Koti on siellä missä + ARVONTA

        

                                                                                                       ***Yhteistyössä Alvar Carton kanssa

Yksi Kölnin suomalainen tässä terve! Olen muuttanut lukuisia kertoja elämäni aikana ja koti on ollut Suomen paikkakuntien lisäksi Groningenissa, Hampurissa ja nyt jo pitkään Kölnissä. Ja tiedättekö mitä? Kölniläisten paikkakuntarakkaus on alkanut tarttua minuunkin.

Suomessahan on normaalia ja hyväksyttävää tuntea kansallistunnetta olematta liian isänmaallinen. Saksan lähihistorian vuoksi täällä ei edellenkään ole soveliasta kokea suurta kansallisylpeyttä. Jalkapallomaajoukkueen menestys on kuitenkin saanut aikaan sen, että maan lippua voi kantaa ainakin arvokisojen aikaan, mutta muuten ei kannata osoittaa kiinnostusta nationalismia kohtaan. Saksassa tällaiset tunteet onkin parempi projisoida omaan kotikaupunkiin. 

Ja harvan saksalaisen paikkakunnan asukkaat ovat niin ylpeitä kotiseudustaan kuin kölniläiset.

"Home is, where the Dom is", kotiseutuhullut kölniläiset sanovat. Kölnin Tuomiokirkko on maailmankuulu ja siellä käy vuosittain 6 miljoonaa kävijää, joten pystistä on syytäkin olla ylpeä. Johan Ultra Brakin aikoinaan lauloi, miten nyt on koettu ja nähty kaikki, jopa Kölnin Tuomiokirkko.

Maailmankuulun kirkon lisäksi kaupunkilaiset ovat ylpeitä Reinistä, karnevaaleista, kölschin murteesta ja lukuisista olutpanimoistaan. Karnevaalilauluissa ylistetään kaupunkia ja rakkautta, joten mitä sitä ihminen muuta tarvitsee?

Kölnin ydinkeskusta noudattelee edelleen keskiaikaista pohjakaavaa, ja monet keskustan kadut johtavat säteittäin kohti Tuomiokirkkoa. Tällä tavoin tornit voi nähdä kaikkialta kaupungista. Olen myös kuullut, ettei keskusta-alueelle saa rakentaa liian korkeita taloja, jotta ne eivät peitä kirkontorneja lähiseudun näkyvistä. Tässä onkin onnistuttu niin hyvin, että Kölniä lähestyttäessä tutut tornit näkyvät jo kaukaa. 

Minusta on yhdeksän ja puolen vuoden kölniläisyyden jälkeen alkanut tulla kotiseuturakas. Ei riitä, että asun kolmen kilometrin päästä Tuomiokirkosta ja näen kaksoistornin siluetin päivittäisten reittieni varrelta, vaan haluan myös palan kaupunkia kotiini. Niin pitkälle ei sentään vielä ole menty, että liimaisin kaupungin siluetin seinätarraksi makuuhuoneeni seinälle, kantaisin Köln-logoilla varustettua kassia tai käyttäisin vain FC Köln -jalkapallojoukkuetta mainostavia vaatteita, kuten monet paikalliset tekevät.

Meidän kodissamme asuinpaikasta muistuttaa kartta, jos sijaintinsa vaikka sattuisi unohtamaan. Meillä on jo joitain vuosia ollut seinällä isot karttajulisteet Kölnistä ja lapsuudenkotipaikastani Asikkalasta, mutta nyt tuo ensimmäinen korvataan Alvar Carton uutuustuotteella. Suomalaisesta koivusta valmistetulle puulevylle painettu kartta tuo huoneeseen kivasti uutta ilmettä, kunhan vielä päätän, mille seinälle se tulee. 

Samalla kuva toki todentaa karusti myös lukuisat Kölniä ympyröivät Autobanhat ja tiheät ja vieri vieressä toisiaan seuraavat asuinalueet. Jos alkaa liikaa ahdistaa, aina voi luoda silmänsä Asikkalan kartalle, jossa on lähinnä vettä, jonka sivuitse kulkee muutama yksittäinen hassu tieviiva. 

Minun kotini on siellä missä tuomiokirkko on. Entä sinun? Kerro, minkä paikan haluaisit karttana seinällesi. Kommentoi perjantaihin 14.8. mennessä ja voit voittaa Alvar Carton 30 x 40 -kokoisen vanerijulisteen. Muistathan jättää kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi! Postitus kaikkialle maailmaan.

Parvekelaatikot vihertävät kun taapero nukkuu

Tällä hetkellä on sellaista, että vaikka olisikin hetki aikaa ajatella, ei meinaa jaksaa. Lähinnä ihmettelen, miten joulukuussa ehdin ja viitsin näperrellä päivittäin blogin joulukalenterin parissa, sillä juuri nyt se tuntuisi täysin utopistiselta. Mies on ollut kohta kaksi viikkoa takaisin töissä, ja minä olen saanut huomata, miten erilaista on viettää päivää lapsen kanssa nyt kuin talvella. Silloin vauva nukkui päivisin enemmän ja vaati vähemmän.

Meillä asuu tätä nykyä reippaasti kävelevä taapero, joka vaatii hereillä ollessaan jos ei koko huomiokykyäni, niin aika suuren osan siitä kuitenkin. Päivät ovat pitkiä, koska niihin mahtuu enää yhdet päiväunet ja kaikki muu aika on saatava kulumaan muuten. Meistä on tullut leikkipuistojen vakikävijöitä ja muutenkin pidän meidän aktiivisina, sillä ulkona ja seurassa vietetyt tunnit kuluvat nopeammin kuin lelujen pyörittely olohuoneessa kahdestaan. Lapsi myös nukkuu paremmin, kun päivään on kuulunut ihmisiä ja tarpeeksi tekemistä.

Toivo käyttää päiväuniinsa tunnista kahteen tuntiin, ja tuo aika on erittäin tarpeellinen keidas ja lepotauko intensiivisten päivien keskelle. Harvoin kuitenkaan ehdin loikoilemaan, sillä aina on jotain järjestettävää, kuivumaan laitettavaa, siivottavaa, lounassalaattia pilkottavaksi, sähköposteja vastattavaksi ja asioita tehtäväksi.

Eräs ystävä kyseli hiljattain, yritänkö päiväunien aikaan kirjoittaa ja tunnustin, että en saa mitään aikaan enkä siis edes yritä. Hän totesi, että se on oikein, koska töitä ehtii tehdä myöhemminkin. Nyt lapsen päiväunet kannattaa käyttää energian tankkaamiseen vaikka sarjoja katselemalla. Miten hyvä neuvo! Olen kokonaan unohtanut, että meillä on Netflix, koska en koskaan ehdi katsoa mitään.

Tähän täytyy tulla muutos. Tästä eteenpäin yritän antaa itselleni päivisin pienen lepohetken sohvalla uusien parvekelaatikoiden katveessa ja tuijotella jotain kevyttä ja kepeää sillä aikaa, kun lapsi vetää sikeitä. Sillä siinä missä minun elämäni on arjen pyöritystä ja paremmista yöunista haaveilua, parvekelaatikot ovat olleet ahkeria.

Pari viikkoa sitten kylvetyt siemenet ovat itäneet jo niin, että nousevat olohuoneen ikkunoista näkyville. Vihreät lehdet kurkottelevat terhakasti kohti valoa, ja jokailtaisesta kastelusta on tullut mukava iltarutiini. Useamman kerran päivässä kurkistelen ikkunoille, tutkin lehtien muotoja ja mietin, miten korkeiksi ne kasvavat. Jännä nähdä, saavatko alut seurakseen myös kukkia ja niiden myötä pölyttäjiä. 

Lähinnä harmittaa, että emme aikaisemmin ole kokeilleet kasvatella tuoretta elämää olohuoneen ikkunoiden alla. Näistä hennon vihreistä lehdistä on jo nyt ollut paljon iloa tässä kesän kuumentamassa ja kuivattamassa kivikaupugissa. Jos et pääse luontoon, luo vihreys ympärillesi itse, voisi olla tämän kevään motto. Minun ei siis tarvitse olla kateellinen ihmisille, joilla on oma pieni piha tai puutarha, sillä meilläkin vihertää nyt mukavasti.

Lisää vihreyttä olohuoneeseen

Mistä tietää, että asunnossamme asuu juuri kävelemään oppinut ja kiipeilystä kiinnostunut taapero?

Kaikki kasvit alkavat olla vähintään metrin korkeudella lattiasta. Opimme nimittäin kantapään kautta, että vaikka lapsi ei tänään ylttäisi johonkin ruukkuun, huomenna voi olla eri asia. Muutamasta kasvista on jouduttu luopumaan, koska niille ei löytynyt enää turvallista paikkaa, joten oli aika hankkia muutama käytännöllisempi ja pienempi asunnon vihertäjä.

Pidän viherkasveista, koska ne tuovat mukanaan tunnelmaa ja hyvää energiaa. Meillä on se onni, että vastapäisen talon seinää peittää villiviini ja ikkunamaisema on kesäisin erittäin vihreä, mutta kaipaan kasveja myös sisälle. Valitettavasti en ole mikään viherpeukalo ja hyvistä yrityksistä ja erilaisista muistisäännöistä huolimatta unohdan kastella kasvit, kunnes ne lerpattavat. Suomalaisella takoo mielessä, että kastelu kerran viikossa riittää, mutta kuulin juuri, että ystäväni viherkasvit kukoistavat, koska hän kastelee ne pari kertaa viikossa.

Minun täytynee keksiä lisää muistisääntöjä.

Lauantaina sain miehen apuun, ja hetkessä moni kasvi oli saanut uudet mullat ja ruukut. Mies myös taiteili uuden viherkasvin roikkumaan sohvan päälle, ja voi että miten kivalta se näyttääkään! Poikakin saa kasvaa aika monta vuotta, ennen kuin tulee ylettymään ja ulottumaan siihen asti.

Saimme valmiiksi myös toisen pitkäaikaisen projektin. Olohuoneen erkkerin ikkunoiden ulkopuolella on leveät ikkunalaudat ja rautakehikko, joten ikkunoihin saisi laitettua kaukalot kukkia varten. Talvella jonkin mainoslehdykän mukana tuli siemenpussillinen niittykukkia ja hyönteiskatouutisointia seuratessani päätin, että tänä vuonna teemme jotain kaupunkiympäristön viherämiseksi. 

Saa sitten nähdä, mitä laatikoihin kasvaa vai kasvaako mitään, mutta tästä tulee elämäni ensimmäinen pieni kaupunkipuutarhaprojekti. Jos kasvu onnistuu hyvin, tästä tehdään tapa. Ensi vuonna poikakin on jo isompi ja voi päästä mukaan puutarhatöihin. Tällä kertaa hänen osansa oli istua köytettynä syöttötuolissa, nakertaa maissinaksuja ja seurata kiinnostuneena, kun keittiön pöytä täyttyi ruukuista ja mullasta. 

Tästä eteenpäin meillä seurataan kasvun iloa sekä sisällä että ulkona.

Luukku 23: Minusta on tullut jouluihminen

Olisko ok, jos vaihdettais musiikkia? mies kysyy tullessaan kotiin. Ai miksi? minä ihmettelen. No kun sä olet kuunnellut tätä jo kaksi viikkoa putkeen. Vasta kaksi viikkoa! Jouluradiota kuunnellaan kuule koko joulukuu. Selvä se.

Joulun henki syntyy pienistä asioista, ja otan nykyään tunnelmasta kaiken irti koko kuukauden ajan. Tänäkin vuonna Kölnin joulukuu on käsittänyt lähinnä vesisateita ja pimeänharmaita päiviä, mutta joulutunnelma auttaa jaksamaan suhruisen vuodenajan yli.

Pidin joulusta myös Suomessa asuessani, mutta Saksa on tehnyt minusta todellisen jouluihmisen, mikä näkyy tässäkin joulukalenterissa.

Kausi alkaa jo marraskuun lopussa joulukalenterin ja adventtikranssin kokoamisella ja jatkuu kodin koristelun, piparien leipomisen ja joulukorttien tekemisen kautta joulutoreille ja muihin jouluisiin tilaisuuksiin. Joulun olemme aina olleet poissa kotoa, joten pyhien ruokastressiä ja valmistelua en ole vielä koskaan kokenut.

Mutta palataanpa niihin tunnelmanluojiin. Minulta meni monta vuotta löytää jouluradio, mutta nykyään se muodostaa joulukuun soundtrackin. Kaikki alkoi kollegasta, joka soittaa jouluradion klassista yhteisessä työhuoneessamme joulukuisin. Itse olen enemmän indiejoulun kannattaja, mutta klassinen auttaa rentoutumaan ja keskittymään ja on myös koti-iltojen ilo.

Samainen kollega keittää joulukuussa töissä myös kardemummakahvia, jotta saamme työpäivään jouluisia aromeja. Kahvi valmistetaan lisäämällä suodattimeen kahvinpurujen joukkoon ripaus jauhettua kardemummaa. Helppoa ja hyvää.

Jos jouluradio muodostaa joulukuun ääniraidan, visuaalisesta ilmeestä vastaavat kynttilät ja jouluvalot. Minusta on ihanaa sytytellä kynttilöitä aamun hämärään ja syödä aamupala hämärähyssyssä. Samoin illansuussa istun mieluummin tunnelmavalaistuksessa kuin räväytän kattolamput päälle. Meillä menee siis joulukuisin varsin paljon kynttilöitä.

Jouluun kuuluvat myös tietyt aromit. Saksalaisten joulukeksien tekeminen olikin hieman laimeaa, koska taikina ei maistunut tai tuoksunut miltään. Kyllä piparintuoksu tekee joulun, kuten myös kuusi ja sen havut. Olen muutaman kerran elämässäni joutunut käymään keskustelua siitä, hankitaanko jouluun kuusi vai ei. Aina on lopulta hankittu. Miehen lapsuuskodin kuusessa on aidot kynttilät, joiden palamista seurataan jouluiltana muutama tunti. Voi tosin olla, että lapsenlapsen päästyä kävelyikään kuusen tilaa mietitään uudestaan. 

Joulun ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa ylenmääräistä hääräämistä ja laittamista, vaan joulun tunnelma voi syntyä pienistä asioista, näinkin pienistä:

Jos alkaa ahrista, ota vinkist vaari:


Ripottel kardemummaa uunipellil

ja lait pelli vartiks uunii 75 astesse.

Ja sit viäl!

Kastel vanha villasukka Toluhu

ja heit sukka soffa al.


Istu ja nauti elämäst ilma joulustressii:

Talo tuaksu tuarelt pullalt ja juur siivotult.


Pimiä o kuiteski.
(Alkuperä tuntematon)

Luukku 8: Helppo itse tehty kranssi

Minulla ei ole koskaan ollut adventtikynttelikköä. Sellaista ei vain ole koskaan tullut hankittua, vaikka muuten olenkin kynttilöiden suurkuluttaja. Sitten näin ystävän luona hauskan adventtikynttelikön ja päätin, että tuollaisen minäkin haluan. Ystävä oli kasannut lautaselle kauniita joulukoristeita ja neljä erilaista kynttilänjalkaa ja voila! Adventtikynttelikkö oli valmis.

Olen monena vuonna rakentanut keittiönpöydän kulmalle neljän kynttilän ja joulukoristeiden kokoelman, mutta tänä vuonna halusin mukaan enemmän vihreää. Muutama tuttu esitteli kuvia omista kransseistaan mutta totesin, että mitään kovin suuritöistä en juuri nyt voi tehdä. En siis voi rakentaa maailman tukevinta joulukranssia, mutta jonkinlainen välimuoto varmasti onnisuu.

Niinpä marssin kukkakauppaan ja ostin muutaman kuusenoksan. Tarjolla olleet eukalyptuksen oksat olivat niin nuhjuisia, että kävin hakemassa ne toisesta kaupasta, ja sitten marssin paketteineni kotiin. Mieheltä piti vielä tarkistaa, missä meillä on rautalankaa, kunnes kaikki oli valmista.

Tällaisessa tarjottimelle asetellussa joulukranssissa ei kauaa mene. Sidoin ensimmäiset pidemmät oksat rautalangalla toisiinsa, jotta ne pysyvät muodossa, mutta pienempien oksien kohdalla riitti, että ne asetteli paikoilleen. Lopuksi katkoin eukalyptuksen oksat palasiksi ja työntelin ne kuusenoksien sekaan. Valmista tuli! Toisesta kukkakaupasta tarttui mukaan kaksi kullattua pallosta, jotka viimeistelivät ilmeen. 

Kranssin tekemiseen meni kymmenisen minuuttia ja kustannuksiksi tuli 8 euroa. 

Lue myös:
Luukku 1: Tervetuloa blogin joulukalenteriin

Luukku 2: Rakkauden joulukalenteri

Luukku 3: Suomalainen joulubasaari

Luukku 4: Joulu-aiheiset lastenkirjat

Luukku 5: Milloin saa ottaa joulukoristeet esiin
Luukku 6: Sankt Nikolaus

Luukku 5: Milloin saa ottaa joulukoristeet esiin?

Elämässä on monia kinkkisiä kysymyksiä ja joulun alla yksi tärkein niistä lienee, milloin joulukoristeet saa ottaa esille. Lapsuudenkodissani joulukoristelaatikot nostettiin vintiltä lämpimään aatonaattona ja kuusi koristeltiin silloin tai vasta jouluaattona. Me taas olemme miehen kanssa aina joulun reissussa, joten oikeastaan koristeita ei tarvitsisi lainkaan. Viime vuosina saksalaisten jouluhulluus on kuitenkin alkanut tarttua:

Koristelen kodin jo ensimmäisenä adventtina.

Olen elämäni aikana muuttanut monta kertaa, joten sellaiset asiat kuin joulukoristeet eivät pysy menossa mukana enkä ole niitä juuri hankkinutkaan ennen tätä nykyistä kotia. Nyt minullakin on kaapin hyllyllä sesonkia odottava joulukoristelaatikko. Joka vuosi sinne tulee muutama uusi koriste, ja kohta pitää hankkia uusi laatikko.

Pidän kunnon materiaaleista ja vanhoista tavaroista. Pienen laatikkoni koristeet ovat siis pääasiassa lasia ja betonia. Siellä on appiukolta perittyjä lasikoristeita ja Kölnin joulutorilta ostettua puhallettua lasia. Betoni on viime vuosina kasvattanut suosiotaan sisustuksissa, ja sainkin viime vuonna mieheltä betoniset kuusenkoristeet. Ne painavat jonkun verran, joten ne tulevat vaatimaan alleen tukevan oksan.

Uusimmat joulukoristeeni ovat paperia. Ostin ne syksyllä Lahden kaupunginmuseon myymälästä, ja ne ovat suloiset.  

Meillä ei vielä koskaan ole ollut omaa joulukuusta. Ei tänäkään vuonna, vaan kuusen virkaa saa toimittaa tuuhea kuusenoksa maljakossa. Päätin kuitenkin, että ensi vuonna hankitaan kuusi. Minä olen reilun vuoden ikäisenä kaatanut hoitopaikkani joukukuusen, joten juniorin täytyy jatkaa perinteitä. Ja näin saan vielä yhden vuoden aikaa kerätä kivoja joulukoristeita. Lisäksi tarvitaan kuusenjalka ja valot. Täytyypä muistaa tämä tammikuun alennusmyynneissä ja aloittaa valmistautuminen ajoissa.

Saksalaisesta säntillisyydestä eli lämmitysremontti

Talossamme on viime kuukausina vaihdettu lämmitysjärjestelmää. Se on sinänsä hyvä asia, koska keittiössämme oli ennen vanha kaasuboileri, joka napsahti säännöllisesti päälle ja jonka sääteleminen oli hankalaa. Se oli äänekäs ja siinä oli myös joka talvi ongelmia. Parin päivän mittaiseksi ilmoitettu remppa ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä...

Saimme keväällä vuokranantajalta kirjeen, jossa kerrottiin tulevasta remontista. Aloitusajankohdaksi kaavailtiin heinäkuuta. Minä sain saman tien sätkyn. Naapuriin tulee vauva toukokuussa ja meille heinäkuussa, joten oliko tämän tapahduttava juuri tänä kesänä. Puhelussa selvisi, että aloituksesta voitaisiin joustaa eikä homma tule olemaan isotöinen. Rauhoituin hetkeksi.

Toukokuussa asukkailta kyseltiin remontin toiveaikoja. Ilmeisesti se ei vaatisi kuin pari päivää per asunto ja viisi viikkoa kellarissa. Helppo homma. 

Pian selvisi, että kaikki naapurimme olisivat elokuun aikana lomalla, joten remontti olisi parempi tehdä ennen sitä. Me sanoimme, että ainoa mahdollisuus on heinäkuun alussa ENNEN laskettua aikaa ja sitten vain toivomme, että vauva ei tule liian aikaisin. Hieman oli jännitystä ilmassa, mutta onneksi vauva päätti odottaa, että keittiömme on taas käyttökunnossa.

Lopulta saimme aikataulun. Se ei ollut kaikilta osiltaan tarkka - ja piti ensimmäiset viisi päivää. Muutaman viikon hommaksi suunniteltu juttu ei nimittäin ole osaltamme täysin valmis vieläkään.

Maanantaiaamuna, kymmenen päivää ennen laskettua aikaa heräsimme ovikellon soittoon. Rempan ensimmäinen vaihe eli kaasuboilerien poistaminen aloitettiin meiltä, mutta sitä ei ollut ilmoitettu etukäteen. Keittiömme peiteltiin muoveilla ja poraaminen alkoi. Olin kauhuissani, mutta puoleen päivään mennessä homma oli valmis.

Harmi vain, että kukaan ei ollut muistanut huomauttaa, että kun kaasu poistuu lämmityksestä, se suljetaan koko talosta - ja meillä on kaasuliesi. Mies alkoi tiistaina tehdä ruokaa ja ihmetteli, kun liesi ei toimi. Soitto vuokranantajalle paljasti tilanteen. Mies tilasi pikapikaa induktiolieden ja ehti asentaa sen lopulta neljä päivää ennen vauvan laskettua aikaa. Minä lähdin mahani kanssa siksi aikaa kävelylle, sillä en halunnut nähdä toimenpidettä. Toivoin vain, ettei juuri nyt kävisi mitään.

Jos raskaus ei nostanutkaan verenpainetta, niin keittiömme kyllä. 

Uusi systeemi asennettiin siinä samassa hötäkässä lasketun ajan alla, luulen, mutta valitettavasti muistikuvani niiltä päiviltä ovat hatarat. Asunnossa juostiin monen viikon ajan niin monta kertaa, että olin iloinen äitiyslomasta, koska lyhyellä varoitusajalla ilmoitetut käynnit olisivat olleet muuten hankalia. Yläkerran pitkää työpäivää tekevät naapurit olivat jossain vaiheessa laittaneet lapun oveen, että hommat onnistuvat vain perjantaisin. Ja eräille toisille oli käynyt niin, ettei sovittuna aikana ollutkaan tullut ketään. Se siitä saksalaisesta säntillisyydestä ja täsmällisyydestä.

Ensimmäiset vauvaviikot saimme kuitenkin olla rauhassa, sillä vuokranantaja oli unohtanut ajatella rempan jälkitöitä, kuten sitä, miten uudet lämmitysputket peitetään ja kuka maalaa seinän. Elo- syyskuu odoteltiin siis maalaria sekä puuseppää tekemään putkien päälle laatikko, mutta lämmitysfirma kävi useamman kerran viilaamassa lämmitystä ja ilmaamassa pattereita. Jopa niinkin, että minä imetin sängyssä, ja vieressä kävi ukko kolkuttelemassa patteria.

Tällä hetkellä tilanne on se, että maalarin pitäisi vielä käsitellä tämä laatikko, joka on puolet isompi kuin olisi tarpeen, mikä vähän harmittaa. Naapureilla kävi niinkin, että ensimmäinen laatikko hajosi asennettaessa ja toisen kerran asentajat porasivat vesiputkeen. Kun haluaa saada mahdollisimman halvalla eikä projektia ole ennakolta suunniteltu kunnolla...

Mutta kiitokseksi kärsivällisyydestä vuokranantajamme on kutsunut koko talon (viisi asuntoa) ravintolaillalliselle.

Täytyy kuitenkin todeta, että nyt maalämmöllä toimivat patterit ovat tasaisemmin lämpimät ja asunto on hiljaisempi, kun boileri ei naksu päälle ja pois. Ja minä sain uuden hyllynpäällisen, johon kerätä kauniita purkkeja tai kasveja, jes.

P.S. Keskeneräisestä keittiöstä ei ole kuvia, sillä poistin hiljattain otoksia, joita ei välttämättä tarvitse säilyttää.

Äitiyslomalla iskee sisustusfiilis + ALEKOODI

               
                                                                                   ***Yhteistyössä Poster Storen kanssa

Olen usein kuullut, miten raskaana oleviin iskee pesänrakennusvietti ja sisustusfiilis ja kotona pitää laittaa kaikki nurkat uusiksi, vaikka maha on jo tiellä ja pienikin rasite saa puuskuttamaan. Minäkin sisustin toki makuuhuoneen uutta asukasta varten mutta muu asunto sai odottaa, sillä en kokenut tarvetta rakentaa pesää.

Eipä odota enää.

Näin äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla on ollut aikaa olla kotona ja kaikki keskeneräiset projektit ovat alkaneet hyppiä silmille. Sellainen on esimerkiksi olohuoneen valkoinen seinä. Laitoimme olohuoneen vuosi sitten uuteen järjestykseen ja siitä asti lipaston päällinen on odottanut täytettä. Nyt tyhjän seinän tuijottaminen sai kuitenkin riittää, kun saimme vihdoin ripustettua siihen uudet taulut.

Ennen

Jälkeen

Seinällä on keikkunut siskoni ja ystäväni taidetta, ja nyt rakensimme niiden ympärille kuvakollaasin. Minä olisin valinnut seinälle vaaleanpunaista ja vihreää ja yhden ihanan julisteen lissabonilaisesta raitiovaunusta, mutta miehen silmää miellyttivät enemmän graafiset ja mustavalkoiset julisteet. Niinpä päätimme pitäytyä taideteosten värimaailmassa.

Hyllyllä kuvien vieressä on kokoelma miehen lp-levyjä ja niissä usein hip hoppia, joten oli helppo päättää, mikä teksti seinälle poimitaan. Levyhylly tarjoaa vaihtuvan gallerian aina sen mukaan, mitä on kuuntelussa.

Vanhassa talossa on korkeat seinät, mikä on ihanaa, mutta niissä riittää täytettävää. Olikin vaikea arvioida, kuinka paljon seinälle mahtuu ja miten. Niinpä kollaasi tulee varmasti täydentymään tulevaisuudessa. Tuntuu muuten, että seinästä tuli vieläkin korkeampi, kun se ei ole enää niin tyhjä.

Olen erittäin hidas ja harkitseva sisustaja. Vaikka muuten olen liikkeissäni nopea, pähkäilen sisustuksen kanssa pitkään ja olen varovainen, jotta ei tule virhearvioita. Tämäkin seinä odotti varsin kauan, sillä keskeneräisyyteen tottuu. Arki pyörii hyvin, vaikka seinä loistaisi valkoisena. Onneksi olen kuitenkin viettänyt viime viikkoina aikaa sohvalla imettäen ja ehtinyt samalla rauhassa visioida seinää.

Minusta tästä kollaasista tuli oikein kiva. Ehkä seinät eivät kaadu vauva-arjessa niin nopeasti päälle, kun siellä on kivaa katseltavaa, heh. Vauvakin tykkää katsella seinän graafisia kuvioita. Seuraava sisustusprojekti onkin sitten työhuone, josta täytyy jossain vaiheessa alkaa muokata lastenhuonetta.  Olohuoneesta löytyykin edelleen yksi keskeneräinen nurkka, koska työhuoneen vitriinikaappi siirtyy siihen sitten joskus. Mutta sitä en halua vielä ajatella.

Ja lopuksi minulla on iloisia uutisia. Saan tarjota seuraajilleni alennuskoodin, jotta tekin voitte välttyä valkoisten seinien syndroomalta. Klikkaa siis Poster Storeen ja käytä koodia viherjuuri30, joka oikeuttaa 30 % alennukseen. Koodi on voimassa 14 päivää, joten ole nopea!

Seuraavaksi voisin siirtyä sisustamisesta hääalbumiin, koska vanhempainvapaalla on hyvä hetki tehdä kaikki keskeneräiset hommat, joita työarjessa ei ehdi, olen kuullut.

Minkä sisustus- tai muun projektin ehdit viimeistellä äitiyslomalla?

Makuuhuone valmiina vauvaa varten

Kätilö kävi eilen. Hän paineli vatsaa, kuunteli sydänääniä ja tarkkaili minua hetken ja sanoi, että täältä ollaan pian tulossa. Lapsi on kiinnittynyt ja äitikin rauhoittunut. Että olisi syytä järjestää kassi sairaalaan lähtöä varten. 

Minulla on koko ajan ollut sellainen olo, että hän tulee ennemmin hieman etuajassa kuin myöhässä, mutta eihän näistä koskaan tiedä. En ole kuitenkaan halunnut kiirehtiä kodin järjestämisen kanssa, koska odottavan aika voisi siten muuttua liiankin pitkäksi. Jotenkin takaraivossa on myös takonut mitä jos -ajatus, ja sillä en ole halunnut tuijotella tyhjää sänkyä liian kauan. Viimeisen viikon aikana olemme kuitenkin järjestäneet kodin vauvalle tulla.

Ensimmäinen homma oli käydä läpi kellari ja tehdä sinne tilaa tavaroille, jotka siirtyvät säilöön vauvan tieltä. Meille oli heti itsestään selvää, ettei vauvalle laiteta vielä omaa huonetta vaan hänen hoitopöytänsä ja sänkynsä paikka on meidän makuuhuoneessamme. Niinpä varastosta lähti uusille omistajille siellä tyhjänpanttina seisoneita kamoja ja sinne tuli tilaa lipastolle ja yöpöydälle. 

Päädyimme myös sellaiseen ratkaisuun, ettemme hanki vain vauvanhoitoon tarkoitettua pöytä/kaappisysteemiä vaan ostimme Ikean lipaston, jonka päälle ruuvattiin hoitotaso. Lipastosta on iloa myöhemminkin, toisin kuin hoitopöydästä. Emme kuitenkaan ostaneet massiivisen leveää hoitotasoa, koska olen tosin sitä mieltä, että käytäntö näyttää, miten vaipanvaihdon kanssa käy. Jos tyypistä tulee niin liikkuvainen kuin oletan, vaipat tulevat pöydän sijaan vaihtumaan lattialla suojan päällä. Turvallisuussyistä.

Sängyn valintaa mietin pitkään, mutta totesin, että kompaktissa kodissa liikuteltavuus on tärkeintä ja haluan myös, että yöt menevät sujuvasti. Emme halunneet myöskään alkaa etsiä isompaa parisänkyä vaan tavoite on, että lapsi pysyisi omassa kolossaan. Sen näkee sitten.

Ostimme sängyn lopulta uutena, koska käytettyjen hinnat eivät välttämättä eroa uusista kovin paljon. Sängyn etureunan saa pudotettua yöksi alas, jotta imetyshommat sujuvat ilman nostelua, ja alle tulevat pyörät takaavat sen, että sängyn saa päivän aikana siirrettyä muihinkin huoneisiin sen mukaan, missä minä milloinkin puuhastelen.

Täytyy sanoa, että olen aivan ihastunut lopputulokseen enkä malttaisi odottaa, että kaikki uudet jutut pääsevät käyttöön! Nyt vain odotellaan, koska sankari päättää saapua ja ottaa tilan haltuun - ehkä järjestin kaiken sittenkin liian aikaisin valmiiksi. 

Sinua voi kiinnostaa myös:

Meille tulee vauva

Ihana alkuraskaus eli ensimmäinen kolmannes

Raskausviikko 17

Raskausviikko 19

Sydänsuhinaa

Raskausviikko 21: rakenneultra

Raskausviikko 24

Raskausviikko 25: Sokerirasitustesti

Ihanan helppo keskiraskaus

Meidän oma rakas pääsiäismuna

Raskausviikko 31

Millaista raskaana oleminen oikeasti on

Minusta tulee äiti

Äitiyslomalla aion...

Raskausviikko 36 - loppusuora alkaa

Raskausajan ihonhoito

Odottavan aika on pitkä

Babyshower!

Odottavan aika on pitkä vai onko sittenkään

Äitiyslomaa on nyt takana kolme viikkoa. Päivät tuntuvat kiitävän ohi, vaikka juuri mitään ei tekisikään. Hämäävintä ja ristiriitaisinta tässä nykyisessä olotilassa on sellainen tyyntä ennen myrskyä -olo. Nyt minulla on kaikki aika tehdä mitä haluan tai olla tekemättä yhtään mitään, mutta nurkan takana odottaa iso elämänmmuutos, jonka jälkeen mikään ei ole enää entisellään ja aika muuttaa muotoaan.

Alan jo pikku hiljaa olla aika malttamaton. Onhan se hienoa, että on mahdollisuus tällaiseen hengailuaikaan, mutta ei minua haittaisi, vaikka se loppuisi jo.

Kirjoittaminen ei suju sellaisella tahdilla kuin olin ehkä ajatellut, sillä keskittyminen ei ole enää huipussaan. Mutta huomaan kaipaavani päiviini ohjelmaa ja tekemistä. Sunnuntaina  pesin ikkunoita, mutta vain ne, joihin yltin helposti, ja pyöräilin sitten saunaan. Eilen tein pyöräretken kaupungin toiselle laidalle ystävän kampaamoon. Helteessä ajettuja kilometrejä kertyi lopulta 13 ja voin sanoa, että sen tunsi illalla, mutta uni tuli hyvin.

Yritän järjestää jokaiselle päivälle yhden tapaamisen tai ohjelman, koska vointi on vielä niin hyvä, ettei jaksaisi olla vain kotona. Toki nyt Kölniin ovat iskeneet helteet, joten tuulettimen alla kotona on parasta. Tänään on edessä lääkäri ja ystävien tapaamista, huomenna junailen Düsseldorfiin ja jos viikonloppuna on kaikki vielä hyvin, lähdemme käymään Münsterissä.

Lastenhuoneen laittaminenkin on alkanut. Tai ei hän nyt vielä mitään omaa huonetta tarvitse vaan saa sängyn ja hoitonurkan meidän makuuhuoneemme yhteyteen. Viikonloppuna siivosimme ja tyhjensimme häkkivarastoa, jotta yöpöydät mahtuivat varastoitaviksi. Eilen mies kasasi Ikean lipaston hoitopöydäksi ja sängynkin pitäisi tulla tällä viikolla. Voin kertoa, että huoneesta tulee ihana!

Olisi vielä tarkoitus käydä läpi kaikki meillä jo olevat vauvan vaatteet ja tavarat ja katsoa, mistä on vielä puutetta. Ainakin kestovaippoihin aion tutustua paremmin mutta en ole vielä tilannut mitään. 

Toivon, että nämä odotuksen päivät olisivat pian ohi, mutta samalla tiedän, ettei tämä aika tule koskaan takaisin. Meitä ei kohta ole enää kaksi vaan kolme eikä mies voi vetkuttaa aamuista heräämistään, kun vieressä kiljuu joku, jolla on tarpeita. Enkä siis puhu nyt itsestäni. En usko, että hän on vielä hetkeen tulossa, mutta koskaanhan ei tiedä, joten on parempi alkaa varautua.

Sairaalakassia en tosin vielä pakkaa, koska se tuntuu vielä etäiseltä. Mutta näitä kuvia katsoessani mietin, että tuossakin nurkassa tullaan varmasti pian imettämään. Jännää!

Muita raskauspostauksia:

Meille tulee vauva

Ihana alkuraskaus eli ensimmäinen kolmannes

Raskausviikko 17

Raskausviikko 19

Sydänsuhinaa

Raskausviikko 21: rakenneultra

Raskausviikko 24

Raskausviikko 25: Sokerirasitustesti

Ihanan helppo keskiraskaus

Meidän oma rakas pääsiäismuna

Raskausviikko 31

Millaista raskaana oleminen oikeasti on

Minusta tulee äiti

Äitiyslomalla aion...

Raskausviikko 36 - loppusuora alkaa

Raskausajan ihonhoito