Saturday, 7 December 2019

Luukku 7: Tätä ilman ei joulu tule

Jokaisella lienee laatikon pohjalla hyvässä tallessa THE koriste, jota ilman juhla ei tule, oli sitten kyseessä joulu tai pääsiäinen. Minulle se on viimeiset vuodet ollut paperinen joulutähti.

Vanhempani ostivat joulutähden ollessaan neljä vuotta sitten kiertämässä Kölnin joulutoreja. Se olikin muuten tehokas kierros: muistini mukaan he ehtivät viikonlopun aikana seitsemälle joulutorille. Yksi omista suosikeistani on Stadtgartenin joulutori, jolla on esillä käsityöläisten ja taiteilijoiden tavaroita ja luomutuotteita. Tähti ostettiin eräästä punaisesta kojusta ja roikkuu joulukuun yli keittiön korkeassa ikkunassa. 


Lampun lempeä valo piristää pimeää vuodenaikaa enkä joulun jälkeen millään raaskisi ottaa tähteä alas. Pimeinä sadepäivinä, sellaisina kuin vaikka tänään, pitää käyttää valoja koko päivän, mutta tähti yhdistettynä kynttilöihin luo mukavan rauhallisen tunnelman. Samoin iltaisin on ihanaa tulla keittiöön, kun sitä valaisee pehmeävaloinen tähti.

Joulukuu ei tunnu joululta ilman tähden valoa.

Voisin kuvitella, että kun juniori kasvaa ja alkaa askarrella päiväkodissa ja koulussa jouluhärpäkkeitä, ne nousevat tärkeydessään tähden rinnalle. Mutta siihen on vielä aikaa ja sitä ennen viihdyn tähden loisteessa.

Mikä koriste tuo sinulle joulun?

P.S. Vauva on flunssassa enkä ehtinyt säätää kuvia niin paljon kuin olisin halunnut. Ens kerralla taas paremmat otokset.


Friday, 6 December 2019

Luukku 6: Saint Nikolaus

Oli ensimmäinen syksyni Saksassa yhdeksän vuotta sitten. Aamupalalla mietin, että ensin töihin ja sitten illalla Suomalaiselle merimieskirkolle konsulaatin (silloin Hampurissakin oli vielä sellainen) itsenäisyyspäiväjuhliin. Menin laittamaan kenkiä jalkaani ja hämmennyin.

Kengästäni sojotti suklaapatukka.

Ainoa keksimäni selitys oli, että se on pudonnut kämppikseltäni ostosreissulla. Väärin. Myöhemmin selvisi, että suklaa oli tarkoituksella kengässä, koska oli Saint Nikolaus eli pyhän Nikolauksen päivä. Kaikki lapset asettavat nimittäin illalla kengän tai lautasen ovensuuhun, ja aamulla siihen on ilmestynyt suklaata. Tattadaa!

Pyhä Nikolaus on yksi katolisen kirkon rakastetuimpia pyhimyksiä, ja Nikolauksen päivä on samanlainen valonpilkahdus talveen kuin kotimainen Lucia. Päivää on vietetty jo keskiajalla. Sen viettoon kuului lahjojen antaminen lapsille ja köyhille. Ilmeisesti amerikkalainen Santa Claus on Nikolauksen perintöä, huhutaan. Katolisessa Saksassahan ei sinänsä tunneta joulupukkia, koska ensin on Nikolauksen päivä ja sitten Jeesus-lapsi tuo jouluaamuna lahjat.

Mielenkiintoista muuten sekin, että kun Suomessa kirjoitetaan lahjatoiveet joulupukille, Saksassa ne voi lähettää Nikolaukselle, jolla on tietysti oma postitoimisto.

Joulunalusaikaan tai vuodenkiertoon muutenkin saa aika monta kivaa juhlaa, jos muistaa oman maansa perinteet ja omii rinnalle uuden asuimaan tavat. Nyt voinkin viettää joulukuun kuudetta katsellen itsenäisyyspäivän vastaanottoa suklaata mussuttaen. Edellyttäen, että olen muistanut laittaa kenkäni ovensuuhun.

*Tekstin Nikolausta koskevat tiedot on poimittu Stuttgarten Nachrichten -lehden artikkelista.

Lue myös:





Thursday, 5 December 2019

Luukku 5: Milloin saa ottaa joulukoristeet esiin?

Elämässä on monia kinkkisiä kysymyksiä ja joulun alla yksi tärkein niistä lienee, milloin joulukoristeet saa ottaa esille. Lapsuudenkodissani joulukoristelaatikot nostettiin vintiltä lämpimään aatonaattona ja kuusi koristeltiin silloin tai vasta jouluaattona. Me taas olemme miehen kanssa aina joulun reissussa, joten oikeastaan koristeita ei tarvitsisi lainkaan. Viime vuosina saksalaisten jouluhulluus on kuitenkin alkanut tarttua:

Koristelen kodin jo ensimmäisenä adventtina.

Olen elämäni aikana muuttanut monta kertaa, joten sellaiset asiat kuin joulukoristeet eivät pysy menossa mukana enkä ole niitä juuri hankkinutkaan ennen tätä nykyistä kotia. Nyt minullakin on kaapin hyllyllä sesonkia odottava joulukoristelaatikko. Joka vuosi sinne tulee muutama uusi koriste, ja kohta pitää hankkia uusi laatikko.
Pidän kunnon materiaaleista ja vanhoista tavaroista. Pienen laatikkoni koristeet ovat siis pääasiassa lasia ja betonia. Siellä on appiukolta perittyjä lasikoristeita ja Kölnin joulutorilta ostettua puhallettua lasia. Betoni on viime vuosina kasvattanut suosiotaan sisustuksissa, ja sainkin viime vuonna mieheltä betoniset kuusenkoristeet. Ne painavat jonkun verran, joten ne tulevat vaatimaan alleen tukevan oksan.
Uusimmat joulukoristeeni ovat paperia. Ostin ne syksyllä Lahden kaupunginmuseon myymälästä, ja ne ovat suloiset.  
Meillä ei vielä koskaan ole ollut omaa joulukuusta. Ei tänäkään vuonna, vaan kuusen virkaa saa toimittaa tuuhea kuusenoksa maljakossa. Päätin kuitenkin, että ensi vuonna hankitaan kuusi. Minä olen reilun vuoden ikäisenä kaatanut hoitopaikkani joukukuusen, joten juniorin täytyy jatkaa perinteitä. Ja näin saan vielä yhden vuoden aikaa kerätä kivoja joulukoristeita. Lisäksi tarvitaan kuusenjalka ja valot. Täytyypä muistaa tämä tammikuun alennusmyynneissä ja aloittaa valmistautuminen ajoissa.
Wednesday, 4 December 2019

Luukku 4: Joulu-aiheiset lastenkirjat + ARVONTA

Joulu on varsin kiitollinen aihe lastenkirjallisuudessa. Lapset jos ketkä ovat jouluihmisiä, ja voisin veikata, että syntymäpäivien jälkeen joulu on monelle pienelle vuoden tärkein juttu. Siihen valmistautumisen voi aloittaa vaikka yhteisillä lukuhetkillä jouluaiheisten kirjojen parissa.

Joka vuosi ilmestyy lukuisia uusia lastenkirjoja. Toiset niistä nousevat klassikon asemaan ja myyntipöydille aina joulun tullessa, kun taas toiset unohtuvat pian. Näin hiljattain tuoreen postauksen tämän syksyn uusista joulukirjoista, ja todella yllätyin niiden määrää.

Meidänkin kirjahyllystämme löytyy joulukirjoja enkä malta odottaa, että pääsen lukemaan Toivolle omat joulukirjasuosikkini. Esimerkiksi näistä jouluaiheisista kirjoista pidän:

Rolf Lidberg - Erik Arpi: Korpitonttujen joulu (Otava 1985, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen)

Tämä oli suosikkini jo lapsuudessa. Muistan eräänkin kerran, kun juuri tätä kirjaa lukiessa joulupukki vihdoin koputti oveen. Ja lukeminen jäi tietysti siihen.

Vanhaa aikaa henkivässä kirjassa korpitontut valmistautuvat jouluun, ja pienet Tähti ja Tuikku odottavat, milloin se tulee. Paras kohta kirjassa oli aina se, kun pienet tontut törmäävät kelkalla Ikitonttuun ja saavat vihojen sijaan lahjaksi kauniin kuusen. Kirjan kuvitus on ruskeasävyinen ja paljaat peput vilkkuvat siellä täällä, joten en tiedä, miten kirja uppoaa nykylapseen, mutta minua se on aina viehättänyt.

Marjatta Kurenniemi - Virpi Pekkala: Olipa Virtasilla joulu (WSOY, 1972/2004)

Tätä en muista lukeneeni lapsena, mutta kirja on siskon lasten suosikki. Ihanaa, että vanhemmista kirjoista otetaan uusintapainoksia, jotta uudet lukijat voivat löytää ne. Tämä lämminhenkinen tarina ansaitsee kaikki lukijansa!

Tarina menee yksinkertaisuudessaan niin, että kävyssä kirpun kokoisen kissansa kanssa asuva pikkuinen noita-akka joutuu kuusen mukana kaupunkiasuntoon ja laittaa taioillaan perheen jouluaaton sekaisin. Isä yrittää selittää lentävää joululintua ja kuusen itsestään syttyviä kynttilöitä.

"Herra Virtanen piti pitkän ja oppineen esitelmän kangastuksista. Hän näet oli lukenut paljon kirjoja ja uskoi kaiken, mitä niissä sanottiin, eikä hitustakaan enempää."

Mutta kaikkea ei isäkään osaa selittää ja joulupukki kohtaa hajamielisen perheen. Lopulta noita-akan kissan sähkömoottori tulee taas kuntoon ja noita-akka pääsee lentämään takaisin metsään ja etsimään uuden käpykodin.
Tove Jansson: Kuusi (WSOY, 1962)

Tämä on novelli yhdestä Janssonin suosikkikirjastani, Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Monena vuonna olen lukenut ja analysoinut tämän novellin myös opiskelijoideni kanssa. Muumit nukkuvat yleensä talven yli, mutta eräänä talvena he yllättäen heräävät. Kaikki laaksossa on vierasta ja outoa ja kamalinta on se, että kaikki hössöttävät joulusta, joka on tulossa.

Muumit suhtautuvat siihen kuin katastrofiin ja päättelevät, että kuusi tarvitaan sen kamalan lepyttämiseksi, kuten ruuat ja lahjat myös. Lämpimän humoristinen kertomus onnistuu näyttämään, miten hullua jouluhössötys voi olla ja miten pienestä jouluiloa lopulta syntyy. Muumit tosin pakenevat jatkamaan uniaan, kun sitä kummallista joulua ei tunnu kuuluvan. 

Mauri Kunnaksen joulukirjat (Otava)

En tiedä, tarvitseeko näistä sanoa enempää. Kunnaksen jouluteemaiset kuvakirjat kuljettavat nopeasti joulutunnelmaan ja ovat moninen painoksineen nousseet klassikoiden asemaan. Joulupukki ja 12 lahjaa joulupukille ovat kirjoja, jotka pitää vielä joskus hankkia omaan hyllyyn.
Ja sitten vielä yksi uutuuskirja:

Hilja ja operaatio joulun taika (Kustannus-Mäkelä 2019)

Minultakin tuli tänä vuonna joulukirja, sillä Hiljan seikkailut ovat edenneet jouluun asti. Kirjoittamisen kanssa meinasi aluksi olla hankaluuksia, sillä yritin kirjoittaa teosta viime vuonna juhannuksen alla. Fiilikseen oli sen verran vaikea päästä, että siirsin aloituksen alkusyksyyn. Oli myös hyvä, että kirjoittamisajankohta meni joulun yli.

Tarinassa Hilja pyrkii selvittämään, onko joulussa taikaa ja tonttuja olemassa. Samalla tehdään jouluvalmisteluja, kaivataan lunta ja vietetään koulun joulujuhlaa. Voi olla, että agenttitaidoilla varustettu mutta hyväuskoinen sankari alkaa nähdä sellaistakin, mitä ei välttämättä ole.  Mutta joulussahan on taikaa, vai mitä?

Ja lopuksi arvonta:
Mikä kirja tuo sinulle joulun?
Laita vastauksesi sekä sposti-osoitteesi kommenttiin ja voit voittaa tämän kuvissa näkyvän Hilja-kirjan. Arvonta suoritetaan perjantaina 6.12. klo 18 ja kirja luvataan postittaa mihin maailmankolkkaan tahansa.
Tuesday, 3 December 2019

Luukku 3: Suomalainen joulubasaari

Saksassa asuu tuhansia suomalaisia. Suomalaisia seurakuntia on täällä useita, kuten on pappejakin. Monen yhteisön toiminta kustannetaan joulumyyjäisistä saaduilla tuotoilla. Joulubasaarien ja - myyjäisten järjestäminen onkin hyvä tapa saavuttaa ihmisiä jouluhullussa Saksassa. Pienemmillä paikkakunnilla myyjäiset ovat usein osa suurempaa skandinaavista tapahtumaa, mutta esimerkiksi Hampurin merimieskirkon oma joulutori on auki jopa kahden viikonlopun ajan.

Kölnin suomalaisen seurakunnan joulubasaari on aina ensimmäisenä adventtina, ja se on vapaaehtoisten suuri ponnistus. Basaarin tavarat pitää tilata, tehdä ja järjestää paikoilleen. Kuuluisan lohikeiton ainekset tulee pilkkoa ja sinapit ja suklaat hinnoitella. Oman panoksensa voi myös tehdä etukäteen leipomalla yhtä basaarin tärkeintä myyntituotetta eli pullaa ja toimittaa sitä seurakunnan pakkaseen.

Itse basaariviikonloppuna tarvitaan kymmeniä apulaisia pyörittämään glögin myyntiä, kahvilaa ja myyntikassoja. Joulubasaarin rakentaminen alkaa keskiviikkona, ja se puretaan sunnuntai-iltana, kun juhlat ovat ohi.

Olin tänä vuonna mukana basaarin valmistelutöissä perjantaina. Seurakunnan vanhempi väki oli puurtanut jo pitkän päivän, kun me nuoremmat naiset tulimme illalla auttamaan viimeistelyssä. Pussitimme ja hinnoittelimme muun muassa satoja karjalanpiiraikoita.  Järjestelin myyntihyllyyn myös omia kirjojani. Nauratti muuten sunnuntaina nähdä, että basaarin purkaminen taas oli nuorten miesten homma.

Kölnin basaarissa on hyvä valikoima suklaita, alkoholijuomia ja käsitöitä. Sain papiltamme Anna-Maarilta lainaksi pari kuvaa, joten tältä siellä näytti perjantaina:

Myymättömät tuotteet jatkoivat matkaansa Leverkusenin skandinaaviselle joulutorille, joka järjestetään parin viikon päästä. Tavaraa jää kuitenkin onneksi myös seurakunnan kioskiin, joten Fazerin sinistä, jauhettua kardemummaa ja Nalle-ryynejä on saatavilla vuoden ympäri.

Omat ostokseni olivat tällä kertaa vähäiset. Piipahdin paikalla vauvan kanssa, mikä tarkoitti, että keskittymiskyky oli hieman heikko, mutta onnistuin nauttimaan lohikeiton yhdellä kädellä. Toivo keräsi polleana ihailua, ja apukäsiä riitti sen verran, että sain hankittua kotiin viemiseksi lämminsavulohta, ruisleipää ja yhden Karhun miehelle. Myöhemmin tajusin, että olisi pitänyt ottaa mukaan myös neljänviljanhiutaleita. Kuviakaan en onnistunut ottamaan kuin kaksi: kahvilan ruokalistasta ja seurakuntatilojen ovesta.
Nyt voin taas hyvillä mielin käydä seurakunnan kellarissa sijaitsevassa saunassa, sillä olen tuonut oman panokseni myyjäiskassaan.

Kuuluvatko myyjäiset myös sinun jouluusi?

Luukku 1: Tervetuloa blogin joulukalenteriin
Luukku 2: Rakkauden joulukalenteri
Monday, 2 December 2019

Luukku 2: Rakkauden joulukalenteri

Tämän blogijoulukalenterin lisäksi olen kasannut yhden ihan konkreettisenkin joulukalenterin.

Meillä on miehen kanssa tapana tehdä yhteinen joulukalenteri. Se on samalla joululahja eli aattona ei ole odotettavissa enää erillistä lahjaa. Tämän vuoden kalenteri on jo viides, ja se jäi melkein tekemättä. Marraskuun alun vauvaväsymyskiukuissani tuuskahdin (silloin) ärsyttäneelle miehelle, että en jaksa mitään kalentereita. Kun olin saanut nukuttua ja mieskin oli muuttunut taas kivaksi, peruin sanani.
Minä saan avata paperipussin tai pikkupaketin parillisena ja mies parittomana päivänä. Päivien jako on ollut alusta asti selvä: näin mies saa enemmän aikaa valmistautua. Perinteisesti miehen puoli kalenterista on valmis kuu alussa, mutta minun puolelleni saattaa tupsahtaa jotain yön aikana. Tänä vuonna tosin näyttää hyvältä jo heti alkuun, vaikka molemmilta puuttuvat viimeiset luukut. Poikkeuksellisesti en siis ole saanut kaikkea valmiiksi ajoissa. Syytän vauvaa. 

Monen vuoden kokemuksella kalenteriin on muodostunut tiettyjä vakiokuvioita, jotka päätin tänä vuonna purkaa, kun mies huomautti, että edellisetkään muistikirjat eivät ole vielä käytössä. Miehen paketeissa on mennävuosina ollut sukkia, alkoholijuomia, Star wars -juttuja, suklaata, keksejä ja lahjakortteja. Minä taas olen saanut meikkejä, muistilappuja, koruja, joulukoristeita, karkkia ja kirjoituspöydälle sopivia juttuja. Myös yhteistä tekemistä on lahjoitettu, kuten ravintolaillallisia ja viininmaisteluita.

Joskus paperipussissa on vain paikka, josta paketin löytää. Tällöin tontun pitää muistaa yön aikana toimittaa se oikeaan paikkaan. On nimittäin käynyt niinkin, ettei paketti ole ollut siellä, mistä sitä on etsitty. Kaikki lahjat ovat kuitenkin lopulta aina löytyneet.
Innolla odotan, mitä kaikkea kalenteri tuo tänä vuonna mukanaan. 

Pohjoissaksalaiset miehet muistuttavat nimittäin suomalaisia siinä, että sanoja ei käytetä turhaan, mutta lahjoa he osaavat.

Toivo ei saa vielä omaa kalenteria, mutta en usko, että hän on siitä kovin pahoillaan. Näin hiljattain erään tuttavan postauksen aineettomasta joulukalenterista. Joka luukussa on yhteistä tekemistä ja lopuksi näistä puuhahetkistä otetut kuvat kootaan kirjaksi. Ihana idea! Myös palapelikalenteria aion myös kokeilla sitten, kun poika on isompi. 

Millainen kalenteri sinulla on?

Lue myös:
Sunday, 1 December 2019

Luukku 1: Tervetuloa blogin joulukalenteriin

Hyvää huomenta ja tervetuloa joulukuu! Sinua on odotettu.

Olen monena vuonna ihastellut ja seurannut ahkerien bloggaajien ja vloggaajien joulukalentereita. Tänä vuonna päätin itsekin ladata blogiini kunnolla joulunodotusta ja kasata tulevina viikkoina 24 postausta (lähinnä) jouluisista aiheista. Minähän olen vain vauvan kanssa kotona, joten aikaa on, hehe. Pidätän vapauden poiketa sivupoluille, mutta yritys on, että sisältö liittyisi jollain tavalla jouluun. Tiedossa on myös ainakin yksi arvonta.

Inspiraation olisi tietysti voinut saada hieman aikaisemmin kuin edellisiltana muutamaa tuntia ennen kuun vaihtumista juuri, kun vauva olisi pitänyt saada nukkumaan. Tällöin valmistelutöitä olisi voinut tehdä etukäteen, kuten monet sisällöntuottajat lienee tekevätkin. Joululehtien jututhan kuvataan jo kesällä, ja tiedän ainakin yhden joulukirja, jonka kuvitus on tehty heinäkuussa kesämökillä.
Tulevat viikot näyttävät, miten muidun käy, että meneekö yöhommiksi tai vauvaherätyskellon mukaan aamupuhteeksi vai tuleeko kalenteriin tyhjiä luukkuja.

Pitemmittä puheitta tästä se lähtee: Joulukalenteri!