1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Emilia Suviala, esikoiskirjailija. Esikoisromaanini Jaettu ilmestyi helmikuussa 2023. Olen julkaissut myös tietokirjan luovuudesta yhdessä siskoni kanssa. Koulutukseltani olen lasten kehitykseen erikoistunut psykologi, mutta viime vuodet ulkomailla asuessani olen keskittynyt kirjoittamiseen.
2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?
Muutimme ulkomaille yhteistuumin mieheni työn perässä. Ulkomaille muutto oli minulle mieluinen ajatus alusta alkaen, koska siinä tarjoutui mahdollisuus täysipäiväiseen kirjoittamiseen työlupien ynnä muiden puuttuessa. Tavallaan muutimme molempien työn perässä, itselleni kirjoittaminen ei vain ole samalla tavalla paikkasidonnaista kuin mieheni työ.
3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.
Asuimme kahdeksan vuotta USA:ssa, ensin Brooklynissä, New Yorkissa ja sitten Palo Altossa, Kaliforniassa. Nyt olemme asuneet kuukauden Lontoossa. Yhdysvalloissa on paljon hyvää, mutta myös paljon ei-niin-hyviä asioita. Itselleni merkityksellistä amerikkalaisessa kulttuurissa oli loputon usko omiin mahdollisuuksiin ja positiivissävytteinen tekemisen meininki. Kaikkea oli lupa kokeilla, eikä kukaan tullut viereen naljailemaan, jos asiat eivät menneet niin kuin oli etukäteen visioinut.
Lontoossa olen viettänyt aikaa vasta sen verran vähän, etten osaa sanoa maasta vielä paljoakaan. Ihmiset ovat täällä varautuneempia ja saattavat joskus tuntua hieman töksähteleviltä verrattuna suulaisiin amerikkalaisiin. Eroja oli toki myös itä- ja länsirannikon välillä. New Yorkissa ihmiset olivat kovempia ja reaktioherkempiä, Kaliforniassa tempo oli hitaampi ja ihmisiin oli paljon helpompi tutustua.
Yhdysvaltojen vuosien jälkeen Eurooppa näyttäytyy kulttuurisesti ja historiallisesti uskomattoman rikkaana. Välimatkat ovat lyhyitä, junalla muutama tunti ja olet jo aivan toisenlaisessa ympäristössä. Ikävöin kuitenkin syvästi Pohjois-Kalifornian luontoa, Tyynen valtameren rantaa ja mykistävän kauniita puita. Ja se valo!
4. Miten sinusta tuli kirjailija?
Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen tuli olo, että haluan tehdä jotakin luovaa. Kirjoittaminen oli aina tuntunut luontevalta, mutta en ollut koskaan uskaltanut uneksiakaan proosan kirjoittamisesta, sellainen kuului joillekin muille, taitavammille ja taiteellisemmille. Uskaltauduin kuitenkin Psykologiliiton järjestämälle kirjoittajakurssille, jossa sain aikaan ensimmäiset fiktiiviset tekstini ja esimakua proosan kirjoittamisen magiasta. Kirjailijan identiteettini on kehittynyt vuosien varrella sinnikkään kirjoittamisen ja kannustavan palautteen tuloksena.
5. Mitä kirjoitat?
Kirjoitan henkilövetoista nykyhetkeen sijoittuvaa proosaa, jossa ihmissuhteet toimivat laajempien yhteiskunnallisten kysymysten kuvina. Tai näin tällä hetkellä. En halua sitoa itseäni mihinkään kategoriaan. Haluaisin jatkossa kokeilla erilaisia genrejä kuten esimerkiksi trilleriä tai historiallista proosaa, mutta henkilöiden sisäisistä motivaatioista käsin kirjoittamista tuskin hylkään.
6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?
Vaikea sanoa, mitä kirjoittaisin, jos olisin asunut kaikki nämä vuodet Suomessa. Sijoitan teokseni paikkoihin, jotka tunnen ja joissa elän. Silloin on jo jonkinlainen kehikko tarinalle, eikä kaikkea tarvitse luoda tyhjästä. Piilaakso on vastakulttuurien kehtona herkullinen tapahtumapaikka. Seuraavat teokseni sijoittuvatkin Pohjois-Kalifornian maisemiin.
Suomen kieleen ulkomailla asuminen tietysti vaikuttaa. Jossain vaiheessa sitä alkaa ajatella lauseita englannin kielen läpi. Ympärillä puhuttu kieli ikään kuin tarttuu kehoon ja sitä alkaa intuitiivisesti etsimään lauseille rytmiä, joka ei sitten kuitenkaan toimi suomen kielessä. Sitten kun joutuu kääntämään lauseen kieliopin mukaiseksi, se kutistuu vääränlaiseksi. Katedraalista tuleekin vaja.
7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?
Kirjoitan säännöllisesti joka arkipäivä. Aamupäivät ovat parhaimpia, en kykene kirjoittamaan myöhään illalla kuin vain pakon edessä. Pidän yleensä aamuisin meditaatiohetken ja viimeistään päivän puolivälissä joogaan. Inhoan rutiineja ja niiden toisteisuutta, mutta samalla tiedostan sen, miten paljon ne kannattelevat kirjoittamistani.
8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?
Vaikka luen nykyään enemmän englanniksi, koetan lukea rinnalla myös suomenkielistä kirjallisuutta. Yritän puheessani välttää finglishiä ja etsiä sanoille aina suomenkielisen vastineen.
BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?
Mämmiä ja karjalanpiiroita. Puolukoita ja sieniä. Metsää. Kevään tuoksua.
Ulkomailla asuminen on pakottanut minut astumaan mukavuusalueitteni ulkopuolelle useammin kuin kerran. Itselleni vieraalla kielellä operoiminen oli aluksi haastavaa. Jossain vaiheessa uskaltauduin kuitenkin ryhmämuotoiseen toimintaan ja löysinkin kanssataiteilijoiden vertaisryhmän, jonka valmennuksen ja tavoitteiden asettamisen ansiosta olen päätynyt tekemään asioita, joista en olisi osannut uneksiakaan.
Joku vuosi sitten lanseerasin esimerkiksi Self Help Box -nimisen Instagram-tilin, jonne on kertynyt jo melkein satakunta “konseptuaalista ohjetta luovuuteen ja mielenterveyteen”. Kun joutuu kamppailemaan tullakseen ymmärretyksi, joutuu myös aktiivisesti etsimään uudenlaisia tapoja ilmaista itseään. Ei pelkkä vapaus, mutta myös rajoitukset voivat olla suuri luovaa työtä eteenpäin vievä voima.
