Sunday, 12 January 2020

Kestovaipat ovat mainettaan helpommat

Minut tuntevat tietävät, että olen pieni maailmanparantaja, joka pyrkii välttämään turhaa roskaamista ja jota jo raskausaikana mietitytti vaippa-asia. Jos vauva käyttää vaippoja parivuotiaaksi noin 4-6 kappaletta päivässä, se tarkoittaa tuhansia kappaleita muovijätettä, joka ei poistu ikinä minnekään, ellei sitten päädy jätteenpolttolaitokselle.

Siskoni suosi aikoinaan kestovaippoja lapsillaan, mutta suhtauduin niihin silti hyvin skeptisesti. Vaikka luontoa säästyisikin, en tiedä, haluanko haisevia vaippakasoja kylpyhuoneen nurkkaan seisomaan. Pissavaippa vielä menee, mutta mites ne kakat pestään? Voivatko vaipat edes olla vuotamatta ja miten niiden kanssa eletään, jos ollaan pitkä päivä pois kotoa?

Päätin kuitenkin voittaa ennakkoluuloni ja kokeilla. En tehnyt mitään ehdotonta päätöstä siirtyä käyttämään vain kestovaippoja. Perin muutamalta tutulta äitiyspakkauksen mukana tulleet kestovaipat ja sain blogini kautta muutamia, joten aloitin kokeilun pienestä. Pian olin kuitenkin jo selaamassa nettikirppareita ja ostamassa hyväkuntoisia käytettyjä tai uusia mutta käyttämättä jääneitä vaippoja. Myös vaippojen imuja löytyy hyvin käytettyinä, mutta olen ostanut muutamia bambuimuja uusina. Vaippavarastolleni ei siis ole tullut juurikaan hintaa, ja aion myydä hyväkuntoisimmat eteenpäin, kun emme niitä enää tarvitse.

Yllätin itseni innostumalla kestovaippailusta. Minä suorastaan hurahdin siihen. Moni kaveri sanoi, että on liian laiska pesurumbaan ja vaippojen taitteluun. Minusta taas tuntuu, että päiviini mahtuu pientä puuhaa eikä kestovaipoissa oikeasti ole hommaa. Pesen vaippoja noin joka kolmas ilta, ja yön aikana nopeimmat kuivuvat valmiiksi. Ja tiedättekö mitä? Kestovaipat eivät edes haise tai eivät ainakaan yhtään enempään kuin kertakäyttövaippojen roskis. Käytämme kertiksi öisin.

Ne kakatkin saa usein pudotettua suoraan wc-pönttöön, sillä käytän apuna bambukuivaliinoja. Siistit liinat voi laittaa pesukoneeseen, kakkaiset vetää alas pöntöstä. Helppoa ja siistiä. Saksassa ei ole käsisuihkuja, mutta Suomessa nekin helpottavat vaipan putsaamista pönttöön.

Kestovaipat ovat myös osoittautuneet tukevammiksi kuin odotin, sillä kertakäyttövaippakin voi vuotaa. Tykkään erityisesti taskuvaipoista, jotka kuivuvat AIO-vaippoja nopeammin. Viimeisten viikkojen aikana vuotoja on yhtäkkiä tullut, ja huomasin, että puolivuotias tarvitsee vaippoihin enemmän täytettä. Lisäsin taskuvaippoihin lisäimuja, ja taas pärjätään oikein hyvin.

Minulla on hyvä fiilis aina, kun vauvan päällä on kestovaippa - jes, roskaa, luontoa ja varmaan rahaakin säästyy! Myös vauvan iho tuntuu tykkäävän, sillä hänellä ei ole koskaan ollut ongelmia vaippa-alueella.

Olen viimeisten kuukausien aikana kokeillut useampiakin vaippoja, ja meillä on niitä värikäs kokoelma. Tässä kokemuksia eri merkkien vaipoista, olkaapa hyvät.

Myllymuksut aio -vaipat (aloitusvaippa + 5-10 kg)
PLUSSAT
+ Helppo aloitusvaippa, koska selkeä purkaa ja kasata pesun jälkeen kun kaikki on mukana.
+ Klassinen norsukuosi
+ Kiva, selkeä ja simppeli vaippa.
+ Hyvä imukyky, mutta isomman koon vaippa kaipaa jossain vaiheessa lisäimuja.

MIINUKSET
- Aloitusvaippa jäi pieneksi seitsenviikkoisena eli miinusta lyhyestä käyttöiästä.
- Hitaita kuivumaan, koska kangasta on paljon.
- Vaalea sisäkangas värjääntyy helposti. Sappisaippua ja aurinkokylpy onneksi auttavat.

Myllymuksut on kotimainen kankaisiin, kestovaippoihin, äitiysvaatteisiin ja kestotuotteisiin keskittyvä yritys, joka postittaa myös ulkomaille. 

(Ensivaippa saatu Myllymuksusta blogin kautta, isommat vaipat tuttavien äitiyspakkauksista.)

MannaMaa Tasku-Manna (M)
+ Kapean vauva ihannevaippa eli yksi meidän suosikkivaipoista.
+ Monipuolinen tarroitus mahdollistaa sen, että vaippa kasvaa vauvan mukana.
+ Värikäs ja todella hyväpintainen vaipan sisäkangas. Nämä vaipat pysyvät siisteinä ja on helppo putsata.
+ Vaipan imu tulee ruskealla autokuosilla eikä ole valkoinen, kuten niin usein. Todella hyvä imu, joka kolminkertaiseksi taiteltuna pitää isommankin vauvan kuivana.

- Retrokuosi ei ehkä ole kaikkien suosikki.
- Tarrat saattavat löystyä kovassa käytössä ja pesussa.

Lempi-taskuvaippa (M)

Tähän sopii kaikki MannaMaa-vaipasta kirjoittamani. Malli on myös hyvä eikä vaippa ole kertaakaan falskannut. Värikäs kangas piristää, ja värillinen sisäkuosi estävät sisältöä vaikuttamasta vaipan väriin. Tästä ehdottoman iso plussa. Käytämme tätäkin vaippaa erittäin mielellämme.
Näitä molempia vaippoja valmistaa ja myy Minvilla, joka on ekologinen lastentarvikeliike. Heillä on valikoimissa monia kestotuotteita, kuten kestositeitä ja imetyssuojia. Voin suositella!

(Lempi- ja MannaMaa -vaipat saatu Minnvillasta blogin kautta.)

Imsevimse (taskuvaippa)

Vauvan piti ensin kasvaa näihin vaippoihin, sillä muutaman ensimmäisen kerran ne falskasivat pahasti. Sittemmin näistä on tullut suosikkeja.
+ Vaipan keskiosassa pieni muoviosa, joka suojaa hyvin ohi- ja ylivuodoilta.
+ Mahdollisuus erilaisiin napituksiin eli vaipan saa muokattua tarvittavan kokoiseksi ja kasvaa lapsen mukana.
+ Vaipan mukana tullut bambuimu on hyvä.

- Vaippa on kauttaaltaan valkoinen. Siis valkoinen. Vauvanvaippa. Värjäymiltä ei voi välttyä.
- Bambuimu kuivuu pesun jälkeen hitaasti.

Littles & Bloomz (taskuvaippa)
Erilaisia vaippoja kokeiltuani tulin siihen tulokseen, että tykkään Littles & Bloomzin vaipoista, joita saa Saksasta helposti. Olenkin haalinut niitä meille nettikirppareilta. Nämä olivat kuitenkin ensimmäiset vaipat, jotka menettivät imukykynsä mutta toimivat lisäimujen kanssa jälleen erinomaisesti.
+ Malli sopii kapealle lapselle ja vaipan monipuolinen napitus takaa pitkän käyttöiän.
+ Hauskat kuosit, joissa riittää valinnanvaraa.
+ Imut kuivuvat nopeasti. Kun ne on illalla pessyt, saa vaipan aamulla jo päälle.
+ Näitä pyörii Saksan markkinoilla paljon ja löytyy nettikirppareilta hyvin.

- Sisäkuosi on valkoinen, ja siihen tulee väkisinkin tahroja, vaikka kuinka putsaisi.
- Tarvitsee pian lisäimuja, sillä vaipan mukana tulee vain yksi yksinkertainen imu.
Lisäksi meillä on muutamia yksittäisvaippoja erinäisiltä valmistajilta sekä sekalainen kokoelma vaippojen imuja. Näillä on pärjätty hyvin, ja tästä aion siirtyä kohti pottailua, kunhan vauva oppii istumaan. Kestovaipoista on kuulemma helpompi oppia potalle kuin muoveista tai ainakin siirtymää haluaa kokeilla aikaisemmin, olen kuullut.

Onko sinulla kokemuksia kestovaipoista? Mikä malli tai merkki on suosikkisi?
Thursday, 9 January 2020

Puolivuotias vauva ei nuku vaan hulisee

Meidän vauva on huomenna jo puolivuotias. Siis k-u-u-s-i kuukautta. Se tarkoittaa, että vauvavuotta on enää puolet jäljellä. Ajatus on ihana eikä vähintään siksi, että usein kuulee vuoden ikäisten nukkuvan yöt jo suurin piirtein kunnolla.

Tuo ajatus on johtotähteni, sillä meillä ei tällä hetkellä nukuta kovin hyvin

Nukkuminen oli teema, josta puhuimme miehen kanssa raskausaikana usein. Tarvitsemme molemmat paljon unta emmekä ole parhaimmillamme väsyneinä. Minut on kuitenkin yllättänyt positiivisesti se, miten vähälläkin unella pärjään. Olen koko syksyn toitottanut, miten hyvin olen tullut toimeen rikkonaisten öiden kanssa. Asia on helpottanut myös se, että olen aamuihminen, joten minun ei ole vaikeuksia nousta aamuisin olohuoneeseen viihdyttämään vauvaa.

Toki siis näin siinä tapauksessa, että olen saanut yöllä nukkua edes jonkun verran syvää unta.  Eikä aina olisi niin pimeää kuin nyt. Valitettavasti uni on viime aikoina jäänyt haaveeksi, ja voin rehellisesti tunnustaa, että väsyttää. 
Olen periaatteessa sitä mieltä, että lapsen tulee nukkua omassa sängyssään. Sairaalassa kuitenkin painotettiin sitä, ettei pienen vauvan tarvitse pärjätä yksin vaan hän saa mielellään nukkua vanhempien vieressä. Toivo tuntuu nukkuvan edelleen parhaiten kainalossa, mutta yritän saada hänet siirtymään omaan sänkyynsä myös yöllä. Tottumuksien muuttaminen on hankalaa ja olenkin nyt vähän löysännyt petikuria. Juuri tällä hetkellä hän ei tule toimeen itsensä ja maailman kanssa, joten muutokset eivät ole hyväksi.

Mies nukkuu monina öinä työhuoneessa, koska töiden takia on pakko saada tarpeeksi unta eikä tulla herätetyksi parin tunnin välein. On toki niitäkin öitä, joiden jälkeen mies kysyy, imetinkö lainkaan, sillä hän ei huomannut mitään. Viimeisen viikon ajan yöt ovat keskeytyneet niin kovaäänisesti ja sängyssä on ollut sellainen nuhjaaja, että naapuritkin ovat heränneet.

Joskus mies ottaa aamuaktiivisen vauvan hoteisiinsa, ja minä saan nukkua vähän edes aamun tunteina.
Toivo nukkui syksyn heräillen öisin 2-4 tunnin välein. Yleensä yössä oli yksi pidempi jakso ja aamulla uni saattoi venyä lähemmäs seitsemää. Joulukuussa olimme kaikki flunssassa ja jo silloin yörytmi alkoi tihentyä. Joulureissun yöt olivat vieraassa paikassa katastrofaalisia, ja viimeisen viikon ajan ei kotonakaan ole nukuttu hyvin.

Asia on nimittäin niin, että nuori herra on päättänyt olla haluamatta nukahtaa iltaisin. Venkoilun jälkeen olen tajunnut, miten helpolla olemme viime kuukaudet päässeet. Yhtenä iltana nukahtamiseen meni lähes kaksi tuntia. Vauva torkahti lopulta kantoreppuun, mistä siirsimme hänet omaan sänkyyn. Positiivista oli se, että Toivo nukkui nukahtamisensa jälkeen neljä tuntia putkeen. Sen jälkeen tissiteltiinkin puolihereillä pitkään ja loppuyö meni tunnin sykleissä niin, että ehdin aina nähdä uutta unta, kun minut taas potkittiin hereille.

Ja kun yö on ollut huono, päivällä ei voi odottaa hyväntuulista vauvaseuraa.

Eilen päätimme jättää iltapuuron väliin ja antaa vauvan juoda pulloa ennen nukkuma-aikaa, kuten ennen. Kokeilimme myös aikaisempaa nukkumaanmenoaikaa. Lopputulos: vauva nukahti huutamatta klo 19.10. Yö menikin hyvin noin klo 02 asti, mutta siitä eteenpäin oli yhtä sirkusta ja klo 05 vauva päätti, että itse asiassa nukkuminen on ylipäänsä turhaa. Jonkun pätkän vielä torkahdimme, mutta aika vähiin uni taas jäi.
Onneksi olen tähän mennessä jo oppinut, että kaikki on kausittaista, ja tämäkin vaihe mennee ohi. Hieman kyllä masennuin, kun satuin lukemaan, että puolivuotias vauva pärjää jo yön ilman syömistä ja saattaa nukkua jopa 7-8 tuntia putkeen. In my dreams.

No niin, valittaminen sikseen. On nimittäin myös totta, että Toivo tuntuu oppivan joka päivä jotain uutta. Ryömiminen on vain ajan kysymys, kädet tutkivat ympäristöään jatkuvasti tarkemmin eikä pyykkiteline ole enää turvassa. Ei siis mikään ihme, että nyt ei ole muiden muutosten aika ja kaikkea uutta täytyy sulatella öisin.

Miten teillä ovat vauvat nukkuneet tai nukkuvat?
Friday, 3 January 2020

Täydellinen päivä vauvan kanssa

Minä en ole vauvaihminen. Tiesin sen jo raskausaikana, sillä olen aina sanonut, että ottaisin mielelläni saman tien parivuotiaan ja jossain määrin itseohjautuvan enkä pientä avutonta nyyttiä. Toki täytyy myöntää, että on mielenkiintoista seurata läheltä ihmistaimen kasvua ja kehitystä, mihin liittyy paljon iloa mutta myös muita tunteita.

Meillä on nukuttu koko joulukuu huonosti ja sairastettu myös. Lapsella on menossa yöhulinoita vaativa kasvuvaihe, ja olen huomannut, miten väsymykseni rajat lähenevät. Joku kommentoi kerran, että pikkulapsivaihe oli hänelle elämän parasta aikaa, mutta minulle ehdottomasti ei. Koitan olla kokematta tästä huonoa omaatuntoa, sillä eihän se vauva vika ole, että äiti kaipaisi muutakin kuin vaipanvaihtoa.

Juuri kun aamulla on taas herätetty kesken unien ja laskenut kiukkuisessa mielessään päivät miehen vanhempainvapaan alkuun (tasan viikko!), tuleekin yllättäen todella kiva päivä. Tällainen.

Yöhulinoinnin väsyttämä vauva on kärttyinen, joten laitan hänet aikaisin päiväunille. Hän nukahtaa vaunukoppaan klo 9.23. Alan ensin siivota keittiötä, mutta totean, että kotihommia voi tehdä vauvankin kanssa, mitä jos joskus vain olisin. Niinpä vetäydyn sohvalle lukemaan hiljattain löytämääni Mika Waltarin tekstiä Ihmisen ääni-sarjaan.

20-luvun Pariisi vie ajatukset muualle, kunnes alan valmistella joogaan lähtöä. Päätän laittaa itseni valmiiksi ennen kuin vauva herää ja järjestän samalla pyykit. Joogaan lähtö lähenee, mutta vauva ei osoita heräämisen merkkejä. Pakkaan kaiken mukaan ja lähden ulos.

Vauva herää matkalla joogaan klo 10.55 ja on erittäin hyväntuulinen. Äitiysjoogassa on talven kävijäennätys ja hieman jännittää, miten vauva viihtyy. Tänään kaikki kuitenkin sujuu. Joudun imettämään kerran, mutta muuten poikanen leikkii viltin päällä, naureskelee liikkeilleni ja flirttailee muille joogaajille. Tunnin jälkeen äiti puhkuu treenin jälkeistä tyytyväisyyttä ja vauva seuran tuomaa iloa. 

Kotona odottaa miellyttävä yllätys, sillä papa on ilmestynyt tekemään home officea. Työpaikalla on internetkatkos, joten töitä saa edistettyä paremmin muualla. Vauva lusikoi lounaaksi kyssäkaalia, me vanhemmat pastaa ja sitten onkin taas päiväunien aika. Vauva nukkuu melkein kaksi tuntia. Minä torkun tunnin mukana, ja sitten aloitan viikkosiivouksen. Saan tehdä sen kerrankin perusteellisesti, sillä mies ottaa hoitovuoron vauvan herättyä.
Koska olen päivän aikana saanut toteuttaa omia juttuja, illansuussa on mukava leikittää vauvaa olohuoneessa hyvää musiikkia kuunnellen. Tänään ei tarvinnut edes tehdä ruokaa vaan syötiin eilisiä, joten sekin helpotti päivää.

Sekään ei onnistu laskemaan hyvää fiilistä, että vauva huutaa nukahtaessaan vartin. Hän kuitenkin suostuu lopulta nukahtamaan omaan sänkyynsä. Rasti seinään.

Paljastan miehelle aamun negatiiviset ajatukseni ja ihmettelen, miten päivästä tulikin niin mainio. Täydellisen päivän takana taitaa siis olla sopiva annos liikuntaa ja sosiaalisuutta, mutta myös pitkiä päiväunia ja niiden tuomaa rauhaa ja hyvää tuulta. Jos kaikki päivät olisivat tällaisia, mikä olisi vauvan kanssa ollessa. Myönnän, on luksusta saada olla kotona ja viettää aikaa vauvan kanssa, mutta  uuteen rooliin ja elämänvaiheeseen tottuminen on vielä kesken.

Nyt laitan sormet ja varpaat ristiin ja toivon rauhallista yötä.
Wednesday, 1 January 2020

2010-luku oli seikkailua, rakkautta ja uutta elämää

Lokakuussa 2019
Moni on listannut viime päivinä facebookiin viimeisen vuosikymmenen parhaat palat. Tykkään kirjoittaa joten päätin tehdä vähän pidemmän listauksen tänne blogin puolelle. Tiivistettynä voisi todeta, että viimeinen vuosikymmenen on ollut aikuiselämäni parasta aikaa täynnä kuplivia seikkailua ja uusia näköaloja elämään.

2010 

Aloitin vuosikymmenen asumalla pienessä yksiössä Lahden keskustassa ja työskentelemällä lukion äidinkielenopettajana. Paljon muuta en sinä keväänä sitten tehnytkään, koska vastasin mm. ylioppilaskirjoituksista ja istuin kaikki viikonloput korjauspinon kanssa kotona. Tiesin kuitenkin, että olen lähdössä pian Saksaan, joten rankka työjakso olisi tosiaan vain jakso.

Lensin uuteen elämääni Hampuriin 1.10. Matka oli seikkailullinen ja matkatavarat löysivät uuteen kotiin vasta seuraavana päivänä, mutta olin täynnä intoa ja uteliaisuutta. Loppusyksy sujui työharjoittelussa yliopistolla, saksan kurssilla ja uuden kämppiksen kanssa St Paulin jalkapallopelejä seuraten.

Aloin pitää tätä blogia pian uuteen kotiin asettumisen jälkeen, mutta niitä vanhimpia tekstejä en enää esittelisi missään. Kirjoitin myös talven aikana useita kolumneja sanomalehtiin ja suoritin luovan kirjoittamisen itseopiskelukurssia verkossa.

2011

Mainzissa vuonna 2011
Viiden kuukauden seikkailuksi tarkoitettu Saksan matka osoitti pitenemisen merkkejä, kun sain alkuvuodesta työpaikan Kölnistä. Oli sääli jättää Hampuri mutta samalla toki hienoa, ettei tarvinnut heti palata Suomeen. Lähdin Saksaan tavallaan miehen perässä, mutta vuosien etäsuhde kariutui omaan mahdottomuuteensa, mikä oli hyvä niin.

Kölnissä jatkoin saksan opiskelua ja löysin taas mahtavan kämppiksen enkä kärsinyt yksinäisyydestä.  Vanhempani toivat viimeisetkin kirjalaatikkoni ja keittiötavarani Suomesta eikä sinne jäänyt odottamaan mitään. Uusi työ oli mielenkiintoista, mutta syksy meni kriiseillessä.

2012

En muista tältä vuodelta montaakaan asiaa mutta ainakin sen, että täytin 30 vuotta ja juhlin sitä viikon verran sekä Suomessa että Saksassa. Senkin muistan, että näin näin tulevan aviomieheni ensimmäisen kerran syyskuussa, vaikka jouduinkin jahtaamaan häntä puoli vuotta ennen ensitreffejä. Vuoteen mahtui myös mukavia viikonloppureissuja, lukuisia luettuja kirjoja, paljon meininkiä ja vakiintuvia ystävyyssuhteita.
Turun Ilmiö-festareilla 2012
2013

Ajattelin alkuvuonna, että paluu Suomeen on todennäköisesti edessä. Vietin kuukauden reppureissaten Thaimaassa, minkä jälkeen elämä sai nopeasti yllättäviä käänteitä.

Kollegani ilmoitti olevansa jälleen raskaana ja kysyi, voisinko jäädä sijaistamaan seuraavankin äitiysloman. Olin jo etukäteen miettinyt, että jos jään vielä Saksaan, muutan taas omaan kämppään. Kämppiksistä on ollut suuri apu kotiutuessa uuteen maahan ja kieleen, mutta jossain vaiheessa aloin kaivata taas omaa rauhaa. Miehen kanssa olimme edenneet facebook-kirjoitteluun ja päätimme tavata. Pidämme ensimmäisiä treffejä vuosipäivänä, koska kaikki oli heti selvää. 

Loppuvuoden asuin yksiössä, pussailin miehen kanssa ja tein täyttä työviikkoa yliopistolla.

2014

Valitettavasti kerrostalon ylimmän kerroksen asunnossani oli talven yli lämmitysongemia ja myös hometta, jota ei koskaan kunnolla tutkittu. Olin koko ajan flunssassa tai vatsavaivoissa ja muutin alle vuoden jälkeen seuraavaan kotiin. Se oli ihana pikkukaksio myöskin talon ylimmässä kerroksesta, mutta sieltäkin paljastui lopulta vuotava katto ja vielä suurempi homeongelma kuin edellisestä kämpästä. 

Ojasta allikkoon siis.

Vuoteen mahtuu myös eräät ikimuistoiset lounastreffit argentiilanalaisen ystävän kanssa. Hän halusi alkaa tehdä luovempaa työtä ja kysyi, olisiko minulla jotain tekstiä, jonka hän voisi kuvittaa. Syntyi ensimmäinen yhteinen tuotoksemme. Morsiamen ilmalento -nimellä netissä julkaistu satu oli alku eikä paluuta enää ollut. Ystävä on sittemmin pitänyt useita näyttelyitä, tekee säännöllisesti kuvituksia lehtiin ja vuoden sisällä julkaistaan yhteinen kuvakirjamme ihan virallisen kustantamon kautta.  

2015

Kirjoitin vuoden 2015 vuoden lopussa facebookiin, että on ollut niin mieletön vuosi, että sitä on varmasti tulevien vaikea ylittää. Nyt voin todeta, että jokainen vuosi sen jälkeen on ollut omalla tavallaan vieläkin mahtavampi.

Kun asunnostani löytyi vesivahinko, ehdotin miehelle yhteisen asunnon etsimistä. Kölnissä on asuntopula ja olimme varautuneet kuukausien projektiin. Ehdimme etsiä kaksi viikkoa, kun allekirjoitimme unelmakodin vuokrasopimuksen. Yhteenmuutto jännitti ja siihen liittyi monenlaista stressiä. Edellinen vuokranantajani osoittautui erittäin hankalaksi, ja miehellä taas tuli isoja muutoksia töissä, joten olimme kuin kaksi seinästä toiseen kimpoilevaa stressipalloa. 

Ensimmäinen satukokeilu johti seuraaviin ja sain vuoden aikana julki lisää lastenkirjatekstejä, mm. Reviiri-antologiassa. Kirjoittaminen alkoi houkutella entistä enemmän ja viedä vapaa-aikaa, sillä hakeuduin luovan kirjoittamisen verkkokurssille. Aloin kirjoittaa lukuja johonkin, josta alkoi muodostui runko ensimmäiselle Hilja-kirjalle.

Vuoteen mahtui myös kaksi erityistä matkaa. Kävin huhtikuun alussa moikkaamassa ystäviä New Havenissä ja vietin mielenkiintoisia päiviä New Yorkissa. Kesällä taas matkustimme miehen kanssa ystävien häihin Argentiinaan ja matkasimme yöbusseilla tuota mielenkiintoista maata ristiin rastiin.

2016

Kaksi työntäyteisen ja mielenkiintoisen vuoden keskeisintä asiaa: häät ja kustannussopimus. Kolmantena täytyy mainita minulle tärkeän ja läheisen vaarin poismeno.
Vuorokausi häiden jälkeen
2017

Vuonna 2017 tapahtui paljon ja Isoja Asioita.

Jo jonkin aikaa käynnissä ollut vauvaprojekti johti viimein ensimmäiseen positiiviseen raskaustestiin, joka kuukauden ihmettelyn jälkeen osoittautui keskenmenoksi. Oli kuitenkin positiivista tietää, että raskautuminen on mahdollista ja se loi uskoa ja toi lohtua, vaikka asia alkoi loppuvuodesta taas kiristää mieltä. 

Alkuvuosi oli jännittävää aikaa, kun esikoiskirjaa saatettiin valmiiksi, ja elokuussa se vihdoin putkahti painokoneista. Voin ikuisesti muistaa hetken ja riemun, kun avasin kirjalaatikon ja hiplasin painotuoretta kirjaa. Olin käyttänyt odotusajan kirjoittamalla sarjalle jatkoa, joten toinen julkaisu seurasi pian perässä.

Esikoiskirjailijasyksyä varjosti kuitenkin miehen epäonninen lomareissu Jordaniaan. En ole siitä juuri huudellut, mutta koin samaan aikaan sekä elämäni ensimmäiset kirjamessut kirjailijana että nukuin unilääkkeillä stressitilan vuoksi. Onneksi kaikesta selvittiin, ja nyt tuo aika tuntuu enää absurdilta muistolta.

2018

Lastenkirjailijuus toi elämääni niin paljon uusia ihmisiä, mahdollisuuksia ja näköaloja, että vauvaprojekti siirtyi sivummalle. Hilja täytti kalenterini ja mieleni ja kirjailijuus osoittautui identiteetiksi ja elämäntavaksi, johon todella haluan pyrkiä.

Vietin maaliskuun kirjailijaresidenssissä Sysmässä, ja tuo aika piirtyy edelleen mieleeni yhtenä elämäni onnellisimmista kuukausista. Suomen talvi tarjosi parastaan ja oli mahtavaa upppoutua kuukaudeksi tekemään sitä, mikä saa minut onnellisimmaksi eli kirjoittamaan. 
Toisen kirjan julkkarit ja luminen Suomi
Sain kesällä toisen keskenmenon, minkä jälkeen alettiin etsiä syitä ja apukeinoja. Olin kuitenkin jo pisteessä, jossa totesin, ettei onnellisuuteni riipu lapsesta vaan elämällä on tarjota paljon muutakin. Parisuhteen kannalta oli kuitenkin hyvä, että testitikku näytti marraskuussa vahvaa plussaa, sillä uudet kirjailijuuden myötä tulleet kuviot ja ajatukset veivät erilleen.

Loppuvuosi sisälsi yösyömisiä, rauhallisia viikonloppuja ja paljon kotona oloa. Tuntui, että juuri nyt oli oikea aika ja olin kiitollinen, että sain kokea kaiken, mitä vuoteen oli mahtunut.

2019

En olisi vuosikymmenen alkaessa osannut ikinä ennustaa, millaiseen tilanteeseen se päättyy: Minusta tuli äiti ja minut hyväksyttiin Suomen kirjailijaliiton jäseneksi eli nyt olen ihan oikeasti Kirjailija. Molemmat ovat asioita, joista en kymmenen vuotta sitten haaveillut tai joita en ollut ylipäänsä koskaan edes ajatellut.

Jokainen kulunut vuosi on ollut toinen toistaan mielenkiintoisempi ja mahtavampi, mutta nyt toivon, että elämä pysyisi edes hetken sellaisena kuin se tällä hetkellä on.

Uusi alkanut vuosikymmen tulee varmasti olemaan tapahtumarikas, koska minä nyt vain tykkään tehdä ja touhuta, mutta luulen, ettei suuria muutoksia ole tiedossa. Koskaanhan ei voi tietää, mutta uskoisin, että nyt on perustettu pysyvä parisuhde ja sitä kautta oma perhe. Toivon, että urani kirjailijana on vasta alkutekijöissään ja saan jatkaa tällä uudella tiellä. Saksa ja Köln pysynevät edelleenkin asuinpaikkana, ja tämä blogikin aloittanee syksyllä jo toisen vuosikymmenensä.

Hyvää uutta vuotta ja samalla uutta vuosikymmentä kaikille lukijoille!
Tuokoon se terveyttä, iloa, hyviä hetkiä ja seikkailuja, avoimuutta ja armollisuutta.
Friday, 27 December 2019

Vauvan ensimmäinen joulu

Vauva (ja sen äiti) on nyt selvinnyt ensimmäisestä joulustaan. Tässä tiivistettynä tärkeimmät:

Joulun tunnelma

Minun jouluhetkeni taisi olla toisena joulupäivänä, kun istuimme illalla ruuan jälkeen olohuoneessa. Vauva oli jo nukahtanut, kun kuusen aidot kynttilät valaisivat huonetta, jonka sohvilla istui miehen lähisukulaisia. Yksi juoma hauskoja juttuja kuunnellen ja rakkaita katsellen on väsyneelle äidille tarpeeksi viihdykettä ja joulua. 

Ehdin katsoa myös kaksi elokuvaa, sain ottaa päikkärit joka päivä eikä minun tarvinnut huolehtia kuin vauvan syömisistä. Aika ihanaa.

Tänä vuonna kuusen alle levitetyt lahjat saivat olla rauhassa, vaikka vauva yrittikin aattoiltapäivänä kovasti ja äkkiä oppia ryömimään. Ensi vuonna lahjojen jakotapa ja kuusen kynttilät täytyy miettiä uudelleen. 

Unitilanne

Vauva on nukkunut koko joulukuun huonosti. Sitkeä nuha ja ruokaa vaatinut kasvuspurtti ovat herättäneet äidin öisin. Tähän mennessä olen onnistunut suhtautumaan rikkonaisiin öihin positiivisesti eivätkä ne ole kuormittaneet minua niin pahasti kuin olin odottanut.

Mutta joulupäivinä tuntui, että kohta tulee raja vastaan. Vauva nukkui vieraassa paikassa todella huonosti. Hän kaipasi öisin joko turvatissiä tai hulisi muuten vaan. Päivisinhän hän oli yhtä aurinkoa, sillä ympärillä oli seuraa ja huomiota, ja päiväunet oli mukava nukkua raikkaassa merellisessä ulkoilmassa.
Ruokatilanne

Miehen puoleisen suvun uusioperheeseen kuuluu monta hyvää kokkia ja toinenkin kasvissyöjä, joten  ruuan laittaminen ja pitkä illallinen ovat joulun keskeisimmät elementit. Toivo sai kahtena päivänä palsternakkaa ja yhtenä porkkanaa ja mutusteli hieman banaaniakin, ja vaikutti tyytyväiseltä annoksiinsa, vaikka pientä juomiskateutta ilmeni. Hänestä kaikki lasit ja pullot ovat todella kiinnostavia.

Valitettavasti äiti meni melkein samalla ruokavaliolla kuin vauva, koska pieni vatsaongelma vaivasi joulun yli. Sinänsä kätevää, koska sillä tavoin jouluna ei tule syötyä liikaa vaan päinvastoin viimeiset raskauskilot lähtevät liikkeelle. Muut voivat hyvin, joten ehkä flunssa sai väsyneen äidin sekaisin.

Tautitilanne

Joulureissuun lähtiessä vauvan nuha oli aika lailla parantunut mutta vanhempien flunssa aloitti kolmannen viikkonsa. Minulla ei ole koskaan ollut näin sitkeää flunssaa enkä tiedä, mistä limaa edelleen tulee. Alamme kuitenkin pikku hiljaa toipua tästä koko perhettä koetelleesta sattumuksesta nimeltään räkätauti. Ensi vuodelta toivon erityisesti terveyttä.  

Säätilanne

Nordfrieslandilla on minuun sellainen vaikutus, että kierrokset vähenevät ja henki kulkee paremmin. Siellä on tilaa hengittää, vaikka mutaisia lintupeltoja ei voi pitää kovin idyllisinä. Vuorovesi huuhtoo Pohjameren rantaa omaa tahtiaan eikä lähirannassa voi uida, mutta voittaa se silti kivikaupungin. 

Tavallista on myös se, että joka päivä sataa ainakin kerran. Onnistuimme kuitenkin näkemään myös aurinkoa sekä upean tähtitaivaan, joka kaarsi pimeän kylän ylle. Ja minua huvittaa edelleen se, että ihan jokainen raitilla vastaantuleva ikään ja muuhun katsomatta tervehtii huikkaamalla "moin!" 
Matkustustilanne

Toivo viihtyi junassa jälleen erinomaisesti. Menomatkalla hän nukkui yli kolmen tunnin päikkärit, tulomatkalla jaksoi seurata maisemia sekä lattialla leikkivää isompaa lasta.Paluumatkalla Toivo sai junan konnarilta oman pienen ICE-junan, jota oli hyvä mutustella papan sylissä. 

Tällä kertaa olimme perheosastossa, jossa oli kuusi paikkaa. Molempiin suuntiin jouduimme jakamaan sen toisen perheen kanssa, mutta matka meni todella nopeasti jutellessa. Sanoin miehelle, että joko meillä kävi tuuri tai sitten junissa matkustaa sympaattisia lapsiperheitä. 

Lopputulema

Väsymyksestä ja vaivoista huolimatta joulu jäi ehdottomasti positiivisen puolelle. Lapsena sitä odotti herkkuja ja lahjoja, nyt parasta on kiireetön yhdessäolo. Vauva taas nautti ihmisten seurasta ja ihailusta ja aiheutti useammallekin naamalle hymykrampin. 

Tänään edessä onkin karu laskeutuminen arkeen, kun päivä pitää viettää kahdestaan äidin kanssa.  Koti taitaa kuitenkin olla paras paikka: vauva nukkui viime yönä paremmin kuin pitkään aikaan. Onneksi on jouluradio, kynttilöitä ja joulukeksejä, joten joulutunnelmakin saa jatkua vielä hetken.
Tuesday, 24 December 2019

Luukku 24: Kaikkein rakkain joululahja

Viime joulu oli kummallinen. Heräsin öisin syömään, ahmin mandariineja ja päiväunia enkä saanut juoda punaviiniä. Ja se jos mikä kuuluu jouluun. Vatsastani valtasi paikkaansa pieni sentin mittainen toukka, joka oli tekevä minusta äidin. Vihdoin hän oli tulossa, ja pari viikkoa joulun jälkeen näimme ultrassa, että kaikki on juuri niin hyvin kuin olla voi.

Tämäkin joulu tulee olemaan outo, erilainen ja uusi, sillä nyt tuo toukka repii auki lahjapaketteja, laittaa suuhunsa kaiken, mitä eteen tulee, kääntyilee ja venkoilee ympäri lattiaa ja höpöttelee silloinkin, kun kukaan ei ole kuulemassa.
Pieni lapsi tekee joulun sanotaan, ja niin se taitaa olla. Monen aikuisjoulun jälkeen on erilaista, kun mukana on myös lapsi. Eihän Toivo tästä joulusta vielä mitään ymmärrä, mutta eilen näytti siltä, että isovanhempien joulutunnelma alkoi siitä, kun hän saapui paikalle. Lapsi tuo paljon iloa mukanaan ja antaa vain olemalla olemassa. Niinhän sen kuuluisi olla, mutta se on silti upeaa.

Ihmeellistä onkin äitinä seurata, mikä vaikutus lapsella on lähiympäristöön. Miten kiitollinen olenkaan siitä, että lapsen elämään kuuluu paljon ihmisiä ja hän saa niin paljon rakkautta. Minä en ole kyynelehtinyt äidiksi tuloa juurikaan, mutta olen pyyhkinyt silmäkulmia seuratessani vauvan  aikaansaamia reaktioita. Ei kenenkään pitäisi joutua "ansaitsemaan" rakkautta, mutta se, miten paljon välittämistä pieni lapsi kerää, tuntuu välillä uskomattomalta. Ja äitinä tietysti ihanalta.

Tänä jouluna taidan siis antaa itselleni taas lasin punaviiniä, sillä vauva juo iltaisin pulloa. Lahjatoiveeni taas ovat paremmin nukutut yöt, mutta saa nähdä. Muuta minä en tänä vuonna tarvitse mitään, sillä paras lahja on jo tässä.
Hyvää ja rakkaudentäyteistä joulua kaikille blogini lukijoille!

P.S. Itse asiassa sain myös ihanan pienen lahjan: mies antoi minun nukkua aattoaamuna ja talsi vauvan kanssa loma-asunnosta vanhempiensa luo, niin että sain heräämisen jälkeen olla vielä hetken rauhassa <3 Tämä on rakkautta jos mikä.


Blogin joulukalenteri:
Luukku 11: Pikkujoulut
Luukku 15: Muista rentoutua
Luukku 18: Lunta Kölnissä
Monday, 23 December 2019

Luukku 23: Minusta on tullut jouluihminen

Olisko ok, jos vaihdettais musiikkia? mies kysyy tullessaan kotiin. Ai miksi? minä ihmettelen. No kun sä olet kuunnellut tätä jo kaksi viikkoa putkeen. Vasta kaksi viikkoa! Jouluradiota kuunnellaan kuule koko joulukuu. Selvä se.

Joulun henki syntyy pienistä asioista, ja otan nykyään tunnelmasta kaiken irti koko kuukauden ajan. Tänäkin vuonna Kölnin joulukuu on käsittänyt lähinnä vesisateita ja pimeänharmaita päiviä, mutta joulutunnelma auttaa jaksamaan suhruisen vuodenajan yli.

Pidin joulusta myös Suomessa asuessani, mutta Saksa on tehnyt minusta todellisen jouluihmisen, mikä näkyy tässäkin joulukalenterissa.
Kausi alkaa jo marraskuun lopussa joulukalenterin ja adventtikranssin kokoamisella ja jatkuu kodin koristelun, piparien leipomisen ja joulukorttien tekemisen kautta joulutoreille ja muihin jouluisiin tilaisuuksiin. Joulun olemme aina olleet poissa kotoa, joten pyhien ruokastressiä ja valmistelua en ole vielä koskaan kokenut.

Mutta palataanpa niihin tunnelmanluojiin. Minulta meni monta vuotta löytää jouluradio, mutta nykyään se muodostaa joulukuun soundtrackin. Kaikki alkoi kollegasta, joka soittaa jouluradion klassista yhteisessä työhuoneessamme joulukuisin. Itse olen enemmän indiejoulun kannattaja, mutta klassinen auttaa rentoutumaan ja keskittymään ja on myös koti-iltojen ilo.

Samainen kollega keittää joulukuussa töissä myös kardemummakahvia, jotta saamme työpäivään jouluisia aromeja. Kahvi valmistetaan lisäämällä suodattimeen kahvinpurujen joukkoon ripaus jauhettua kardemummaa. Helppoa ja hyvää.
Jos jouluradio muodostaa joulukuun ääniraidan, visuaalisesta ilmeestä vastaavat kynttilät ja jouluvalot. Minusta on ihanaa sytytellä kynttilöitä aamun hämärään ja syödä aamupala hämärähyssyssä. Samoin illansuussa istun mieluummin tunnelmavalaistuksessa kuin räväytän kattolamput päälle. Meillä menee siis joulukuisin varsin paljon kynttilöitä.

Jouluun kuuluvat myös tietyt aromit. Saksalaisten joulukeksien tekeminen olikin hieman laimeaa, koska taikina ei maistunut tai tuoksunut miltään. Kyllä piparintuoksu tekee joulun, kuten myös kuusi ja sen havut. Olen muutaman kerran elämässäni joutunut käymään keskustelua siitä, hankitaanko jouluun kuusi vai ei. Aina on lopulta hankittu. Miehen lapsuuskodin kuusessa on aidot kynttilät, joiden palamista seurataan jouluiltana muutama tunti. Voi tosin olla, että lapsenlapsen päästyä kävelyikään kuusen tilaa mietitään uudestaan. 
Joulun ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa ylenmääräistä hääräämistä ja laittamista, vaan joulun tunnelma voi syntyä pienistä asioista, näinkin pienistä:

Jos alkaa ahrista, ota vinkist vaari:


Ripottel kardemummaa uunipellil

ja lait pelli vartiks uunii 75 astesse.

Ja sit viäl!

Kastel vanha villasukka Toluhu

ja heit sukka soffa al.


Istu ja nauti elämäst ilma joulustressii:

Talo tuaksu tuarelt pullalt ja juur siivotult.


Pimiä o kuiteski.
(Alkuperä tuntematon)