Ensimmäisen varsinaisen opiskelukämppäni (lyhyttä aikaa valmiiksi kalustetussa solussa ei lasketa) olohuonetta koristi vanhempieni ensimmäinen sohvan. Tämä oli aikaa, jolloin Ikea ei varsinaisesti vielä ollut rantautunut Suomeen ja tuntui vain hyvältä saada olkkariin istumapaikka ja vielä ilmainen sellainen.
Sohva oli vaaleanruskea ja siinä oli pilkkuja ja sen sänkyosana oli natiseva metallinen heteka. Lisää ikää ja sisustusilmettä sohva sai, kun heitin sen päälle vaalean päiväpeiton. Ymmärtääkseni sovalla nukkui ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa luovutin sen Turun ekotorille, sillä seuraavaan kämppääni perin jälleen uuden vanhan sohvan.
Se oli ystäviltä saatu vanha nahkasohva, tyylikäs, sopivasti kulunut ja aikaa henkivä. Siinä oli hyvä istua ja pidin siitä kovasti. Muuton taas koittaessa päätin kuitenkin olla kantamatta sitä mukaani uuteen kotikaupunkiin. Muistaakseni sohva löysi kuitenkin vielä uuden kodin.
Lahdessa pitäydyin vanhassa kaavassa. Haaveilin tyylikkäästä vaaleasta aikuismaisesta sohvasta, jonka saattaisin jopa tällä kertaa, päivätöissä tienaavana ihmisenä, hankkia uutena. Eräänä päivänä päätin kuitenkin piipahtaa Kontissa, SPR:n kirpparilla. Ja siellä se odotti minua, kirkkaan turkoosi ja erittäin hyväkuntoinen retrosohva. Vuodessohvassa oli helppo mekanismi ja tukeva rakenne ja rakastuin sohvaan ensi silmäyksellä. Tiesin asunnon jälleen väliaikaiseksi, joten muutkin huonekalut kerääntyivät sinne saatuina, perittyinä ja lainattuina, ja kun muutto taas tuli, lahjoitin suurimman osan huonekaluista Konttiin seuraavien löydettäviksi.
Täällä Saksassa kävi niin, että astuin siihen suureen ruotsalaiseen mööpelihalliin ja hankin tarjouksessa olleen vuodesohvan, koska sen tarve koitti nopeasti. Olen päättänyt pitää siitä pitkään huolta.
Syy siihen, että olen kerrannut elämäni sohvat, on se, että saatan jälleen olla uuden sohvan kynnyksellä. Asia on nimittäin niin, että muuttaessamme tähän asuntoon ostimme edellisten asukkaiden sohvan ja verhot. Kahvinruskea sohva sopii erkkeriin kuin nakutettu, ja tuntui kätevältä ja edulliselta ratkaisulta ostaa tilassa valmiina oleva laadukas sohva kuin alkaa etsiskellä uutta. Sohvalle mahtuu kaksi ihmistä jalat suorina, kolmas, jos katsotaan elokuvaa, ja neljäs, jos vain seurustellaan.
Jo jonkin aikaa olen kuitenkin kaivannut muutosta. Kaikki lähti siitä, että palasin pitkän Suomen jakson jälkeen kotiin ja totesin, että nyt on vihdoin aika tehdä olohuoneen sohvalle jotain, sillä väri ei ole miellyttänyt pitkään aikaan. Ensin ajattelin, että jo auringosta hieman kärsineen kankaan voisi vaihtaa eli uusi verhoilu olisi hyvä ja myös ekologinen ratkaisu. Asiaa googletettuani minulle selvisi surullinen totuus: vanhan verhoilu maksaa saman verran tai enemmänkin kuin kokonaan uuden hankkiminen. Mitätässänytsittenpitäisitehdä?
Naamakirja ja kaikki uutissivustot tulvivat tällä hetkellä syyllistäviä uutisia muovista, roskasta ja kertakäyttökulttuurista. Hieman pelkään, että kertakäyttöhaarukoiden ja -veisten kielto saattaa tulla liian myöhään, muta ehkä sillä kuitenkin on vaikutusta pitkällä tähtäimellä. Oma sisustustapani on aina ollut vanhaa, kestävää ja kierrätettyä, mikä sopii maailmanparantajalle, joka sisimmässäni asuu. Sotisiko uusi sohva näitä ajatuksia vastaan vai löytäisimmekö jostain kierrätetyn retrosohvan?
Istuin kahvinruskealle sohvalle ja tiesin. Minun ekotekoni ja panostukseni maapallon pelastamiseen on tämä sohva. Se on oikein hyvä ja toimiva, joten miksi se pitäisi korvata uudella vain siksi, että väri ei juuri tällä hetkellä miellytä? Pidempi käyttöikä ei estä maapalloa täyttymästä tavarapaljouteen, mutta yksi sohva on kuormasta poissa ja minulla vähän kevyempi mieli.
Tällä hetkellä olohuoneen uuden ilmeen muokkaus keskittyy verhoihin ja sohvatyynyihin. Ideoita kaivataan: Minkäväriset verhot virkistäisivät tilaa ja maapallon pelastus -sohvan olemusta?
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?