auttaa ymmärtämään ihmisten jokapäiväistä elämää ja tarjoaa hienon mahdollisuuden sukeltaa historiaan.

Allekirjoitan Ilarian sanat täysin. 

Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?