Sunday, 30 June 2019

Raskauskuvaus ja voimauttavan valokuvan keinot

En ollut ajatellut, että raskausmahan kanssa tarvitsisi enää tehdä sen suurempia raskauskuvauksia, kuin mitä tänne blogiin on tullut räpsittyä, mutta kun voimauttavaa valokuvausta opiskellut ystävä kysyi halukkuuttani malliksi, suostuin tietysti heti.

Voimauttava valokuvaus on metodi, jossa poseerauksen sijaan keskitytään hakemaan luonnollista ihmisessä. Miina Savolaisen kehittämää kuvaustapaa voidaan käyttää terapeuttisesti ja pedagogisesti. Tärkeintä on kameran läpi tuleva hyväksyvä katse: jokainen on kaunis ja täydellinen omalla tavallaan. Kuvattava saa itse määrätä, millaisessa ympäristössä ja miten kuvataan ja kuvaaja keskittyy rohkaisuun, kannustamiseen ja kuvattavan kuuntelemiseen.

Kuvauksen lähtökohta on esimerkiksi tällainen: Yleensä on hyvä miettiä jokin henkilökohtainen aihe. Sen kautta sinulle voi muodostua idea, millaisia kuvia itsestäsi haluat. Aihe voi olla esimerkiksi: Millainen minä olen? Millaisia eri puolia minussa on? Onko sinussa joitain puolia, mitä muut eivät sinussa näe? Haluatko esim. vahvistaa näitä tiettyjä piirteitäsi valokuvan kautta. Tuoda niitä enemmän näkyväksi? Tärkeää on kuvata sitä, mikä sinulle tuntuu MERKITYKSELLISELTÄ juuri nyt ja mitä haluat tuoda näkyväksi.

Kuvat otetaan usein filmikameralla, jotta lopputulos paljastuu vasta myöhemmin. Kuvaustapa eroaa siis täysin selfie-mentaliteetista. Me käytimme digikameraa mutta katsoimme kuvat yhdessä vasta muutama viikko myöhemmin. Keskustelussa etsimme niille merkityksiä ja analysoimme tuntemuksia, nauroimme epäonnistuneille otoksille (muutamassa kuvassa näytti kuin minua olisi jo supistanut) ja ihailimme onnistuneimpia otoksia.

Jos tämä ei ole voimauttavaa ja mieltä hivelevää, ei sitten mikään!

Minä halusin tulla kuvatuksi luonnossa, joten menimme läheiseen puistoon, josta löytyy metsäinen kaistale. Otimme kuvia myös kuvaajan kodin takapihalla, joka rajautuu luostarin muuriin. Vaikka kyseessä on lähes Kölnin keskusta, laiduntaa siellä kesällä laumallinen lehmiä. Ja pitihän nekin saada kuvaan!

Kokonaisuudessaan kuvauksiin meni pari tuntia. Toki osasyynä on se, että olemme ystäviä ja höpötimme samalla kaikkea mahdollista - mikä valitettavasti näkyy myös monessa kuvassa. Suun olisi joskus voinut pitää kiinnikin. Otoksia tuli lopulta parisen sataa, mutta toki monessa meni tarkkuus ja valotus vähän sivuun, koska keskityimme tekemiseen emmekä säätämiseen. Mutta aika moni kuva onnistui kuitenkin.

Nämä kuvat on otettu raskausviikolla 36 erittäin positiivisen ja lämpimän tunnelman vallitessa. Vaikka tuntuukin, että olemus on kuin valaalla, nämä valokuvat ovat ihana muisto.

Kiitos kuvauksesta Eveline Küver!
Evelinen saksankieliset kotisivut löytyvät täältä


Thursday, 27 June 2019

Makuuhuone valmiina vauvaa varten

Kätilö kävi eilen. Hän paineli vatsaa, kuunteli sydänääniä ja tarkkaili minua hetken ja sanoi, että täältä ollaan pian tulossa. Lapsi on kiinnittynyt ja äitikin rauhoittunut. Että olisi syytä järjestää kassi sairaalaan lähtöä varten. 

Minulla on koko ajan ollut sellainen olo, että hän tulee ennemmin hieman etuajassa kuin myöhässä, mutta eihän näistä koskaan tiedä. En ole kuitenkaan halunnut kiirehtiä kodin järjestämisen kanssa, koska odottavan aika voisi siten muuttua liiankin pitkäksi. Jotenkin takaraivossa on myös takonut mitä jos -ajatus, ja sillä en ole halunnut tuijotella tyhjää sänkyä liian kauan. Viimeisen viikon aikana olemme kuitenkin järjestäneet kodin vauvalle tulla.
Ensimmäinen homma oli käydä läpi kellari ja tehdä sinne tilaa tavaroille, jotka siirtyvät säilöön vauvan tieltä. Meille oli heti itsestään selvää, ettei vauvalle laiteta vielä omaa huonetta vaan hänen hoitopöytänsä ja sänkynsä paikka on meidän makuuhuoneessamme. Niinpä varastosta lähti uusille omistajille siellä tyhjänpanttina seisoneita kamoja ja sinne tuli tilaa lipastolle ja yöpöydälle. 

Päädyimme myös sellaiseen ratkaisuun, ettemme hanki vain vauvanhoitoon tarkoitettua pöytä/kaappisysteemiä vaan ostimme Ikean lipaston, jonka päälle ruuvattiin hoitotaso. Lipastosta on iloa myöhemminkin, toisin kuin hoitopöydästä. Emme kuitenkaan ostaneet massiivisen leveää hoitotasoa, koska olen tosin sitä mieltä, että käytäntö näyttää, miten vaipanvaihdon kanssa käy. Jos tyypistä tulee niin liikkuvainen kuin oletan, vaipat tulevat pöydän sijaan vaihtumaan lattialla suojan päällä. Turvallisuussyistä.
Sängyn valintaa mietin pitkään, mutta totesin, että kompaktissa kodissa liikuteltavuus on tärkeintä ja haluan myös, että yöt menevät sujuvasti. Emme halunneet myöskään alkaa etsiä isompaa parisänkyä vaan tavoite on, että lapsi pysyisi omassa kolossaan. Sen näkee sitten.

Ostimme sängyn lopulta uutena, koska käytettyjen hinnat eivät välttämättä eroa uusista kovin paljon. Sängyn etureunan saa pudotettua yöksi alas, jotta imetyshommat sujuvat ilman nostelua, ja alle tulevat pyörät takaavat sen, että sängyn saa päivän aikana siirrettyä muihinkin huoneisiin sen mukaan, missä minä milloinkin puuhastelen.
Täytyy sanoa, että olen aivan ihastunut lopputulokseen enkä malttaisi odottaa, että kaikki uudet jutut pääsevät käyttöön! Nyt vain odotellaan, koska sankari päättää saapua ja ottaa tilan haltuun - ehkä järjestin kaiken sittenkin liian aikaisin valmiiksi. 


Sinua voi kiinnostaa myös:

Ihana alkuraskaus eli ensimmäinen kolmannes
Thursday, 20 June 2019

Babyshower eli vauvakutsut

Suomessa minulta oli kysytty, mitä luulen, onko minulla Kölnissä babyshowereita eli vauvakutsuja. Ja minä siihen, että ei todellakaan. Kuka minulle nyt sellaiset järjestäisi. Miten väärässä olinkaan.

Muutama viikko sitten mies kysyi, onko minulla suunnitelmia eräälle tietylle tiistaille, sillä ystäväpariskunta voisi tulla silloin piipahtamaan ja tuomaan vauvalle pieneksi jääneitä vaatteita ja sen sellaista. Ajattelin, että kiva juttu, koska samalla voin kysyä heiltä muutamia asioita esimerkiksi päiväkotipaikan hakemisesta.

Tiistai koitti helteisenä ja hikisenä. Ensin ajattelin, etten suotta pukeudu ystävien takia ihmeemmin, mutta laitoin kuitenkin mekon päälle. Ja onneksi laitoin. Oven takana ei nimittäin ollutkaan ystäväpariskunta vaan ryhmä suomalaisia naisia ruokien, koristeiden ja lahjojen kanssa. 

Yllätys oli täydellinen, ja minulta meni hetki sen tajuamiseen, mitä tapahtuu.

Minut istutettiin olohuoneeseen, ja kun sain tulla keittiöön, siellä odottivat hienot koristelut, notkuva ruokapöytä ja jättimäinen vaippakakku.
Vaippakakku on perinne vauvakutsuilla ainakin täällä Saksassa. Se on kääritty kasaan vaipoista ja niiden väliin ja päälle on aseteltu kaikkea tarpeellista, kuten tutteja, ihoöljyä, pieniä leluja ja ruokalappu. Täytyy sanoa, että kakku on niin hieno, etten tiedä, kehtaako sitä purkaa ollenkaan. Toisaalta vaipoille tulee kohta käyttöä, joten tämä kakku on ensisijaisesti käytännöllinen.
Paikalla oli kuitenkin myös ihan oikea kakku. Joimme alkoholitonta skumppaa ja söimme salaatteja ja kasvispiirakkaa ja jälkiruuaksi vielä erinomaista raparperikakkua.

Babyshowereilla ei ole virallista ohjelmaa, vaan tavoite on juhlia tulevaa äitiä ja tsempata häntä tulevaan koitokseen. Muutama järjestäjä oli joutunut perumaan tulonsa, mutta paikalla olleet äidit jakoivat avoimesti omia kokemuksiaan, ja synnytyksistä ja kakasta puhuttiin varsin pitkään. Mies lähti suosiolla urheilemaan, mutta ei hän muutenkaan olisi paljoa ymmärtänyt, koska puhuimme suomea.

Ilta oli ihana, ja siitä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa, sillä olen edelleen ihan fiiliksissä enkä ota koristeita alas ikinä. Kävin niin kierroksilla tästä yllätyksestä, että rauhoittuminen ja nukahtaminen kestivät pitkälle yöhön.

Vauvan saapuminen alkaa konkretisoitua jo niin monella tavalla. Olin hämmentynyt kuultuani, että järjestelyjä oli tehty pitkään ja mies oli salaa kurkkinut kalenteristani vapaita päiviä ja viestinyt niitä eteenpäin.


Ehkä synnyttäminen ja tuleva hirvittävät nyt vähän vähemmän, kun maha on täytetty kakulla ja pää monenlaisilla tositarinoilla. Pidän seuraavina aikoina mielessä vieraskirjaan kirjoitetun kannustuksen: "Happy pushing!"

Kiitos Seija, Anna-Maari, Milja, Tiina, Sari, Ulla sekä Hanna peitetarinasta!
Tuesday, 18 June 2019

Odottavan aika on pitkä vai onko sittenkään

Äitiyslomaa on nyt takana kolme viikkoa. Päivät tuntuvat kiitävän ohi, vaikka juuri mitään ei tekisikään. Hämäävintä ja ristiriitaisinta tässä nykyisessä olotilassa on sellainen tyyntä ennen myrskyä -olo. Nyt minulla on kaikki aika tehdä mitä haluan tai olla tekemättä yhtään mitään, mutta nurkan takana odottaa iso elämänmmuutos, jonka jälkeen mikään ei ole enää entisellään ja aika muuttaa muotoaan.

Alan jo pikku hiljaa olla aika malttamaton. Onhan se hienoa, että on mahdollisuus tällaiseen hengailuaikaan, mutta ei minua haittaisi, vaikka se loppuisi jo.
Kirjoittaminen ei suju sellaisella tahdilla kuin olin ehkä ajatellut, sillä keskittyminen ei ole enää huipussaan. Mutta huomaan kaipaavani päiviini ohjelmaa ja tekemistä. Sunnuntaina  pesin ikkunoita, mutta vain ne, joihin yltin helposti, ja pyöräilin sitten saunaan. Eilen tein pyöräretken kaupungin toiselle laidalle ystävän kampaamoon. Helteessä ajettuja kilometrejä kertyi lopulta 13 ja voin sanoa, että sen tunsi illalla, mutta uni tuli hyvin.

Yritän järjestää jokaiselle päivälle yhden tapaamisen tai ohjelman, koska vointi on vielä niin hyvä, ettei jaksaisi olla vain kotona. Toki nyt Kölniin ovat iskeneet helteet, joten tuulettimen alla kotona on parasta. Tänään on edessä lääkäri ja ystävien tapaamista, huomenna junailen Düsseldorfiin ja jos viikonloppuna on kaikki vielä hyvin, lähdemme käymään Münsterissä.
Lastenhuoneen laittaminenkin on alkanut. Tai ei hän nyt vielä mitään omaa huonetta tarvitse vaan saa sängyn ja hoitonurkan meidän makuuhuoneemme yhteyteen. Viikonloppuna siivosimme ja tyhjensimme häkkivarastoa, jotta yöpöydät mahtuivat varastoitaviksi. Eilen mies kasasi Ikean lipaston hoitopöydäksi ja sängynkin pitäisi tulla tällä viikolla. Voin kertoa, että huoneesta tulee ihana!

Olisi vielä tarkoitus käydä läpi kaikki meillä jo olevat vauvan vaatteet ja tavarat ja katsoa, mistä on vielä puutetta. Ainakin kestovaippoihin aion tutustua paremmin mutta en ole vielä tilannut mitään. 
Toivon, että nämä odotuksen päivät olisivat pian ohi, mutta samalla tiedän, ettei tämä aika tule koskaan takaisin. Meitä ei kohta ole enää kaksi vaan kolme eikä mies voi vetkuttaa aamuista heräämistään, kun vieressä kiljuu joku, jolla on tarpeita. Enkä siis puhu nyt itsestäni. En usko, että hän on vielä hetkeen tulossa, mutta koskaanhan ei tiedä, joten on parempi alkaa varautua.

Sairaalakassia en tosin vielä pakkaa, koska se tuntuu vielä etäiseltä. Mutta näitä kuvia katsoessani mietin, että tuossakin nurkassa tullaan varmasti pian imettämään. Jännää!

Muita raskauspostauksia:

Ihana alkuraskaus eli ensimmäinen kolmannes

Sunday, 16 June 2019

Arpia ja muhkuroita eli raskausajan ihonhoito

                                                                                                     *** Yhteistyössä Twisben kanssa

Joskus nuorena, siis hyvin kauan sitten, tuumasin, että en tiedä, voinko koskaan hankkia lapsia, kun siinä menee kroppakin pilalle ja tulee kaikenlaisia arpia ja muhkuroita. Voi ihana turhamaisuus! Sanotaanko tähän, että entisen syömishäiriöisen kehokuva ei ole koskaan ongelmaton, mutta ikä tuo mukanaan armollisuutta. Tässä iässä tapahtuu rupsahtamista ja muhkuroitumista luonnostaan muutenkin, joten raskauden jäljet eivät enää hetkauta.

Silti yksi suurin toiveeni on ollut, ettei kehoon tulisi raskausarpia. Kasvuarpiahan on jo teinivuosilta, mutta en kaipaisi uusia, vaikka kaikenlaiset arvet elämään kuuluvatkin. Nyt olemme menossa jo raskausviikolla 37 ja voin ilokseni todeta, että iho on kestänyt, ainakin toistaiseksi. Syy siihen on varmasti ahkera rasvausrutiini, josta jäljempänä lisää.

Raskaus ja sen hormonityrskyt muuttavat elimistöä monella tapaa. Toisilla naama alkaa kukkia hormonimuutoksien myötä, mutta minulla kävi juuri päinvastoin: kasvojen iho kuivui ja alkoi hilseillä heti eivätkä käytössä olleet tuotteet enää riittäneet. Olen itse asiassa vaihtanut kasvorasvaa kaksi kertaa raskauden aikana, ja aina rasvaisempaan päin. Puhdistusainekin meni vaihtoon hyvin nopeasti.

Kärsin ensimmäisinä Saksan vuosina iho-ongelmista, joista kirjoitin täällä. Sittemmin oikeat tuotteet löytyivät, mutta kuluneen talven aikana on pitänyt kokeilla uusia. Olen edelleen hyvin ihastunut Olivia Kleinin -tuotteisiin, joten ensimmäinen muutos, oli puhdistusaineen vaihtaminen öljyisempään. Oil wash and care - öljy tuntui aluksi oudolta ja siltä, ettei öljy voi puhdistaa mutta kyllä se kuulkaa niin vain tekee. Kaapissa on odottamassa myös Luonkos-merkin öljypalakakku, josta olen kuullut paljon hyvää.
Kasvorasvoissa olen siirtynyt Hydra lotionista Balance creamin kautta nyt käytössä olevaan Vitamin creamiin. Se tuntuu juuri tähän hetkeen sopivalta, vaikka sitä ei suositella käytettäväksi aurinkoisina päivinä. Jos tiedossa onkin ulkoilua, aamurasvan saa korvata kasvoihin sopiva aurinkovoide, koska valitettavasti iholle ilmestyvät maksaläiskät kuuluvat myös raskauden iloihin.

Muuten hormonit ja vilkastunut verenkierto ovat saaneet ihoni voimaan paremmin kuin vuosiin, kunhan huolehtii kosteudesta. Myös hiukset ovat paksummat kuin koskaan ennen.
Ja sitten niihin raskausarpiin. Tuntuu hullulta, millainen elin iho on, kun se venyy ensin kuukausia ja  palautuu sitten takaisin, toivottavasti. Venymisprosessia helpottaakseni aloitin vatsan jokailtaisen rasvauksen jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Tähän olen käyttänyt kolmeakin tuotetta. Iltaisin sivelen vatsan Neal´s Yard Remedies Mothers Balm -voiteella, joka on erittäin rasvainen ja sillä erinomainen yötä vasten. Rasvan koostumus oli ensimmäisessä purkissa kiteisempi ja siten hyvin riittoisa, mutta toiseen purkkiin rasva on selvästi muokattu sileämmäksi ja nopeammin levittyväksi.

Olen kokeillut myös sheavoihin pohjautuvaa Akamutin odottavan äidin vartalovoita, joka on kevyt ja helposti levittyvä tuote. Pieni purkki on myös ollut helppo sujauttaa reissuille mukaan.
Viime kuukausina olen alkanut rasvata vatsaa kunnolla myös aamuisin suihkun jälkeen. Koska molemmat yllämainitut tuotteet ovat hyvin rasvaisia, aamuihin on löytynyt saksalainen hoitoöljy. Weledan raskausöljy on erittäin nopeasti imeytyvä ja miellyttävän tuoksuinen hoitoöljy, jolla on täällä niin hyvä maine, että jopa miespuolinen saksalainen sukulainen kysyi, olenko kokeillut sitä.

Raskaus on tuonut  mukanaan positiivisiakin muutoksia. Yleensä kylmät ja kuivat jalkani ovat voineet erinomaisesti. Verenkierto toimii tällä hetkellä niin tehokkaasti, ettei jalkoja palele eikä iho juuri kuivu.
Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan, miten keho reagoi hormonimuutoksiin synnytyksen jälkeen. Myös imettäminen kuivattaa ihoa, joten vanhat ihonhoitorutiinit ja -tuotteet eivät välttämättä palaa vielä kovin nopeasti.

Täytyy vielä lopuksi todeta, että arvet ja muhkurat taitavat olla isompi ongelma naisille itselleen kuin miehille. Kun minä pohdin, miltä keho tämän prosessin jälkeen näyttää, miettii mies lähinnä sitä, että raskauden jälkeen täytyy taas alkaa ehkäistä...

*** Weledaa lukuunottamatta tuotteet yhteistyössä Twistben kanssa. Se on on täyden palvelun verkkokauppa, joka toimittaa tilauksia myös ulkomaille.  Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin myymälä sijaitsee Helsingin keskustassa. Kaikille, joita kiinnostaa luonnonmukainen ja terveellinen ihonhoito. Valikoimissa kosmetiikkaa, meikkejä, kirjallisuutta ja ruoka-aineita. 

Muita raskauspostauksia:
Muita raskausjuttuja:
Ihana alkuraskaus eli ensimmäinen kolmannes