Kuluva vuosi on ollut erityinen ja erikoinen, mutta myös uudesta vuodesta tulee erilainen kuin aiemmat. Ensinnäkin minä en odota niinkään joulua kuin tammikuun kymmenettä päivää. Mies jää nimittäin silloin vanhempainvapaalle, mikä tarkoittaa, että minä saan työaikaa. Ensi vuodeksi on aikataulutettu Hilja-sarjan viides osa, ja se onnistuu kyllä, kunhan saan mahdollisuuden työskennellä intensiivisesti edes hetken.
Saksa tukee perhevapaita eli mies saa kaksi omaa vanhempainvapaakuukautta, joita äiti ei voi käyttää. Myös vanhempainrahassa on monia varitaatioita, joten naapurimme taas aikovat molemmat olla useamman kuukauden kotona ja lähteä pitkälle reissulle.
Miehellä on sellainen työ, ettei hän voi olla kovin kauaa pois vastualueiltaan, mutta pomo, joka on itsekin tuore isä, lupasi, että kotona olo järjestyy. Niinpä mies on keväällä kolme kuukautta kotona, mutta niiden väleissä aina kuukauden töissä. Minulle se sopii, koska lähdemme välikuukausina Toivon kanssa Suomeen ja tuntuu, että vapaat kestävät pidempään, kun ne eivät ole yhteen putkeen.
Suunnitelma on, että ensimmäiset kaksi kuukautta ovat minun työaikaani, ja kolmannen käytämme reissussa. Olen haaveillut Portugaliin paluusta sen jälkeen, kun vietimme siellä onnistuneen häämatkan, joten voi olla, että aurinko ja Atlantti kutsuvat toukokuussa.
Syksyllä minun olisi tarkoitus palata töihin. Siihen liittyy tosin hyvin monta epävarmuustekijää. Ei ole varmaa, millaisen päivähoitopaikan saamme, jos ylipäänsä jotain saamme, mutta ei sekään, millä prosentilla palaan töihin vai heittäydynkö freelanceriksi ja kasaan työpalapelin kokonaan uudenlaiseksi.
Olen kuitenkin päättänyt olla stressaamatta, koska asioilla on tapana järjestyä enkä nyt voi tehdä mitään muuta ensi syksyn suhteen kuin odottaa muiden päätöksiä. Kaikki ajatukseni ja odotukseni ovatkin yhteisissä perhevapaissa - ja siinä, että kohta saan sulkea asunnon oven aamulla ja lähteä lempityöhöni, sillä papa ja poika pärjäävät kyllä.
Jutun kuvissa näkyy muuten bujo-kalenterini. Olen rakentanut kesästä asti kalenteria itse. Bujoilu eli bullet journalin tekeminen on kiinnostanut jo pitkään, mutta siihen oli aikaa vasta äitiyslomalla. Netistä ja instagramista löytyy paljon apuja eikä sitten muuta tarvitakaan kuin hyvät kynät ja aikaa. Todennäköisesti tämä luovuusprojekti ei jatku enää sitten, kun palaan töihin ja kotona odottaa pikkulapsi, mutta nyt se on hauskaa.
Millainen sinun vuodestasi on tulossa?
