Sunday, 17 March 2019

Raskausviikko 24

Raskausviikolla 24. kuudes raskauskuukausi alkaa olla loppusuoralla. Minun piti hiljattain googlesta tarkistaa tuo kuukausi, sillä lasken itsekseni viikkoja, mutta ulkopuoliset kysyvät vatsan huomattuaan lähinnä, millä kuulla olen. Nyt siis jo viimeistä viikkoa kuudennella kuulla!

Lapsen liikkeet tai ainakin niiden tunteminen ovat lisääntyneet viime aikoina hurjasti. Päivissä on eroa, ja olen jo huomannut, että toisina päivinä nukutaan ja kasvetaan, toisina taas myllätään ympäri vatsaa useamman kerran päivässä. "Toivo" tuntuu viihtyvän enemmän vatsan oikealla puolella, ja se taitaa olla hänen lempipuolensa nukkua.
En ole koskaan kuulunut niihin, joiden on pakko päästä koskemaan ja hipeltämään toisten raskausvatsoja, joten en ole koskaan ajatellut, miten lapsi siellä oikeasti on ja miltä se tuntuu. Viime kesänä tunsin ystävän vatsan läpi lapsen jalkapohjan, mikä lähes säikäytti, vaikka tietysti tiesin, että kummun sisällä on ihminen jalkoineen. En vain ollut koskaan tullut ajatelleeksi sitä niin selvästi.

Nykyään lempipuuhaani on vatsan painelu. Kätilöni näytti minulle viime käynnillään, miten lapsen paikan ja asennon voi tuntea, kun vatsaa painelee pehmeästi molemmilla kämmenellä. Yleensä nukkumaan mennessä tunnustelenkin, missä lapsi on, vaikka tuntee sen usein jo muutenkin, sillä hän ei ole enää ihan pieni ja huomaamaton. Siihen en kuitenkaan pysty, että voisin sanoa, missä asennossa lapsen raajat ovat, vaikka kätilöni sen aina käydessään minulle kertookin.

En tiedä, tottuuko siihen koskaan, että sisällä jumpsahtelee ja tömpsähtelee joku toinen oman tahtonsa mukaisesti. Nautin kuitenkin aina tuntiessani liikkeitä, sillä se varmistaa, että kaikki on kunnossa. Liian hiljainen päivä saa aina epäilykset nousemaan. 
Mies ei ole vieläkään tuntenut vauvan liikkeitä selvästi, koska kyse on ajoituksesta. Tuntuu siltä, että lapsi rauhoittuu heti tai pysähtyy kuuntelemaan, kun pyydän isäänsä kokeilemaan. Tai sitten kovin jumppatunti on sinä aikana, kun mies on töissä tai ei vielä tulossa nukkumaan.

Pari päivää sitten koin myös ensimmäisen vatsahikan, mikä on lukemani mukaan tavallista näihin aikoihin, koska lapsi treenaa hengittämistä lapsivedellä. Ensimmäisiä tömpsähdyksiä luulin potkuiksi, mutta kun ne jatkuivat tasaiseen tahtiin samassa kohdassa, totesin, että tämä on nyt sitä, ensimmäinen selkeästi tuntemani hikka. 

Voin kertoa, että olipa hassun tuntuista!
Olen jo jonkun viikon ajatellut, että voisin taas maistaa kahvia, jonka juominen loppui raskausviikon 7. pahoinvointiin. Tänään join ensimmäisen kahvini neljään kuukauteen, ja tiedättekö mitä? Se ei maistunut yhtään pahalta. Toki mies valmisti minulle vähän laihemman maitokahvin, mutta silti yllätyin. Tuskin alan juoda kahvia päivittäin, mutta oli miellyttävää huomata, että se ylipäänsä maistui.




Viime aikoina vallinneesta hyvästä olosta kertonee sekin, että viime viikolla ystävän lasissa ollut punaviini tuoksui yhtäkkiä ihan hyvälle. Tähän asti kahvi, tupakka ja alkoholi ovat olleet kaikista puistattavimpia tuoksuja, mutta eivät näköjään enää.


On myös jännittävää huomata, miten mahan kasvu etenee omassa tahdissaan mutta harppauksin. Viime aikoina vatsa on tuntunut vielä pieneltä, eivätkä kaikki ole sitä huomanneet. Tällä viikolla pari päivää alavatsalla tuntui selkeää venymistä ja kiristystä, ja nyt se on taas kasvanut. Jopa niin, että tänään saan korjata pyjamahousujen sivusauman, joka on jotenkin ratkennut. Tiedä sitten, mitä lapsi on yöllä touhunnut.






Lisää raskausjuttuja:
Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?