Monday, 15 May 2017

Kanaaliajelu Pariisin halki

Muistatteko vuosien takaisen ihastuttavan Amélie-elokuva? Siinä on kohtaus, jossa Amelié esittelee lempiasioitaan. Eräs listan kohta on kivien heitteleminen Saint Martinin kanaaliin. En yhtään ihmettele, sillä minäkin viihdyin alueella.

Lähdimme viikonlopuksi Pariisiin tavoitteena syödä hyvin, kävellä paljon ja vältellä turistipaikkoja. Tämä onnistui muuten hyvin, mutta mies ei ole koskaan aikaisemmin käynyt rakkauden pääkaupungissa, joten oli pakko piipahtaa pikaisesti Eiffel-tornin juurella, Louvren pihassa ja Sacre Coeurilla. Jälkimmäinen on muuten minun lempipaikkani Pariisissa!

Kysyin ennen reissua blogin facebook-sivulla vinkkejä Pariisiin, ja niistä löytyikin paljon apuja! Kuten nyt vaikka koko Saint Martinin -kanaali tai kanava, miten sitä kukin kutsuu. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut kanaalista, mutta lopulta vietimme suuren osan viikonlopusta sen lähettyvillä. Alueen googlettaminen tosin paljasti, että kyseessä on hipsterien suosima trendialue, mutta sehän sopi.

Lopulta vikonlopun ainoa turistiteko (no joo, ylipäänsä Pariisiin meneminen on turistiteko) oli risteily Saint Martinin kanaalissa sunnuntai-iltapäivänä. 

Lauantaina olimme jo käyneet nauttimassa aperitiivit erittäin coolissa Chez Brune -baarissa kanaalin varressa. Saimme paikat terassilta, mutta seuraavat tulijat odottivat sisäänpääsyä lähes tunnin. Illallista nautimme lähistöllä lähes tyhjässä ravintolassa: Le Café Popoten omistaja sanoi, että pitkän viikonlopun takia pariisilaiset ovat poissa kaupungista eivätkä turistit yleensä löydä tähän pikkuravintolaan, vaikka ei sekään ollut kuin kivenheiton päässä kanaalista. Kun kello kilkahti klo 21, astui sentään muutama muukin asiakas sisään. 

Sunnuntaina ajoimme metrolla Place de la Bastillin aukiolle ja kapusimme Canauxaraman kyytiin. Kaksi ja puolituntinen kanaaliristeily maksoi ennakkoon ostettuna 18 euroa/ henkilö. Sateen  uhka lienee karkottanut massat, sillä laiva ei ollut lähellekään täysi. Lopulta sadetta ei tullut vaan saimme lillua Pariisin läpi kuivina.

Matkan jännittävin osio sijoittui sen alkuun. Kanaali alkaa noin kaksi kilometriä pitkällä tunnelilla. Tunnelin suun lähestyessä minä aloin panikoida. Miten ihmeessä mahdumme tuonne alle! Laivassa seisominenkin kiellettiin juuri ennen tunnelia. Mies naureskeli, että kuski kokeilee riskillä joka kerta, miten käy. No hahah. Ahtaita paikkoja kammoavalle teki kapea ja matala tila vähän pahaa, mutta onneksi katossa oli säännöllisin väliajoin ilma- ja valoreikiä, ja olihan siellä aika erikoinen tunnelmakin, kun seinät kauittivat lautan äänet.
Tunnelista poistuttiin ensimmäisiin sulkuportteihin. Niitähän muuten riitti. Kanaalin pituus tai lyhyys ei ole mitenkään suhteessa sen kulkemiseen menevään aikaan. Sulkuja oli kymmenkunta, ja niissä sai seistä. Me kuljimme kanaalia ylöspäin, muutama vastaan tullut alus alaspäin. Risteilyn voi siis tehdä kumpaan suuntaan tahansa.

Opas selitti suurimman osan tarinoista ranskaksi mutta puhui myös englantia, erittäin vahvalla korostuksella. Välillä hänellä oli sellaisia "mukahauskoja" juttuja, ja historiallisista faktoista oli vaikea saada selvää tuulen tai muiden epäselvyyksien vuoksi. Laivaan noustessamme matkustajille oli jaettu infolehtinen, johon oli merkitty kanaalin varren tärkeimmät nähtävyydet ja kerrottu sen historiasta. Sitä lukemalla oppi kohteista, jos oppaan jutut menivät ohi korvien.

Laivan kyydissä oli tunnelmallista siksikin, että oppaan juttujen lisäksi laivassa soi välillä musiikkia. Kuulimme Amélien musiikkia sekä muutamia muita elokuvasävelmiä sekä Pariisiin sopivia lauluja. 

Mies harmitteli jossain vaiheessa, että ei tullut otettua kirjaa mukaan. Myönnetään, jossain vaiheessa ei edetty edes etanavauhtia, sillä sulkuja saattoi olla neljät peräkkäin. Minua se ei haitannut. Oli hauska nähdä taloja vähän eri vinkkelistä, kanaalin päältä kulkevat sillat olivat viehättäviä ja jos ei muuta, niin ainakin saattoi rauhassa kytätä ohikulkijoita, jotka muuten aivan estotta katsoivat meitä ja sulkujen myötä kohoavaa laivaamme. 


Kanaali on alkumatkasta kapea ja vehreiden puiden ja kävelyalueen rajaama. Jossain vaiheessa tuntui, että jos laiva vielä yhtään kohoaa sulkujen välissä, olemme kastanjapuussa. Myöhemmin kanava levenee ja muuttuu lopulta Bassin de la Villetten viihdeveneilyalueeksi. Laivamme jatkoi vielä tästäkin eteenpäin aina Pont le Flandre -puistoon asti.

Se olikin mielenkiintoisen näköinen puisto, josta löytyy niin Pariisin filharmonia kuin tiedekeskus sekä erittäin hauskan näköinen leikkipuisto. Puiston varrella oli ensimmäinen mahdollisuus päästä pois kyydistä. Sen jälkeen palasimme Bassin de la Villetteen, joka oli pääteasema.
Olimme miehen kanssa ohi lipuessamme huomanneet Villetten kulmassa sijaitsevan panimotalon. Paname Brewing Company olikin erittäin miellyttävä tapa lopettaa risteily. Ehkä jopa pieni palkinto miehelle, joka jaksoi hengailla kanssani Pariisin läpi, vaikka se hidasta olikin. Paname muistutti vanhaa satamahallia, jonka sisustus oli puinen, tumma ja hieman rouhea. Hauska yksityiskohta olivat  lasiset värikkäät vesipullot, jollaisen sai vapaasti hakea pöytäänsä.

Oluet (IPAt ja Red alet) maistuivat erinomaisilta. Jo iltapäivällä odotettu sadekuuro alkoi istuessamme lasien ääressä, joten lopulta oli pakko ottaa toiset sateen loppumista odotellessa. Tässä vaiheessa tunnelma oli varsin tiivis, sillä ulkoterassilla istuneet joutuivat sateen alta sisälle ja samaan aikaan paikka alkoi täyttyä illanviettäjistä. Toinen olut ei auttanut, vaan lopulta palasimme Montmartella sijainneelle hotellillemme sateen kastelemina. 
Suosittelen kanavaristeilyä kaikille, jotka tykkäävät kiireettömästä menosta. Mikä sen parempi tapa viettää aurinkoista Pariisi-päivää kuin lipua sataman läpi. Omia eväitä kannattaa  kuitenkin varata mukaan, vaikka laivan sisällä taisikin olla pieni kahvio tai kioski. Minä sanon, että jatkoon, mies tuumaa, että tulipa tehtyä.

Ja muistakaa, Bastillilta lähdettäessa odottaa retken loppupäässä panimoravintola! Ja jos risteily  eiinnosta, on Saint Martinin alue joka tapauksessa mielenkiintoinen must-kohde.
18 comments on "Kanaaliajelu Pariisin halki"
  1. Luen uteliaana juttuja Pariisista, koska elokuussa matkustan sinne kolmeksi vuorokaudeksi miniäni kanssa.

    Viherjuuri on sukunimi. Tunnen tai tiedän pari sen nimistä henkilöä. Onko Sinunkin sukunimi Viherjuuri?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Elokuinen Pariisi on varmasti ihana! Tuo kanaalin alue on ehdottoman suositeltava päiväkävelypaikka ja la Villetten puisto myös mielenkiintoinen vierailukohde.

      Viherjuuria on isoäitini tyttönimi, jonka vaihdoin itselleni vuonna 2009. Pikkusiskon perhe kulkee samalla nimellä, ja muutkin Viherjuuret ovat kaukaista sukua eli isoäidin serkkujen jälkeläisiä :)

      Delete
  2. Ihana vaihtoehtoinen tekeminen Pariisiin! Mä luulen myös, että sopii sellaiselle jolla on valmiiksi kiireetön asenne ja ehkä jo useampi ressu Pariisiin tehtynä. Ja hyvät eväät! Aika hurja tuo eka tunneli, ei ihme, että vähän hirvitti. Tämän voisi laittaa korvan taakse seuraavaa Pariisin-reissua varten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suosittelen ehdottomasti! Hyvässä säässä hyvien ja hyvien eväiden kanssa saa yhden ilta- tai aamupäivän menemään oikein leppoisasti :)

      Delete
  3. Viime syksyisellä Pariisin reissulla, mietiskelimme juuri, menevätkö laivat todella tuohon matalaan tunneliin. Toljottelimme sulkujen läpi lipuvia risteilijöitä, mutta emme malttaneet odottaa tunneliin lipumiseen asti. Kiva, kun kirjoitit aiheesta, ei tarvitse enää pohtia asiaa. :D Saint Martisin kanaalin varrella oli myös muuten todella hämärä kuubalainen baari/ravintola/juhlatila le comptoir général, joka on näkemisen arvoinen, tarkemmat koordinaatit täältä: https://piapas.com/2016/10/01/montmartren-makuja/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, pikkasen hirvitti, mahdutaanko me sinne tunneliin, mutta onneksi tällä kertaa kävi hyvin. Kiitti vinkeistä, eiköhän pyöritä tuolla samalla alueella, jos taas joskus lähdemme Pariisiin :)

      Delete
  4. Ah, kuinka romanttista! Vaikka mies ei olisikaan hengessä mukana. ^_^ Kun matkustin yksin tein paljon järjestettyjä ajeluita eri kaupungeissa, mutta kahdestaan matkalla tulee nykyisin vain käveltyä ympäriinsä hullun lailla. Mies ei aina jaksa olla yhtä innoissaan näistä kaupunkimaratooneista, joten hän voisi pitää kanaaliajelusta Pariisissa (tiedän, että minä pitäisin): eli kiitos vinkistä ja tekstistä, pistän muistiin! ***sateenmuruja.com***

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, minäkin ajattelin, että kylläpä on romanttista kellua Pariisin kanavissa kastanjapuiden alla mutta mies ei ollut ihan samaa mieltä :D Itse lähtisin kyllä uudestaankin, eli ehdottomasti suosittelemisen arvoinen juttu.

      Delete
  5. Tosi kivalta näyttää! Oon käynyt Köpiksessä ja Pietarissa tommoisella risteilyllä ja ne oli ainakin ihan huippuja!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Risteilyt ovat kiva tapa nähdä kaupunkia! Olen seilannut myös Amsterdamin kanaaleissa ja sekin oli mukavaa :)

      Delete
  6. Oh tuo tunneli olisi varmasti juuri se hauska osuus itselle :D Ihana että löytyi tuollainen paikallinen ravintola ilman turreja :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meitä kuule oikein nauratti siellä ravintolassa, että onko tämä nyt se huonomaineinen Pariisi, josta on ilman pöytävarausta mahdotonta saada pöytää lauantai-iltana... :D

      Delete
  7. Mekin ollaan risteilty Pariisin kanaaleissa. Risteily kesti kylläkin vaan tunnin. Risteily eri kaupungeissa on hyvä tapa ottaa kaupunki haltuun. Sitä tehty monessa kaupungissa mm.; pariisi, amsterdam, rotterdam, praha, budapest.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Risteilyt ovat ihan parhautta. Mä olen jo monta vuotta haaveillut Reinin risteilystä, mutta ehkä se olisi liian helppo toteuttaa tässä kotikulmilla, niin on jäänyt tekemättä. Ehkä tänä kesänä...

      Delete
  8. Ovela, pakko myöntää, että olen käynyt tuolla vain just sillä Bastiljin aukiolla. Minusta saattaisi paras osuus olla se, joka menee tunnelissa, kuka tietää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, voisin uskoa, että se tunneli oli monelle nimenomaan just se kohokohta. Ainakin matka eteni nopeammin siellä kuin sitten niissä sulkuporteissa.

      Delete
  9. Pariisissa käytiin Seinen risteilyllä, mutta tuo kanavaristeily kuulostaa myös kivalta. Miehen saisi houkuteltua mukaan reitin päässä olevan panimon takia :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se panimo oli ehdoton bonus ja kiva yllätys! Sai mieskin vielä jotain iloa päivään pitkän kanaalikellunnan jälkeen :D

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?