Tuesday, 27 March 2012

Kirjailijavierailu IV

Pitkään tässä menikin, ennen kuin taas yhytin suomalaisen kirjailijan täältä Kölnistä. Köln on jotenkin hieman sivussa, joten tänne ei kulkeudu niin paljon suomalaisia kuin esimerkiksi Hampuriin ja Berliiniin. Omia kirjamessujakaan ei ole, koska Frankfurtin lokakuiset messut ovat niin massiiviset ja niin lähellä. 

On kuitenkin lit.COLOGNE, joka tuo kaupunkiin paljon kirjallisia tapahtumia maaliskuussa parin viikon ajaksi. Ohjelma koostuu erilaisista Lesungeista eli kirjailijoiden luennoista sekä muista esitelmistä. Kuten kuulemma viime vuonna, oli kutsuttujen listalla tälläkin kertaa suomalainen lasten- ja nuortenkirjailija Timo Parvela. Parvelan jo kahdeksantoistaosaiseksi venähtänyt Ella-sarja on Saksassa hyvin suosittu. Kaikkia kirjoja ei ole käännetty, muun muassa pienten kulttuurierojen takia, mutta ne mitä on, ovat menestyneet todella hyvin. Tapasin kirjailija Parvelan kesäisenä tiistaipäivänä kaksikin kertaa.

http://www.jaettefint.de/
Lähellä yliopistoa sijaitsee mainio pikkukauppa, Jättefint, joka myy suomalaisia tuotteita. Lähinnä tarjolla on lastenvaatteita mutta myös muuta värikästä, kuten Marimekkoa, Iittalan tuotteita sekä koruja. Timo Parvela saapui alkuiltapäivästä kaupalle signeeraamaan kirjoja ja tapaamaan lukijoita. Ensin tilanne näytti hieman heikolta. Paikalla oli neljä suomaista naista ja yksi pikkupoika. Hetken päästä ovesta alkoi kuitenkin saapua pikkuisia tyttöjä ujosti hymyillen. Kaikilla oli Ella-kirja kainalossaan. Vanhempia ei oltu maltettu odottaa vaan viimeinen kadunpätkä oli tultu juosten. Katselin lasten intoa hetken ja polkaisin sitten takaisin harmaalle yliopistokampukselle.

Parvela fanien ympäröimänä.

Illalla tarjoutui kuitenkin uusi tilaisuus kohdata Parvela ja Ella. Paikallinen Suomi-koulu oli kutsunut kirjailijan pitämään suomenkielisen luentatilaisuuden lit.COLOGNEN jälkeen. Sali oli täynnä eri-ikäisiä ja hauskasti murtaen suomea puhuvia lapsia. Lähes kaikilla oli mukanaan Ella-kirjoja, sekä suomeksi että saksaksi. Yleisölle tarjottiin pop cornia ja Aku Ankkoja, jotta odotusaika sujuisi jouhevammin.

Lopulta Parvela saapui ja päästiin itse asiaan. Miten mainio tilaisuus olikaan! Kirjailija luki otteita Ella-kirjoista ja tarinoi elämästään. Kertoipa erään sattumuksen samalta aamultakin. Kuuntelijalle tuli sellainen olo, että olimme tärkeä ja ainutkertainen yleisö. Älykäs, humoristinen, lämmin ja itseironinen ovat sanoja, joita käyttäisin kuvailemaan tätä laajan tuotannon kirjoittanutta kynäniekkaa. 

Timo Parvela lukee siitä, mitä Ellan luokalle tapahtui uimahallissa.

Parvela kertoi muun muassa siitä, miten on käyttänyt omia lapsiaan koeyleisönä tai apunikkareina. Kysymykseen siitä, mikä on hauskinta, mitä kirjassa voi tapahtua, kuului aikoinaan vastaus: pieru. Sitä seurasi kakka. Niinpä Parvela luki tarinan siitä, miten sirkus saapui Ellan kouluun ja koulun pihalla oli iso norsun kakka. Nauratti niin paljon että piti melkein jo itkeä. Kuulun hieman väliinputoajasukupolveen tässä Ella-kirjakaanonissa. Kun sarja alkoi vuonna 1995, olin jo liian vanha samastuakseni ekaluokkan elämää kuvaavan kirjan tapahumiin. Toisaalta minulla ei vielä ole jälkikasvua, joka pitäisi saada viihtymään pitkillä automatkoilla. Monet vanhemmat paljastivat, että Ella-kirjojen audioversiot ovat pelastaneet monta autoreissua.

Lopussa lapset saivat ja uskaltautuivatkin kyselemään kysymyksiä. Ja aivan viimeiseksi koitti jälleen se jännittävin kohta: Parvela signeerasi kaikki tarjolle tuodut kirjat. Itse jäin illan jälkeen miettimään, kenen siivellä pääsisin lukemaan kaikki Ella-kirjat.

Thursday, 15 March 2012

Muotoiltu Suomi

Suomi on maailmalla hyvin tunnettu muotoilustaan. IIttala ja Arabia myyvät Keski-Euroopassa, Alvar Aaltoa käsitteleviä kirjoja ovat kirjakaupat pullollaan. Itse olen bongannut myyntihyllyn niin KaDeWeltä Berliinistä kuin Hollannin Groningenistakin. Siksi ei olekaan yllättävää, että Helsinki, Vantaa, Espoo, Kauniainen ja Lahti muodostavat maailman muotoilupääkaupungin 2012. Titteli annetaan joka toinen vuosi kaupungille, joka "hyödyntää designia sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen kehityksensä voimavarana."  (WDC:n materiaalista)


Jaahas, ajatteli hän ja lähti talvilomalle Suomeen metsästämään tuota voimavaraa.

Ensimmäinen kohteeni oli Lahti. Kaupunki lienee tunnetumpi urheilustaan kuin kauniista kaupunkikuvastaan, vaikka Lahdessa sijaitseekin tunnustettu opinahjo, Muotoiluinstituutti. Moottoripyöräliike Riku Motor on pitänyt vuosikausia majaa vanhalla museoviraston suojelemalla huoltoasemalla Vesijärvenkadulla. Nyt moottoripyörät ovat muuttaneet muualle ja mainio tila on vuokrattu kulttuurille. Muotohuoltamolla on joka kuukausi vaihtuvia näyttelyitä sekä muita mielenkiintoisia tapahtumia. Aikataulut voi tarkistaa täältä. 




Modernia designiä vai ongelmia oikolukutaidossa?
Kuvat ystävän kamerasta.
Seuraava kohteeni oli Kokkola. Vanha puukaupunginosa Neristan ja joen vartta koristavat vanhat venevajat edustavat hieman toisenlaista muotoilua. En tiedä Suomesta montaa yhtä kaunista ja idyllistä kaupunkia kuin tämä pieni merenrantapitäjä tai ylipäänsä sellaista, jossa olisi pyritty säilyttämään vanhaa ja rakentamaan uutta samaan tyylin sopivaksi. Viime kesäiseltä visiitiltä mieleen tulee ensimmäisenä Kuopio.




Voi myös miettiä, miten paljon talvi muotoilee näitä mökkejä uudelleen joka vuosi.
Viimeinen tarkastelukohteeni oli Turku, viimevuotinen Euroopan kulttuuripääkaupunki. Päivän aikana kävin museossa ja kahviloissa ja palasin sitten muotoilun pariin Sokoksen astiapuolella. Tavoitteenani on tuoda Saksaan jokaiselta kotikäynniltä kauniita ja kivoja asioita Suomesta. Tällä kertaa valintani kohdistui Marimekon Oiva-leipälautasiin. Aamupalanautinto on taattu, koska saman sarjan kulhoja toin jo joululomalta. 


Minulla on jo jonkin aikaa ollut teoria, että suomalaiset valloittavat maailman - muumimukeilla. Kämppikseni asusti pari viikkoa kimppakämpässä Uudessa-Seelannissa ja löysi tiskikaapista Niiskuneidin. Itse olen lahjoitellut kuppeja saksalaisille ystävilleni. Poiminkin lentokentältä mukaani vielä uusimman mukin, jonka teemana on Mymmelin äiti ja joka on väritykseltään silmää miellyttävä. Maailmanvallotus tällä tavoin on hidasta mutta varmasti mahdollista. Sinne minne suomalaiset menevät, menevät myös muumimukit. 
Hyvä WDC Helsinki 2012 ja Suomi!



Kokkolassa on myös vanha elokuvateatteri, jossa kävin katsomalla mustavalkoista mykkäelokuvaa.