Wednesday, 11 October 2017

Hannover on yllättävän hyvä

Hannover kuuluu niihin Saksan kaupunkeihin, joista on vaikea olla jotain mieltä. Hannover ei nouse keskusteluihin eikä sillä ole sellaista mainetta tai karaktääriä kuin Hampurilla, Münchenillä tai Frankfurtilla. Hannover on siellä jossain Ala-Saksissa ison messualueen ja tiheiden kylien ympäröimänä, mutta minkälainen se oikein on? 

Minulla ja Hannoverilla on pitkä historia. Kävin siellä ensimmäisen kerran vuonna 2008, kun tulin  ensimmäiselle visiitille tapaamaan silloista poikaystävää. Hän oli kotoisin Hannoverin lähikylästä, joten siellä tuli sittemmin vietettyä paljon aikaa ja pari jouluakin.

Hannover jäi niistä reissuista mieleeni varsin tylsänä kaupunkina. Matka julkisilla keskustaan tarkoitti ensin bussimatkaa asemalle ja siellä vaihtoa U-bahnaan. Hannoverin keskusta pommitettiin aika hajalle toisessa maailmansodassa, joten ydinkeskustassa on vain vähän vanhaa. Toki on säilynyt muutamia vanhan kaupungin kortteleita, joissa järjestetään joka vuosi tunnelmalliset joulumarkkinat, mutta muuten ydinkeskusta on uudisrakennuksia, betonia ja ostoskeskuksia.

Hannoverissa on myös joitain värikkäitä kortteleita ja oikein hyviä vaihtoehtoväen klubeja, mutta jostain syystä nuo menneet vuodet eivät jättäneet mieleeni positiivista tai ylipäänsä kokonaiskuvaa kaupungista. 

Päätin  unohtaa menneet ja antaa Hannoverille uuden mahdollisuuden.
Viime viikonloppuna suuntasimme kaupunkiin aviomiehen hyvän nuoruudenystävän luokse. Matkalla oli vähän mutkia, sillä keskiviikon Xavier-myrsky vaikutti junaliikenteeseen edelleen. Seitsemän minuuttia ennen junan lähtöä tuli ilmoitus, että kyseinen junavuoro on peruttu. Jaha. Meillä kävi tuuri, sillä 40 minuuttia myöhemmin lähti nopeampi yhteys, joten emme myöhästyneet lopulta paljoa alkuperäisestä aikataulusta.

Se juna oli niin täynnä, että konnari uhkasi heittää porukkaa pihalle kesken matkan, mutta ei onneksi joutunut sitä tekemään, ja juuri ennen Hannoveria tuli veturiin tekninen vika, joten seisoimme 20 minuuttia. Säälitti kaikki Berliiniin matkalla olleet, sillä heidän matkansa jatkui Hannoverista takseilla ja busseilla, mikä tarkoitti, että rautatieasemalla oli hirveä kaaos. Junaraiteet Hannoverista Hampuriin ja Berliiniin olivat edelleen poikki.

Ystävä asuu Hannoverin Südstadissa, joka vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin Kölnin Südstad: vanhoja taloja, puistoja, kivoja ravintoloita, lapsiperheitä ja taideväkeä. Vierailu alkoi illallisella tunnelmallisessa Höegers-ravintolassa, joka on  perustettu jo vuonna 1910.  Vanhat brauhaus-tyyppiset ravintolat voivat olla kasvissyöjälle ahdistus, mutta täällä oli erinomainen vegelista. Suosittelen!

Lauantai oli niin täydellinen päivä, että Hannover nousi kyllä nyt ihan suosikiksi.
Tässä 5 syytä, joiden takia jouduin muuttamaan entisen näkemykseni.

1. Herrenhäuser Garten 
Minulla oli mielikuva harmaasta Hannoverista, mutta itse asiassa siellä on paljon puistoja. Yksi suurimmista ja tunnetuimmista on Herrenhausergarten, vanha linnan puisto, jossa on lääniä talsia. Itse asiassa siellä on tallustellut myös Barack Obama viimeksi Saksassa käydessään.

Puisto oli tosiaan iso ja siellä on tilaa kaupunkilaisten hengittää. Sateinen syyspäivä ei houkutellut maksamaan lippua puiston järjestetyimpään osaan, jossa on myös taidepaviljonkeja, joten kiersimme vain laidat ja jatkoimme kohti varsinaista kohdetta.

2. Wilhelm Busch Museum für Karikatur & Zeichenkunst
Sateinen kävelyretki johdatti meidät Wilhelm Busch -museoon. Busch oli kuvataiteilija, joka muistetaan satiirisista kuvakertomuksistaan. Hänen kuuluisin työnsä ovat Max ja Moritz, villit ja vilkkaat keppostelijat, jotka käyvät kanavarkaissa. Buschin kuvasarjoja pidetään nykyisten sarjakuvastrippien edeltäjänä.
Museossa oli yläkerran pysyvän karikatyyrinäyttelyn lisäksi esillä kaksi vaihtuvaa näyttelyä. Toinen käsitteli J. H. Fuselin kuuluisaa maalausta Painajainen (1781) ja siitä tehtyjä karikatyyrejä ja klippejä. Enpä tiennyt, että kyseinen taulu vilahtaa myös elokuvassa Twilight. Toinen näyttely esitteli saksalaisen taiteilija, piirtäjä ja lastenkirjailija F. K. Waechterin töitä muistikirjoista karikatyyreihin. Harvoin olen ollut näyttelyssä, jossa hiljaisuus rikkoutuu säännöllisesti nauruntyrskähdyksiin.

Busch-museossa vierähti pari tuntia kuin huomaamattaan, mutta sitten oli aika jatkaa matkaa.

3. Linden-kaupunginosa
Tämäkin kaupunginosa oli jäänyt entisessä elämässäni minulle aivan vieraaksi. Puiston ja joen toisella puolella levittäytyy Lindenin kaupunginosa. Se oli pitkään Hannoverista itsenäinen, mutta on  sittemmin liitetty sen osaksi mutta säilyttänyt vaihotehtoisuutensa. En tiennyt, että Hannoverissa voisi tulla sellainen olo kuin olisi yhtäkkiä Hampurin Sternschanzessa.
Linden on täynnä vanhoja taloja. Osassa on kauniit fasadit, osan julkisivu on erisävyisistä tiilistä. Kadut ovat kauniita, idyllisiä ja värikkäitä ja siellä oli aika hyvä pössis. Ystävä kertoi, että alue on täynnä luomukauppoja, vegaaniravintoloita, kirppareita ja siellä viihtyvät opiskelijat, koska yliopisto on vain pyörämatkan päässä, ja vaihtoehtoväki. Lindenissä on myös yksi Saksan vanhimmista edelleen toiminnassa olevista elokuvateattereista: Apollo on perustettu vuonna 1908.
Jos asuisin Hannoverissa, haluaisin asua täällä.

4. Holländische Kakaostube
Sateessa tallusteleminen vaati veronsa, joten palasimme Lindenistä ratikalla keskustaan ja hakeuduimme kuuman juoman äärelle. Keskellä ostoskeskustaa sijaitsee Holländische Kakaostube, hollantilainen kaakaotupa, jossa on mahdollista valita kaakaoita jos minkälaisia ja syödä herkullisia kakkuja. Join irlantilaisen kaakaon eli kaakaon Baleysillä ja mies englantilaisen, joka tarkoitti kaakaota viskillä terästettynä. Kyllä lämmitti!

Kaakaotupa on ihanan vanhanaikainen. Sen sisustus on vanha ja sisällä vallitsee tunnelma, kuin olisi hypännyt vuosisadalta toiselle. Kaikuva halli, puiset pöydät, sinikoristeisin laatoin päällystetyt pöydät ja seinät sekä tarjoilijoiden essut tarjoavat mukavan aikamatkan enkä yhtään ihmettele, että paikka oli lauantai-itapäivänä täpötäynnä.

Valitettavasti minulla ei ole sieltä yleiskuvaa, koska ensin se oli kaoottisen täyttä ja lähtiessämme kaikki tuijottivat, joten en uskaltanut alkaa liian turistiksi. Tässä linkki kaakaotuvan verkkosivuille, käykää ihailemassa siellä.

5. Astor Grand Cinema -elokuvateatteri

Ikään kuin päivä ei jo tähän mennessä olisi ollut täydellinen, mutta lisäsimme siihen silti vielä yhden kierroksen. Hannoverin uusin elokuvateatteri on nimeltään Astor Grand Cinema, ja se on luksuselokuvateatteri vanhan ajan hengessä.

Unohda ryysis ja natisevat muovilattiat, rumat popcorn-tötteröt ja ruuhkaiset vessat ja tule Astoriin. Meillä oli liput jo valmiina, ja ne tarkastettiin heti ulko-ovella ala-aulassa. Sen jälkeen takin sai jättää vaatesäiltykseen ja lähteä kiipeämään ylempiin kerroksiin pehmeää mattoa pitkin. Jokaisessa kerroksessa on punakultainen baaritiski, ja salien ovet olivat auki. Liput oli jo piipattu alhalla, joten paikalleen sai mennä ihan rauhassa. Otin punaviinini ja hipsin tilavaan saliin, jossa osa penkeistä oli jalkarahillisia nojatuoleja ja osa muuten erittäin mukavia tuoleja, joiden selkänoja taipui kivasti taakse. 

Kun vielä ajattelee, että olimme katsomassa juuri ensi-iltansa saanutta uutuuselokuvaa 3D:nä lauantain parhaimpana katseluaikana ja liput maksoivat 13,50 € + 3D-lasit, ei tule ikävä Suomen elokuvateattereita ja niiden hintapolitiikkaa.
On Hannover toki tätäkin.
En tiedä, saako tämä teksti ketään kiljumaan riemusta, pakkaamaan tavaroita ja lähtemään seuraavalla mahdollisella kulkuneuvolla Hannoveriin, mutta itse vaihdoin juuri mielipiteeni kyseisestä kaupungista. Toki salaisuus on myös se, että paikallisopas eli kaupungissa vuosikausia asunut osaa kuljettaa vieraansa oikeisiin paikkoihin ja kertoa samalla vähän historiaa. Mutta sanon silti, että Hannover on yllättävän hyvä ja enemmän kuin osasin odottaa.

Lue myös:

3 comments on "Hannover on yllättävän hyvä"
  1. Mä vietin keväällä oikein mukavat vapaapäivät Hannoverissa, mutta juttu sieltä on vielä kirjoittamatta. Harmi että tuo Lindenin kaupunginosa jäi näkemättä, se olisi ollut kiinnostava. Seuraavalla duunireissulla sitten. Sillä tuskin kaupunkiin tulee kuitenkaan lomalla matkustettua��

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, Hannover ei ole sellainen paikka, johon eksytään lomailemaan, mutta messujen takia varmasti monelle tuttu. Jostain syystä kaupungista ei ollut jäänyt minulle mitenkään kovin hyviä tai erityisiä muistoja, mutta nyt niitä tuli monin verroin. Oikein kiva paikka, kun tietää, minne menee =)

      Delete
  2. Hannover. Nimenomaan muistoissa sellainen kuvia ja kupsahtanut paikka. Ehkä sille tosiaan pitäisi antaa jokus mahdollisuus uudelleen! Harmi että laivayhteydet ei ole ihan sitä mitä ne oli vielä joitakin vuosia sitten. Oma reissuni oli koulumatka Cebit-nörttimessuille, luonnollisesti odotin jotain uutta ja ihmeellistä mutta kyllä meni naama mutruun aika nopeasti kun jopa nettiyhteys oli hotellissa modeemiyhteys minuuttiveloituksella :'D

    Joku paikallinen baarimikkokaan ei kehdannut heittää meitä ulos aamuyöllä, eihän me oltu huomattu että putiikki olisi mennyt oikeasti kiinni jo joskus kello 12, ennenkuin sitten oma-aloitteisesti poistuttiin ja nähtiin aukiolot ovessa jonka omistaja sulki sukkelaan perässämme. Hupsista.

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?