Sunday 20 July 2014

Maailmanmestari Saksa

Manuel Neuer sanoi telkkarissa, että me ollaan kaikki maailmanmestareita. Se tarkoitti sillä varmasti muakin,että määkin olen mestari. Ni mä sit ajattelin kans vähän kertoa, miten kaikki oikein kävi. Tämä on ollut pitkä ja monivuotinen projekti, joka lopulta johti siihen parhaaseen tulokseen eli maailmanmestaruuteen. Voisi sanoa, että pohjatyö alkoi jo kymmenen vuotta sitten, kun asuin Hollannissa ja opettelin juomaan olutta. Matka on ollut monivaiheinen, ja kaikki kulminoitui viimeiseen kuukauteen.

16.6. Portugalin peli kului poikaystävän sohvalla odottavissa tunnelmissa. Paikalle saapui myös yksi vaihtopelaaja, mutta muuten ilta oli rauhallinen eikä kortteja tarvinnut vilautella. Olin vähän myöhässä ja kävelin vasta ratikalle, kun kansallislaulut jo soivat. Olihan se aika komeaa kuulla,  kun laulu kaikui talojen seinistä ja katu täyttyi huudoista. Kävelin kaiken keskellä ja vastaanotin hurraa-huutoja.  Oikeanlainen tankkaus on myös todella tärkeää ennen peliä, joten se hoidettiin pitsalla. Turnauksen alussa on hyvä vielä säästellä paukkuja, joten pelin aikana kului vain yksi olut. 4-0

21.6. Ottelu oli sellaista menoa ja meininkiä , että alkoi jo melkein ottaa pumpun päälle mutta verenpaineisiin ainakin. Ekan pelin suvereeni ylivoima kostautui ja pojat joutuivat oikesti töihin. Pallo lipsahteli yleensä niin varmalta Neuerilta eikä Klosen tavaramerkkivolttikaan ollut ihan puhdas. Kotikatsomon puolesta peli oli kyllä yksi kisojen viihdyttävimmistä, sillä tapahtumaa riitti. Alkulohkossa on hyvä ottaa vielä varman päälle, joten peli seurattiin kotisohvalta kevyin eväin. Yksi olut. 2-2.

26.6. USA:aa vastaan oli hieman valmistautumisongelmia. Ei oltu ihan varmoja säätilasta tai siitä, millaista varustusta vaaditaan, mutta lopulta ilma ei muodostunut esteeksi. Kun naapurista löytyi tarpeeksi lisävarusteita eli jatkojohtoja, saatiin pelikenttä pystyyn. Olihan se komiaa nauttia auringonpaisteesta ja kerrankin oli tekemistä myös erätauolla, kun otettiin pienet palauttavat liukumäessä. Ilta jätti toivomisen varaa, koska oluita kului jälleen vain yksi. Peli oli heiman sinänsä ponnetonta ja pelaajatkin näyttivät lähinnä uitetuilta koirilta. Vaikeaa oli. 0-1.



30.6. Alkulohkon voittajana oli helppo lähteä jatkamaan, mutta seuraava peli eli Algeria otti silti aika tiukoille. Toisen puoliajan aikana alettiin norjalaisvahvistuksen kanssa keskittyä itse asiaan, eli googlattiin pelaajien taustajoukkoja. Suomessa jääkiekkoilijat ja missit tapaavat pariutua, Saksassa jalkapalloilijat ja mallit. Iloisin yllätys oli päävalmentaja, joka on ollut 25 vuotta naimisissa eikä ole vaihtanut nuorempaan, vaikka tarjokkaita varmasti olisi. Panokset kasvaa, niin myös oluen määrä. Silti tuntuu, että parannettavan varaa jäi vielä. 2-1.

4.7.  Ranska-peli sattui sopivasti perjantai-iltaan, ja sääkin näytti vihdoin taas kesäiseltä. Keskittyminen alkoi jo hyvissä ajoin, ja mekin olimme jo aikaisessa vaiheessa varaamassa pöytää Biergartenissa. 


Valkopaitainen väki kansoitti terassit mutta kuvaruudut olisivat saaneet olla suurempia. Stadion oli puoliksi varjossa, katsomomme ajoittain auringossa, joten pallon liikkeitä sai usein lähinnä arvella. Saksalaisnaisten kaukorakkaus, Mats Hummels pelasti päivän mutta muuten peli ei kyllä ollut mikään ihmeellinen spektaakkeli. Olin jopa hieman pahoillani Ranskan puolesta. Olin odottanut trikolorilta enemmän.



Peli oli sen verran jännittävä, ilta pitkä ja kaunis, että tein poikkeuksen tuomarilinjaan ja join valkoviinishorleja. Määrää en enää muista. Se kertokoon siitä, että kaikkeni annoin ja ilta oli hyvä. 0-1.

8.7. Puolivälierässä satoi kaatamalla. Koko päivän ja vielä seuravankin päivän. Terasseja yritettiin suojata ja katoksia rakennella, mutta aika moni pysyi kotisohvalla tai kokoontui kavereiden sohville, kuten me. Pelin odotus raastoi sen verran hermoja, että valmistauduin iltaan joogassa. Huoltojoukkojen järjestämä pitsatarjoilu maistui sen jälkeen varsin mainiolta. Palasin pelin aikana näiden kisojen perustankkaukseen eli Gaffel-panimon kausituotteeseen, Sonnenhopfen-olueen. 


Ehkä se lennätti ottelun uusiin sfääreihin, sillä käytännössä pelin olisi voinut lopettaa 25 minuutin jälkeen. Eihän siinä mätössä ollut mitään järkeä. 5-0. Aina jos joku erehtyi lähtemään vessaan tai käymään keittiössä, tuli maali. Kyllä täytyy sanoa, että hieman suretti vastustajien puolesta, että sellainen selkäsauna ja kotikisoissa vielä. 
   Pelin jälkeinen kotimatka oli kaoottinen. Ratikoita jäi tulematta, ihmisiä heilui joka paikassa liput kourassa, bilekatuna tunnettu Zülpicher Strasse oli suljettu ja juhlat jatkuivat siellä aamuun asti. Kisoja ei kuitenkaan ole vielä voitettu, joten oli alettava valmistautua viimeiseen mittelöön. 7-1.


13.7. Finaalia varten tehtiin kunnon valmisteluja. Katsomon paikaksi sovittiin kielikoulu Nordika, koska siellä on iso videotykki eikä säästä ollut taas varmuutta. Pelin aikana saatiinkin muutamia sadekuuroja. Monikansallisessa katsomossa oli hyvä tunnelma, ja hermoheikoimmat olivat varautuneet peliin pistaasipähkinöillä. 
Pelikentällä nähtiin myös korkeimpia voimia.


Vaikka MM-kisoissa tehtiin ennätysmäärä maaleja, monet pelit olivat sittenkin kovin tylsiä eivätkä tarjonneet niin hyvää viihdettä kuin olin toivonut. Finaali teki tässä iloisen poikkeuksen. Paikkoja oli molemmilla ja paraatitorjuntoja ja hienoja yksilösuorituksia näkyi puolin ja toisin. Ei olisi toki ollut tarpeen, että pelaaja saa aivotärähdyksen ja että rankkateita kalastellaan, mutta muuten peli oli tapahtumarikas. Luulen ja toivon muuten, että tuomaripeli ja pelien väkivaltaisuus puhuttavat vielä pitkään.

Hyvinhän siinä lopulta kävi ja puolenyön aikaan koko kaupunki räjähti yhteen huutomyrskyyn. Kyllä tämä ansaittu voitto oli, mutta huonosti ei pelannut vastapuolikaan. Tankkaus osui tällä kertaa täydellisesti kohdilleen, kuten kaikki muukin. Valitettavasti seuraavana päivänä oli töitä, joten juhlat piti lopettaa lyhyeen. Olin vielä niin reilu, että pidin maanantaina eräällä kielikurssilla tentin. Vaikka se sujui voitonhuumassa tai ehkä juuri sen takia, tulokset olivat kuitenkin erinomaiset. Alla voitonjuhlintaa Kölnissä. 0-1.


Seuraavan päivänä iski sitten tyhjyys. Monivuotinen projekti on nyt saanut täyttymyksensä. Kaikkien on aika vetäytyä itseensä miettimään, mitä seuraavaksi. Vihdoin oli aikaa palauttaa pullot kauppaan ja miettiä, miten tästä eteenpäin. Pysyykö Sonnenhopfen tarjonnassa, pitäisikö vaihtaa Kölschiin, lopettaa kokonaan vai alkaa juoda vain punaviiniä? Aika näyttää. Yksi on jo päätöksensä tehnyt, sillä se on ainakin varmaa, että maajoukkueella on pian uusi kapteeni. 

Palautuminen alkaa tästä. Toffeejäätelöä ja romaani.

Friday 11 July 2014

Kuu kiurusta kesään mutta ei kesälomaan

Turussa oli viime viikonloppuna Ruisrock. Ihmiset pomppivat ympäri Ruissaloa, aurinkoa paistoi ja tarjolla oli kesä parhaimmillaan. Mitä minä tein? Valmistelin yliopistolla tenttejä.

Kun muutin Saksaan, jouduin opettelemaan uuden vuodenkierron eikä se ole sujunut aivan kivuttomasti. Koululaisena, opiskelijana ja sitten koulussa työskentelevänä olen tottunut siihen, että kesäloma alkaa kesäkuun alussa ja kestää viikkotolkulla tai ainakin elokuun alkupuolelle. Vielä toisena Saksassa oleskeluni vuotena kirpaisi nähdä entisten kollegojen lomapäivtyksiä facebookista, kun itsellä oli lukukausi vasta puolivälissä.

Kaikista vaikeimpia ovat olleet juhannukset. Se ensimmäinen oli aivan hirveä. Istuin päivän aurinkoisella parvekkeella, tuijotin kateellisena sosiaalista mediaa ja odotin silloista poikaystävääni töistä, jotta olisimme voineet tehdä jotain yhdessä. Poikaystävä tulikin, mutta hänellä ei ollut minulle aikaa. Onneksi olin sentään löytänyt Pågenin pikkupullia Aldista, mutta ero siinä kuitenkin tuli. Nykyinen poikaystäväni leipoo minulle juhannuspullat ihan itse, varmuuden vuoksi. 

Viime ja tänä vuonna pääsin käymään Suomessa touko-kesäkuun vaihteessa, ja se on hieman helpottanut kesäikävää. Sillä ensimmäinen, minkä ihminen unohtaa, on valo. Saksassa on toki lyhyemmät ja pidemmät päivät sen mukaan, missä vaiheessa vuotta mennään, mutta se ei ole mitenkään verrattavissa pohjoisen valoon. 

Lahti 11.6. klo 21.20
Olin viikkoa ennen juhannusta Suomessa, ja heti ensimmäisenä iltana piti valvoa ja tuijottaa ulos. Miten pitkään aurinkoa paistoikaan! Miten lyhyt oli hämärä ja miten taivaalla voikaan olla vaaleanpunaisia pilviä klo 01.30. Teki mieli kysyä, että aurinko, ollaanko sitä tulossa vai menossa? (Tämä kuulostaa nyt todella romantisoidulta, mutta anteeksi, en ole asunut Suomessa moneen vuoteen ja kaikesta vanhasta, tutusta ja tavallisesta on tullut jossain määrin eksoottista - kuten nyt vaikka, no Lahdesta.)

On vuodenkierron muutoksessa kyllä omat hyvätkin puolensa. Talvet eivät ole yhtään niin raskaita ja kamalia kuin ennen. Nykyinen elämäni jakautuu talvi- ja kesälukukausiin sekä niiden väliaikoihin eli niin kutsuttuun lukukausilomaan. Pitkän ja yhtenäisen puurtamisen sijaan kiireisimmät kuukaudet jakautuvat nykyään lokakuusta helmikuuhun ja huhtikuusta heinäkuuhun. En pidä lukukausien jakoa mitenkään ongelmattomana, sillä kesälukukausi on monestakin syystä hieman epäproduktiivinen. Ensinnäkin Kölnissä voi olla täysi kesä jo huhtikuussa, kun opiskelijoiden pitäisi innosta puhkuen aloittaa seuraava rupeama. Toisekseen pääsiäinen, vappu ja katolisten bonuspyhät rikkovat aikatauluja sen verran, että kokonaisia opetusviikkoja on paljon vähemmän kuin talvella. Mutta viimeistään heinäkuuhun tultaessa sitä kuitenkin miettii, mitä ihmettä me vieläkin täällä teemme, sillä nyt on kesä. Tai ainakin kalenterin mukaan on, vaikka ilmoista sitä ei olekaan voinut päätellä.

Joitain vuosia sitten käytiin keskustelua, jossa mietittiin, olisiko saksalaisten yliopistolukukausien aikoja mahdollista muuttaa. Uudistushalu tyssäsi kuitenkin alkuunsa, koska A. kaikki uudistukset perinteitä kannattavassa yliopistomaailmassa ovat pahasta ja koska B. lukioissa tehtiin muutos, jossa 13 vuodesta siirryttiin 12 vuoden kouluaikaan. Lukukauden aikaistaminen syyskuulle tarkoittaisi myös ylioppilaskirjoitusten aikaistamista, mikä olisi tarkoittanut liian montaa muutosta samaan aikaan. Kun muutokset nyt kuitenkin ovat pahasta. Asian pohtiminen siirrettiin vuoteen X.

Mutta on tällä tämänhetkisellä elämänrytmillä omat hyvätkin puolensa. Esimerkiksi syyskuu ja maaliskuu. Ne ovat ilmojensa puolesta uudet lempikuukauteni. Syyskuu on vielä täysi kesäkuukausi eli lämmin ja valoisa mutta ilman ukkosia ja paahtavia helteitä. Maaliskuussa taas on jo kesäfiilis ja usein myös varsin miellyttävät lämpötilat. Sesongista toiseen siirrytään leppoisasti, kun yhtenä päivänä on +10 astetta ja seuraavana +20 ja sitten talvi onkin jo ohi. 

En voi silti sanoa, ettenkö kaipaisi Suomen neljää selkeää vuodenaikaa ja valoisaa kesää. Koska muutos talvesta kesään ei ole täällä niin radikaali, ihmisetkään eivät sitä juuri huomioi vaan kulkevat esimerkiksi samoissa pitkissä housuissa kesät talvet. Kun Suomeen pitkän talven jälkeen koittaa vihdoin kevät ja sitten kesä, kaikki menevät vähän sekaisin, pukevat kesävaatteet päälle ja elävät seuraavat kuukaudet jotenkin huumassa, kunnes syksy taas ajaa kaikki omiin koteihinsa ja neljän seinän sisälle. Yritän selittää tätä paikallisille, mutta eivät he oikein ymmärrä. Miten voi selittää valon, ei sitä voi. Sitä on pakko mennä itse katsomaan.

Lahti 12.6. klo 01.40.