Paras käyntikortti, jonka Saksassa voi esittää, on kertoa olevansa suomalainen. Saksalaiset ovat kiinnostuneita suomalaisesta yhteiskunnasta, koulujärjestelmästä (Pisa-tutkimus herättää keskustelua edelleen) ja kulttuurista. Suomesta tuodaankin paljon eri alojen kulttuuria Saksaan. Monet suomalaiset musiikkiyhtyeet kiertävät Saksassa, ja jotkut suomalaiset kirjailijatkin pääsevät aina välillä ääneen.
Kahdella suomalaisella on Saksassa oma kulttimaineensa; M.A. Numminen ja Arto Paasilinnan ovat täällä hyvin tunnettuja. Nummisen suosion syytä en tunne, mutta ei liene kirjakauppaa, jossa ei olisi Paasilinnan teosten käännöksiä. Suomalaista kirjallisuutta saksannetaan muutenkin ahkerasti, viimeisenä Sofi Oksasen Puhdistus. Käännösten myötä ja muutenkin kirjailijoita pyydetään vierailemaan ja puhumaan tuotannostaan. Kutsuvana tahona voivat olla Suomi-instituutti, yliopistot, kirjamessut tai kirjakaupat.
Tällä viikolla pieni suomen kielen laitoksemme sai nauttia tällaisesta vierailusta. Kirjailijat Tuuve Aro ja Leena Parkkinen aloittivat lyhyen Saksan-turneensa meiltä. Arolta on käännetty kaksi teosta, ja Parkkisen esikoisteoksesta tehdään juuri koekäännöksiä Greifswaldin yliopistossa, joka oli naiset tänne kutsunutkin.
Tilaisuus oli mukava menestys. On antoisaa saada kirjat eläväisinä esille. Aluksi suomen kielen lehtori esitteli viehättävät kirjailijat sekä heidän teoksiaan ja palkintojaan. Sitten kuultiin lukunäytteet niin suomeksi kuin saksaksikin. Suuri osa yleisöstä oli Suomesta Saksaan muuttaneita naisia ja heidän toivon mukaan vapaaehtoisesti paikalla olleita aviomiehiään. Kahden kielen käyttäminen sujui yllättävän hyvin: Yleisön reaktioita seuratessa huomasi varsin pian, kuka puhui parhaiten mitäkin kieltä.
Luennan jälkeen oli aikaa yleisön kysymyksille. Kysymykset olivat tälläkin kertaa laidasta laitaa, kuten sekin, oliko Helsingin Esplanadilla raitiovaunuraiteita jo vuonna 1928. Parkkisen esikoisteos Sinun jälkeesi Max kertoo siiamilaisista kaksosista vuosisadan alun Euroopassa, ja veljekset viettävät aikaa myös Helsingissä. Aron tuotannosta esille nostettiin nyky-yhteiskuntaa ironisoiva romaani Karmina, koska siitä on olemassa varsin tuore saksannos. Teokset sijoittuvat eri aikaan ja ovat hyvin erityylisiä, mutta yllättäen niissä käsitellään varsin samanlaisia teemoja. Molemmat kirjalijattaret kirjoittavat friikeistä sekä erilaisuuden kokemisesta ja kohtaamisesta.
Tilaisuus päättyi pieneen viinittelytilaisuuteen, joka jatkui kotiinlähtöön asti. Puheensorinasta päätellen ilta oli ollut antoisa ja kirjailijoilla riitti useita piirittäjiä. Vieraassa kulttuuri- ja kielipiirissä oman kielen merkitys korostuu ja siksi tällaset illat ovat todella tärkeitä. Lopulta oli aika siivota tarjoilut aamun seminaarien tieltä ja kiittää naisia kiintoisasta illasta. Toivon molemmille menestystä jatkossakin.
Kahdella suomalaisella on Saksassa oma kulttimaineensa; M.A. Numminen ja Arto Paasilinnan ovat täällä hyvin tunnettuja. Nummisen suosion syytä en tunne, mutta ei liene kirjakauppaa, jossa ei olisi Paasilinnan teosten käännöksiä. Suomalaista kirjallisuutta saksannetaan muutenkin ahkerasti, viimeisenä Sofi Oksasen Puhdistus. Käännösten myötä ja muutenkin kirjailijoita pyydetään vierailemaan ja puhumaan tuotannostaan. Kutsuvana tahona voivat olla Suomi-instituutti, yliopistot, kirjamessut tai kirjakaupat.
Tällä viikolla pieni suomen kielen laitoksemme sai nauttia tällaisesta vierailusta. Kirjailijat Tuuve Aro ja Leena Parkkinen aloittivat lyhyen Saksan-turneensa meiltä. Arolta on käännetty kaksi teosta, ja Parkkisen esikoisteoksesta tehdään juuri koekäännöksiä Greifswaldin yliopistossa, joka oli naiset tänne kutsunutkin.
Tilaisuus oli mukava menestys. On antoisaa saada kirjat eläväisinä esille. Aluksi suomen kielen lehtori esitteli viehättävät kirjailijat sekä heidän teoksiaan ja palkintojaan. Sitten kuultiin lukunäytteet niin suomeksi kuin saksaksikin. Suuri osa yleisöstä oli Suomesta Saksaan muuttaneita naisia ja heidän toivon mukaan vapaaehtoisesti paikalla olleita aviomiehiään. Kahden kielen käyttäminen sujui yllättävän hyvin: Yleisön reaktioita seuratessa huomasi varsin pian, kuka puhui parhaiten mitäkin kieltä.
Luennan jälkeen oli aikaa yleisön kysymyksille. Kysymykset olivat tälläkin kertaa laidasta laitaa, kuten sekin, oliko Helsingin Esplanadilla raitiovaunuraiteita jo vuonna 1928. Parkkisen esikoisteos Sinun jälkeesi Max kertoo siiamilaisista kaksosista vuosisadan alun Euroopassa, ja veljekset viettävät aikaa myös Helsingissä. Aron tuotannosta esille nostettiin nyky-yhteiskuntaa ironisoiva romaani Karmina, koska siitä on olemassa varsin tuore saksannos. Teokset sijoittuvat eri aikaan ja ovat hyvin erityylisiä, mutta yllättäen niissä käsitellään varsin samanlaisia teemoja. Molemmat kirjalijattaret kirjoittavat friikeistä sekä erilaisuuden kokemisesta ja kohtaamisesta.
Tilaisuus päättyi pieneen viinittelytilaisuuteen, joka jatkui kotiinlähtöön asti. Puheensorinasta päätellen ilta oli ollut antoisa ja kirjailijoilla riitti useita piirittäjiä. Vieraassa kulttuuri- ja kielipiirissä oman kielen merkitys korostuu ja siksi tällaset illat ovat todella tärkeitä. Lopulta oli aika siivota tarjoilut aamun seminaarien tieltä ja kiittää naisia kiintoisasta illasta. Toivon molemmille menestystä jatkossakin.
Tuuve Aro, lähestyvä mummo ja kirjaston näppärät pikkutikkaat.
Leena Parkkinen ja hymy
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?