Tätä kirjoittaessani en ole varma, mitä seuraavina vuosina tulee tapahtumaan ja millä hommaan puurot lapseni apinakuvioiselle lautaselle.
Onneksi en ole murehtivaa sorttia vaan tiedän, että asioilla on tapana järjestyä.
Onneksi en ole murehtivaa sorttia vaan tiedän, että asioilla on tapana järjestyä.
Sanoin miehellekin, että olen ajatellut nyt vuoden eteenpäin mutta älä kysy, mistä eläkkeeni tulee kertymään tai millä pojan opiskelukassaa sitten joskus tuetaan. Täysin tyhjän päälle en onneksi putoa, sillä olen varautunut tulevaan tekemällä töitä tänä keväänä vanhempainvapaan aikana.
Ostin viime viikolla uuden avaimenperän, jossa killuvat avaimet huoneistoon, jota saan tällä hetkellä käyttää työhuoneenani. Työskentely on ollut mahdollista, koska mies on pitänyt kevään vanhempainvapaata. Kun Toivo täyttää 11 kuukautta ja miehen vapaat ovat ohi, minulla on takana jo neljä kuukautta työskentelyä. Toki päivät ovat lyhyitä, 4-6 tuntisia, sillä poika tarvitsee vielä äitiäänkin eikä väsyneillä aivoilla kannata liikaa puristaa.
On ollut kivaa voida edistää omia projekteja ja tietää, että pojat pärjäävät kotona ja niillä on kivaa kaksinkin. Silti odotan innolla kesäkuukausia, joiksi palaan taas kotiäidin rooliin. Tarkoituksena on ainakin harrastaa puistojumppaa ja lenkkeilyä, äitikavereiden treffaamista ja käyskentelyä Kölnin eläintarhassa, jonne saimme kuuden kuukauden ilmaiset käynnit Toivon synnyttyä. Jos maailmantilanne sallii, tulen pojan kanssa lomailemaan myös Suomeen.
Aion tänä kesällä nauttia siitä, että minun ei tarvitse suorittaa vaan saan vain olla ja hengailla pojan kanssa, joka on kuitenkin pieni vain kerran. Se tuntuu taas kivalta ajatukselta, koska on keväällä tehnyt muutakin. Uskoakseni papa on viihtynyt kotona mutta kaipaa kovasti aikuisten maailmaan, joten vastuun vaihto tulee osumaan hyvään hetkeen.
On ollut kivaa voida edistää omia projekteja ja tietää, että pojat pärjäävät kotona ja niillä on kivaa kaksinkin. Silti odotan innolla kesäkuukausia, joiksi palaan taas kotiäidin rooliin. Tarkoituksena on ainakin harrastaa puistojumppaa ja lenkkeilyä, äitikavereiden treffaamista ja käyskentelyä Kölnin eläintarhassa, jonne saimme kuuden kuukauden ilmaiset käynnit Toivon synnyttyä. Jos maailmantilanne sallii, tulen pojan kanssa lomailemaan myös Suomeen.
Aion tänä kesällä nauttia siitä, että minun ei tarvitse suorittaa vaan saan vain olla ja hengailla pojan kanssa, joka on kuitenkin pieni vain kerran. Se tuntuu taas kivalta ajatukselta, koska on keväällä tehnyt muutakin. Uskoakseni papa on viihtynyt kotona mutta kaipaa kovasti aikuisten maailmaan, joten vastuun vaihto tulee osumaan hyvään hetkeen.
Syksyllä odottavat sitten uudet, tuntemattomat tilanteet. Lapsen päivähoidon olisi tarkoitus alkaa elokuun alussa, mutta kukaanhan ei tällä hetkellä tiedä, milloin se oikeasti pääsee alkamaan. Minulla on tiedossa tuntipalkkaisia opetustöitä ja kirjoitusaikaa uusille projekteille. Paperille taidan ainakin hetken ajan kirjoittaa, että vapaa kirjailija, hui! Tammikuuhun mennessä on tulossa kolme kirjaa, ja toivon, että pystyn juhlistamaan niitä jotenkin ja että syksyllä olisi mahdollista tehdä kirjailijavierailuja. Niihinkin on nyt eri tavalla aikaa, kun ei ole päivätyön pauloissa.
Ainakin tuleva talvi näyttää onnistuvan freelancerinä, mutta tulevista vuosista en osaa sanoa mitään. En ole vielä koskaan hakenut apurahoja, joten niistä unelmoiminen alkaa nyt. Suuntaan uutta kohti avoimin mielin - kun yksi ovi sulkeutuu, jokin toinen voi aueta. Niinä hetkinä, kun ahdistus ja epävarmuuden pelko kasvavat liian suuriksi, lohduttaudun sillä, että aina pääsee Lidlin kassalle, jos mitään muuta ei keksi.
Mutta siis ihan tiedoksi vain, että jos sie tarvit hyvää naista johonkin projektiin, sisällöntuottamiseen, oikolukuun tai muuhun kielelliseen puuhasteluun, tässä siulla olis semmonen. Kaikki nakit ovat tervetulleita!
