Thursday, 20 June 2019

Babyshower eli vauvakutsut

Suomessa minulta oli kysytty, mitä luulen, onko minulla Kölnissä babyshowereita eli vauvakutsuja. Ja minä siihen, että ei todellakaan. Kuka minulle nyt sellaiset järjestäisi. Miten väärässä olinkaan.

Muutama viikko sitten mies kysyi, onko minulla suunnitelmia eräälle tietylle tiistaille, sillä ystäväpariskunta voisi tulla silloin piipahtamaan ja tuomaan vauvalle pieneksi jääneitä vaatteita ja sen sellaista. Ajattelin, että kiva juttu, koska samalla voin kysyä heiltä muutamia asioita esimerkiksi päiväkotipaikan hakemisesta.

Tiistai koitti helteisenä ja hikisenä. Ensin ajattelin, etten suotta pukeudu ystävien takia ihmeemmin, mutta laitoin kuitenkin mekon päälle. Ja onneksi laitoin. Oven takana ei nimittäin ollutkaan ystäväpariskunta vaan ryhmä suomalaisia naisia ruokien, koristeiden ja lahjojen kanssa. 

Yllätys oli täydellinen, ja minulta meni hetki sen tajuamiseen, mitä tapahtuu.

Minut istutettiin olohuoneeseen, ja kun sain tulla keittiöön, siellä odottivat hienot koristelut, notkuva ruokapöytä ja jättimäinen vaippakakku.
Vaippakakku on perinne vauvakutsuilla ainakin täällä Saksassa. Se on kääritty kasaan vaipoista ja niiden väliin ja päälle on aseteltu kaikkea tarpeellista, kuten tutteja, ihoöljyä, pieniä leluja ja ruokalappu. Täytyy sanoa, että kakku on niin hieno, etten tiedä, kehtaako sitä purkaa ollenkaan. Toisaalta vaipoille tulee kohta käyttöä, joten tämä kakku on ensisijaisesti käytännöllinen.
Paikalla oli kuitenkin myös ihan oikea kakku. Joimme alkoholitonta skumppaa ja söimme salaatteja ja kasvispiirakkaa ja jälkiruuaksi vielä erinomaista raparperikakkua.

Babyshowereilla ei ole virallista ohjelmaa, vaan tavoite on juhlia tulevaa äitiä ja tsempata häntä tulevaan koitokseen. Muutama järjestäjä oli joutunut perumaan tulonsa, mutta paikalla olleet äidit jakoivat avoimesti omia kokemuksiaan, ja synnytyksistä ja kakasta puhuttiin varsin pitkään. Mies lähti suosiolla urheilemaan, mutta ei hän muutenkaan olisi paljoa ymmärtänyt, koska puhuimme suomea.

Ilta oli ihana, ja siitä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa, sillä olen edelleen ihan fiiliksissä enkä ota koristeita alas ikinä. Kävin niin kierroksilla tästä yllätyksestä, että rauhoittuminen ja nukahtaminen kestivät pitkälle yöhön.

Vauvan saapuminen alkaa konkretisoitua jo niin monella tavalla. Olin hämmentynyt kuultuani, että järjestelyjä oli tehty pitkään ja mies oli salaa kurkkinut kalenteristani vapaita päiviä ja viestinyt niitä eteenpäin.


Ehkä synnyttäminen ja tuleva hirvittävät nyt vähän vähemmän, kun maha on täytetty kakulla ja pää monenlaisilla tositarinoilla. Pidän seuraavina aikoina mielessä vieraskirjaan kirjoitetun kannustuksen: "Happy pushing!"

Kiitos Seija, Anna-Maari, Milja, Tiina, Sari, Ulla sekä Hanna peitetarinasta!
Tuesday, 18 June 2019

Odottavan aika on pitkä vai onko sittenkään

Äitiyslomaa on nyt takana kolme viikkoa. Päivät tuntuvat kiitävän ohi, vaikka juuri mitään ei tekisikään. Hämäävintä ja ristiriitaisinta tässä nykyisessä olotilassa on sellainen tyyntä ennen myrskyä -olo. Nyt minulla on kaikki aika tehdä mitä haluan tai olla tekemättä yhtään mitään, mutta nurkan takana odottaa iso elämänmmuutos, jonka jälkeen mikään ei ole enää entisellään ja aika muuttaa muotoaan.

Alan jo pikku hiljaa olla aika malttamaton. Onhan se hienoa, että on mahdollisuus tällaiseen hengailuaikaan, mutta ei minua haittaisi, vaikka se loppuisi jo.
Kirjoittaminen ei suju sellaisella tahdilla kuin olin ehkä ajatellut, sillä keskittyminen ei ole enää huipussaan. Mutta huomaan kaipaavani päiviini ohjelmaa ja tekemistä. Sunnuntaina  pesin ikkunoita, mutta vain ne, joihin yltin helposti, ja pyöräilin sitten saunaan. Eilen tein pyöräretken kaupungin toiselle laidalle ystävän kampaamoon. Helteessä ajettuja kilometrejä kertyi lopulta 13 ja voin sanoa, että sen tunsi illalla, mutta uni tuli hyvin.

Yritän järjestää jokaiselle päivälle yhden tapaamisen tai ohjelman, koska vointi on vielä niin hyvä, ettei jaksaisi olla vain kotona. Toki nyt Kölniin ovat iskeneet helteet, joten tuulettimen alla kotona on parasta. Tänään on edessä lääkäri ja ystävien tapaamista, huomenna junailen Düsseldorfiin ja jos viikonloppuna on kaikki vielä hyvin, lähdemme käymään Münsterissä.
Lastenhuoneen laittaminenkin on alkanut. Tai ei hän nyt vielä mitään omaa huonetta tarvitse vaan saa sängyn ja hoitonurkan meidän makuuhuoneemme yhteyteen. Viikonloppuna siivosimme ja tyhjensimme häkkivarastoa, jotta yöpöydät mahtuivat varastoitaviksi. Eilen mies kasasi Ikean lipaston hoitopöydäksi ja sängynkin pitäisi tulla tällä viikolla. Voin kertoa, että huoneesta tulee ihana!

Olisi vielä tarkoitus käydä läpi kaikki meillä jo olevat vauvan vaatteet ja tavarat ja katsoa, mistä on vielä puutetta. Ainakin kestovaippoihin aion tutustua paremmin mutta en ole vielä tilannut mitään. 
Toivon, että nämä odotuksen päivät olisivat pian ohi, mutta samalla tiedän, ettei tämä aika tule koskaan takaisin. Meitä ei kohta ole enää kaksi vaan kolme eikä mies voi vetkuttaa aamuista heräämistään, kun vieressä kiljuu joku, jolla on tarpeita. Enkä siis puhu nyt itsestäni. En usko, että hän on vielä hetkeen tulossa, mutta koskaanhan ei tiedä, joten on parempi alkaa varautua.

Sairaalakassia en tosin vielä pakkaa, koska se tuntuu vielä etäiseltä. Mutta näitä kuvia katsoessani mietin, että tuossakin nurkassa tullaan varmasti pian imettämään. Jännää!

Muita raskauspostauksia:

Ihana alkuraskaus eli ensimmäinen kolmannes

Sunday, 16 June 2019

Arpia ja muhkuroita eli raskausajan ihonhoito

                                                                                                     *** Yhteistyössä Twisben kanssa

Joskus nuorena, siis hyvin kauan sitten, tuumasin, että en tiedä, voinko koskaan hankkia lapsia, kun siinä menee kroppakin pilalle ja tulee kaikenlaisia arpia ja muhkuroita. Voi ihana turhamaisuus! Sanotaanko tähän, että entisen syömishäiriöisen kehokuva ei ole koskaan ongelmaton, mutta ikä tuo mukanaan armollisuutta. Tässä iässä tapahtuu rupsahtamista ja muhkuroitumista luonnostaan muutenkin, joten raskauden jäljet eivät enää hetkauta.

Silti yksi suurin toiveeni on ollut, ettei kehoon tulisi raskausarpia. Kasvuarpiahan on jo teinivuosilta, mutta en kaipaisi uusia, vaikka kaikenlaiset arvet elämään kuuluvatkin. Nyt olemme menossa jo raskausviikolla 37 ja voin ilokseni todeta, että iho on kestänyt, ainakin toistaiseksi. Syy siihen on varmasti ahkera rasvausrutiini, josta jäljempänä lisää.

Raskaus ja sen hormonityrskyt muuttavat elimistöä monella tapaa. Toisilla naama alkaa kukkia hormonimuutoksien myötä, mutta minulla kävi juuri päinvastoin: kasvojen iho kuivui ja alkoi hilseillä heti eivätkä käytössä olleet tuotteet enää riittäneet. Olen itse asiassa vaihtanut kasvorasvaa kaksi kertaa raskauden aikana, ja aina rasvaisempaan päin. Puhdistusainekin meni vaihtoon hyvin nopeasti.

Kärsin ensimmäisinä Saksan vuosina iho-ongelmista, joista kirjoitin täällä. Sittemmin oikeat tuotteet löytyivät, mutta kuluneen talven aikana on pitänyt kokeilla uusia. Olen edelleen hyvin ihastunut Olivia Kleinin -tuotteisiin, joten ensimmäinen muutos, oli puhdistusaineen vaihtaminen öljyisempään. Oil wash and care - öljy tuntui aluksi oudolta ja siltä, ettei öljy voi puhdistaa mutta kyllä se kuulkaa niin vain tekee. Kaapissa on odottamassa myös Luonkos-merkin öljypalakakku, josta olen kuullut paljon hyvää.
Kasvorasvoissa olen siirtynyt Hydra lotionista Balance creamin kautta nyt käytössä olevaan Vitamin creamiin. Se tuntuu juuri tähän hetkeen sopivalta, vaikka sitä ei suositella käytettäväksi aurinkoisina päivinä. Jos tiedossa onkin ulkoilua, aamurasvan saa korvata kasvoihin sopiva aurinkovoide, koska valitettavasti iholle ilmestyvät maksaläiskät kuuluvat myös raskauden iloihin.

Muuten hormonit ja vilkastunut verenkierto ovat saaneet ihoni voimaan paremmin kuin vuosiin, kunhan huolehtii kosteudesta. Myös hiukset ovat paksummat kuin koskaan ennen.
Ja sitten niihin raskausarpiin. Tuntuu hullulta, millainen elin iho on, kun se venyy ensin kuukausia ja  palautuu sitten takaisin, toivottavasti. Venymisprosessia helpottaakseni aloitin vatsan jokailtaisen rasvauksen jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Tähän olen käyttänyt kolmeakin tuotetta. Iltaisin sivelen vatsan Neal´s Yard Remedies Mothers Balm -voiteella, joka on erittäin rasvainen ja sillä erinomainen yötä vasten. Rasvan koostumus oli ensimmäisessä purkissa kiteisempi ja siten hyvin riittoisa, mutta toiseen purkkiin rasva on selvästi muokattu sileämmäksi ja nopeammin levittyväksi.

Olen kokeillut myös sheavoihin pohjautuvaa Akamutin odottavan äidin vartalovoita, joka on kevyt ja helposti levittyvä tuote. Pieni purkki on myös ollut helppo sujauttaa reissuille mukaan.
Viime kuukausina olen alkanut rasvata vatsaa kunnolla myös aamuisin suihkun jälkeen. Koska molemmat yllämainitut tuotteet ovat hyvin rasvaisia, aamuihin on löytynyt saksalainen hoitoöljy. Weledan raskausöljy on erittäin nopeasti imeytyvä ja miellyttävän tuoksuinen hoitoöljy, jolla on täällä niin hyvä maine, että jopa miespuolinen saksalainen sukulainen kysyi, olenko kokeillut sitä.

Raskaus on tuonut  mukanaan positiivisiakin muutoksia. Yleensä kylmät ja kuivat jalkani ovat voineet erinomaisesti. Verenkierto toimii tällä hetkellä niin tehokkaasti, ettei jalkoja palele eikä iho juuri kuivu.
Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan, miten keho reagoi hormonimuutoksiin synnytyksen jälkeen. Myös imettäminen kuivattaa ihoa, joten vanhat ihonhoitorutiinit ja -tuotteet eivät välttämättä palaa vielä kovin nopeasti.

Täytyy vielä lopuksi todeta, että arvet ja muhkurat taitavat olla isompi ongelma naisille itselleen kuin miehille. Kun minä pohdin, miltä keho tämän prosessin jälkeen näyttää, miettii mies lähinnä sitä, että raskauden jälkeen täytyy taas alkaa ehkäistä...

*** Weledaa lukuunottamatta tuotteet yhteistyössä Twistben kanssa. Se on on täyden palvelun verkkokauppa, joka toimittaa tilauksia myös ulkomaille.  Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin myymälä sijaitsee Helsingin keskustassa. Kaikille, joita kiinnostaa luonnonmukainen ja terveellinen ihonhoito. Valikoimissa kosmetiikkaa, meikkejä, kirjallisuutta ja ruoka-aineita. 

Muita raskauspostauksia:
Muita raskausjuttuja:
Ihana alkuraskaus eli ensimmäinen kolmannes
Thursday, 13 June 2019

Kotityöt, oma aika, enterorokko - miten käy, kun taloon tulee lapsi

Esikoistaan odottava yrittää valmistautua tulevaan elämänmuutokseen kaikin keinoin, mutta samalla tuntuu, ettei kaikkeen voi valmentautua etukäteen. Tuttavien tarinat sairastelukierteistä, nukkumattomista öistä, riitojen lisääntymisestä ja romantiikan katoamisesta kaikuvat korvissa eivätkä varsinaisesti lisää intoa perustaa perhe.

Viime aikoina on jopa puhuttu siitä, että on nolompaa myöntää pitävänsä tavallisesta perhearjesta kuin valittaa sen ankeutta. Ei ihme, että perheiden lapsiluku vähenee ja monet jättävät lapset jopa kokonaan tekemättä.

Olemme siis tässä: kuukauden päästä syntyy esikoinen ja heittää elämän sellaisena kuin sen tähän asti tunsimme roskakoriin. Tunteet vaihtelevat ilon, pelon ja uteliaisuuden välillä. Miten käy parisuhteen, kun yöt jäävät lyhyiksi ja arki muuttuu? Raisa Mattila ja Julia Thurén tarjoavat tähän  vastauksia tuoreella teoksellaan Lapsiperheen parisuhdekirja (Otava 2019). Thurén tunnetaan myös Juliaihminen-blogistaan.

Voin heti todeta, että Lapsiperheen parisuhdekirja on mainio opus erityisesti meille, jotka eivät vielä täysin tiedä, mitä tuleman pitää. Selkeät, teemoittain jaetut luvut käsittelevät kaikkea mahdollista vanhempainvapaan jakamisesta kotitöihin ja seksielämästä raha-asioihin ja oman ajan tarpeeseen. Moneen lukuun on haastateltu alan asiantuntijoita, kuten psykologeja, perheterapeutteja tai seksuaaliterapeutteja ja jokainen osio loppuu harjoituksiin, jotka ovat esimerkiksi keskustelutehtäviä. Kirjaa kannattaakin käydä läpi yhdessä kumppanin kanssa.
Yhden lapsen äiti Mattila ja toista lastaan kirjan tekovaiheessa odottanut Thurén tietävät, mistä puhuvat ja antavat omien henkilökohtaisten kokemustensa näkyä avoimesti kirjan sivuilla. Vanhemmuus on sen verran universaali asia, että samat ongelmat toistuvat lopulta kaikilla. Kirjoittajien elämänkokemuksen lisäksi kirjaan on koottu sitaatteja vanhemmilta liittyen luvussa käsiteltyyn aiheeseen. Niiden lukeminen on lohdullista ja kiinnostavaa.

Teoksen parasta antia on nimittäin juuri sen osoittaminen, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa järjestää arki vaan jokaisen tulee löytää sellaiset keinot, jotka lisäävät oman perheen hyvinvointia. Kompromisseja täytyy oppia tekemään, mutta ehdottomasti tärkeintä on kommunikaatio ja asioiden organisoiminen yhdessä. Ongelmista kannattaa puhua ennen kuin tilanne räjähtää megalomaaniseksi riidaksi.

Toki kirjassa myönnetään, että riitely usein lisääntyy lasten myötä, mutta riitojen teemat saadaan minimoitua, kun asioista puhutaan ajoissa. Kolme kaikille erittäin tuttua riidanaihetta tuntuvat olevan kotitöiden jako, raha ja oma aika - ja näistä kannattaa puhua PALJON.

Lapsiperheen parisuhdekirja innosti meilläkin jo keskusteluihin, vaikka monet asiat voikin käydä läpi vasta sitten, kun tilanteet tulevat kohdalle. Kirjan tarjoamat konkreettiset listat ja esimerkit auttavat oman tilanteen hahmottamisessa.

Hyvä pointti on sekin, ettei vauvavuotta kannata pelätä vaan kannattaa valmistautua siihen, että rankin jakso koittaa usein vasta taaperovaiheessa, kun molemmat vanhemmat ovat palanneet työelämään.

Leena Komulaisen kirjoittama ja Nelli Immosen kuvittama teos Mikä ihmeen mahakipsi? Vauva-arjen aakkoset (Avain 2019) on sekin tämän kevään uutuuskirja meille vauva-arkea aloittaville. Nimensä mukaisesti kirja sisältää aakkostetun sanalistan, joka käsittelee kaikkia mahdollisia vauva-arkeen liittyviä asioita ja teemoja niskapaskasta pukluun ja kenguruhoidosta spinaaliin - siis sanoja.
Sana-artikkelit sisältävät sanaselityksen ja usein myös esimerkkilauseen, jossa sanaa käytetään, näin: 

Käyrät: vauvan keskimääräinen pituus, paino ja päänympärys kasvukäyräksi kuvattuna. Käytössä neuvoloissa.
Esimerkiksi: "Everett kasvaa aika tarkalleen käyrillä, mutta päänympärys heittää kyllä yli yläkäyränkin." (s. 46)

Kirja on visuaalisesti selkeä ja Immosen kuvitus tuo siihen mukanaan huumoria.

Kokonaisuudessaan teos on hauska johdatus lapsiperheen sanastoon ja myönnän, että siellä on mukana lukuisia termejä, joista minulla ei ole ollut aavistustakaan (Bumbo? Sukupuolenpaljastusmuffinit?) ja toisaalta joihin en usko ehkä koskaan törmäävänikään. Kirjan idea on huvittava, vaikka osa valituista sanoista tuntuukin hyvin itsestäänselviltä, jos yhtään osaa kieltä tai tuntee vauva-alaa. Toisaalta kirja kannattaa tyrkätä tuoreen  isän tai isovanhemman käteen sanaston haltuun ottamiseksi.

Mahakipsiaakkoset onkin erinomainen lahjaidea esikoistaan odottaville, kun taas Lapsiperheen parisuhdekirja sopii aivan kaikille tavallista perhearkea viettäville ja sen kanssa kipuileville. Elämä vauvan kanssa ei välttämättä ole helppoa, mutta varmaa on se, että siitä selviää - ja jossain vaiheessa se on joka tapauksessa ohi.

Vai selviääkö siitä? Mikä oli sinulle vaikeinta vauva-arjessa?

*** Kirjojen arvostelukappaleet saatu kustantajilta.


Lue myös:
Monday, 10 June 2019

Raskausviikko 36 - loppukiri alkaa

Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan. Pitkä taival on jo takana mutta neljä viikkoa, ainakin, on vielä edessä. Olo on ristiriitainen. Kaikki kehottavat nauttimaan omasta ajasta, kun se vielä on mahdollista. Toisaalta odotus alkaa pikku hiljaa olla raskasta ja ärsyttävää eikä huvittaisi enää yhtään olla valas. Odotan jo innolla, että tämä omaa elämäänsä elävä pallo tulee poistumaan. Sillä se nyt ainakin on varmaa, että täältä on tavalla tai toisella tulossa ulos ihminen, vaikka päiväänsä hän ei vielä olekaan ilmoittanut.

En edelleenkään voi juuri valittaa raskauden oireista. Minua ei närästä, minulla ei ole selkäkipuja ja pyöräily ja kävelykin onnistuvat aivan hyvin, joskin hitaammin kuin ennen. Kaikesta alkaa vain tulla hankalaa, kun maha on tiellä ja välillä huimaa. Olen todennut, että aamulla täytyy lähteä heti  kävelylle tai joogata, jotta verenpaine nousee yön jälkeen eikä tarvitse ottaa seinistä tukea.
Kaipaan jo normaaleja asioita, kuten sitä, että vaatteet ja kengät saisi päälle hengästymättä eikä nukkumaan käydessä tarvitsisi varoa mahaa. Nukkumisesta on tullut viime aikoina haastavaa. Kesäilmojen lämmettyä myös makuuhuoneen viileys on poissa. Illalla on hankala nukahtaa ja aamulla olen hereillä viimeistään klo 05. On kuuma ja sitten jo nälkäkin, mutta jos hyvin käy, onnistun vielä nukahtamaan herätäkseni viimeistään kahdeksalta. Toivon, että tämä on vain vaihe ja hyvät unet palaavat viimeisiksi viikoiksi.

Mahalla tuntuu olevan oma, minusta riippumaton rytminsä. Eilen oli supistelupäivä, jolloin tuntui, että vatsa oli jatkuvasti kova pallo eikä ruoka meinannut upota. Muuten täytyy todeta, että "Toivo" taitaa olla varsin liikkuvainen. Luin, että lapsi alkaa näillä viikoilla laskeutua ja asettua asemiin, minkä olen myös huomannut, mutta että olisi hyvä, että hän kuitenkin liikehtii pari kertaa päivässä. Minä nauroin miehelle, että miten olisi parikymmentä kertaa...

Ei siinä mitään, liikkeet ovat tärkeitä ja olenhan liikkuvainen itsekin, mutta lapsella on jo sen verran kokoa, että peuhaamisesta on tullut äidille kivuliasta ja epämiellyttävää. Olen yrittänyt selittää hänelle, ettei kantapäätä saa palleastani läpi tai pepulla työnnettyä kylkiluitani ylemmäs, mutta meillä on selvästi kommunikaatio-ongelma.

Olen yllättäen huomannut ikävöiväni alkoholia. Olisi niin kiva ottaa lasi viiniä hyvin sujuneen kirjoituspäivän päälle. En kaipaa bileitä tai myöhäisiä iltoja, koska niissä en ole koskaan ollut hyvä, vaan ihan vain muutamaa rentouttavaa viinilasillista päivän päätteeksi. Äitikaverit muistuttavat, että edessä on vielä pitkä imetysjakso, joten asiat eivät tule normalisoitumaan kovin pian senkään jälkeen, kun lapsi on ihoni tällä puolella.

Silti olen päättänyt, että jääkaapissa on skumppaa odottamassa synnäriltä paluuta.

Raskausviikolla 36 lapsi alkaa olla valmis ja kerää seuraavat viikot itselleen lähinnä massaa. Mihin se tulee mahtumaan, sitä en tiedä, kuten en sitäkään, miten valmis äiti on. Kuukausi tuntuu pitkältä ajalta ja samalla ei miltään. En ole pitänyt kiirettä hankintojen kanssa, mutta nyt ajattelimme laittaa vauvan sängyn ja hoitopöydän kuntoon eli raivata vauvalle tilaa makuuhuoneestamme, jotta kaikki on valmista hänen tulla.

Hän on jo lähellä ja läsnä mutta kuitenkin niin kaukana vielä.

P.S. Joku sanoi, että musta hoikentaa. Enpä sitten tiedä. Täytynee kokeilla myös Obelix-raitoja.

Muita raskausjuttuja:
Ihana alkuraskaus eli ensimmäinen kolmannes