Kun suomalainen
kutsutaan mukaan yön yli kestävälle kanoottiretkelle, hän ajattelee avaraa
luontoa, hyttysiä, puskapissaa ja ruuan keittämistä trangialla. Totuus voi
kuitenkin olla toinen. Ainakin kun kyseessä on suurkaupunki Hampuri, jonka läpi virtaa Elbe ja sen lukuisat sivuhaarat.
Poikaystävän opiskeluaikojen ystäväporukka on viettänyt viimeisen vuoden aikana kolmekymppisiä. Tämä ei
tarkoita vain monia juhlia vaan myös kekseliäitä lahjoja. Viimeisin sankari sai
lahjaksi elämysmatkan Elben rannalle eli viikonlopun mittaisen kanoottiretken. Kölnin sektio junaili perjantaina
Hampuriin, josta seitsemän hengen seikkailu lauantaina alkoi.
Etujoukko oli
tehnyt suunnitelmat reitin ja ruokailujen suhteen, kun me ei vielä
kesälomalaiset ehdimme perille. Kanoottivuokraamoon ajettiin ensin 25 minuuttia
S-bahnalla, sitten mentiin 13 minuuttia bussilla ja loput 100 metriä jalan. Entä eväät,
juomat ja ruuat? Lounaaksi täytettyjä sämpylöitä ja hedelmiä, illalla
tilataan ruokaa pitsataksilla tai muuten kotiinkuljetettuna. Yöpyminen teltoissa
hevostilan pihalla ja tilalta ostettuna kylmiä juomia ja jäätelöä. Suihku ja
saniteettitilat ovat hevostallissa. Se siitä villistä luontoretkestä. Villiin luontoon tottunutta suomalaista huvittaa suurkaupunkilaisten luontomatkailu.
Lauantaina
pakkasimme rinkat ja teltat kolmeen kanoottiin ja lähdimme matkaamaan pitkin Elben sivujokea. Puheissa
oli noin kuuden tunnin melontareitti, josta jäisi pieni osasunnuntaille.
Kukaan ei onneksi sanonut mitään matkan pituudesta. Pääsimme majapaikkaan
reilun viiden tunnin päästä ja siellä selvisi, että reitin kokonaispituus oli
18 kilometriä. Etenimme leppoisasti juonti-, syönti- ja uintitaukojen kera yhden venekunnan hoitaessa radion tehtävät.
Reitin alussa livuimme eteenpäin kapeaa puroa pitkin. Se muuttui jossain vaiheessa peltojen väliin rakennetuksi kanavaksi ja yhtyi sitten Elben leveäämpään sivuhaaraan. Lintujen pesimisen takia kanava on keväisin suljettu. Jos reitin varrella ei ollut
asutusta niin sitten lehmiä ja hanhia. Maisema oli mukavan vaihteleva, vaikka
kapeat kohdat asettivatkin perämiehet koetukselle. Pojat kävivät kerran
ohdakepuskassa ja yhdestä veneestä putosi digikamera, onneksi vanha ja halpa
sellainen. Tunnelma vaihteli peltoaukeista Amazoniin ja lomakylästä venesatamaan. Viimeiset kilometrit meloimme pitkin Dove-Elbeä, jossa kulki huviveneitä ja näkyi uimareiden päitä.
Retkestä tuli täydellinen irtiotto normiarjesta. Puhelimet pakattiin lähtiessä vesitiiviiseen ämpäriin ja kaivettiin esiin vasta illalla kellon katsomista ja ruuan tilaamista varten. Kukaan ei metsästänyt pokemoneja tai roikkunut ruudussa, vaikka verkkoa olisi varmasti ollut. On aina yhtä ihmeellistä, miten nopeasti arkinen unohtuu ja lyhyessäkin ajassa rentoutuu kuin pidemällä lomalla konsanaan. Kölnissä on jatkuva taustamelu, johon tietysti tottuu. Melontareitillä oli kohtia, joissa oli lähes hiljaista. Kunnes tytöt alkoivat taas laulaa.
Olen nukkunut teltassa viimeksi vuonna 2003, joten tämä osio hieman jännitti. Onneksi oli korvatulpat, sillä tilan eläimet muistuttivat aika ajoin olemassaolostaan. Eläinten hiljennyttyä yöksi taustalta kuului moottoritien tasainen humina. Ulkoilu ja urheilu kaatoivat meidätkin aikaisin ilmapatjoille, ja erityisesti pojat kehuivat nukkuneensa erinomaisesti.
Aamulla kuulin ensimmäisenä kukon, hevoset ja sitten vielä aasinkin. Aamupalalla tarjoiltiin tilan omia tuotteita eli käsittelemätöntä maitoa, lihapadetta ja "kunnon munia", kuten tilanomistaja Helmut meille mainosti. Leppoisa isäntämies esitteli aamulla tilaansa ja eläimiään: tilalla käy viikoittain 350 ratsastuskoululaista, opettajia on 20 ja hevosiakin useita kymmeniä. Uusimpia tulokkaita olivat edellispäivänä saapuneet pikkuvuohet.
Saksassa on ollut todella huono kesä. Kölnissä satoi koko kesäkuun ja Hampurissa on kuulemma satanut koko heinäkuun. Mutta meillä kävi tuuri! Lauantai oli lämmin ja pilvipoutainen, siis täydellinen melontasää. Yö oli lämmin ja sunnuntaina meloimme loppumatkan helteessä ja palasimme kaupunkiin täydellisessä lomafiiliksessä.
Kotimatkalla junassa oli aika raukeaa ja hiljaista mutta tyytyväistä porukkaa. Viikonloppu oli hyvä laskeutuminen parin päivän päästä alkavalle kesälomalle. Porukkamme seuraava yhteinen matka on syyskuussa Suomeen meidän häihin, mutta muitakin suunnitelmia on jo kehitteillä. Lisää tällaista - ja isommat lusikat, kuten vanha kansanviisaus sanoo.