Thursday 23 December 2010

Joulutorilla

Asuin vuosia Turussa, jossa järjestetään joulukuun viikonloppuina joulutori Tuomiokirkon kulmalla. Arvaatte varmaan, että vierailin siellä hyvin usein noiden vuosien aikana. Saksassa joulutorit ovat vuoden kuumin tapahtuma. Laskujeni mukaan kävin siellä kuukauden aikana viidesti.

Raatihuoneen joulukylää rakennettiin toista viikkoa, ja avajaiset pidettiin lopulta marraskuun 22. päivä. Kylä puretaan viimeistään aatonaattona. Lopputulos on vaikuttava.  Joulukylä koostuu puisista pikkumökeistä, miljoonista valoista ja kauniista kujakylteistä. Kojuista voi ostaa kaikenlaista pukin konttiin: käsitöitä, laukkuja, koruja, turkiksia.. Ruokatarjonta on aivan omaa luokkaansa. Pikkuleipiä ja suklaita on joka lähtöön, puhumattakaan makkaroista, juustoista ja leivistä. Kujilla pystyi suunistamaan nenänsä perässä ja syömään iltapalaksi vaikka sokeroituja kuumia pähkinöitä tai grillattuja sienileipiä.
Joulun ehdoton suosikkituote on glühwein. Suomalainen glögi on hieman makeampaa kuin mausteinen glühwein. Tavallisin tapa tavata ihmisiä ennen joulua on sopia treffit joulutorin juomapisteelle. Glühwein voi tosin olla monella tapaa vaarallista. Ensinnäkin se on varsin alkoholipitoista. Toisekseen eräällä joulutorilla sattui onnettomuus tänä vuonna, kun kuuma glühwein sammio oli räjähtänyt. Glühwein -kojuissa kävi kuitenkin kova kuhina ainakin niinä iltoina, joina olin itse paikalla. Onhan juoma ihan maukasta, mutta nyt tuntuu siltä, että rajansa kaikella. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: HYVÄÄ JOULUA!





Saturday 18 December 2010

Lumi

Saksaankin on vihdoin saatu talvi. On lunta ja pakkasta ja talvimyrskyä ja lasten pulkkamäkiä. Suomalaisena minusta on mukavaa nähdä kotoisen tuntuisia lumimaisemia, mutta Saksan kyseinen materiaali on syössyt lähes hätätilaan. Lunta tulee joka talvi jossain vaiheessa, mutta aina se pääsee yllättämään.
   Tämän viikon torstaiksi oli luvattu huonoa keliä ja lumimyrskyä. Mitä tekee Hampurin kaupunki? Peruuttaa lasten koulupäivän, ihan vain varmuuden vuoksi. Lopulta lunta sateli hiljalleen puolen päivän aikoihin ja vasta iltapäivällä hieman enemmän. Hampuri peittyi noin 10 cm lumivaippaan eikä kovin pyrytys sitten lopulta kovin kauaa kestänyt. Minusta koulupäivän peruminen oli lähinnä hyvä vitsi.
  Lumen aiheuttama kaaos kuitenkin paheni perjantaihin tultaessa. Autobahnit olivat tukossa ja junaliikenne täydellisessä kaaoksessa. Oma junani Hampurista Hannoveriin oli vain 15 minuuttia myöhässä, mutta poikaystävän yleensä 75 minuuttia kestävä matka Göttingenistä Hannoveriin venähti viideksi tunniksi. Raiteilla oli lunta sekä luultavasti itsemurhan tehnyt ihminen, ja koska rautatiellä oli ongelmia joka paikassa, hätiin ei saatu tarpeeksi ihmisiä.
   Seisoskelin jonkin aikaa katselemassa kaaosta Hannoverin päärautatieasemalla. Saksalaisten maine täsmällisenä kansana vaikutti  lähinnä vitsiltä: yksikään juna ei lähtenyt Hannoverista ajallaan. Deutsche Bahnin palvelutiskille oli pitkä jono matkalaisia, jotka yrittivät selvittää jatkoyhteyksiään.

Yllätykset eivät loppuneet vielä tähän. Aamulla heräsimme omituiseen ääneen. Ajattelin ensin, että lumikola se siellä vain aurailee, kunnes ääni voimistui voimistumistaan. Mitä verhojen takaa paljastuikaan! Ambulanssihelikopteri oli juuri laskeutumassa pellolle talon viereen. Tiellä odotti poliisiauto vilkut päällä. Pelastushenkilöstö juoksi kopterista poliisiautoon ja hurautti johonkin kylän liepeille. Ilmeisesti tiet ovat vieläkin niin lumen tukkimat, että on nopeampaa lennättää henkilökunta paikalle kuin ajella autolla.
  Lounaan aikana helikopterin jälkiä ihmettelemään saapui kolme kaurista. Näin villissä luonnossa ja kaukana sivistyksestä täällä; vain helikopterilla pääsee turvallisesti perille. 

Friday 10 December 2010

Itsenäisyyspäivä

Ulkosuomalaisena, kuten tittelini nykyään kuuluu, kaikki kotimaahan liittyvä nousee arvoon arvaamattomaan. Kämppiksen tekemät karjalanpiirakat ja isän Suomesta tuomat salmiakit maistuvat paremmilta nyt kuin ikinä Suomessa. Myös itsenäisyyspäivään liittyi aivan uusia sävyjä.
   Ensinnäkin unohdin käydä maanantaina ruokakaupassa, koska ajattelin, että kaupat ovat itsenäisyyspäivän takia kiinni. Toisaalta kaipasin saloissa hulmuavia siniristilippuja niin paljon, että kämppis pakottu minut lopulta piirtämään sellaisen.

Tuoreena Suomi-koulun opettajana sain kutsun Suomen konsulaatin viralliselle itsenäisyyspäivä-vastaanotolle. Tilaisuus oli hieno mutta jännittävä, koska en ole niin kokenut, mitä tulee tällaisiin virallisiin vastaanottoihin. Ilta järjestettiin merimieskirkolla, jota ei melkein tunnistanut samaksi, jonka muina aikoina näkee.


Ohjelmassa oli niin näyttelyn avajaiset kuin korkealaatuista musiikkiakin. Pääkonsuli Erja Tikka piti virallisen juhlapuheen ja esitteli illan taiteilijat: kuvataiteilija Hanna Variksen ja laulaja Esa Ruuttusen pianisteineen. Variksen näyttely on nähtävillä kirkolla tammikuuhun asti.
   Illan musiikillinen anti sisälsi viisi kappaletta, ensin Suomi-aiheisia ja sitten muutama joululaulu. Sylvian joululaulu kuultiin ylimääräisenä kappaleena (yleisön vastalauseista huolimatta =). Aivan lopuksi kaikki yhtyivät sekakuoroon Maamme-laulua varten. En ole koskaan nyyhkinyt kappaletta Suomessa, mutta nyt en ollut ainoa, joka pyyhki vaivihkaa silmäkulmiaan. Niin se varmaan sitten menee, että kotimaan merkitys kasvaa, mitä kauempana se on. Näihin isänmaallisiin tunnelmiin...