Maailman asioista perillä oleva tai sanotaanko erittäin tiedostava kämppikseni soitti minut eilen mukaan suurmielenosoitukseen Hampurin keskustaan. Kaikessa muutto- ja muussa hässäkässä minulta oli mennyt koko mielenosoituskutsu ohi korvieni, toisin kuin niiltä 50 000 muulta marssijalta. Kokoontumispaikalta marssittiin Binnenalsterin yli ja rautatieasemalta pääostoskatua alas Rathausille. Samanlaisia läpi kaupungin kulkeneita marsseja pidettiin eilen myös Berliinissä (90 000 osallistujaa), Kölnissä sekä Münchenissä. Hiljattain Stuttgartissa muodostettiin 45 kilometrin ihmisketju kaupungista läheiseen ydinvoimalaan. Keltaisia Atomkraft? Nein danke -tarroja ja -pinssejä on viime aikoina näkynyt katukuvassa lisääntymässä määrin.
Saksassa on pitkät mielenosoitusperinteet: 80-luvulla järjestettiin kerran viikossa mielenosoitus ydinvoimaa vastaan. Vuonna 2001 Saksassa Bundestagissa hyväksyttiin suunnitelma ajaa maan 17 ydinvoimalaa alas vuoteen 2022 mennessä. Kahdeksan on jo toistaiseksi suljettu. Nyt tuuli on kääntynyt. Merkelin viimeisimmällä hallituksella on suunnitelmia pidentää ydinvoimaloiden käyttöikää. Kyseinen hallitus ei ole kovinkaan hyvässä nosteessa tällä hetkellä. Esimerkiksi Hampurissa CDU menetti juuri hiljattain suurimman puolueen asemansa. Ehkä tästä ja muista viimeaikaisista uutisista johtuen Merkel on jäädyttänyt kyseisen suunnitelman ja sen valmistelemisen kolmeksi kuukaudeksi.
Hauskin näky kohtasi meitä marssijoita St Petrin kirkolla. Tornissa kiipesi paraikaa kolme miekkosta, jotka kiinnittivät kankaita kirkon torniin. Tilanne kirvoitti yleisöltä kunnon aplodit ja vielä pillinpuhallukset päälle. Aina välillä joukko innostui huutamaan atomienergian lopettamista, mummot ja lapset ja punkkarit samaan syssyyn. Lapsilla oli käsissään itse piirreltyjä plakaatteja, monilla oli keltaisia lippuja ja näkipä jopa valkoisia suojapukuja ja hengityssuojamia. Itse yritin maastoutua keltaisen Fjällrävenin kanssa.
Rathausilla pidettiin alkuun puheita sekä hiljainen hetki Japanin uhrien ja tilanteen takia. Päivän ohjelmassa oli myös musiikkiesityksiä, mutta meidän piti jatkaa matkaa jo muualle. Aurinkoinen iltapäivä jättimäisen ihmisjoukon keskellä oli kieltämättä mielenkiintoinen kokemus. Ja olihan asia toki hyvä, vaikka epäilenkin mielenilmauksen vaikuttavan mihinkään. Skeptikko tai realisti, mutta olinpa kuitenkin mukana.