Wednesday 31 January 2018

Onneksi vain kerran vuodessa

Tammikuun viimeinen päivä, juhuu! Minusta tuntuu, ettei mikään talvi ole koskaan ollut näin pitkä ja pimeä ja raskas ja ärsyttävä. Niin lamaannuttava, että on pakko alkaa tapella miehen kanssa vain saadakseen jotain eloa tähän tupaan. Tammikuu on monelle uuden alku, mutta minusta se on vain ärsyttävä kuukausi, joka ei koskaan ole vuoden paras. Onneksi tämän päivän jälkeen on taas 11 kuukautta elämää ilman tammikuuta.

Tämä kuulostaa toki paljon dramaattisemmalta kuin onkaan, mutta joskus on kiva olla vähän dramaattinen. Vaikka tammikuussa on ollut paljon töitä, on se sisältänyt paljon myös kivoja juttuja. Vuoden ensimmäinen viikko sujahti Suomessa niin intensiivisesti, että mies ihmetteli, kun en kahtena ensimmäisenä päivänä kotiinpaluun jälkeen jaksanut juuri suutani avata. Viiden päivän puhemaratonin jälkeen on mukavaa olla vain hetki hiljaa ja ihan itsekseen.

Tammikuussa tein erinäisiä opetustöitä ja viimeistelin kirjoittamisopintoja. Blogi on saanut odotella, kun muut asiat ovat menneet edelle. Talvilukukausi päättyy jo tällä viikolla, mikä on mahtavaa. Taas on opiskeltu suomen kielen ihmeitä niin intensiivisesti, että lukukauden lopussa opeakin väsyttää. Kesälukukausi alkaa vasta huhtikuussa, eli tammikuun jälkeen alkaa yksi vuoden parhaista jaksoista. En tiedä, voinko koskaan enää palata opettajaksi Suomeen, sillä tykkään tästä talvi- ja kesälukukausien rytmittämästä vuodenkierrosta.
Tässä kuussa olen mietiskellyt menneen vuoden reissuja ja suunnitellut tulevia. Niistä kirjoitinkin jo omassa postauksessaan, joka löytyy täältä. Madridin majoitus on vielä varaamatta, joten vinkkejä otetaan vastaan!

Ehdottomasti parasta tässä kuussa olivat viikonloppuretket. Teen paljon töitä kotona, joten yritän viikonloppuisin päästä edes yhdeksi päiväksi pois omien ajatusten ja koneen äärestä. Presidentinvaalit tarjosivat hyvän syyn lähteä Düsseldorfiin, ja siitähän tulikin aika mukava retkipäivä suomityttöjen ja neanderthalin ihmisten kanssa. Juttu löytyy täältä.

Toisen kerran lähdin Düsseldorfiin eräänä torstai-iltana bloggarikollegoiden kutsumana. London and Beyond -blogin Leena ja Kolmikielen Terhi kutsuivat tuoreen kirjailijan uuden uran kunniaksi juhlaillalliselle. Düsseldorfin Oberkassel oli itselleni uusi tuttavuus, mutta sieltä löytyi kivoja katuja ja ihana italialainen ravintola. Ennen paluumatkaa poikkesimme vielä erään hotellin rooftopbaarissa tai kattojuottolassa. Yritimme kääntää termin suomeksi, mutta ei tainnut ihan onnistua. Illasta ei juuri ole kuvia, koska annoimme bloggareille vapaata.
Viime viikonloppuna vietin virkistyspäivän Bonnissa eläkeläisten ja taiteen parissa. Bonnin museoihin tai museomailiin saisi hurahtamaan päivän jos toisenkin. Bonnin taidetarjonnasta täytynee kirjoittaa vielä aivan oma postauksensa, kunhan ehtii.

En saanut tässäkään kuussa parsittua yksiäkään villasukkia, mutta ostin sentään uuden pilean sen talven aikana henkensä heittäneen tilalle. Ostin vanhaan vaakaan patterit ja totesin elämän realiteetit. Minussa on enemmän, mitä rakastaa kuin ennen. Jumpassakin on siis käyty niin, että huomenna odottaa käynti ortopedillä, koska jalkakaan ei ole tykännyt tammikuusta.

Kölnin ilmassa on jo ollut hieman kevään tuntua ja päivälämpötila on saattanut käydä jopa +13 asteessa. Olihan meillä tässä tammikuussa se myrskykin, josta selvittiin vähin vahingoin. En tiedä, olenko koskaan odottanut kevättä niin innoissani kuin tämän talven jälkeen. Kevät tarkoittaa valoa ja kirjoitusaikaa, vihreää luontoa, luovuuden kukkia ja uuden alkua. Sitä kohti!

7 comments on "Onneksi vain kerran vuodessa"
  1. Et erehdy tuntemuksissasi. Die Welt kertoi viisi päivää sitten, että tämä talvi on ennätyksellinen: näin hirveän harmaata ei Saksassa ole koskaan aikaisemmin ollut joulu- ja tammikuussa. Tavallisesti Köln- Bonnin lentoasemalla tammikuussa paistaa tilastojen mukaan auriko 44 tuntia, tänä vuonna vain 14 tuntia.Nivelille tämä kosteus ei tee lainkaan hyvää, ja rupean jo kyllästymään pitämään aina samoja "välikausivaatteita". Reinin varsia pitkin karnevaalit on keksitty varmaan ihan sitä varten, että ei tammikuussa kokonaan tylsisty pitkäveteisyyteen ja saa Winterbluesia. Berniililäisetkin ovat sen näköjään huomanneet ja ruvenneet pitämään karnevaaliparaateja ja naamiaisia. Vielä neljä viikkoa ja sitten rupeaa valkenemaan - toivottavasti. Meillä päin on tapana järjestää kylissä lapslle lumiukonpolttamisjuhlat eli symbolinen talven polttaminen.Poltetaan olkiukkeli ja syödään Brezeleitä. Saksalaiset ovat hyviä keksimään juhlanaiheita. Perinteinen lastenlaukin sanoo, että maaliskuussa päästään peltotöihin. Porin puolessa päästiin vasta maaliskuussa kunnolla hiihtämään, murtomaahiihtoa tietenkin, kun ei ole mäkiä ennen Nokian Murhasaarta.:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huh, no hyvä, että sain näille fiiliksille ihan virallisen selityksen. Jo helpotti! Nyt paistaa aurinko, eli helmikuusta ei voi tulla muuta kuin valoisampi kuukausi =) Saksalaiset kyllä osaavat juhlinnan, vaikka juhannusta ei täällä vietetäkään. Mutta muuten erityisesti tähän talviaikaan sijoittuu kaikenlaista erikoispäivää. Tuo lumiukon polttaminen kuulostaa kyllä aika, no, huvinsa kullakin :D

      Delete
  2. Minunkin tammikuu oli suoraan sanottuna aivan persiistä. Onneksi se on kohta ohi. Ennen marraskuu oli inhokkikuukauteni, mutta kyllä nyt taitaa olla osat vaihtuneet. Toivottavasti sulle paistaa lujasti aurinko helmikuussa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Marraskuu jotenkin vielä menee, kun ollaan syksyssä ja on synttärit jne. Mutta tammikuulle ei ole mitään selityksiä. Tänään paistaa aurinko - kevättä ja valoa kohti niin siellä kuin täälläkin!

      Delete
  3. Ihanaa, että tammikuu on taputeltu. jes jes jes! Ihanaa ja mahtavaa alkavaa helmikuuta! kiva, että bloggaritkin saivat vapaata <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, ihanaa, että joku muukin osaa iloita tämän kuun loppumisesta. Ja hups, nyt ollaankin jo seuraavassa. Iloa ja valoa!

      Delete
  4. Mä koen myös tammikuun hiljaisen harmaaksi ja tylsyydellä riivatuksi - mutta vain täällä Keski-Euroopassa! Suomessahan sai yleensä ihastella lunta ja pidellä pakkasia. Oliskohan myös kehon muistista kiinni?

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?