Rotterdamin kahvilat ja ravintolat - jatkoon

Syöminen ja juominen ovat tärkeitä ja välttämättömiä toimintoja, ja matkoilla vielä hauskempia kuin kotiarjessa. Rotterdam osoittautui hyväksi kaupunkikohteeksi siinäkin mielessä, että siellä on lukuisia kiinnostavia ja hyviä ravintoloita. Toki täytyy sanoa, että mitä hienommin stailattu paikka, sitä heppoisampi ruokalista. Siksi valitsin tähän listaan vain suosikkini enkä esittele kaikkia paikkoja, joissa kävimme. Poimi vinkit talteen, jos joskus satut pysähtymään Rotterdamiin, jota kyllä suosittelen kaikille dynaamisesta kaupunkikulttuurista pitäville.

Aamupalapaikkoja

1. Baker and Moore

Baker and Moore löytyy leveän Westeblaakin numerosta 147. Sympaattinen kahvila on kahdessa tasossa ja erittäin näkyvässä osassa ovat töitä tekeville tarjolla olevat workspace-pöydät. Sekä ala- että yläkerrassa on pitkä pöytä, jonka varrella on monia pistorasioita kaikille, jotka haluavat tulla kahvilaan työskentelemään. Tämä konsepti ei ole lyönyt läpi vielä Kölnissä mutta Rotterdamissa se tuntui olevan itsestäänselvä osa monia kahviloita.

Ennen

Jälkeen

Viihtyisä tila ei kutsu vain tekemään töitä vaan myös oleilemaan, ja me halusimme erityisesti aamupalaa. Listalla on kaikenlaista, mutta keskeisenä konseptina tuntuu olevan oman lounasleivän tai -salaatin kokoaminen. Valitsimme kuitenkin kahvit ja kahden hengen aamupalan (12 €/syöjä), joka ei  runsaudessaan ja herkullisuudessaan jättänyt toivomisen varaa. Leipäkorissa oli hyvää tuoretta leipää, croisantteja ja skonsseja ja niiden päälle sai sipaista kaikenlaista. Jopa kasvikset oli kivasti huomioitu.

Suositukset tälle paikalle kaikille kahvilahengailusta pitäville.
Baker and Moore, Westeblaak 147

2. hopper Coffee 

Oli mielenkiintoista huomata, millainen konsepti Rotterdamissa on nyt vallalla tai cool. hopper Coffee oli hyvin samantyylinen tila kuin Baker and Moore, sillä materiaaleina siellä oli paljon betonia ja selkeitä linjoja. Hopper coffee sijaitsee ravintolakadulla, josta löytyy hyvä tarjonta myös illallista kaipaaville.

Ongelmana hoppe Coffeen tilassa oli kuitenkin kaikuisuus, sillä siellä ei ollut puulattiaa tai muita elementtejä, jotka olisivat rauhoittaneet tunnelmaa. Täydessä kahvilassa oli hyvin meluisaa. Aamupalalista ei ollut kovin monipuolinen, ja suosittelenkin tätä paikkaa kaikille kahvin ystäville, sillä kahvit olivat erinomaiset ja lounasmenukin ihan mielenkiintoisen näköinen.

hopper Coffee, Schiedamse Vest 146

Lounaspaikkoja

1. Sue

Kasvissyöjällä ei ollut Hollannissa aina helppoa, joten olikin varsin mainiota törmätä   sattumalta kasvisravintolaan heti saapumispäivänä. Sue on sympaattinen kahvila keskustan ostoskadun varrella. Siellä tarjoillaan kotitekoista limonaadia, lounasannoksia ja leivonnaisia ja muita herkkuja. Ymmärtääkseni lounasannokset sai myös vegaanisina.

Tunnelma on leppoisa ja kahvila eroaa ympäristön ravintoloista positiivisesti. Jos asuisin Rotterdamissa, kävisin täällä varmasti säännöllisesti. Kesäkurpitsapastassa ja pestossa ei oltu säästelty valkosipulia ja seuralaisen vegaanileipälautanen maistui sekin.

Kesäkurpitsapastaa ja pestoa, nam!

Sue, Karel Doormanstraat 372-374

2. Uit je eigen Stad

Uit je eigen Stad, eli omasta kaupungista, on mielenkiintoinen konsepti, johon kuuluu itse asiassa kaksi ravintolaa. Toinen on rautatieaseman vieressä sen pohjoispuolella, toinen kaupungin länsipuolella satamassa. Kesällä satamaan olisi nopsa polkaista pyörällä mutta kyllä sinne metrollakin pääsee.

Vanhaan satamavarastoon rakennettu tila tarjoaa niin ravintolan, ulkopuutarhan kuin tilan tapahtumajärjestäjille. Voisin kuvitella, että varsinkin kesäiltapäivänä olisi mukava pyöräillä hengailemaan tälle erikoiselle takapihalle.

Meille oli annettu paikka aamupalavinkkinä, joten sanonpa nyt tässä, että rautatieaseman luona olevasta kahvilasta saa aamupalaa, mutta satamasta ei. Sataman Uit je eigen Stad vaikutti kivalta lounas-ja iltapaikalta mutta aamulla sieltä ei saa mitään.

Uit je eigen Stad, Marconistraat 39


Illalla oluelle ja syömään

1. Kaapse Maria 

Kaapse Maria on yksi kaupungin uusimmista ravintoloista, sillä se viettää tänä keväänä ensimmäistä vuosipäivää. Panimoravintola sijaitsee vanhassa rakennuksessa ja on sisustettu erittäin tunnelmalliseksi. Tänne tullaan erityisesti sen olutvalikoiman takia, mutta oluen oheen saa myös pieniä tapastyyppisiä annoksia, jotka riittävät hyvin illalliseksi. 

Kaikki tilaukset hoidetaan tiskillä ja, mikä on hyvä, koska siitä pääsee ihailemaan seinän peittäviä olutlaatikoita ja samalla maistelemaan, minkä oluen ottaisi. Kaapse Marian oluet tarjoillaan yksinkertaisista laseista ja niillä on hauskoja nimiä, kuten Kinderyoga ja Pils Pils Pils, ja suurin osa niistä oli belgialaiseen tyyliin hyvin vahvoja. Kannattaa ehdottomasti viettää yksi ilta maistelemalla oluita ja nauttimalla ravintolan mukavasta tunnelmasta. 

Kaapse Maria, Mauritsweg 51

2. Boudewijn, Belgisch Biercafé 

Kävelimme puoli seitsemän aikaan illalla pitkin katuja ja mietimme, mistä löytyisi mukava paikka illallista ja muutama olutta varten. Nurkkabaari näytti pimeältä ja hiljaiselta, mutta päätimme kurkistaa sisälle. Oven avattuamme meitä kohtasi suuri yllätys: Boudewijnin tummasta puusta rakennettu vanha ravintolasali oli täynnä ihmisiä ja puheensorinaa. Olimme löytäneet juuri sinne, minne halusimmekin.

Boudewijn on belgialaisiin oluisiin erikoistunut anniskeluravintola ja sen olutlista on hyvin monipuolinen. Ruokalistalla on kaikenlaista perinteistä pubiruokaa, kuten ranskalaisia perunoita, mutta täällä voi myös syödä hyvin. Listalta löytyi vaihtoehtoja myös kasvissyöjille, eli emme olisi voineet päätyä parempaan paikkaan.

Ilta Boudewijnissä oli hyvä osoitus hollantilaisesta tai ainakin rotterdamilaisesta ravintolakulttuurista. Paikka oli aivan täynnä  arki-iltana klo 19, mutta ensimmäiset asiakkaat alkoivat poistua jo klo 20. En tiedä, olivatko he tulleet vain afterworkille, mutta muutkin illat todistivat, että Hollannissa ravintoloihin mennään aikaisemmin kuin Saksassa. Skandinaaviseen ruokarytmiin tottuneille tämä sopikin oikein hyvin.

Boudewijn, Nieuwe Binnenweg 53a-b

Rotterdamissa voi tehdä maukkaita kulinaarisia matkoja, sillä kaupungin ravintolatarjonnassa on monenlaista ja myös etniset ravintolat ovat erinomaisesti edustettuina. Indonesialainen jäi meiltä valitettavasti testaamatta, mutta thaimaalaisessa kävimme ja hyvää oli.

Poffetjes

Älä myöskään unohda olla maistamatta Poffetjessia eli paikallista herkkua. Pannukakkutaikinasta pienissä muoteissa paistetut pallurat tarjoillaan voin (!) ja tomusokerin kanssa. Kaksi tällaista ja viikon sokerikiintiö on täynnä.

Sinua voi kiinnostaa myös:

6 + 1 vinkkiä Rotterdamiin

Scheveningen ja rantaloma Atlantilla

Antwerpen - matkavinkit

Berliini ja Kööpenhamina on syrjäytetty: Minulla on uusi lempikaupunki!

Se on ANTWERPEN. Tässä matkavinkit eli kokoelma syitä, miksi Antwerpen valloitti.

1. Siellä on vähän turisteja mutta paljon katsottavaa, nähtävää ja tehtävää. Kaupungilla on pitkä historia ja mielenkiintoinen nykypäivä. Keskiajalla kaupunki oli yksi Euroopan suurimpia; Rautatieaseman ympärillä olevat korttelit ovat nykyään ortodoksijuutalaisten hallussa ja siellä sijaitsee maailman timanttikaupan keskus.

Emme ehtineet kuin yhteen museoon, joten valitsimme sen huolella. Plantin-Moretus-museo sijaitsee Unescon suojelemassa rakennuksessa, jossa on yksi maailman vanhmpia kirjapainoja. Museossa on nähtävillä materiaalia 1500-luvulta asti: vanhoja painokoneita, kirjasto ja typografista materiaalia. Pääsylippukin maksaa vain 4€, joten todellakin suosittelen.

    

Museolta on vain kävelymatka Sint-Annatunneliin. Sinne laskeudutaan puisia liukuportaita, jotka ovat alkuperäiset 1930-luvulta. Niiden jälkeen eteen aukeaa 570 metriä suoraa valkoista, viileää tunnelia.

Meren alta matkaa voi jatkaa Aan de Stroom -museon näköalaterassille, joka tarjoaa näkymät koko kaupungin yli, ja vielä ilmaiseksi.

2. Antwerpenin shoppailumahdollisuudet. Antwerpen on pikkukaupungin oloinen puolen miljoonan asukkaan kaupunki, jonka keskusta-alueella kaikki on saavutettavissa kävellen. Niin myös ostoskatu ja sen sivuhaarat. Kaikkien tunnettujen merkkien lisäksi Antwerpenissa on lukuisia pikkuputiikkeja ja mainioita "consept storeja", joissa myydään kaikkea vaatteista kasveihin ja kirjoista tämän hetken muodikkaaseen sisustussälään. Mielenkiintoisin tarjonta on Kammerstraatilla. Siellä on myös Belgian ainoa Iittala Store. Köln häviää Antwerpenin kaupoille 6-0.

3. Maailman paras brunssi! Saimme paikallisen vinkin hyvästä brunssista, ja se olikin parasta ikinä. Esco*bar on suloinen pieni kahvila, johon kuuluu viihtyisä ja tunnelmallinen takapiha. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja ruoka oli hyvää. Setti sisälsi kahvin, tuoretta appelsiinimehua ja lasin skumppaa, lisäksi sämpylöitä ja croisantteja, juustoja, kananmunan, salaattia ja erilaisia makeita päällysteitä. Koko hoito maksoi 15€.

4. Koska Dageraatplaats. Hotellimme ei ollut ydinkeskustassa ja ehdimme jo huolestua iltaelämästä. Pian kuitenkin selvisi, että ihan vieressä on mahtava korttelisto ja erityisesti sen keskipiste, Dageraatplaats. Aukion keskellä on leikkipuisto ja urheilukenttä, joita reunustavat lukuisat ravintolat ja baarit. Ruokatarjonta oli monipuolista ja myös kasvissyöjälle hyvin kelpaavaa. Vietimme jokaisen illan aukiolla belgialaisten oluiden parissa - siinä muuten taas yksi hyvä syy tulla Belgiaan.

Huolimatta Deutsche Bahnista ja Belgian lakkoiluista eli hankalasta menomatkasta viikonloppu oli aivan täydellinen ja aion ehdottomasti tulla joskus uudelleen. 

Köln - lempipaikat

Olen asunut Kölnissä neljässä eri asunnossa ja kolmessa eri kaupunginosassa. Tässä paikkoja, joista minut useimmiten löytää tai joista haluaisin itse löytää itseni useammin.

1. Kölnissä on yksi kohta, jossa suomalainenkin voi hengittää ja jossa täyteen pakatun kaupungin syke antaa vähän periksi. Se on Reinin yli kulkeva rautatie- ja kävelysilta. Südbrücke on 368 metriä pitkä eikä sen puolivälissä ärsytä enää mikään. Suositeltavaa ihan vain maisemienkin takia. 

2. Menen ydinkeskustaan lähinnä vain silloin, kun minulla on vieraita. Keskiaikaisen kaupunkirakenteen pohjalle kasattu miljoonakaupungin keskusta ei ole kovin tilava. (Huomaa listan kohta 1.) Mutta joskus täytyy shoppailla ja silloin suuntaan Ehrenstraßelle. Siellä ovat kaikkien lempimerkkieni (Other stories, MAC, COS, Rituals) putiikit ja vähemmän ruuhkaa kuin keskustan kävelykaduilla. Ringiä pitkin sinne pääsee nopeasti ja helposti. Ehrenstraßelta on myös lyhyt matka idylliseen Belgisches Vierteliin - Belgialaiseen kortteliin ja ertyisesti Brüsseler Platzille, jossa on kivoja sisustuskauppoja ja tunnelmallisia kahviloita.

3. Kaupoista puheen ollen Kölnissä on muutama liike, joihin minun pitää kieltää itseäni menemästä liian usein. Flying Fawn tarjoaa kaikenlaista kivaa kotiin, keittiöön ja askarteluun. He järjestävät myös erilaisia tapahtumia, askarteluworkshopeja ja häitä. Kaupan sisällä on kahvila, joten sinne voi piipahtaa ihan vain kahvittelemaan ja jutustelemaan mukavien työntekijöiden kanssa. Tosin harvoin lähden ostamatta mitään.

Rahani säästyivät myös niin kauan, kunnes löysin How we liven. Lähinnä tanskalaisia sisustusmerkkejä (String, Hay) välittävä liike on ihana tuulahdus skandinaavista tunnelmaa ei aina niin idyllisessä Saksassa. Täällä String-hyllyt ovat vasta tulossa.

4. Käyn aamupalalla tai brunssilla nykyään ihan liian harvoin, mutta ehdoton suosikkiaamupalani on Herr Pimockissa. Ainakin tähän mennessä hinta-laatusuhde on osoittautunut hyväksi, kahvi erinomaiseksi ja vihreä baaritiski on tietysti plussaa. Iltaisin paikasta saa burgereita ja koktaileja ja tupa on yleensä aina täynnä.

5. Rakastan kirpputoreja, joten olen käynyt kiertämässä monien  kaupunginosien tarjonnan. Yksi on kuitenkin ylitse muiden.   Südstadt Flohmarkt  järjestetään eteläisen keskustan futistadionin parkkipaikalla. Se on auki vain kerran kuussa ja vain kesäaikaan. Kirpparisunnuntait ovat parhautta: olen löytänyt sieltä lähes kaikki lempivaatteeni, kuten myös monet meidän uuden kodin keittiötavarat ja maljakotkin. Paikalla on ammattimyyjiä ja antiikkia mutta myös ihan tavallisia ihmisiä myymässä omia tavaroitaan. Täällä uskaltaa ja saa tinkiä. Suosittelen!

Lista lempipaikoistani venyisi pitkäksi, jos siihen lisäisi aivan kaiken. Siksi ajattelin esitellä kaksi mieluisinta kaupunginosaani omissa postauksissaan. 

Pari päivää New Yorkissa

Jos lomani alkuaika oli rentouttavaa kotoilua ja oleilua idyllisessä New Havenin pikkukaupungissa, loman loppuosa oli kovatahtista turismia. Yövyin tuttavan luona Brooklynissä, mikä oli mahtavaa, sillä pääsin osalliseksi brooklyniläisen kimppakämpän elämästä. Tuttuni on freelancer, joten hänellä on vielä kovempi kiire kuin muilla työtä tekevillä. Niinpä teimme heti saavuttuani suunnitelman, miten seuraavat päivät tulisivat kulumaan ja miten voisin saada mahdollisimman paljon irti viiden päivän vierailustani. Ja tsak, minulla oli käsissäni exel-taulukko, johon oli merkitty lähtöajat ja päivän reitit ja mukaan liitetty etukäteen buukattuja lippuja museoihin ja muualle.

Ensimmäisenä aamuna C. näytti minulle, miten kämpän avaimet toimivat ja sitten vielä aamupalapaikan. Sen jälkeen hyvästelin hänet kadulla ja palasin kämpille tekemään aamutoimet. Helpommin sanottu kuin tehty. Seisoin kadulla pyjamassa, ilman lompakkoa ja puhelinta, eikä mikään avain tuntunut sopivan ulko-oveen. Hienoinen paniikki alkoi hiipiä, kun mietin, että C. lähti juuri ja tulee vasta illalla kotiin eikä kumpikaan kämppiksistä ole kotona. Ehtisinkö vielä juosta hänet kiinni? Ja silloin ovi naksahti auki.

Seuraava koettelemus odotti kahvilassa. Kävelin tiskille ja kysyin heti, miten täällä toimitaan. Tarjoillaanko pöytiin, milloin maksetaan ja niin edespäin. Tyttöä vähän huvitti, joten kerroin hänelle avoimesti olevani turisti, jonka kaveri on lähettänyt suunnitelman kanssa kaupungille. Ja tämä kahvila sattuu nyt olemaan mun kohde numero 1. Kahvilavierailuni ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen. Istuin yksin neljänhengen pöytään ja vasta myöhemmin tajusin, että yksin olevien olisi syytä ottaa paikkansa muiden yksin olevien kanssa pitkästä pöydästä. En myöskään tajunnut, että tilatut ruuat pitää hakea tiskiltä vielä erikseen, mutta ehkä tarjoilija myös unohti kahvini, sillä jouduin kysymään sitä uudestaan.

Seuraavaksi kävelin metroon. Astelin raput alas laiturille ja tajusin, että en näe misään kylttiä siitä, mihin suuntaan tämän laiturin juna on menossa. Toiselle puolelle pääseminen vaatisi nousemisen takaisin kadulle. Paljastin itseni jälleen turistiksi ja kysyin muilta odottajilta. Olin tuurilla oikealla puolella. Tästä tulee vielä raskas päivä, ajattelin, kun istuin metron penkille.

Jäin pois junasta ja lähdin katutasoon selvittämään reittiä Brooklin Bridgelle. Ei ollut taaskaan ihan suora yhteys, mutta pääsin perille. Pidin sillasta ja sen maisemista kovin, en niinkään turistilaumoista ja kiireisistä pyöräilijöistä kaiken muun seassa. Laskeuduin sillalta ja jatkoin matkaa Chinatowniin. Oli hullua löytää itsensä kaduilta, joilla oli ainoa vaalea länsimainen. Kaikki kyltit olivat kiinaksi ja monet ruokakojut täynnä niin eksoottista sapuskaa, etten uskonut sellaisia Kiinan ulkopuolelta edes löytyvän. Alueella asuu ainakin 150 000 kiinalaista ja se valtaa jatkuvasti alaa lähikortteleista. Chinatownin vieressä sijaitseva Little Italy huvitti minua ehkä vielä enemmän: kuulin, kuinka italialaisen jäätelökojun myyjät puhuivat keskenään arabiaa.

C:n aikataulun mukaan minulla oli lippu Tenement-museon kierrokselle klo 15. Kävin tarkistamassa paikan ja sitten mietin, miten kuluttaisin odotustunnin. Lähdin kävelemään suuntaan, jossa arvelin Sohon sijaitsevan. Liikennevaloissa minut pysäytti tyttö, joka kysyi, onko Broadway tässä suunnassa. Tuumasin, että voi hyvin ollakin, mutta en oikeastaan tiedä. Lähdimme kävelemään valoista yhtä matkaa ja juttelimme seuraavat korttelinvälit. Kerroin olevani suunnitelmaa noudattava turisti ja hän olevansa matkalla tapaamaan ystäviään ja että hänkin on joskus kouluaikoina käynyt kyseisessä museossa. Löysimme lopulta Broadwayn ja toivotimme toisillemme hyvät päivänjatkot. Tajusin, että vaikka olen viettämässä päivää yksin, en oikeastaan ole yksin, vaan kaikki nämä muut kulkijat ovat mahdollisia seuralaisia.

Tenement-museo oli mielenkiintoinen, vaikka oppaan tyyli hieman ärsytti. Minä halusin kuulla kylmiä faktoja siirtolaisperheiden elämästä kyseisissä asunnoissa sata vuotta sitten enkä pysähtyä miettimään, että miltä siitä perheenäidistä nyt mahtoi tuntua, kun niiden olohuoneessa toimi ompelimo. How do you feel about it -lausahdus tuntui muuten olevan amerikkalaisten lempifraasi, sillä kuulin sitä viikon aikana useamman kerran. Ei tähän nyt mitään tunteita aleta sotkemaan, toteaa suomalainen.

Kotimatkalla astuin tietysti väärään metroon. Mietin, että joku juttu tässä oli, miksi minun piti ottaa C eikä A:ta, vaikka ne ajavat samaa reittiä. Muistinkin sen heti, kun istuin siellä A-junassa: Se ei pysädy kaikilla asemilla, kuten esimerkiksi siellä, missä minun pitäisi jäädä pois.

Ensimmäisen päivän vaikutelmat olivat sen verran raskaat, että niitä piti sulatella illalla skumpan ja New Yorkin meksikolaisen take awayn kanssa. En nyt sanoisi saaneeni kulttuurisokkia, mutta tuntui hurjalta tajuta, ettei osaa ympäristön sanattomia koodeja ja olemisen normeja, kuten sitä, miten kahvilassa toimitaan tai mistä metrojen suunnan voi tarkistaa (Tämän tajusin kyllä heti seuraavana päivänä). New York on maahanmuuttajien kaupunki ja voin hyvin kuvitella, miltä heistä tuntui (How do you feel about it?) astua uuteen ja tuntemattomaan saapuessaan Ellis Islandille. Sinne minäkin suuntasin seuraavana päivänä, mutta se on jo toinen tarina eli seuraavan päivän suunnitelma.

K-80 kahvila

Norjassa taannoin viettämäni viikon aikana yksi asia ei lakannut ihmetyttämästä minua: Asutusta ja teitä on rakennettu mitä kummallisimpii ja kaukana kaikesta -oleviin paikkoihin. Toisinaan sivukylätkin tuntuivat aktiivisen asutuilta, toisinaan taas kaupunkimaisetkin tilat tuntuivat typötyhjiltä. Näin kävi Skudeneshavnissa. 

Laivamatka Stavangeriin kestää 75 minuuttia.

Itse asiassa kyseessä on jossain määrin kuuluisa ja palkittu pikkukaupunki. Wikipedian mukaan se on yksi Norjan pienimmistä kaupungeista ja valittu vuonna 1990 toiseksi parhaaksi norjalaiseksi kesäkaupungiksi. Kaunishan se kyllä oli, mutta samalla tunnelma oli jotenkin aavemainen. Olimme ryhmämme kanssa liikkeellä perjantai-alkuillasta ja meidän lisäksemme kohtasimme kaupungissa vain neljä vanhaa pappaa ja muutaman varjon ikkunassa. Autojakaan ei juuri näkynyt. Talojen valkoisuus jotenkin vielä lisäsi ghost city -tunnelmaa.

Kyltti varoittaa leikkivistä lapsista.

Olimme jo luopuneet toivosta löytää hiljaisten katujen varrelta kahvilaa, kun törmäsimme Kafé -kylttiin ja puuväreillä väritettyyn vohvelimainokseen.

Oven avattuamme meitä odotti täydellinen yllätys. Kahvila näytti mummolalta. Seinät olivat täynnä tauluja, pöydillä oli pitsiliinat ja kaikkialla oli sellaista tavaraa, jollaista vanhojen ihmisten nurkista löytyy. Paikkassa vallitsi rauha ja unelias myöhäisiltapäivän tunnelma. Kaappikello tikitti taustalla. Mutta mummojen sijaan kahvilaa vartioi neljä pappaa. Yksi oli paikan omistaja ja kolme muuta selkeästi kantiksia.

Kun olimme ensi hämmästyksestämme selvinneet - papat näyttivät olevan asiakaspölähdyksestä yhtä hämmennyksissä kuin mekin - laitettiin kahvipannu porisemaan ja vohvelipannu kuumaksi. Olimme päivän asiakkaat numerot 3-10. Tiskin takana olleeseen maailmankarttaan oli merkattu paikalla käyneiden kansallisuudet, ja aikalailla siellä näkyi maailma olevan edustettuna. 

Papoilla on pappojen salaisuudet.

Vohvelia, namskis!

Pöydällä oli tietysti pitsiliinat.

Kahvia odotellessamme kirjoittelimme kunnon turisteina postikortteja, kunnes äkkäsin hyllyn päältä valokuva-albumit. Oli jotenkin omituista katsella vieraiden ihmisten perhe- ja lomakuvia, vaikka jollain tavalla ne ovatkin universaaleja. Poseeraukset, huvituksenaiheet ja lomailot ovat hyvin samalaisia kotimaasta riippumatta.

Hehheh!

Koska aluksi näytti siltä, ettei meillä tule olemaan typötyhjässä kaupungissa juuri tekemistä, olimme harmillisesti aikaistaneet bussimme lähtöaikaa. Olisin hyvin mielelläni jäänyt kahvittelemaan pappojen ja valokuva-albumien seuraan, käpertynyt vielä virkatun viltin alle päiväunille ja jatkanut matkaa myöhemmin.