Thursday 7 June 2018

Ulkosuomalaiset kirjailijat 1: Hilkka Liitsola

Tattadaa! Blogissa alkaa tänään uusi sarja. Ulkosuomalaisena kirjailijana minua kiinnostaa, millaisia suomalaisia kirjailijoita Suomen rajojen ulkopuolella asuu ja millaista kirjoittajan elämä on ulkomailla. Omista kokemuksistani olen toki avautunut täällä blogissa, mutta nyt päästän ääneen ulkosuomalaiset kirjailijavieraat.

Onnekas sattuma lennätti heistä ensimmäisen luokseni Kölniin viime viikonloppuna ja pääsimme skoolaamaan kirjoille ja elämälle ja juttelemaan esimerkiksi siitä, että olemme kotoisin samoilta kulmilta ja tällä hetkellä samassa kustantamossa. Mutta nyt, Hilkka, ole hyvä. 
1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen Hilkka Liitsola, Prahassa asuva ulkosuomalainen esikoiskirjailija. Olen lääkäri, mutta ulkosuomalaisuus on tarjonnut hienon mahdollisuuden viettää pitkä aika kokeillen ja tehden monenlaista aivan muuta. Olen täällä Prahassa etäopiskellut avoimessa yliopistossa psykologiaa, kasvatustieteitä ja kirjoittamista, ja parhaillaan suoritan täällä paikan päällä montessoriohjaajakoulutusta.

2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?

Muutin perheineni Prahaan reilut neljä vuotta sitten puolison toivotun työkomennuksen vuoksi. Lähdimme alun perin 2,5 vuoden tähtäimellä, mutta nyt asumme täällä tyytyväisinä jo viidettä vuotta.

3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.

Tsekki on mahtava maa asua. Kulttuuri tuntuu suomalaisesta tutulta, ja Prahassa asuessa on tullut olo, että meissä suomalaisissa on enemmän tsekkien kaltaista eurooppalaista slaavilaisuutta kuin ehkä haluamme tai osaamme ajatella. Toisaalta Tsekki on vähemmän slaavilainen ja enemmän keskieurooppalainen maa kuin tänne muuttaessani ajattelin. 

Praha on elävä, paljon tarjoava ja myönteinen kaupunki. Näin kesäisin Prahan puistot täyttyvät nurmella istuvista iloisista ihmisistä, puheensorinasta ja vapaana kulkevista hienokäytöksisistä kaupunkilaiskoirista. Parin tunnin ajomatkasäteellä pääsee aivan erilaisiin maisemiin syksyiselle maaseudulle kurpitsatiloineen, lumisille laskettelurinteille, keväisille patikointiretkille ja kesäisille perhelomille vesistöjen ääreen. 

Monen muun maan tapaan Tsekissäkin jyllää populistinen politiikka. Suomalaisena täällä on koko ajan ollut tervetullut olo, mutta maan suuresta expat-määrästä huolimatta englanninkielistä palvelua on usein vaikea saada, ja kaikkeen virastotyyppiseen asiointiin – jota täällä saa varautua kohtaamaan paljon – kannattaa pyytää tsekkiä puhuva apu mukaan. Byrokratia on kaikkiaan raskasta ja leimoja lyödään papereihin ahkerasti.

Hauskaa on se, että kun muutin tänne Suomesta, minusta tuntui, että ihmiset ovat ihanan hymyileviä, sosiaalisia ja yhteisöllisiä. Kun muiden ulkomaalaisten kanssa juttelee, useimmat harmittelevat kuitenkin sitä, miten vakavaa ja tuppisuista kansaa Tsekissä asuu. Pohjoisessa taitaa asua vielä enemmän omissa oloissaan pysyvää väkeä, heh…
4. Miten sinusta tuli kirjailija?

Valmistuin lääkäriksi ja sain esikoiseni vuonna 2012, ja minulle tuntui avautuvan mahdollisuus miettiä, mitä oikeastaan haluan tehdä. Sain syntymäpäivälahjaksi mahdollisuuden osallistua kirjoituskurssille, jonka ensimmäisenä kotitehtävänä kirjoitin Herra Lumpeenkukan ja neiti Kuusenkerkän ensimmäisen luvun. 

En ollut ajatellut tekstiä pidemmän kertomuksen aluksi, mutta kurssin opettaja, joka oli sattumoisin Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelun lapsille suunnattujen tekstien arvostelija, innostui siitä kovin. Hänelle tuntui olevan selvää, että teksti on osa isompaa kokonaisuutta, ja niin minä kirjoitin luvun toisensa jälkeen vauvan päiväunien aikana, ja muutamassa viikossa tarina oli kasassa lähes siinä muodossa, jossa se tänä keväänä ilmestyi.

Lähetin tekstini useisiin kustantamoihin, ja niin alkoi yhteistyöni Kustannus-Mäkelän, pienen karkkilalaisen perheyrityksen, kanssa. 

5. Mitä kirjoitat?

Esikoisteokseni, lastenromaani Herra Lumpeenkukka ja neiti Kuusenkerkkä, ilmestyi huhtikuussa 2018. Kirjoitan hyvän mielen kertomuksia, jotka viihdyttävät, saavat ajattelemaan ja synnyttävät oivalluksia. Tavoitteeni kirjoittajana on tuottaa iloa.


Olen Herra Lumpeenkukan ja neiti Kuusenkerkän kirjoittamisen jälkeen, kirjan ilmestymistä odottaessani, kirjoittanut kaksi muutakin käsikirjoitusta, mutta en ole niihin kovin ihastunut, joten kummastakaan ei tule seuraavaa kirjaani.

6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?

Takuulla, joskin lähinnä epäsuorasti. Maailma näyttää erilaiselta kuin ennen ulkomaille muuttamista. Ulkosuomalaisena vietetyt vuodet ovat muovanneet ja selkiyttäneet ajatuksiani ja antaneet sanottavalleni mielessäni selkeämmän muodon.

Toki myös erilaisen, länsislaavilais-keskieurooppalaisen kulttuurin keskellä eläminen voi tuoda uudenlaisten kokemusten myötä vivahteensa kirjoitustyöhöni.

7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?

Teen asiat enimmäkseen toisin kuin neuvotaan. En kirjoita ideoitani ylös, vaan työstän niitä ajatuksissani. En myöskään kirjoita säännöllisesti, vaan kun aika on kypsä, istun tietokoneen ääreen, alan naputtaa ja tuon varsin nopeaan tahtiin sanoiksi sen kokonaisuuden, jonka olen mielessäni muodostanut ja miettinyt valmiiksi.

Kahden julkaisematta jäävän käsikirjoituksen kohdalla otin jo varsin varhaisessa vaiheessa käyttöön tavallaan aika teknisiä kirjoittamisen apuvälineitä, kuten vähän insinöörimäisiä tapahtumajanoja. Yhden käsikirjoituksen aloitin tyhjästä lumihiutaletekniikalla. 

Herra Lumpeenkukkaa ja neiti Kuusenkerkkääkin työstin pilkkomalla jo valmista tarinaa osiin, tunnistamalla tiettyjä elementtejä, esimerkiksi huumoria tai toimintaa, ja lisäämällä niitä sinne, missä niitä uupui.

BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?

Kaipaan kummilapsiani Oivaa, Ainoa, Lauria ja Oulaa, siskoani ja kavereitani. 

Kaipaan joskus myös tuttuuden tuomaa selkeyden tunnetta, kuten sitä, että ruokakaupassa ymmärtää, mitä maitopurkin kyljessä lukee, tai että pystyy vaihtamaan muutaman sanan kaupankassan kanssa.

Kiitos haastattelusta!

Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?