Nimeni on Selma Kaasinen, olen 52-vuotias tutkija-vaimo-äiti-mummo. Nykyisellään tuohon listaan voisi myös lisätä aikuiseen ikään ehtineen aloittelevan kirjailijan. Ammattina siis tutkiva tarinoitsija.
2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?
Olen klassinen tutkijatapaus. Väiteltyäni Kuopion yliopistosta vuonna 2004 hain väitöksen jälkeistä tutkijapaikkaa ulkomaisesta yliopistosta. Päädyin Australian kansallisessa yliopistossa (Australian National University) sijaitsevaan lääketieteen tutkimuskeskukseen. Kun kysyimme lapsiltamme, miten olisi pieni seikkailu toiselle puolen maapalloa, tuolloin 13-vuotias poikamme kysyi, missä on matkalaukku. Sen sijaan 9-vuotias tyttäremme vaati useamman neuvottelun ja suostui lopulta, jos saisi jatkaa ratsastustunteja. Näin teimme.
 |
| Canberra |
Ensimmäiset pari vuotta oli sopeutumistaistelua vaihtelevin tuntein, mutta sen jälkeen asiat alkoivat rullata. Kun nelivuotinen Post-Doc kausi päättyi, lapset kuin miehenikin olivat löytäneet oman ekologisen lokeronsa kotikaupungistamme Canberrasta. Kävi niin päin, että he halusivat jäädä sinne, minne olivat alunperin minun takiani lähteneet. Hain Australian valtiolle tutkijaksi, pääsin ja sillä tiellä olen edelleen. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin perheemme on laajentunut lasten puolisoilla, yhdellä lapsenlapsella, koiralla ja kolmella kissalla.
3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.
Australia on suuri maa. Sitä ei tajua ennen kuin tulee tänne ja kokee kantapään kautta, että se, mikä näyttää Suomesta katsottuna lyhyeltä matkalta, onkin todellisuudessa tuhansia kilometrejä. Tämä käsitys tulee todistettua aina, kun saamme vieraita Suomesta.
Maanpinnan korkeuserot ovat sitä vastoin kohtuulliset, sillä korkein vuori Kosciuszkon huippu on 2228 metrin korkeudella. Etäisyydet ja korkeuserot takaavat sen, että Australiassa on kaikkiaan kahdeksan erilaista ilmastovyöhykettä aina Alpiinisesta tropiikkiin, minkä ansiosta luontoseikkailijalle Australiasta löytyy loputtomasti katseltavaa.
Automatkailu on erittäin suosittua, ja siihen meidänkin perhe on hurahtanut, nyt jo kolmannessa sukupolvessa. Ideologian mukaan majoittuminen tapahtuu joko teltassa, telttaperävaunussa, matkaperävaunussa tai matka-autossa ihan sen mukaan mikä ketäkin miellyttää. Leirintäalueita ja karavaanariparkkeja on tiheässä, ja ne kattavat verkkomaisesti koko maan. Monet asettuvat yhteen paikkaan viikoksi, toiset jatkavat muutaman yön jälkeen seuraavaan kohteeseen. Se on elämäntapa kuten kesämökkeily Suomessa.
Canberra sijaitsee ideaalissa suhteessa rannikolle lännessä, miljoonakaupunkiin Sydneyyn pohjoisessa ja lumivuorille etelässä. Olemme ehtineen ajaa maata ristiin rastiin aina Perthiin saakka (3500 km) ja kaikkea siltä väliltä. Täältä on hyvä lähteä ja palata takaisin.
Australia on länsimainen yhteiskunta, joka on ottanut mallia hallintoonsa niin Englannista kuin USA:sta. Australialaiset ihailevat suomalaista koulutusjärjestelmää, joka on ollut kovasti pinnalla viime vuosina. Toisaalta tämä maa on synnyttänyt monta kansainvälisesti kovatasoista tutkijaa Nobeleihin saakka. Maa on kulttuurien ja kansojen sulatusuuni, jossa kollegan kansallisuudella ei ole merkitystä vaan sillä, mitä hän osaa tehdä. Se on piirre, jota arvostan täällä erityisesti. Ihmiset ovat enimmäkseen ystävällisiä ja huumorintajuisia, joskin toisinaan hyvin sarkastisia, mutta senhän me suomalaisetkin osaamme. 4. Miten sinusta tuli kirjailija?
Kiteytettynä eletty elämä teki minusta kirjailijan. Olen kirjoittanut aina. Vuosien varrella korvien väliin kertyi kaikenlaista rojua, mitä oli helpointa purkaa kirjoittamalla. Samalla se tasapainotti mukavasti tutkijan tieteellistä ja tiukasti tosiasioissa pidättäytyvää kirjoittamista. Vasta aivan viime vuosina olen kirjoittanut päämäärähakuisesti, mistä esikoiskirjani on esimerkki.
5. Mitä kirjoitat?
Aikuisproosaa, enimmäkseen fiktiivisiä tarinoita. Toisaalta pääkopassa on ideoita suuntautua vähän laajemmallekin kuin aikuisen mielisille tarinointiin, mutta tulevaisuus näyttää mitä muuta saan aikaiseksi.
6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?
Kyllä. Uskon, että ilman ulkomailla asumista minusta ei välttämättä olisi tullut kirjailijaa tai ainakin olisin hyvin erilainen kirjailija.
7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?
En osaa kirjoittaa vain yhtä asiaa uskollisesti alusta loppuun, vaan kirjoitan sitä mukaa kun saan ideoita. Tutkijana olen tottunut siihen, että minulla on useita tekstejä meneillään yhtä aikaa ja ne ovat eri vaiheissa odottamassa vuoroaan. Tämä ei välttämättä ole tehokkain tie julkaisuihin, sillä limittäin kirjoitus pidentää yhden tekstin valmistumista. Sen verran kuitenkin muutan kirjoittamisen painotuksia, että yhden tekstin saavuttaessa kliimaksinsa keskitän ajatukset enemmän sen valmistumiseen.
Ajan käytössä olenkin sitten kurinalaisempi. Koska olen kokopäiväinen tutkija, jaan aikani kodin, työn, perheen ja kirjoittamisen välillä. Perheeni tietää etukäteen, milloin olen tavattavissa ja milloin en. Kirjoituspäivinä jaksotan kirjoittamisen 2-3 tunnin pätkiin. Käytännössä kaikki tauotkin, kun olen lenkillä tai teen ruokaa, pyöritän tekstejä päässäni. Tästä syystä kirjoituspäiviini ei mahdu muita ihmisiä kuin mieheni.
8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?
Lukemalla suomenkielisiä kirjoja sekä katsomalla suomalaisia elokuvia ja TV-sarjoja. Siinä, missä kirjat auttavat pitämään yllä kaunokirjallista kieltä, olen huomannut, että varsinkin TV-sarjat ovat aivan päihittämättömiä puhutun suomen kielen ylläpidossa. En tarkoita, että yrittäisin mukauttaa puhetyyliäni Suomessa vallitsevien uusien ilmauksien suhteen vaan yritän ymmärtää, mitä mikäkin uusi sanonta tai sana tarkoittaa. Korostan kuitenkin sitä, että kaikista näistä varotoimenpiteistä huolimatta suomen kielen ylläpito on vaikeaa.
Aikoinaan paljon ja kaikenlaista, mutta nykyään enimmäkseen sukulaisia ja ystäviäni.
Sarjan aiemmat osat:
1. Hilkka Liitsola, Praha
2. Anu Patrakka, Portugali
3. Jussi Wahlgren, Kreeta
4. Max Manner, Luxemburg
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?