Wednesday 16 January 2019

Ihana alkuraskaus eli raskauden ensimmäiset oireet

Kuva: Pixabay
Nyt olen jo menossa pitkällä raskauden toisella kolmanneksella, joten voi katsoa taaksepäin, millaisia ne ensimmäiset viikot olivatkaan. Vauvakuumeillessani luin mielenkiinnolla muiden ensimmäisistä raskausoireista, joten tässä  kokoelma ajatuksia raskauden ensimmäiseltä kolmannekselta mutta toki vasta viikosta 5. eteenpäin, koska aikaisemmin tilanteesta ei ollut aavistustakaan.

Ihanan kamala alkuraskaus eli raskauden ensimmäiset oireet, olkaa hyvät:

Viikko 5.

Aivan ensimmäiset raskausoire olivat unettomat yöt ja viinistä sekaisin mennyt vatsa. Ihmettelin, kun yöt kuluivat valvoessa mutta ajattelin, että hotellissa nukkuu eri tavalla kuin kotona. Pian alkoi myös hengästyminen, joka ei todennäköisesti lopu ennen kuin synnytykseen. 

Olen paljon liikkuva ihminen, mutta pienikin rappusten nousu tai muu ponnistus sai ja saa edelleen puuskuttamaan. En kuitenkaan aio päästää itseäni helpolla vaan taaperran hengästyneenä eteenpäin niin kauan kuin maha antaa myöten.

Tein plussatestin kohdassa 4 + 5 ja lääkäri vahvisti raskauden seuraavana päivänä, eli ensimmäinen viikko hävisi kuin itsestään.

Viikko 6.

Univaikeudet helpottavat ja alkaa päinvastoin tuntua, ettei mikään uni riitä. Olen kuullut alkuraskauden väsymyksestä, mutta itselläni lisäsyynä olivat kilpirauhasarvot, jotka pomppasivat hormonien myötä korkealle. Lääkitys tasasi ne onneksi muutamassa viikossa ja väsymys helpotti, vaikka nukkuminen pysyi hyvin tärkeänä, nimimerkki sänkyyn kello 21.30.

Varsinkin iltaisin turvotti ja mietin, miten ihmeessä tällaisen asian salaa, jos keskivartalo alkaa jo nyt muuttua tynnyriksi. 

Sairastun viikon lopussa flunssaan ja luulen sitä syyksi siihen, ettei kahvi maistu. Miten väärässä olinkaan. 

Viikko 7.

Viikon 7. alkuun jysähtää pahoinvointi. Elimistöni on kellontarkka, sillä tuntuu, että kaikki uudet oireet ja muutokset tupsahtavat aina uuden raskausviikon alkuun. Juon vielä yhden kahvin ja totean, että ei pysty. Ihmiselle, joka on juonut kahvia päivittäin teini-iästä asti, tulee identiteettikriisi, kun kahvin tuoksukin tekee pahaa. Valitettavasti myös vihreä tee ja muut teet huonontavat oloa, joten uusiksi lempijuomikseni tulevat coca cola ja appelsiinimehu.

Minulla on jatkuva matkapahoinvointiolo, jota helpottaa hieman, kun liikkuu, juo hiilihapollisia juomia ja syö jatkuvasti ja napsii välillä kovia salmiakkeja. Yökkäilemään en onneksi joudu. 

Tällä viikolla joudun myös hankkimaan uusia rintaliivejä, sillä vanhat eivät mahdu. Ystävät pelottelevat kuppikokonumeroilla, joihin tulen vielä päätymään imetysvaiheessa. Sehän nähdään sitten.

Välillä epäusko nostaa päätään, mutta elimistöni kertoo selvästi, että jotain tapahtuu, joten olen pääasiassa rauhallisen tyynellä mielellä. Mielialavaihteluja ei tule, vaan eräs tuttavat toteaa, että minusta on päinvastoin tullut rauhallisempi.

Alan merkitä kalenteriin keskiviikkojen kohdalle raskausviikon, mutta en koskaan seuraavaa viikkoa enempää, jos kuitenkin käy jotain.

Viikko 8.

Tämä raskausviikko alkaa lääkärikäynnillä. Ehdin pelätä, ettei ultran ruudulla näy mitään, mutta sitten näkyviin ilmestyy valkoinen kilpikonnamainen hahmo, jonka sydän näkyy ja kuuluu. Annamme alulle nimen "Toivo", koska muuta emme voi kuin toivoa.

Olemme päättäneet, että jos kaikki on hyvin, kerromme perheille ja lähimmille ystäville tilanteesta. Harvoin sitä saa ihmisiä itkemään, mutta nyt onnistumme monesti <3 

Minusta on alkanut tulla hobitti. Uuteen ruokarytmiini kuuluu kolme aamupalaa, lounas, kaksi välipalaa, iltaruoka ja iltapala. Ensimmäinen aamiainen sijoittuu 04-06 väliseen aikaan ja on useimmiten mysliä ja jugurttia. Toinen on puuroa kello 08 ja kolmas voileipiä töissä klo 10 aamukävelyn ja opetuksen välissä. Iltapäivällä syön kaikkea mahdollista mutta en silti pysty odottamaan iltaruokaa kovin pitkään. Ja ennen yöunia on vielä syötävä jotain.

Mandariineista muodostuu lempiherkku, mutta muuten minulla ei ole mielitekoja. Lähinnä tekee mieli kaikkea tuoretta ja raikasta, vaikka paprikasta ja smoothiesta joudunkin luopumaan vatsavaivojen takia.

Toisella pahoinvointiviikolla tulee myös ensimmäinen kyllästyminen koko raskauteen. Tätähän minä olen toivonut ja odottanut, mutta eipä hääviä ole. Että kun tästä selvitään, ei ehkä koskaan enää. Seitsemän ruokailun jälkeen en sittenkään saa illalla unta, sillä minulla on nälkä. On vaikeaa keksiä, mitä syödä - Ja minusta syöminen on aina ollut turhaa ja rasittavaa!

Viikko 9.

Pahoinvointi päättyy yhtä nopeasti kuin kaksi viikkoa aikaisemmin alkoi. Totean, että mitäs minä valittamaan, monilla menee paljon huonommin. Ruokarytmin noudattaminen jatkuu, ja  olen varma, että työkaverit epäilevät jotain, kun kuljen töissä aina voileipä kourassa. 

Nukkumaan on päästävä viimeistään klo 22, jotta ehtii nukkua ennen ensimmäistä ruokaherätystä, ja päiväunet ovat aika hyvä juttu, mutta silti sanoisin, ettei väsymys ole aivan älytön.

Lueskelen internetin sivustoilta raskausviikoista ja raskauden etenemisestä ja totean, että saksalaiset sivustot ovat PALJON informatiivisempia kuin suomalaiset. 
Kuva: Pixabay
Viikko 10.

Kävelen työmatkat jo kolmatta viikkoa, sillä pyörällä ajaminen ei tunnu hyvältä. Kävely on myös hyvää liikettä selälle. Joogailen kotona ja käyn salilla ja muutamissa jumpissa. Spinning-tunti tuntuu hyvältä, mutta palautumiseen menee kaksi päivää, joten päätän jättää liian kovan rehkimisen hetkeksi.

Pahoinvointi pysyy poissa, mutta nyt koittavat todelliset nälkäpäivät. Minun on syötävä kahden tunnin välein, mikä lähinnä naurattaa ja ihmetyttää. Mihin se kaikki ruoka katoaa? Toisaalta en koskaan jaksa syödä paljoa kerralla, joten nälkä palaa.

Tiukimmat farkut siirtyvät kaapin perälle. Eihän vatsa vielä näillä viikoilla kasva, mutta iltaa kohden vaivaa turvotus, joten kaikki tiukka on epämukavaa. Tarvitsen joka tapauksessa uusia sukkahousuja, joten ostan saman tien äitiysmallia. Lämmittävät talvikeleillä kivasti eikä koko ajan tarvitse olla kiskomassa niitä vatsan päälle tai parempaan asentoon.

Viikko 11.

Totuudenhetki eli seuraava ultra on edessämme heti viikon alkuun. Jos kaikki on tänään kunnossa, olemme selvinneet pahimmasta. Minua jännittää aamulla hurjasti, vaikka elimistöni käskee olla huolehtimatta. Näen alkupunnituksessa, että painoni on noussut kaksi kiloa sitten viimeisen, ja totean, ettei huolta tosiaan ole. 

Lääkäri näyttää meille pienen, itsensä ympäri pyörivän ihmistaimen ja helpotuksen aalto saa nauramaan ja itkemään. 

Viikko 12.

Kätilö tulee tutustumiskäynnille. Saksassa käydään usein lääkärillä, mutta kätilö on raskauden "tukihenkilö" ja keskustelukumppani, koska neuvoloita ei ole. Tuntuu hurjalta tavata jo näin aikaisin, mutta kätilön saadakseen on oltava ajoissa liikkeellä. Hän tulee sitten sairaalasta kotiutumisen jälkeen käymään kotona ensin päivittäin ja sitten viikottain, joten tutustuminen on hyvä aloittaa jo nyt. Olemme molemmin puolin tyytyväisiä ja yksi asia on to do -listalta poissa.

Suomen joululoma hermostutti etukäteen, sillä mietin, miten pystyn kyläpaikoissa pitämään yllä syömis- ja nukkumisrytmiä. Ruoka kuuluu jouluun, joten syömisistä ei olisi tarvinnut huolehtia, ja nukkuminenkin onnistuu hyvin. Kokeilen myös pitkästä aikaa vihreää teetä, ja se maistuu taas.

Huomaan näkeväni vähemmän unia kuin ennen ja nukkuvani kuin tukki aina, kun pääsen vaakatasoon. Minä herkkäuninen en huomaa kyläpaikan sohvalla mitään, vaikka lapset kuulemma herättivät ja perheen äidillä oli kiireinen yö.

Usein sanotaan, että raskausoireet helpottavat viikolla 12. tai viimeistään viikolla 14. Tämä tosiaan pitää paikkaansa. Vuodenvaihteeseen tultaessa nälästä tulee hallittavampaa, annoskoot jopa pienenevät, sillä en jaksa syödä, ja olo on mitä mainioin. Eihän tässä muistaisi olevansa raskaana, jos alavatsaa ei nipistelisi ja keskivartalon turvotus alkaisi muuttaa muotoaan kohti kiinteämpää vatsakumpua.

Nyt jo tuntuu, ettei alkuraskaus tainnut niin kamala olla, semminkin kun nyt kuulee pelotteluja raskauden viimeisestä kolmanneksesta.

Ja näin raskaus sitten eteni:
4 comments on "Ihana alkuraskaus eli raskauden ensimmäiset oireet"
  1. Ai että, nauti ja nyt varsinkin kun pahoinvointi poistui. Mulla pahoinvointi poistui vko 16-17 ja tuli närästys tilalle joka kesti loppuun asti. Manteleita, maitoa ja kaikkea tuli koitettua. Mä kävellä taapersin ihan loppuun asti, se oil kyllä henkireikä. NAUTI!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä nautin <3 Vatsa tuntuu kiinteytyneen, mutta on tosi pieni eikä muutenkaan vaivaa mikään just nyt. Olen jopa voinut lopettaa yösyömisen :D
      Toivon kovasti, että selviän ilman närästystä, koska se on kyllä ikävä vaiva...

      Delete
  2. Millaistakohan olisi olla raskaana ilman, että ikävät oireet kuten 24/7 kuvotus, minkään ruuan maistumattomuus, väsymys ja närästys ovat "riemuna" ihan loppuun asti ja vähän synnytyksen ylikin...? Kahvi jäi jo vuonna 2009 eikä maistu vieläkään, vihreä tee sentään ei-raskaana ollessa hyvin. Näemmä aika kuitenkin kultaa muistot ja kaikki tuo kammotus unohtuu, kun saa vauvan rinnalle. Sen neljännenkin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huh, onpa sinulla ollut raskaudet! Aika sissi olet <3
      Minulla on kaikki mennyt hyvin, ja silti mietin, lähteäkö tähän koskaan uudelleen vai ei. Toisaalta kuten kirjoitit, vaivat unohtuvat kun palkinto tuhisee sylissä. Jännityksellä odotan, palaanko koskaan kahvinjuojaksi vai en =)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?