Uudessa maassa on uudet tavat, niinhän se menee. Moneen olen jo tottunut, mutta pientä hämmennystä minulle ovat viime aikoina aiheuttaneet erilaiset juhlapyhät. Jo syksyllä olin hieman pettynyt, kun 6.12. ei ollutkaan liputettu vapaapäivä. Tällä hetkellä olen taas oikein tyytyväinen siihen, että elän katolisessa osavaltiossa.
Saksalaisten kalenterien kanssa on syytä olla tarkkana. Punaisella merkittyjä viikonpäiviä on useita, mutta niiden ohesta on tarkistettava myös osavaltiolyhenteet. Jokaisella osavaltiolla on erilaisia juhlapyhiä, ja mitä etelämmäs tullaan, sitä enemmän niitä on. Hampurissa ja Niedersachsenissa on peruspyhät, täällä meillä Nordrhein-Westfaliassa jo muuta lisää, mutta erittäin katolisessa Bayerissa niitä sitten vasta onkin.
Surin tässä jo sitä, että Suomessa ovat koulujen kesälomat aluillaan ja minulla vielä lukukautta jäljellä. Tämä kesäkuu ei kuitenkaan kuulosta kovin raskaalta. Ensin oli helatorstai. Sitten on helluntai, jonka takia myös maanantai on pyhä. Ihmisille annetaan siis lisäaikaa kesäheilan hakuun. Helluntain takia myös koko loppuviikko on yliopistolla opetukseton. Juhannusviikon torstaina on Fronleichnam (älä kysy mikä) ja sitten se suomalainen juhannus ja lopulta tenttikausi.
Käytän edelleen kalenteria, jonka hommasin syksyllä Suomesta, joten pysyn hyvin suomalaisten juhlien ja vapaapäivien perässä. Työhuoneellani on saksalainen almanakka, josta voin tavailla osavaltiolyhenteitä ja arpoa sopivia pyhiä. Täällä kotona olemme ratkaisseet juhlapyhien ongelman näppärästi: eteisessä roikkuu kämppikseni irlantilainen seinäkalenteri, josta voimme tarkastella saarivaltion juhlapäiviä. Eipä tule elämässä liian kiire, kun elää kolmen maan juhlapyhien ja vapaiden mukaan.