Wednesday, 30 January 2019

Kirjasta kirjaan eli vuoden 2019 lastenkirjajulkaisut

Olen monesti ihmetellyt joidenkin kirjailijakollegoiden julkaisutahtia. Erityisesti useampia genrejä kirjoittavilta saattaa samana vuonna tulla julki useita opuksia, toki myös monien eri kustantamojen kautta. Miten ne ehtivätkään olla niin tehokkaita ja toisaalta onnekkaita saadessaan sopimuksia moneen taloon. Tunnustan, olen nyt liittymässä samaan kerhoon.

Voisin veikata, että vuodesta 2019 tulee sellainen julkaisuvuosi, jota on hankala ylittää, mutta alittaminen sujunee leikiten.

Vuoden julkaisuputki alkaa maaliskuussa, jolloin julkaistaan saksankielinen versio esikoisteoksestani Hilja ja vihreän talon kesä eli täällä Hilja und der Sommer in dem grünen Haus (WooW Books). Kirja tulee saamaan mukavan lähdön, sillä minut on kutsuttu esiintymään Leipzigin kirjamessuille, mistä kiitos Berliinin Finnland Institutille.

Viime viikolla tein viimeiset korjaukset käsikirjoitukseen, joka lähtee painoon parin viikon päästä. Huhtikuussa on luvassa kolmas Hilja-kirja, joka tulee kantamaan nimeä Haloo, täällä Hilja (Kustannus-Mäkelä) Voin sanoa, että sitä on ollut niin hauska kirjoittaa, että uskoisin sen lukemisenkin viihdyttävän, vaikka nyt itse sanonkin.
Suuri kunnia muuten oli, kun Nadja Sarellin piirtämä Hiljan kansikuva pääsi Kustannus-Mäkelän kevätkatalogin kanteen. Ja seuraavaksi sama kirjat ja sen päähenkilöt Hilja ja Taimi komeilivat Helsingin Sanomissa. Voi riemua!

Hilja-sarjan kolmannessa osassa seurataan Hiljan koulun alkua sekä kyläyhteisön syyspuuhia. Vaari vie lapset laittamaan mökkiä talviteloille ja naapurin mummot kuljettavat lapset puolukkametsään. Omat kuvionsa syntyvät siitäkin, että Hiljan isä on nyt enemmän kotona ja äiti tahtoo vuorostaan alkaa toteuttaa itseään. No, kohta pääsette itse lukemaan.

Keväällä on tiedossa myös yhden vielä toistaiseksi salaisen kirjoitusprojektin julkaisu. Kustannussopimus on allekirjoitettu mutta en voi vielä kertoa muuta kuin sen, että se ei liity Hiljaan.

Kesän yli mennään vauvaa odotellessa ja seuraavia teoksia viimeistellessä ja suunnitellessa, sillä syyskuussa on tiedossa jo neljäs Hilja-kirja. Joulu-Hilja työnimeä kantava ja juuri työn alla oleva teos käsittelee Hiljan joulukuuta, mutta enempää en siitä vielä tässä vaiheessa sano. Toivon, että siitä tulee hyvän mielen joulukirja, jota lukiessa joulumieli ja jouluntaika tarttuvat lukijaankin.
Syyskuuhun sijoittuu myös vuoden viides julkaisu, nimittäin Hilja-sarjan jatko-osan julkaiseminen täällä Saksassa. Loppusyksystä päätettiin, että sarja etenee täällä Saksassa eri järjestyksessä kuin Suomessa, eli Suomen 3. kirja tulee täällä jo toisena. Toivottavasti kaksi vauhdikasta kirjaa löytävät lukijoita ja myös sarjan muut osat pääsevät kääntäjän pöydälle.

Koska tämä kaikki on jo tiedossa, kirjailijan pitää sihdata tulevaan ja eteenpäin. Hilja-sarja tulee saamaan jatkoa tulevina vuosina, vaikka viidennen kirjan julkaisuaikataulu on vasta ajatus. Mutta sen voin jo kertoa, että tällä viikolla allekirjoitettiin myös Saksassa jukaistavan kuvakirjan kustannussopimus Kunstanstifter-kustantamon kanssa. Kirja julkaistaan alkuvuodesta 2021 eli ainakin yksi kirja on tiedossa tämän ruuhkavuoden jälkeenkin.

Kirjan jälkeen on ennen kirjaa, enkä uskalla yhtään arvella, mitä tulevaisuus tuo. Mutta sen toivon, ettei tämä jää tähän. Pessimisti ei pety - asenteella ajattelen kuitenkin, että tämä voi olla julkaisujeni huippuvuosi ja tämän jälkeen edessä on pelkkää alamäkeä. Täytyy nauttia tästä hetkestä, sillä tällä alalla kaikki voi muuttua hyvin nopeasti.
Sunday, 27 January 2019

Raskausviikko 17 - MAHA!

Raskausviikko 17 ja minulla on vihdoin maha! Tuntuu, että olen vasta nyt alkanut kunnolla iloita raskaudesta, kun se on vihdoin konkretisoitunut puolipalloksi alavatsalle ja ensimmäisiksi liikkeiksi.  Kohdun kasvamisen tuntee. Viime viikot ovat menneet niin hyvin, että olisin voinut unohtaa olevansa raskaana ja on tuntuu melkein absurdilta puhua koko asiasta.

Raskausviikko 17 tuntuu kuitenkin muuttaneen asioita. Maha on selkeästi pullistunut näkyviin ja muuttunut kiinteäksi puolipalloksi. Joulunaikaan keskivartalo näytti ylensyöneeltä ja olenkin tyytyväisenä piilotellut keskivartaloa katseilta. Mutta nyt ei tarvitse enää, sillä maha alkaa pikku hiljaa muistuttaa raskautta.

Tässä siis ensimmäinen raskausmahapäivitys, olkaa hyvät! Todennäköisesti nauran tälle viikkojen 16+4 pikkupallolle jo joidenkin viikkojen päästä, mutta nyt se tuntuu uudelta  ja ihanalta tällaiselle vatsaan tottumattomalle.
Varpaat näkyvät vielä vähän.

Friday, 25 January 2019

6 asiaa, jotka ilahduttavat tänään

Blogeissa on viime aikoina kiertänyt haaste listata asioita, jotka ilahduttavat juuri nyt. Uutiset syöttävät niin paljon katastrofeja, onnettomuuksia, brexitiä ja laihdutusvinkkejä, että on hyvä lisätä sekaan positiivisuutta ja hyvää mieltä.

Nämä asiat ilahduttavat minua tänään.

1. Se, että Hilja pääsi Helsingin Sanomiin.

Hieraisin tänä aamuna silmiä useampaankin kertaan, kun avasin sähköpostin ja sitten facebookin. Neljä ihmistä oli kertonut minulle, että Hilja ja Taimi ovat Helsingin Sanomien kulttuurisivujen kannessa ja uuden kirjan esittely mukana artikkelissa.

Lastenkirjojen on vaikea saada näkyvyyttä enkä siksi olisi odottanut löytäväni nimeäni Hesarista - ikinä. Jutussa on paljon hyviä vinkkejä kevään lasten- ja nuortenkirjauutuuksista, joten kannattaa käydä tutkimassa, juttu täällä.

2. Kölnin talvi

Lunta, jäätä ja pakkasta näkee täällä harvoin mutta nyt on saatu jo viikon ajan nauttia ihanista talvikeleistä. Lumi tarkoittaa siis kolmen sentin kerrosta ja kunnolla pakkaselle mennään lähinnä öisin, mutta sekin on parempi kuin vesisateinen harmaus. Pakkaispäiviin kun kuuluu usein kirkas auringonpaiste, niin nytkin.

3. Uusi polkupyörä

Olen ajanut vuosia appiukon vanhalla kevytrakenteisella maastopyörällä, mutta hyvin pian raskauden alettua tuli selväksi, ettei ajoasento enää onnistu. Hengästyn nykyään muutenkin helposti, joten kumara asento vain pahensi tilannetta. Mies löysi minulle kuitenkin viime viikolla netistä erittäin hyväkuntoisen vanhan mummopyörän, johon piti fiksata vain takajarrut. Äitipyörä siitä tulee sitten, kun leveälle tarakalle kiinnitetään joskus lastenistuin.
Valitettavasti en ole päässyt vielä kruisailemaan, sillä en uskalla ajaa lumisilla kaduilla - ja pyörän lukko temppuilee pakkasen takia, joten on parempi odottaa vähän lämpimämpiä säitä. Mutta iloinen olen silti!

4. Uudet kustannussopimukset

Tällä viikolla olen neuvotellut kahta kustannussopimusta ja odotellut kolmatta, sopinut kirjailijaesiintymisiä ja aikatauluttanut Leipzigin kirjamessuja, kommentoinut uuden Hiljan kuvaluonnoksia ja takakansitekstiä ja tehnyt kirjailijuuteen liittyviä paperitöitä.

Joskus tuntuu, ettei viikkoihin tapahdu muuta kuin hiljaista ajatustyötä ja koneen naputtelua, ja sitten on tällaisia viikkoja, joina asiat etenevät harppauksin. Osaan nauttia kaikesta tapahtuvasta, koska tiedän, että hiljaisempia ja vaikeampia aikoja on väistämättä tulossa. Kaikkien näiden riemullisten asioiden juhlistamiseksi ostin itselleni eilen leikkokukkakimpun, koska skumppaakaan en saa juoda.
5. Ystävät

Epäsosiaalisen ja kotiin käpertyneen loppusyksyn jälkeen on ollut ihanaa nähdä taas ystäviä. En ole enää niin ruoka- ja uniriippuvainen, joten olemiseen on taas tullut tiettyjä vapauksia ja nyt jaksaakin enemmän.

Maanantaina olimme porukalla trubaduurikeikalla, tänään odottaa ystävän kuorokonsertti. Ainakin edellisillä kerroilla kuoro on saanut minut itkemään, koska laulu on ollut niin harmonista. Katsotaan, miten tänään käy.

6. Hyvin sujuva raskaus

Olo on mitä mainioin eikä raskausviikolla 17  ole juuri muuta valittamista kuin hiljalleen tuntuvat liikkeet, jotka herättelevät joskus öisin. Vatsani on pysynyt vielä niin pienenä, ettei asiaa ole tullut kerrottua vielä kaikille opiskelijoille, mutta tällä viikolla se on pömpsähtänyt sen verran, ettei peittely enää kauan onnistu.
Olen viime aikoina iloinnut erityisesti siitä, että vihreä tee maistuu taas. Meillä on vuosikausien riippuvuussuhde, joten oli outoa olla ilman. Kahvia en ole uskaltanut edelleenkään kokeilla.

Ja juuri nyt, aivan tällä hetkellä minua ilahduttaa se, että alan kohta oikolukea, ehkä jo viimeistä kertaa, tulevan Hilja-kirjan käsikirjoitusta, joka on menossa ensi viikolla taittajan pöydälle.

Ja koska kyseessä on haaste, heitän kopin bloggaajalle, joka haluaa ottaa siitä kiinni. Mikä sinua ilahduttaa juuri nyt?
Wednesday, 23 January 2019

Iltapäiväkahviseuraa tarjolla

Jo vuosia ystävien tapaaminen on painottunut iltoihin. Vaikka elämä on nykyään lähinnä muuta kuin biletystä, helpoin tapa tavata ystäviä on kokoontua illalla yhteisen ruuan ja juomien pariin. Konsertit ovat iltaisin, elokuvatreffit sovitaan työpäivän jälkeiseen aikaa. Saksassa on yleistä kutsua syntymäpäivävieraatkin kodin ulkopuolelle, joten en tiedä, paljonko kodeissa kyläillään. Mutta nyt minusta tuntuu, että muutos on täällä.

Lapsuudesta muistan tapaamiset tuttavaperheiden kanssa. Iltapäivän vietto aloitettiin usein lounaalla ja jatkettiin päiväkahvilla ja sitten vieraat lähtivät kotiinsa. Tai sitten vierailu sisälsi vain iltapäiväkahvit. Jossain vaiheessa oman aikuiselämän alussa ihmisten tapaaminen siirtyi iltoihin: illallisiin, yhteisiin laseihin, baarikierroksiin.

Varsinkin kun asuu ulkomailla eikä sukulaisia ja siten "pakollisia" viikonlopputapaamisia tai sunnuntailounaita ole, sunnuntaista on tullut päivän verran omaa aikaa. 

Tilanne on tosin juuri nyt muuttumassa, ja siihen ovat syynä lapset. Suomessa kaikilla ystävilläni on lapsia, joita käyn tervehtimässä yökyläilyn verran, mutta nyt Saksankin kaveriporukoissakin alkaa olla jälkikasvua. Parhaaksi tapaamisajaksi ovat muodostumassa arki-iltapäivät ja viikonloput brunssien tai kahvittelujen merkeissä.

Ja tiedättekö mitä? Minusta se on ihanaa.
Mies nauroi, että on niin harvinaista, että rouva leipoo, että se pitää heti tallentaa kuviin. 
Viime sunnuntaina saimme kylään tuttavaperheen lapsineen. Kävi kuulkaa niin, että rouva leipoi ihan itse eikä aina vain mies. Minulla on hyllyssä aivan ihana leivontakirja, jota aina silloin tällöin selailen, mutta syytä leipomiseen löytyy harvoin, koska emme me kahdestaan juuri makeaa syö.

Nyt päätin leipaista mustikkapiirakan, kun syöjiäkin oli tiedossa. Selkeillä ohjeilla homma onnistui ja hyvää tuli. Tai niin voi varmaan päätellä siitä, että vierailija halusi reseptin mukaansa kotiinviemisiksi. Lusikoituani jämät myöhemmin iltapalaksi totesin, että kyseinen muropiirakka maistuu ehdottomasti parhaimmalta tuoreena ja vielä lämpimänä eikä seisomisen jälkeen.

Saa nähdä, miten tuleva lapsemme tulee muuttamaan kyläilykulttuuria, mutta juuri nyt tuntuu siltä, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että tavataan jo päivällä eikä vasta illalla. Päinvastoin. Seuraavat vieraatkin on jo sovittu, mutta he tulevat illalla, koska kyseessä on yhdeksi illaksi lapsistaan vapautetut äiti-ihmiset, joille pitää olla viiniä. Tervetuloa!
Miten teillä kyläillään?

*** Leivontakirja saatu Kustannus-Mäkelältä muistoksi ensimmäisistä kirjamessuista.
Saturday, 19 January 2019

Seksiklubit ja solariumit - saksalaisia kummallisuuksia

Olen asunut Saksassa nyt yli kahdeksan vuotta, mutta täällä on edelleen asioita, joita en lakkaa ihmettelemästä. Tässä kootut kummallisuudet. Kaikki mainitut esimerkit löytyvät meidän lähikortteleista täältä Kölnin keskusta-alueelta.

1. Tupakka-automaatit

Saksassa suhtaudutaan aika paljon rennommin alkoholiin kuin Suomessa, ja sitähän saa alkaa ostaa jo 16-vuotiaana. Samanlaisesta rentoudesta kertonevat nämä kaduilla seisovat tupakka-automaatit. Joku joskus sanoi, että ostaakseen niistä tupakkaa, tarvitaan henkkarit, mutta kaikki tutkimani automaatit toimivat ihan vain käteisellä, jos ylipäänsä vielä toimivat.
Saksahan on muutenkin onnistunut kiertämään tupakointilakeja hyvin. Kieltojen astuttua EU:n myötä voimaan, joistain baareista tehtiin tupakointibaareja, ja voilá! Tupakointi sai jatkua sisätiloissa aivan kuten ennenkin. Vasta viime vuosina Kölnistä on alkanut hävitä baarit, joissa saa tupakoida.

2. Sonnenstudiot eli solarium-keskukset

Lähes joka korttelistossa on oma solarium-keskuksensa, eli paikka, josta voi ostaa vain  pelkkiä solariumpalveluita. Kuka näissä oikein käy? Ja niin paljon, että ne kaikki kannattavat? Solariumeja löytyy Kölnistä lukuisia ja mieleeni hiipii aina välillä ajatus, jonka kerran kuulin.
Kölnissä on myös lukuisia peliluolia, joiden käyttäjistä ei ole tietoa. Huhtaan, että täällä toimii ilmeisesti tehokas mafia, joka viihtyy, mitä useammat palvelut toimivat käteisellä. Ajattelen aina näitä paikkoja ihmetellessäni, että rahanpesu ainakin toimii. Tiedä sitten, tottako vai ei. 


3. Seksiklubit

Entisellä kotikadullani, idyllisten pikkuputiikkien keskellä toimii seksiklubi. Tätä en tietenkään itse heti ymmärtänyt, vaikka olinkin huomannut seinässä, pankkiautomaatin vieressä loistavat aukioloajat: 22-05. Roomalaiseksi saunaparatiisiksi verhoiltu paikka on ilmeisesti sallittu. Aviomiehen mukaan kyseessä on saunaklubi, joten ketä se häiritsisi. 
Minulla on kyseisestä paikasta myös hauska juttu. Työkaveri oli juuri muuttanut Kölniin ja etsiskeli saunapaikkoja. Hän päätyi soittamaan kyseiseen saunaan ja kysyi, onko heillä ja milloin heillä olisi naistenpäivä. Puhelimen toisessa päässä ei ymmärretty kysymystä. Myöhemmin hänelle selvisi, että kyseessä on paikka, jossa naiset ovat töissä ja miehet asiakkaina.

Kölnihän on muuten kuuluisa siitäkin, että täällä sijaitsee yksi Länsi-Saksan suurimmista ilotaloista. Se on tuolla kaupungin pohjois-osassa, juuri sopivasti moottoritien päässä. Samoin Düsseldorfin rautatieaseman vieressä, aivan raiteiden tuntumassa on talo, jonka ikkunat on numeroitu ja joissa keikistelee aina joku päivästä ja kellonajasta riippumatta.

Sinänsä sen syvällisemmin teemaan menemättä ymmärtääkseni täällä alan työntekijöillä on vakuutukset ja muut työoikeudet ja työ on siinä mielessä julkisesti hyväksyttyä.

4. Tippikulttuuri

Byrokraattisessa Saksassa on lukuisia harmaita alueita ja porsaanreikiä, joita en lakkaa ihmettelemästä. Yksi näistä on tippikulttuuri, sillä tarjoilijoiden tai  kampaajien liksat ovat hyvin pienet. Vaikka jo joitain vuosia on ollut minimituntipalkka (9,35 €),  tippikulttuuri ei ole muuttunut. Päivän päätteeksi lasketaan tipit, ja niillähän hankkii kuukauden ruuat oikein hyvin, kuten entinen kampaaja-kämppikseni minulle kertoi.
Samalla tuo raha ei koskaan näy verottajan tilastoissa, koska sitä ei merkitä mihinkään. Se on vain luontaisetu, joka kuuluu tietyille matalapalkkaisille aloille. Ei minulla sinänsä ole mitään tippaamista vastaan, sillä tiedän, miten vähän tarjoilijoina toimivat opiskelijat ansaitsevat. Lähinnä ihmettelen, miten valtio sallii, edelleen vuonna 2019, tällaisen veronkierron. 

5. Currywurst-kioskit

Saksalaisista on vanha stereotypia makkaraa syövänä ja olutta juovana kansana. Tämä pitää itse asiassa vahvasti paikkaansa. Kun päivän työt on tehty, on syytä korkata "Feierabendbier" eli töistä-pääsy-olut. Ja jos ennen illallista hiukoo, voi aina piipahtaa yhteen lukuisista currywurst-kioskeista. Niissä on tarjolla vain makkaraa ja ranskalaisia, mutta nämä pikkurahalla ja nopealla palvelulla. Suomessakin on toki grillejä, mutta täällä niitä on vielä enemmän, kuten on makkaraakin. Ja olutta.

Jos aihe kiinnostaa, olen päivitellyt blogissani myös seuraavia asioita:

- Saksalainen saunakulttuuri
- Aaargh, saksalaisten liikennekulttuuri
- Joko teillä lämmitetään

Wednesday, 16 January 2019

Ihana alkuraskaus eli raskauden ensimmäiset oireet

Kuva: Pixabay
Nyt olen jo menossa pitkällä raskauden toisella kolmanneksella, joten voi katsoa taaksepäin, millaisia ne ensimmäiset viikot olivatkaan. Vauvakuumeillessani luin mielenkiinnolla muiden ensimmäisistä raskausoireista, joten tässä  kokoelma ajatuksia raskauden ensimmäiseltä kolmannekselta mutta toki vasta viikosta 5. eteenpäin, koska aikaisemmin tilanteesta ei ollut aavistustakaan.

Ihanan kamala alkuraskaus eli raskauden ensimmäiset oireet, olkaa hyvät:

Viikko 5.

Aivan ensimmäiset raskausoire olivat unettomat yöt ja viinistä sekaisin mennyt vatsa. Ihmettelin, kun yöt kuluivat valvoessa mutta ajattelin, että hotellissa nukkuu eri tavalla kuin kotona. Pian alkoi myös hengästyminen, joka ei todennäköisesti lopu ennen kuin synnytykseen. 

Olen paljon liikkuva ihminen, mutta pienikin rappusten nousu tai muu ponnistus sai ja saa edelleen puuskuttamaan. En kuitenkaan aio päästää itseäni helpolla vaan taaperran hengästyneenä eteenpäin niin kauan kuin maha antaa myöten.

Tein plussatestin kohdassa 4 + 5 ja lääkäri vahvisti raskauden seuraavana päivänä, eli ensimmäinen viikko hävisi kuin itsestään.

Viikko 6.

Univaikeudet helpottavat ja alkaa päinvastoin tuntua, ettei mikään uni riitä. Olen kuullut alkuraskauden väsymyksestä, mutta itselläni lisäsyynä olivat kilpirauhasarvot, jotka pomppasivat hormonien myötä korkealle. Lääkitys tasasi ne onneksi muutamassa viikossa ja väsymys helpotti, vaikka nukkuminen pysyi hyvin tärkeänä, nimimerkki sänkyyn kello 21.30.

Varsinkin iltaisin turvotti ja mietin, miten ihmeessä tällaisen asian salaa, jos keskivartalo alkaa jo nyt muuttua tynnyriksi. 

Sairastun viikon lopussa flunssaan ja luulen sitä syyksi siihen, ettei kahvi maistu. Miten väärässä olinkaan. 

Viikko 7.

Viikon 7. alkuun jysähtää pahoinvointi. Elimistöni on kellontarkka, sillä tuntuu, että kaikki uudet oireet ja muutokset tupsahtavat aina uuden raskausviikon alkuun. Juon vielä yhden kahvin ja totean, että ei pysty. Ihmiselle, joka on juonut kahvia päivittäin teini-iästä asti, tulee identiteettikriisi, kun kahvin tuoksukin tekee pahaa. Valitettavasti myös vihreä tee ja muut teet huonontavat oloa, joten uusiksi lempijuomikseni tulevat coca cola ja appelsiinimehu.

Minulla on jatkuva matkapahoinvointiolo, jota helpottaa hieman, kun liikkuu, juo hiilihapollisia juomia ja syö jatkuvasti ja napsii välillä kovia salmiakkeja. Yökkäilemään en onneksi joudu. 

Tällä viikolla joudun myös hankkimaan uusia rintaliivejä, sillä vanhat eivät mahdu. Ystävät pelottelevat kuppikokonumeroilla, joihin tulen vielä päätymään imetysvaiheessa. Sehän nähdään sitten.

Välillä epäusko nostaa päätään, mutta elimistöni kertoo selvästi, että jotain tapahtuu, joten olen pääasiassa rauhallisen tyynellä mielellä. Mielialavaihteluja ei tule, vaan eräs tuttavat toteaa, että minusta on päinvastoin tullut rauhallisempi.

Alan merkitä kalenteriin keskiviikkojen kohdalle raskausviikon, mutta en koskaan seuraavaa viikkoa enempää, jos kuitenkin käy jotain.

Viikko 8.

Tämä raskausviikko alkaa lääkärikäynnillä. Ehdin pelätä, ettei ultran ruudulla näy mitään, mutta sitten näkyviin ilmestyy valkoinen kilpikonnamainen hahmo, jonka sydän näkyy ja kuuluu. Annamme alulle nimen "Toivo", koska muuta emme voi kuin toivoa.

Olemme päättäneet, että jos kaikki on hyvin, kerromme perheille ja lähimmille ystäville tilanteesta. Harvoin sitä saa ihmisiä itkemään, mutta nyt onnistumme monesti <3 

Minusta on alkanut tulla hobitti. Uuteen ruokarytmiini kuuluu kolme aamupalaa, lounas, kaksi välipalaa, iltaruoka ja iltapala. Ensimmäinen aamiainen sijoittuu 04-06 väliseen aikaan ja on useimmiten mysliä ja jugurttia. Toinen on puuroa kello 08 ja kolmas voileipiä töissä klo 10 aamukävelyn ja opetuksen välissä. Iltapäivällä syön kaikkea mahdollista mutta en silti pysty odottamaan iltaruokaa kovin pitkään. Ja ennen yöunia on vielä syötävä jotain.

Mandariineista muodostuu lempiherkku, mutta muuten minulla ei ole mielitekoja. Lähinnä tekee mieli kaikkea tuoretta ja raikasta, vaikka paprikasta ja smoothiesta joudunkin luopumaan vatsavaivojen takia.

Toisella pahoinvointiviikolla tulee myös ensimmäinen kyllästyminen koko raskauteen. Tätähän minä olen toivonut ja odottanut, mutta eipä hääviä ole. Että kun tästä selvitään, ei ehkä koskaan enää. Seitsemän ruokailun jälkeen en sittenkään saa illalla unta, sillä minulla on nälkä. On vaikeaa keksiä, mitä syödä - Ja minusta syöminen on aina ollut turhaa ja rasittavaa!

Viikko 9.

Pahoinvointi päättyy yhtä nopeasti kuin kaksi viikkoa aikaisemmin alkoi. Totean, että mitäs minä valittamaan, monilla menee paljon huonommin. Ruokarytmin noudattaminen jatkuu, ja  olen varma, että työkaverit epäilevät jotain, kun kuljen töissä aina voileipä kourassa. 

Nukkumaan on päästävä viimeistään klo 22, jotta ehtii nukkua ennen ensimmäistä ruokaherätystä, ja päiväunet ovat aika hyvä juttu, mutta silti sanoisin, ettei väsymys ole aivan älytön.

Lueskelen internetin sivustoilta raskausviikoista ja raskauden etenemisestä ja totean, että saksalaiset sivustot ovat PALJON informatiivisempia kuin suomalaiset. 
Kuva: Pixabay
Viikko 10.

Kävelen työmatkat jo kolmatta viikkoa, sillä pyörällä ajaminen ei tunnu hyvältä. Kävely on myös hyvää liikettä selälle. Joogailen kotona ja käyn salilla ja muutamissa jumpissa. Spinning-tunti tuntuu hyvältä, mutta palautumiseen menee kaksi päivää, joten päätän jättää liian kovan rehkimisen hetkeksi.

Pahoinvointi pysyy poissa, mutta nyt koittavat todelliset nälkäpäivät. Minun on syötävä kahden tunnin välein, mikä lähinnä naurattaa ja ihmetyttää. Mihin se kaikki ruoka katoaa? Toisaalta en koskaan jaksa syödä paljoa kerralla, joten nälkä palaa.

Tiukimmat farkut siirtyvät kaapin perälle. Eihän vatsa vielä näillä viikoilla kasva, mutta iltaa kohden vaivaa turvotus, joten kaikki tiukka on epämukavaa. Tarvitsen joka tapauksessa uusia sukkahousuja, joten ostan saman tien äitiysmallia. Lämmittävät talvikeleillä kivasti eikä koko ajan tarvitse olla kiskomassa niitä vatsan päälle tai parempaan asentoon.

Viikko 11.

Totuudenhetki eli seuraava ultra on edessämme heti viikon alkuun. Jos kaikki on tänään kunnossa, olemme selvinneet pahimmasta. Minua jännittää aamulla hurjasti, vaikka elimistöni käskee olla huolehtimatta. Näen alkupunnituksessa, että painoni on noussut kaksi kiloa sitten viimeisen, ja totean, ettei huolta tosiaan ole. 

Lääkäri näyttää meille pienen, itsensä ympäri pyörivän ihmistaimen ja helpotuksen aalto saa nauramaan ja itkemään. 

Viikko 12.

Kätilö tulee tutustumiskäynnille. Saksassa käydään usein lääkärillä, mutta kätilö on raskauden "tukihenkilö" ja keskustelukumppani, koska neuvoloita ei ole. Tuntuu hurjalta tavata jo näin aikaisin, mutta kätilön saadakseen on oltava ajoissa liikkeellä. Hän tulee sitten sairaalasta kotiutumisen jälkeen käymään kotona ensin päivittäin ja sitten viikottain, joten tutustuminen on hyvä aloittaa jo nyt. Olemme molemmin puolin tyytyväisiä ja yksi asia on to do -listalta poissa.

Suomen joululoma hermostutti etukäteen, sillä mietin, miten pystyn kyläpaikoissa pitämään yllä syömis- ja nukkumisrytmiä. Ruoka kuuluu jouluun, joten syömisistä ei olisi tarvinnut huolehtia, ja nukkuminenkin onnistuu hyvin. Kokeilen myös pitkästä aikaa vihreää teetä, ja se maistuu taas.

Huomaan näkeväni vähemmän unia kuin ennen ja nukkuvani kuin tukki aina, kun pääsen vaakatasoon. Minä herkkäuninen en huomaa kyläpaikan sohvalla mitään, vaikka lapset kuulemma herättivät ja perheen äidillä oli kiireinen yö.

Usein sanotaan, että raskausoireet helpottavat viikolla 12. tai viimeistään viikolla 14. Tämä tosiaan pitää paikkaansa. Vuodenvaihteeseen tultaessa nälästä tulee hallittavampaa, annoskoot jopa pienenevät, sillä en jaksa syödä, ja olo on mitä mainioin. Eihän tässä muistaisi olevansa raskaana, jos alavatsaa ei nipistelisi ja keskivartalon turvotus alkaisi muuttaa muotoaan kohti kiinteämpää vatsakumpua.

Nyt jo tuntuu, ettei alkuraskaus tainnut niin kamala olla, semminkin kun nyt kuulee pelotteluja raskauden viimeisestä kolmanneksesta.

Millaiset olivat sinun ensimmäiset raskausoireesi? 
Monday, 14 January 2019

München on ihana

Viime kesänä vietimme miehen kanssa ihanan minilomaviikonlopun Münchenissä. Kaupunki oli täysin erilainen kuin olin odottanut. Sen maine tuntuu nimittäin täällä Saksan muissa osissa olevan aika huono ja Bayerilla muutenkin oma leimansa.

Viime viikonloppuna kävin ihmettelemässä talvista Müncheniä, ja ihastuin kaupunkiin uudestaan. Jo junamatka Kölnistä etelään on rento, sillä pysähdyksiä on harvoin eikä raiteilla ole ruuhkaa. Menomatka meni lumitilannetta ihmetellessä, sillä maa alkoi olla valkoinen Stuttgartin jälkeen, ja Münchenissähän sitä lunta vasta olikin.

Paikalliset puhuivat jopa lumikaaoksesta, vaikka eihän tammikuisen talven pitäisi ketään yllättää. Tällä kertaa lunta on tullut kuitenkin niin nopeasti ja älyttömiä määriä (joillain paikkakunnilla puolitoista metriä reilussa vuorokaudessa), että bayerilaisia kouluja on suljettu turvallisuussyistä.
Suomalaisen sydän sykkii, sillä lumi tekee kaikesta niin kaunista ja hiljentää kaupungin äänet. Vietin viikonlopun Schwabingin kaupunginosassa, joka on ihana. Joidenkin mielestä katukaupalla jatkuvat idylliset jugendtalot ovat kuin kulisseja, mutta minä nautin leveistä lumisista kaduista Kölnin harmauden, ahtauden ja likaisuuden jälkeen.

Luulen, että München on kaupunki, jossa voisin hyvin asua. Kansainväliseltä vaikuttava ja idyllinen kaupunki ei ole niin bayerilainen kuin sitä ympäröivä maaseutu. Asuminen on kallista, mutta elämä muuten ei. Ravintoloiden hinnat olivat edullisia tai vähintään kohtuullisia, ja suomalaisittain ajatellen isot oluttuopit puoli-ilmaisia. 

Tottumista voisi vaatia se, että kaupat sulkevat ovensa arkenakin jo kello 20 eikä kioskeja juuri ole, ja jos on, nekin sulkevat ovensa kello 20. Kölnissä olen jo tottunut siihen, ettei sunnuntaina mennä kauppaan, mutta illalla ruokaa saa puoleenyöhön asti.
Siisteyden lisäksi müncheniläiset vaikuttavat kohteliailta, vaikka ovatkin näihin reininmaalaisiin verrattuna pidättyväisiä, mikä ei välttämättä ole huono asia. Pidän myös siitä, että suurkaupungin julkinen liikenne toimii eikä ole kovin kallista. Kölnissä julkiset ovat kalliit eivätkä toimi. Kävellen olisit jo perillä, pitää täällä paikkansa. Münchenissä pysäkille voi mennä katsomatta aikatauluja ja pian sieltä tuli joku menopeli. 

Hauska yksityiskohta sekin, että ruuhka-aikoina rautatieaseman metropysäkillä oli livekuuluttaja, joka kuulutti laiturilta menevät metrot ja kehotti ihmisiä nousemaan kyytiin tai laskemaan ovet kiinni. On siinäkin homma, kuuluttaa kahta, viiden minuutin tahdilla ajavaa metroa laiturin molemmilta puolilta. Kohteliaisuus ja asiakkaiden huomioiminen ennen kaikkea.
Luulen, että Müncheniin täytyy lähteä vielä joskus kolmannenkin kerran, koska tunnun viihtyvän siellä erittäin hyvin. Nyt olen nähnyt idyllisiä kesäpäiviä ja lumista talvea, mutta eivätköhän muutkin vuodenajat käy. Tässä on nimittäin tainnut käydä niin, että kyseessä on uusi Saksan lempikaupunkini. Mies tosin pitää Müncheniä liian idyllisenä ja pinnallisena ja kaipaa särmää, mutta suomalainen minussa nautti leveistä kaduista, tilasta, puistoista ja luonnon läheisyydestä.

Mikä on sinun lempikaupunkisi Saksassa?
Sunday, 6 January 2019

Näillä vinkeillä raskaaksi

Kuva: Pixabay
Laita kirves sängyn alle, tee päälläseisonta, juo greippimehua, huuda hallelujaa, käy vieraissa ja juokse saunarakennuksen ympäri. Onhan näitä kuultu. Raskaaksi tulo on kuitenkin korkeampaa matematiikkaa, johon saattaa voida vaikuttaa mutta oikeastaan ei.

Olen ehtinyt pohtia raskautumista useamman vuoden ajan, joten tässä vinkkini ja lähiympäristöstä kerätyt havainnot kaikille raskaaksi haluaville. Tärkein niistä lienee se, että älä ota sitä niin vakavasti, vaan nauti elämästä sellaisena kuin se on, sillä joskus asiat tapahtuvat omalla ajallaan.

1. Kilpirauhanen

Jotkut lääkärit kehottavat tarkistamaan arvot ennen projektiin ryhtymistä, toiset eivät puhu tästä mitään. Raskaaksi tullakseen arvojen tulee olla mahdollisimman matalat, alle kaksi tai jopa yhden kieppeillä, sillä muuten elimistö ei jaksa aloittaa raskautta. 

Itse kävin lopulta ystävien kehotuksesta kokeessa, ja mitä sieltä selvisikään. Arvoni olivat 3,8, kun normaalin raja on 4. Sain lääkityksen heti, ja luultavasti tämä selittää varhaiset keskenmenot ja hitaan raskautumisen. Arvoni saatiin alemmas - ja tulin raskaaksi ensimmäisestä varsinaisesta yrityskuukaudesta. 

2. Viini

Tanskalaisen tutkimuksen mukaan viini on parempi raskautumisen kannalta kuin olut, muistan lukeneeni. Tekstin mukaan naiset, jotka joivat viiniä tulivat helpommin raskaaksi kuin olutta nauttinut vertailuryhmä. Toisaalta isoäidilleni oli aikoinaan puhuttu oluen hyvistä vaikutuksista raskautumiseen, joten tiedä häntä.

Punaviinin sanotaan auttavan kiinnittymisessä. Kaikkina kuukausina, jolloin olen onnistunut raskautumaan, olen juonut skumppaa tai shamppanjaa. Oman kokemukseni perusteella suosittelisin siis kyseisiä tuotteita, mutta tietysti vain plussaan asti.

Tiedän myös viinijuhlilla tai muilla hyvin kosteilla lomamatkoilla alkunsa saaneita vauvoja. Toki plussaaminen onnistuu myös ilman alkoholia, mutta suosittelen jatkamaan kohtaan 4.

3. Ferritiini ja rauta-arvot

Tästä puhutaan erityisesti keskenmenoja kokeneiden kesken. Ferritiini eli varastorauta on tärkeä kehon voimanlähde, ja sen puute tai vajaus vaikuttaa raskautumiseen. Erityisesti jo keskenmenoja kokeneilla rautavarastot voivat olla tyhjät pitkien vuotojen takia. Arvon mittaaminen pitää pyytää erikseen, mutta se kannattaa toki tarkistuttaa, jos kaikki muu vaikuttaa olevan kunnossa, mutta raskaus ei vain ala. 


4. Rentous

Liittyy kohtaan 2.


Ensimmäisinä yrityskuukausina, kun pidin hommaa nopeana läpihuutojuttuna, laskin tiukasti päiviä, tein turhia raskaustestejä ja murruin joka kerta, kun kuukautiset alkoivat. Pidimme häiden alla pitkän yritystauon, ja kun jatkoimme projektia, päätin olla stressaamatta, koska se toisi vain pahaa mieltä ja kiusaisin vain itseäni.

Sain ensimmäisen plussa kuussa, jossa olin alkanut miettiä, että olen elämääni onnellinen, vaikka lapsia ei koskaan tulisi, sillä on niin paljon kaikkea muutakin. Kun tajusin tämän, helpottivat paineet ja odotukset aika lailla ja kehokin rentoutui. Samassa kuussa oli ollut myös monia hauskoja kekkereitä, joten alkoholilla on saattannut olla vaikutusta asiaan. 
Kuva: Pixabay
5. Pidä itsesi kiireisenä

Tiedän, tämä on helpommin sanottu kuin tehty ja kuulostaa ärsyttävältä, mutta toimii yllättävän tehokkaasti. Varsin moni on raskautunut juuri silloin, kun sitä on vähiten odottanut. Elämässä on ehkä alkanut uusia juttuja, on ollut opiskeluja, matkoja tai gradun kirjoittamista eivätkä ajatukset ole ehtineet kiertyä siihen, mitä munasolut puuhastelevat.

Itselleni kävi juuri näin. Onnistunut raskaus alkoi sen kuukauden aikana, kun olin koko ajan menossa  yhdestä mielenkiintoisesta tilaisuudesta toiseen ja sitten taas lentämässä Suomeen. Elämässä oli niin paljon kaikkea hauskaa, ettei koko raskausasia käynyt mielessäkään. Tämä oli tosin harkittu taktiikka: toisen keskenmenon jälkeen päätin, että teen syksyllä kaikkea kivaa ja paljon, jotta ajatukset pysyvät muualla. Tämä toimi yllättävän hyvin.

6. Älä laske päiviä

Tämä oli uuden lääkärini ensimmäinen ohje. Toki kehotetaan, että kierron alussa heilutellaan lakanoita joka toinen päivä, mutta tästä ei saa ottaa liikaa suorituspaineita. Tietysti on hyvä, jos suurin piirtein tiedät, millä viikolla ovuloit, mutta ajoitus ei välttämättä ole päivästä kiinni. Tiedän aika tarkkaan, että omat raskauteni ovat alkaneet niin, että hommat on hoidettu jo ovulaation alla eikä irtoamispäivänä. Katso seuraava kohta.

7. Älä ole kotona

Meillä kaksi kolmesta tärpistä on tullut niistä viikonlopuista, joissa toinen on ollut poissa kotoa. Mies oli menossa testattavaksi samoihin aikoihin kun ensimmäinen plussa tuli, mutta halusi mennä testaamaan, että onhan se varmasti hänen, heh.

Tuttavapiirissa on tiettävästi lapsia, jotka ovat saaneet alkunsa, vaikka aktin ja varmaksi todetun ovulaation välissä on ollut useita päiviä ja toinen ei ole ollut kotona. Siittiöt voivat säilyä mukavissa oloissa useita päiviä, joten yllätyksiä sattuu. Palaa kohtaan 6.

8. Nauti elämästä

Liittyy kohtaan 5.

Älä unohda, että elämä on paljon muutakin kuin vauvan vääntämistä. Tiedän, vauvakuumeen ollessa kovimmillaan on hankala ajatella elämää eteenpäin muuta kuin ovulaatio kerrallaan. Mutta itseäänhän siinä lopulta vain kiusaa.

Ensimmäisen yritystalven aikana oli raskasta. Elämä pyöri vain yrittämisen ympärillä ja unohdin elää muita suunnitelmia. Sitten päätin, että näinkään ei voi olla ja elämästä tuli paljon keveämpää. Itse asiassa se muuttui niin mielenkiintoiseksi, että ajatus lapsen saamisesta alkoi jopa epäilyttää, koska oli niin paljon kaikkea muuta jännää.

Nyt tuntuu, että asioiden piti mennä juuri näin. Sain rauhassa aloittaa tuoreen kirjailijanuran ja kerätä viime vuodet mielenkiintoisia kokemuksia, ja nyt olen hyvillä mielin lähdössä kohti suurta elämänmuutosta. Kun surin ensimmäistä keskenmenoa, saman kokeneet sanoivat, että vaikka on rankkaa, kun se lopulta onnistuu, tuntuu siltä, että näin sen piti mennä. En tiedä, onko tämä psykologista itsesuojeluvaistoa, mutta allekirjoitan sen täysin.

Näillä vinkeillä raskaaksi - tai sitten ei. Lopuksi täytyy nimittäin muistaa, että raskauden alkaminen on ihmeellinen yhtälö, jossa monen asian pitää klikata. Vaikka tekisi kaiken "oikein" eikä tutkimuksista löytyisi mitään, ei välttämättä silti onnistu. Kannattaa muistaa kohdat 4, 5 ja 8 <3


Jaa kommentteihin oma vinkkisi tai kokemuksesi!
Wednesday, 2 January 2019

Meille tulee vauva!

Lähdin marraskuun alussa Lyypekin leffafestareille ja ilmoitin menomatkalla matkaseuralaiselle, että menkat ovat juuri alkamassa, joten pahoittelut. Päivät vaihtuivat ja yöt valvottivat oudosti, mutta kuukautiset loistivat poissaolollaan. 

Palasin sunnuntaina kotiin ja sanoin siipalle, että älä nyt odota mitään, mutta huomenna on pakko tehdä testi, koska tässä aletaan olla jo aika reilusti myöhässä. Ja minähän olen yleensä kellon tarkka.

Aamulla kaivoin esiin pakkauksen viimeisen jäljellä olevan raskaustestin, joka kolmen vuoden yrittämisen ja kahden varhaisen keskenmenon jälkeen oli hautautunut kylpyhuoneen kaappiin jonnekin lääkepakkausten ja miehen parta-aineiden taakse.

Tikun ei tarvinnut edes kunnolla kastua, kun tulos oli selvä.

Kömmin takaisin miehen ja kuiskasin, että olen raskaana. Makasimme hiljaa peiton alla ja kuuntelimme uutisen kaikua. Mitä jos tällä kertaa...? Entä jos ei vieläkään...?

Meidän historiallamme emme alkaneet hihkua vaan päätimme rauhallisesti katsoa, mitä tulee. Jo kesällä oli puhuttu, että jos huono tuuri iskee vielä kolmannen kerran, tämä sivu on meidän osaltamme katsottu. En oikeastaan edes halunnut ajatella sitä vaihtoehtoa, että tälläkään kertaa ei onnistuisi, mutta en myöskään osannut luottaa siihen, että punainen viiva tarkoittaisi sitä, että meistä on versonut uusi elämä.
Täällä Saksassa voi mennä lääkärille jo positiivisen testin jälkeen, joten halusin heti nähdä, mikä tällä kertaa on meno. Sainkin ajan jo seuraavalle päivälle. Ultrassa näkyi pyöreä musta piste. "Onneksi olkoon!" lääkäri hihkui, "Te olette raskaana, ja hetkinen katsotaas, laskettu aika on heinäkuun alussa. Ja kuulkaa, tällä kertaa tämä onnistuu varmasti."

Sama lääkäri oli paasannut minulle helmikuussa käskien olla tekemättä ongelmaa jostakin, mikä ei sellainen ole. Hän oli kehottanut pitämään hauskaa ja unohtaa asian miettimisen, sillä meissä  kummassakaan ei ole mitään vikaa. Heinäkuun alussa hän totesi toisen keskenmenon jälkeen, että tulemme näkemään vielä tänä vuonna. Minä nauroin ja käskin olla höpsimättä. Ja tässä sitä nyt siis oltiin.

Pakotin itseni olemaan hötkyilemättä ja odottamaan seuraavaa, kahden viikon päästä koittavaa lääkärikäyntiä. Jos sielläkin olisi kaikki hyvin, saattaisin alkaa pikku hiljaa uskoa.
Päivät matelivat hitaina ja tasaisina mutta etenivät kuitenkin, ja koko ajan elimistöni viestitti, että jotain erikoista tapahtuu.

Keskiviikkona, kohdassa 7 + 0, lähdimme hermostuneina kohti lääkäriä. Mies tuli mukaan, koska halusin, että hänkin pääsisi näkemään, jos uutiset olisivat hyviä. Tai jos kaikki ei olisikaan kunnossa, voisi olla, että tarvitsisin heti tukijoukkoja.

Pelkäsin hetken, ettei mitään näkyisikään, mutta pian seurasimme, miten ruudulla polski pieni kilpikonnan muotoinen valkoinen läikkä, jonka syke sekä näkyi punaisena virtana että kuului kaiuttimesta. Tilanne oli niin nopeasti ohi, että vasta myöhemmin tajusin, että ne tosiaan olivat olleet uuden elämän sydänäänet. Kun lääkäri kääntyi täyttämään papereitaan, näytin miehelle tuuletuksen.

Sisälläni sykkii jonkun toisen sydän, ja se on ihmeellistä.
Kolmen viikon päästä olimme taas kolkuttelemassa vastaanoton ovea. En tiedä, onko näin tiheä tarkkailu täällä tavallista, mutta tuntui turvalliselta tietää, että tilanteen etenemistä seurataan. Tällä kertaa ultra otettiin vatsan päältä. Seinällä roikkuvalle ruudulle ilmestyi heti pieni ihmisenmallinen rääpäle, jonka kädet olivat koukussa rinnan päällä ja joka pyöri itsensä ympäri kohtuni pimeydessä.

Minä en enää tiennyt, miten päin olla. Aloin nauraa ja sitten itkeä, ja lääkäri haki sydänäänet uudestaan, sillä vatsani pomppi niin kovin.

Ja nyt olemme tässä, uuden vuoden ja uuden elämäntilanteen kynnyksellä, jälleen yhden ultrakäynnin vahvistamina. Raskaus onnistui yllättämään meidät täysin, mutta nyt olemme nähneet, miten mustasta pisteestä on alkanut kehittyä ihminen, jolle saamme antaa nimen ja näyttää kaikki meille rakkaat ihmiset ja paikat. Ja jota tulemme rakastamaan enemmän kuin mitään koskaan tähän mennessä.

Seikkailu on alkanut <3