Sunday 21 January 2018

Presidentinvaalit ja Neanderthalin ihmiset

Ulkosuomalaisella on kaksi velvollisuutta, joista kannattaa huolehtia. Ensimmäinen on aika yksinkertainen: Pidä osoitetietosi ajantasalla Suomen väestötietojärjestelmässä. Tämä onnistuu helposti netin kautta eikä ole ikinä aiheuttanut ongelmia. Se toinen onkin sitten hieman haastavampi juttu. Ulkosuomalainenkin on äänioikeutettu ja kunnon kansalaisen täytyy toki suorittaa kansalaisvelvollisuutensa. Mutta mutta...

Tunnustetaan se nyt kaiken kansan kuullen. En ole käynyt äänestämässä seitsemään vuoteen.  Laskekaa siitä, kuinka monet vaalit ovat jääneet välistä. Kölnin lähin äänestyspiste on Düsseldorfissa. Sinne pääsee paikallisjunalla puolessa tunnissa, kunhan lähtee. Toisaalta äänestyspäiviä on aina vain pari, ja jos silloin sattuu olemaan vaikka reissussa (kuten minä usein), ääni jää käyttämättä. Kirjevaali, sitä tässä on kovasti odoteltu, sillä tiedän, että esimerkiksi yhdysvaltalaisille se on jo täysin mahdollista, vaikka vaatiikin hieman paperityötä. Ja Ranskassa voi kuulemma valtuuttaa jonkun äänestämään puolestaan. Selityksen makuahan tässä on, mutta enpä ole saanut viime vuosina valittaa persujen menestyksestä ja muista Suomea myllänneistä asioista.
Ylpeänä voinkin kertoa, että kävin eilen äänestämässä presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen ennakkovaalipäivänä. Syylliset löytyvät läheltä, sillä lähdin Kölnissä asuvien Suomi-tyttöjen mukaan äänestyretkelle kohti Düsseldorfia Kölnin rautatieasemalta lauantaiaamuna klo 9.31. Näin päivä eteni.

Ensin äänestämään

Düsseldorf on Kölniin verrattuna rahan kaupunki, joten äänestypaikkanakin toimi bisnesklubi. Siellä oli lauantainaamulla jo kivasti pöhinää, eli emme olleet ensimmäisiä aikaisin liikkeellä olevia. 
Vähän alkoi jännittää niin monen äänestämättömän vuoden jälkeen, mutta hienosti osasin näyttää passia ja papereita eikä vaalikopissa tarvinnut edes istahtaa, sillä valinta oli jo tehty. Aika paljon paperiahan se yksi ääni vaatii, kun on ennakkoon kotiin tullut kirje, sitten vaalilipuke, joka suljetaan jopa kahteen kirjekuoreen... Verkkoäänestys jos mikä voisi säästää luontoa.

Sitten vaalikahville
Äänestyksen jälkeen mennään tietysti vaalikahville, mikä tällä kertaa tarkoitti brunssia Otto Bittner -nimisessä kahvilassa Düsseldorfin keskustassa. Noin kello 11 lauantaina on suosittu brunssiaika, sillä ensimmäinen vilkaisemamme brunssipaikka oli niin täynnä ja äänekäs, ettei sinne huvittanut tunkea. Meillä kävi kuitenkin tuuri ja pääsimme Bittnerissä juuri vapautuneeseen nurkkapöytään. Tarjoilijapoika oli söpö mutta siihen se sitten jäikin, sillä hän hukkasi tilauksemme ja sekä juomien että ruokien odottaminen kesti kauan, vaikka kysyimme niiden perään parikin kertaa.
Mutta odottaminen kannatti. Meitä oli viisi, joten tilasimme kaksi kahden hengen aamiaista (a 19,80 €) ja lisäksi yhden munakkaan, jotta viides syöjä pääsi jaolle. Brunssi oli erittäin hyvä ja monipuolinen ja ruokaa oli riittävästi. Jopa niinkin, että vaikka väsäsimme jämistä eväsleivät mukaan, syötävää jäi silti yli. 
Juomat (skumpat ja kahvit) piti maksaa erikseen, mutta loppulaskuksi jäi 15 € / henkilö, mitä pidän kyllä aika edullisena.  

Ja lopuksi katsomaan entisajan ihmisiä

Syömisen jälkeen porukka hajaantui sillä tavalla, että lapsiperheelliset lähtivät kotiin ja me kaksi tieteilijää lähdimme katsomaan entisajan ihmisiä.

Neanderthalin laakso sijaitsee Mettmannissa, noin 12 kilometriä Düsseldorfista itään, ja se on antanut nimensä Neanderthalin ihmiselle, jonka jäänteitä löytyi laaksossa sijaitsevasta luolasta vuonna 1856. Nykyään laaksossa sijaitsee Neanderthalin museo
Lauantai-iltapäivänä suurin osa vierailijoista oli lapsiperheitä, minkä voin hyvin ymmärtää. 11 euroa maksanut ranneke mahdollisti pääsyn sekä pysyvään näyttelyyn että erikoisnäyttelyyn, joka esittelee tällä hetkellä menneitä ja nykyisiä eläimiä kuten oikean kokoisen mammutin ja suden.

Päänäyttely oli rakennettu mielenkiintoisesti. Museokävijä sai mukaansa kuulokkeet, joiden kautta  pystyi näyttelypisteillä kuuntelemaan selostuksen saksaksi tai englanniksi. Samat tekstit olisi saanut myös appina puhelimeen ja tekstien paperiversioita oli tarjolla 13 kielellä mutta ei suomeksi.
Näyttelyn alkoi neanderthalin ihmisellä, jonka jälkeen esiteltiin muitakin ihmisen kehitysvaiheita ja löydettyjä todisteita. Sen jälkeen pohdittiin sitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen ja erottaa hänet eläimestä ja niin edes päin. Kuunneltavaa ja katsottavaa oli paljon, mutta kaapeista sai myös avata luukkuja ja keksintöjen kohdalla sai yrittää itse tulentekoa kepeillä. 
Näyttely loppui museokahvilaan, jossa juotujen kahvien jälkeen menimme kellariin katsomaan erikoisnäyttelyä. Se ei sykähdyttänyt niin kovasti, mutta lapset näyttivät viihtyvän. Eniten nauratti luurangon viereen parkkeerattu kasettisoitin, jonka tarkoitus ei auennut. Eräänlainen reliikki tosin sekin.

Seuralaiseni osasi kertoa, etteivät ihmisen lajityypin ensimmäiset edustajat osanneet puhua, mikä valitettavasti ei käynyt näyttelystä selväksi. Voimme vain arvuutella, miten heidän joukossaan äänestettiin - vahvin voittakoon, taisi olla aika selvä äänestysperuste.
Kotimatkaan meni aivan liikaa aikaa, sillä myöhäistyimme S-bahnasta ja Kölnin juna oli myöhässä Düsseldorfissa mutta illansuussa olin taas kotona. Kyllä tällaisen äänestyspäivän voisi toistekin tehdä!
2 comments on "Presidentinvaalit ja Neanderthalin ihmiset"
  1. Sulla oli kiva äänestyspäivä. Vaikka kyllä mä itsekseni nautin kaupungilla vaeltelusta. Mut kyll mä toivon ettei tartte toiste mennä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, toivotaan, että riitti tämä yksi kerta! Sullahan meni matkoihinkin niin pitkään, että nostan oikeasti hattua, että jaksoit lähteä =)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?