Showing posts with label kirjat. Show all posts
Showing posts with label kirjat. Show all posts
Wednesday, 29 January 2025

Ulkosuomalaiset kirjailijat 34: Kaisa Korpela

Posted by

 

 

1. Kuka olet ja mitä teet?

 

Olen Kaisa Korpela ja juuri nyt juon tummapaahtoista kahvia. Olen koulutukseltani filosofian maisteri ja pääaineenani matematiikka. Loppuvuodesta 2024 julkaistiin esikoiskirjani Uunipelti-identiteetti – Piilaakson oppivuodet (Momentum kirjat).

 

Piilaakson yritys- ja start-up-maailmasta on kirjoitettu paljon kirjoja. Halusin puolestani kirjoittaa teoksen, joka kuvaa ulkosuomalaisen silmin laakson arkea myös varjopuolineen. Lisäksi halusin oikaista muutamia yleisiä harhakäsityksiä, joita ulkomailla, Yhdysvalloissa tai Piilaaksossa asumiseen liittyy. Juonta kirjassa kuljettaa omakohtainen ulkosuomalaisen kasvutarinani.


2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?

 

Vuonna 2014 silloinen avopuolisoni ja nykyinen mieheni sai työtarjouksen Piilaaksosta. Tapauksemme on perinteinen: lähdimme vuodeksi kokeilemaan, viihtyisimmekö ulkomailla ja  täysin toisella puolella maapalloa kuin Suomi. Nyt tuo vuosi on venähtänyt yli kymmenen vuoden mittaiseksi. 


Emme ole talvi-ihmisiä, joten Kaliforniassa meitä viehättää noin yhdeksän kuukauden mittainen kesä. Myös osavaltiomme upea ja monimuotoinen luonto ja Tyynenmeren läheisyys saavat edelleen hymyn huulille.

 

3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.

 

Asuinmaani on Yhdysvallat, mutta Kalifornian Piilaakso on monella tapaa omanlaisensa kupla. Siihen eivät päde monet yleiset mielikuvat USA:sta. Jo se, että Piilaakson väestöstä peräti 40 % on muualta muuttaneita, tekee tästä mielenkiintoisen eri kulttuurien sulattamon, mikä näkyy vahvasti arjessa. Täällä ei koristella taloja ja niiden pihoja ainoastaan halloween- ja joulukoristeisiin, vaan toisinaan omakotitaloja somistetaan hindujen Diwalia tai kuukalenterin mukaista uutta vuotta (Lunar New Year) varten.

 

Diwali on valon juhla ja sen aikaan lokakuussa pihat täytetään lyhdyillä ja värivaloilla. Tammikuussa Lunar New Yearin aikaan puolestaan talojen kuistit saattavat saada puna-kultaisia somisteita. Pidän tätä kulttuurien kirjoa paitsi äärimmäisen mielenkiintoisena myös rikkautena. Eri puolilta maailmaa muuttaneet toivat mausteensa myös ensimmäiseen työpaikkaani Piilaaksossa, mistä kerron kirjassani.


4. Miten sinusta tuli kirjailija?

 

Ajatus kypsyi pikku hiljaa. Kun muutimme Yhdysvaltoihin, ryhdyin pitämään ulkosuomalaisen elämästäni kertovaa Ribs & Coke -blogia. Sain vuosien mittaan sen lukijoilta ehdotuksia, jopa hartaita toiveita, että kirjoittaisin joskus kirjan. He pitivät sekä tyylistäni kirjoittaa että aiheista, joista kirjoitin. Niinpä keväällä 2021 ryhdyin kirjoittamaan ensimmäistä käsikirjoitustani. Silloin en tiennyt, valmistuuko se koskaan kirjaksi asti, mutta vuodenvaihteessa 2023-2024 sain kustantamosta yhteydenoton. 


Minulla on ollut onni harrastaa  kirjoittamista ja etsiä omaa kirjoittajaidentiteettiäni useita vuosia blogini avulla. Se valmensi pidempään ja sinnikkyyttä vaativaan kirjankirjoitusurakkaan, vaikka blogikirjoitukset toki eroavat romaanitekstistä.

 

5. Mitä kirjoitat?

 

Tällä hetkellä kirjoitan lähinnä postauksia blogiini. Se on nyt esikoisteoksen julkaisun jälkeen mainio tapa pitää kirjoitusvirettä yllä. Muutoin virittelen ajatusta ja ideoita mahdollisesta uudesta kirjasta, jota osa esikoisteokseni lukeneista on kovasti toivonut. Pari tuoretta tekstipätkää on mennyt jo pöytälaatikkoon hautumaan. Ehkä ne jonakin päivänä tulevat julki.

 

6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?

 

Kyllä. Blogini havainnoi ulkosuomalaisen elämää ja Piilaakso on esikoisteokseni tapahtumien päänäyttämö. Esitän kirjassani havaintoja ja pohdintoja, jotka kumpuavat ulkomailla asuttujen vuosien aikana kertyneistä opeista.

 

7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?

 

Kolme ja puoli vuotta kestäneen kirjaprojektini aikana opin hyvin nopeasti, että aamun ensimmäiset tunnit ovat minulle niitä parhaita, luovia tunteja kirjoittaa uutta tekstiä. Siispä heti aamukahvin jälkeen näppäimistö laulamaan. Jos kirjoitussuoni lakkasi sykkimästä, oli paras singahtaa ulos kävelylle. Koneen ääressä toimettomana istuminen ei tuota mitään. Aika moni palanen on loksahtanut paikoilleen lähikortteleita tepastellessa ja kauniita pihoja ihastellessa. Toisinaan puuttuva palanen löytyi aamuyön tunteina valvoessa tai idea säpsäytti hereille keskellä yötä. 

 

Kun into oli kiivaimmillaan, pystyin kirjoittamaan jopa kahdeksan tai kymmenen tuntia päivässä. Toki teksti vaati sen jälkeen editointia moneen kertaan. Yleensä käytin uuden tekstin työstämiseen vain arkiaamupäivät. Editointia onnistuin tekemään myös iltapäivisin. Kun kirjan julkaisuajankohta ja painoon meno lähestyivät, työtunteja alkoi kertyä kellon ympäri. Onneksi se vaihe ei kestänyt pitkään.


8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?

 

Kotonamme puhutaan suomea ja mielestäni puheeseemme ei ole tarttunut finglishiä. Laaksossa on myös iloksemme suomalaisia ystäviä, joiden kanssa puhumme totta kai suomea. Lisäksi seuraan aktiivisesti suomenkielisiä uutisia ja luen suomalaista kirjallisuutta.

 

BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?

 

Kyllä kaipaan. Ensin on mainittava tietenkin klassikot: läheiset, sauna, Suomen kesä ja valoisat kesäyöt, ruisleipä, karjalanpiirakat, metsämarjat, sienet, suklaa ja salmiakki. Ruokakaupoista kaipaan myös valmiita helppoja pinaatti- ja maksaruokia, maustettuja ruokakermoja sekä valmiiksi pilkottua broilerinlihaa.

 

Aistimaailmani kaipaa kovasti suomalaisia tuoksuja, sillä liitän tuoksuihin paljon muistoja. Kaipaan esimerkiksi mäntymetsän, saunavastan, vastaleikatun nurmikon ja vesisateen jälkeistä tuoksua. Näistä kaksi viimeisintä ovat meillä Pohjois-Kaliforniassa kuivuuden vuoksi todella harvinaisia, ja lisäksi täällä tuoksuu sateen jälkeen aivan erilaiselta kuin Suomessa. 

 

ULKOSUOMALAISET KIRJAILIJA - sarja

Sarjan osat: 



 

 

+ READ MORE
Share It:
Leave a comment
Labels:   , , , ,
Monday, 22 January 2024

Ulkosuomalaiset kirjailijat 33: Johanna Pentikäinen

Posted by

 1. Kuka olet ja mitä teet?

 

Olen Johanna Pentikäinen ja teen työkseni kaikenlaista kirjoittamiseen liittyvää: kirjoitan itse, tutkin ja julkaisen kirjoittamiseen liittyviä sekä akateemisia että yleistajuisempia tekstejä. Sen lisäksi opetan ja koulutan. Tästä voi päätellä, että myös harrastukseni ovat kovin lähellä työasioita. Luen paljon. Silloin kun innostun katsomaan jonkin elokuvan, kudon samanaikaisesti. Jos kävelen tai hölkkään tai haravoin (lähinaapurini on valtava lehtipuu), mukanani on usein äänikirja. Onneksi on perhettä ja ystäviä, tulee irtauduttua omista mietteistä säännöllisesti.

 

2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?

 

Tämä onkin kiinnostava kysymys. En ole koskaan aktiivisesti halunnut Suomesta pois. Varmaan alkusysäys oli opiskelijavaihto Viroon. Oivalsin, että uusi ympäristö voi nyrjäyttää kokemusmaailman hyvällä tavalla. Sitten tuli perhettä ja työelämää, jotka molemmat imaisivat mukaansa pitkäksi aikaa. 

 

Olimme onnekkaita siinä mielessä, että miehelleni tarjoutui mahdollisuus komennukselle ja minulle taas se oli mahdollisuus siirtyä itsenäisempiin etätöihin ja uutta oppimaan. Suomeksi sanottuna ajattelin ulkomaille lähtiessäni kirjoittamista. Minulle ulkomailla asuminen on väliaikaista, muuten en osaa sitä ajatella.

3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.

 

Nykyinen asuinmaani on Amerikka. Amerikasta on vähän vaikea puhua yksikössä, kun maassa on niin monenlaista. Kokemukset ja mielikuvat maasta vaihtelevat. Olen asunut tässä maassa yhteensä noin seitsemän vuoden ajan. Asuinseutuni ovat olleet yleisesti ottaen viihtyisiä ja inspiroivia: New Yorkin esikaupunkialue, Princeton ja nyt DC:n esikaupunkialue Virginian osavaltion puolella. Täältä pääsee sujuvasti niin keskikaupungin ihaniin museoihin, tarvittaessa valtameren rannalle ja vuoristoon patikoimaan. 

 

4. Miten sinusta tuli kirjailija?

 

Minusta on aina ihastuttavaa kuulla ja lukea toisten kertomuksia siitä, kuinka he ovat päätyneet kirjoittamaan. Itselleni asia on edelleenkin hieman arvoitus. En kai vain voi olla kirjoittamatta. Samalla kirjoittaminen on kamalan vaikeaa.


Esikoisromaanini Joutsenen laulusta (Warelia, 2023) syntytarina on kuitenkin hyvin konkreettinen: kuulin esivanhempani tarinan, tunsin tarvetta alkaa ottaa siitä selvää, ja pian ymmärsin, että olin kertomisen arvoisen tarinan äärellä. Romaanini käsittelee sitä, kuinka saamelaiset menettivät maaoikeutensa nykyisen Kuusamon alueella 1700-luvulla. Historiassamme on hämäriä kohtia, joiden avaaminen kirjoittamalla on tärkeää. Tavallaan kävi niin, että keskeneräinen, kertomatta jäänyt tarina velvoitti.

 

5. Mitä kirjoitat?

 

Juuri nyt aloittelen uuden romaanin kirjoittamista. Haluan seurata, mitä ensimmäisen romaanini henkilöille tai oikeastaan heidän jälkeläisilleen käy 1800-luvun alussa. Aika on toinen: on Venäjän vallan ja hiljalleen nousevan kansallisuusaatteen vuoro.



Viimeistelen myös tietokirjaa Sanojesi voima: Taitoa ja tarkoitusta kirjoittamiseen (Art House, 2024), joka siis, kuten nimi kertoo, käsittelee kirjoittamista. Lisäksi kirjoitin juuri kollegani kanssa tieteellisen artikkelin, joka käsittelee kirjoittamisen opettamista pelien avulla. Esseitäkin kirjoitan välillä. Essee on ihana hitaan ja hiljaisen pohdiskelun alue, jossa kaikki on mahdollista.

 

6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?

 

Varmasti, mutta miten, sitä on vaikea sanoa. Olen oppinut Amerikassa paljon kaikenlaista, niin esikoisromaanini aihepiiristä kolonialismista kuin kirjoittamisen opetuksesta ja tutkimuksestakin. Amerikkalaisessa kirjallisuudessa käsitellään Amerikkaa niin kiinnostavasti, että toistaiseksi olen tyytynyt lähinnä lukemaan muiden kirjoittamaa. Toivon kyllä, että jonain päivänä omiin teksteihini suodattuu jotain tästä maasta. Historia kiinnostaa minua kovasti, mutta myös nykypäivän ihmisten tarinat.

 

7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?

 

Kirjoittaminen ei ole minulle mahdollista ilman ajoittaista rauhaa ja keskittymisen mahdollisuutta. Varmaankin rutiineihini kuuluu silloin hälyn, kiireen ja tarpeettomien menojen torjuminen. Ulkomailla asumisesta on siinä apua. Keskeneräisyyttäkin pitää sietää.

 

Toisinaan yritän unohtaa omat tottumukseni osallistumalla jonkun toisen järjestämälle kurssille. Sellainen virkistää kovasti. Minusta on ihanaa kuulla toisten puhuvan kirjoittamisesta. Kiinnostun uusista menetelmistä. Somaattinen eli kehon tietoa availeva kirjoittaminen toi siinä määrin uusia tulokulmia, että olen myös ryhtynyt ohjaamaan ja opettamaan kirjoittamista sen virittämänä.

 

8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?

 

Luen koko ajan paljon suomeksi. Vuonna 2010, kun ensimmäisen kerran muutin Amerikkaan, mukaan lähtevät kirjat piti valita tarkkaan. Nyt käytän lukuaikasovellusta. Perheeni puhuu suomea. Yritämme aktiivisesti olla käyttämättä sekakieltä, vaikka toisaalta tutkijaminäni kyllä myös innostuu luovasta sekakieleilystä. Vastineeksi kääntelemme huviksemme englanninkielisiä ilmaisuja suomeksi. Esimerkiksi George Washingtonista (mm. läheisen tien ja kansallispuiston nimi) käytämme nimeä Yrjö Pesutonni ja roinakauppa General Dollarin olemme suomentaneet Perustaalaksi.

 

BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?

 

Kaipaan varmaankin samoja arkisia asioita kuin moni muukin: läheisiä ihmisiä aivan eniten, sitten puhtaampaa juomavettä, mökkimaisemaa, ruisleipää ja hetkittäin myös salmiakkia. Kaipaan myös vapautta, rauhaa ja täydellisen kuulumisen tunnetta (sitä ei ymmärrä, ellei ole välillä jossain muualla). Kunnolliset lumiset talvetkin ovat ihania. 

 

Sarjan osat: 




 

+ READ MORE
Share It:
1 Comment
Labels:   , , , ,
Subscribe to: Posts (Atom)