Friday 18 May 2018

Milloin esikoiskirjailija on kirjailija

Helsingin Kirjamessujen naulakolla oli ruuhkaa. Annoin tietä Rosa Liksomille todeten, että  meillä esikoiskirjailijoilla on aikaa odottaa. Jäin myöhemmin miettimään, mitä tulikaan sanotuksi.

Eikö yhden kirjan julkaisseilla vasta olekin tulipalokiire rynnistää kirjamarkkinoille, mediaan, kirjastoihin ja lukevan yleisön luo. Esikoiskirjailijuuteni aikana olen huomannut, ettei ole itsestään selvää, että kirja erottuu julkastujen kirjojen massasta. Varsinkin lastenkirjallisuuden kohdalla tuntuu, että kirjailija on hieman marginaalissa. Kirjailijablogeja on pilvin pimein mutta lastenkirja päätyy arvosteluun vain harvoin. Olen kokenut onnea jokaisesta huomion pilkkeestä, jonka kirjasarjani alku on saanut.

Totuushan on se, että ensimmäinen kirja on harvoin myyntimenestys tai jättipotti. Se on vasta polun alku. 

Ensimmäisen kirjan jälkeen ei voi vielä hakea kirjailijaliiton jäsenyyttä ja sanotaan, ettei apurahojakaan vielä saa. Toisaalta oma teoriani on, että aina kannattaa kokeilla ja hakea, sillä jokuhan aina valitaan. Kuulin juuri julkaisun kynnyksellä olevasta esikoiskirjailijasta, joka sai vuoden työskentelyapurahan. Myytti siis tämäkin.

Oma esikoiskirjailijuuteni jäi lyhyeksi, koska Hilja-sarjan toinen osa ilmestyi jo tämän vuoden helmikuussa. En tiedä, oliko lyhyt julkaisuväli oikea ratkaisu, mutta nopealla julkaisutahdilla sai ainakin pois huolen ja stressin, joka ensimmäisen ja toisen kirjan voi kasaantua. Jos ensimmäinen kirja on ollut menestys, täytyy odotukset lunastaa. Paineet kuitenkin tavallaan myös kovenevat, kun esikoiskirjailijuuden huolettomuus ja tietty yllätyksellisyys on poissa.

Kirjoitan tällä hetkellä kolmatta Hiljaa. Kustannustoimittajani saatteli minut prosessin alkuun sanomalla, että toinen kirja on aina vaikein ja koska se on jo plakkarissa, voidaan tästä eteenpäin vain nautiskella.

Toinen kirja tosiaan on haastava ja vielä erityisesti ollessaan sarjan toinen osa. Toki sarjan kirjoittamiseen liittyy omanlaisensa helppous, koska kaikkea ei tarvitse keksiä uudelleen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei sarjakirjojen toinen osa ole kovin suosittu kirja-arvostelujen tai blogitekstien aihe. Esikoinen voi vielä saada huomiota, mutta toisen kohdalla odottaa hiljaisuus.

Talvella ennen toisen kirjan julkaisua koko kirjailijuus tuntui kummalta ja epäselvältä ajatukselta. Kaikki on käynyt niin vauhdilla, ettei pää pysy perässä. Siksi oli ihanaa saada viettää koko maaliskuu kirjailijaresidenssissä ja todeta, että kyllä tämä on sitä, mitä haluan elämässäni tehdä. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että kirjailijuudesta on kasvamassa osa omaa identiteettiä.
Minut on hyväksytty nyt myös Suomen Nuorisokirjailijoihin, ja Kirjailijaliiton hakemus lähti matkaan viime viikolla. Kahden kirjan ja virallisten tahojen hyväksynnän seurauksena saan alkaa käyttää itsestäni ihan virallisestikin kirjailijan titteliä. Tänä keväänä olen käyttänyt enemmän aikaa Hilja 3. kirjoittamiseen kuin mihinkään muuhun, joten kirjoittaminen on työtä eikä töiden ohessa kulkeva harrastus. Kirjailija lienee siihen sopiva työnimike.

Tällä viikolla tuli tieto, että Hilja-sarjan avausosalle on tarjottu saksalaista kustannussopimusta, mikä tarkoittanee sitä, että koko sarja pääsee tänne Saksaan. Puhaltelen taas hetken ja ihmettelen, miten kaikki on käynyt. Tästähän voi olla suunta vain alaspäin ja kohti pettymyksiä, sanoo pieni ääni pään sisällä. Varmasti näin onkin, koska niistähän tämä ala on tunnettu. Mutta nyt nautin hetken enkä pelkää tulevaa.

Eeva Joenpelto julkaisi romaaneja 30 vuotta ennen todellista läpimurtoaan, joten aikaahan tässä vielä on. Kirjoittaja kehittyy hitaasti kypsymällä, ja jokainen kirja on toivottavasti edeltäjäänsä parempi. Rouva Liksom on siis hyvä ja poimii takkinsa ensin.
2 comments on "Milloin esikoiskirjailija on kirjailija"
  1. Hienoa että Hilja pääsee Saksaankin, siellä hän on kaiketi syntynytkin? Onnittelut kirjailijan tittelistä. :) Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ja kyllä, Hiljan kotikylä on Suomessa mutta tarinat ovat syntyneet Saksassa =) Mukavaa viikonloppua sinne myös ja terveisiä kirjoituspöydän ääreltä.

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?