Tuesday 11 December 2012

Jouluhulluus vol. 2012

Niinpä se taas saapui, adventinaika ja samalla joulunodotus. Saksalaiset lienevät jouluhulluimpia heti amerikkalaisten jälkeen. Ja sen kyllä huomaa. Joulutoreja alettiin rakentaa jo lokakuun lopussa, ja portit aukenivat viimein marraskuun lopussa. Koska kirjoitin viime vuonna pikaesittelyn Kölnin suurimmista toreista (teksti täällä), keskityn tällä kertaa enemmän sisällön analyysiin.


Ehdottomasti suosituinta on mennä joulutorille syömään ja juomaan, oli sitten kyseessä lounasaika tai illallinen. Lihavartaat, makkarat, rasvaiset röstiperunat, crepesit ja loimulohi odottavat nauttijaansa. Onhan se jotenkin hassu konsepti hypähdellä kylmässä illassa sormet kohmeessa ja yrittää syödä grillattua lohipalaa sämpylän välistä niin, että vaatteet eivät sotkeennu. Ehkä siihen homman viehätys juuri perustuu. Eihän seisten naposteltu pikkusuolainen voi lihottaa, koska se napsitaan lennosta seisten. Toisaalta kuulin kulissien takaa, että ruoka-annoksista tehdään tarkoituksella sen verran pieniä, että annoksen jälkeen haluaa syödä vielä muutakin. Jälkiruuaksi ainakin suklaakuorutteisia banaaneja, konvehteja, paahdettuja ja sokeroituja manteleita tai pikkuleipiä...


Saisiko olla keksejä tai tikkunekku?
Tänä vuonna olen löytänyt vaalean glühweinin. Se on jotenkin pehmeämpää ja mehuisampaa kuin perinteinen punaviinipohjainen. Täällä joskus vitsaillaan siitä, että glühweiniin työnnetään kaikki jämäalkoholi ja loppu täytetään vielä lasinpesunesteellä. Juoman jämäkkyydestä kertoo sekin, että pari vuotta sitten sattui eräällä joulutorilla onnettomuus. Satalitrainen glühweintynnyri räjähti kesken kaiken, mutta kukaan ei onneksi loukkaantunut, ainakaan pahasti. 

GLÜHWEINIA!
Mahan täyttämisen ohessa voi toki tehdä myös ostoksia. Torit ovatkin käsityöläisten vuoden pelastus. Sukkia, pipoja, huovutustöitä, koruja, nahka-asioita, tuotteita puusta ja paperista, mukeja, veitsiä, suklaakastikkeita ja luomuhilloja. Siinä vain muutama mainitakseni. Luultavasti monet tekevät suuren osan vuoden tuloistaan neljän viikon aikana ennen joulua. Toki kilpailu on kovaa, kojun vuokrahinta korkea ja paikat varsin varattuja, elleivät jopa tiskin alta liikkuvia. En ole aivan varma, kuka mökkikylät rakentaa ja vuokraa, mutta pidän ehdottomasti siitä, että yksittäiset torit noudattavat samaa teemaa ja ovat siten kokonaisuuksia.

Suomalainen ystäväni oli hiljattain käymässä toiveenaan tietysti joulutorien käyminen. Laskujeni mukaan kiersimme ainakin kuusi toria kahdessa päivässä. Voi tosin olla, että glühwein haittasi laskutoimitusta. Ihmisten juomista kyllä rajoitetaan sulkemalla joulutorit sekä arkena että viikonloppuna jo klo 22. Toisaalta siihen mennessä varpaista on jo tunto kadonnut ja kotiinlähtö tuntuu ihan hyvältä ajatukselta.

Tuomikirkon joulutorin kuusi.
P.S. Tänä vuonna olen käynyt hakemassa joulumieltä myös joulukonsertista. Lähellä sijaitsevassa kirkossa oli kahden kuoron yhteinen joulukonsertti, jonka lopuksi laulatettiin vielä yleisöäkin. Kirkko oli täpötäynnä ja mekin istuimme lattialla, eturivissä muiden lasten kanssa. (Meillä kun on kämppiksen kanssa tämä tapa, että eturiviin, oli konsertti mikä tahansa). Kuulostihan se Händel tosi komealta ja muutenkin laulujen sovitukset olivat onnistuneita. Lopuksi kaikki saivat vielä glühweinia ja pikkuleipiä. Poistuimme sateiseen ja loskaiseen iltaan hyvin valaistuneina.


Monday 3 December 2012

Solingen, Langenfeld

Hypähdin tässä taannoin uudelle vuosikymmenelle. Siitä saisi aikaan paljonkin pohdintaa, mutta sulattelu vaatii vielä hieman aikaa. Sillä välin kun odottaa ajatusten selkeytymistä, voi tehdä kaikenlaista hauskaa, kuten lähteä ystävien kanssa retkelle. Koska alamäkeen tässä nyt jo mennään ja mummoiksi joskus tullaan, antoivat eräät rakkaat minulle lahjaksi sunnuntairetken mummotyyliin.

Kahville!
Köln, Bonn ja Düsseldorf makoilevat kaikki alavassa jokilaaksossa. Siksi täältä käsin unohtaa, että pienen ajomatkan päässä sjaitsee kukkuloita ja mäkiä. Alueen nimi onkin Bergischen (Berg = vuori), ja sinne me suuntasimme. Automatkalla takapenkille tarjoiltiin riisisuklaita ja viimeaikaisia kuulumisia. Tovin ajettuamme koitti yllätys: LUNTA! Ja meillä oli tietysti kesärenkaat. 
Kyllä, lunta se oli.
Lumisia peltoja ihmetellen saavuimme matkakohteeseen, joka oli Solingenissa sijaitseva Schloss Burg. Emme olleet ainoita adventtiajelijoita vaan parkkipaikka oli aivan täynnä. Linnan pihoille oli rakennettu jouluisia kojuja ja monenlaista ruokamyyntiä. Joulupukki kierteli kilkuttamassa kelloa, ja siellä täällä   kulki keskiaikaisiin releisiin pukeutuneita työntekijöitä. Ulkona oli aika kalseaa, ja kun vettäkin alkoi sataa, siirryimme pian sisätiloihin nauttimaan brunssia paikalliseen tapaan.

ENNEN - JÄLKEEN
Kuljettajamme on kotoisin alueelta ja tiesi siksi kertoa, että menneinä aikoina seutu oli varsin köyhää. Siksi parasta, mitä vieraille on voitu tarjota, oli riisipuuro - riisi kun piti ostaa. Aikamoinen sokeripommi se kyllä oli, riisivanukasta vohvelilla. Lisäksi kattaukseen kuului kunnon maalaisleipiä, rusinaleipää luumuhillon kanssa, sitruunakakkua ja makeita korppuja. Ja tietysti kahvia! Se tarjoiltiin näinkin päheästi:
Ja vieressä tietysti kermaa.
Kyseinen brunssi vaikutti erittäin suositulta, koska useisiin pöytiin kanniskeltiin riisivanukasta ja sitruunakakkua. Pöydässä keksimme, että ajetaankin kotimatka autobahnan sijasta pikkukylien läpi. Saimme samalla turistikierroksen ja tietää, että Solingenissa ajavat sähköbussit. Langenfeldissä poikkesimme joulutorille ja siitähän se sitten lähtikin. Karuselliin oli valitettavasti ikäraja, mutta tonttutanssit ehdimme vetäistä. Glühweinit päissämme päätimme tehdä vielä shoppailukierroksen paikallisessa kauppakeskuksessa. Langenfeld sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä sekä Kölnistä että Düsseldorfista ja on erityisesti rikkaiden eläkeläisten suosiossa. Kuvan jumppamummo tervehti meitä kauppakeskuksen aulassa.


Sitten olikin jo ilta ja niin pimeää, että kannatti ajella isointa mahdollista väylää takaisin suurkaupunkiin. Onnistuneen päivän päätteeksi tehtiin monia suunnitelmia seuraavien maakuntamatkojen varalle. Ehkä kuitenkin odotamme, että tulee kesä ja lämmintä ja valoisaa ja menemme vasta sitten vesihiihtämään.
Loppukevennykseksi possu