Erotilastojen valossa naimisiin menossa ei oikeastaan ole mitään järkeä. Pitkä, kestävä parisuhde on ideaali, jota juuri kukaan ei nykymaailmassa enää saavuta. Koska elämä. Suljetaan tästä nyt pois historiaan pohjautuva keskustelu siitä, onko ihmistä edes tarkoitettu yksiavioiseksi.
Kun aloimme suunnitella häitä, en joutunut perustelemaan avioitumista, sillä kaikki tiesivät, että se on minulle tärkeää. Tulemme molemmat kodeista, joissa mennään naimisiin ja pysytään naimisissa. Omat vanhempani ovat olleet aviossa kohta 38 vuotta ja miehenkin ehtivät olla lähes 30 vuotta. Isovanhempani olivat aviossa yli 50 vuotta eli aina puolison kuolemaan asti. Miehen isovanhemmat ehtivät viettää jopa timanttihääpäivää. Mummo tosin kommentoi, että ei hän nykyaikana menisi niin nuorena (21 vuotta) naimisiin mutta siihen maailmanaikaan se oli pakko.
Olemme molemmat saaneet nähdä, ettei naimisissa oleminen aina ole hauskaa, sillä tilanteet muuttuvat ja eteen voi tulla kaikenlaista. Mutta on kuitenkin mahdollista jakaa koko elämä saman ihmisen kanssa ja löytää siitä onni. Joidenkin parien kohdalla näyttää jopa siltä, että mitä pitempi parisuhde, sitä paremmaksi se vain muuttuu.
Miehellä ei ollut vahvoja ajatuksia naimisiinmenosta. Hänen mukaansa se ei vaikuta hänen sitoutumiseensa, kommentti, jota monet naimattomat parit muuten käyttävät. Mutta mies ajatteli, että hän haluaa olla minun kanssani ja jos se tarkoittaa sitä, että mennään naimisiin niin sitten mennään. Näin hän asian ainakin esittää, mutta ymmärtääkseni hänestä on ihana mukavaa, kun kotona asustelee oma vaimo.
Ennen häitä tuli tietysti puhuttua aiheesta jo naimisissa olevien ystävien ja tuttavien kanssa. Kommentteja tuli laidasta laitaan. Parhaiten mieleen jäivät kahden, noin 10 vuotta rouvana olleen naisen kommentit. Toinen sanoi, että hänestä tuntuu, ettei hänen koskaan olisi pitänyt mennä naimisiin, sillä tämä ei taida sopia hänelle, koska hän ei jaksa tavallista arkea. Toinen taas tuumasi, että naimisissa oleminen on todella hauskaa eikä hän vaihtaisi päivääkään pois.
Miksi siis mennä naimisiin, jos suhteen onnistumisprosentti ei nykymaailmassa ylipäänsä ole kovin korkea? Minulle naimisissa oleminen tarkoittaa päätöstä, sitoumusta ja luottamusta.
Maailmassa on miljardeja ihmisiä, joten mistä sen tietää, tulisiko joku vielä parempi tai olisiko jotain muuta tarjolla. Aina on. Minusta vain tuntuu, että tämän ihmisen kanssa palikat ovat sellaiset, että ne voisivat sopia toisiinsa myös viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Eihän mies täydellinen ole, mutta enpä ole minäkään. Mitä täydellisyys edes on? Naimisiinmeno on tietoinen päätös.
Sormus on myös sitoumus. Vaikka suhteen arjessa ei juuri mikään ole muuttunut, tuntuu silti siltä, että kaikki on muuttunut. Tuossa on henkilö, joka on vakuuttanut tahtovansa olla siinä, minun vieressäni, sekä hyvinä että huonoina päivinä. Ihan mieletön juttu! Toki elämme vielä honeymoonia, joten silmien edessä on ruusuiset lasit, mutta silti.
Uskoisin, että erityisesti kahden maan ja kulttuurin välisessä liitossa sitoumus on entistä tärkeämpi, koska mukana on niin paljon muutakin. Tässä ei pohdita vain sitä, muutetaanko seuraavaksi kerrostaloon vai omakotitaloon, vaan sitä, missä maassa ja millä kielellä yhteinen elämämme tulevaisuudessa kulkee. Saksassa on muuten verotuksellisestikin kannattavaa olla naimisissa, varsinkin jos toinen tienaa paljon vähemmän.
Meidät muuten vihittiin Suomen lakien mukaan, joten eroaminen on kuulemma nopeampi prosessi kuin mitä se Saksan lain mukaan olisi. Tämähän on tässä vaiheessa erittäin piristävä tieto.
Kolmanneksi naimisissa oleminen on luottamusta. Tietysti kaikkien suhteiden tulisi perustua luottamukseen, mutta sitoutumisen jälkeen siihen täytyy voida myös luottaa. En ole koskaan ollut hyvä riitelijä. Aviovaimoksi tulon jälkeen olen alkanut argumentoida enemmän ja jopa nauttia siitä. Mies on sitoutunut olemaan siinä, joten riitelykin on muuttunut turvalliseksi. En tosin tiedä, miten tyytyväinen mies on tällaiseen kehitykseen.
Eräässä tv-sarjassa opettaja kuvaili oppilaille naimisissa olemista sekä psyykkiseksi että fyysiseksi läheisyydeksi. Minusta se oli hyvin sanottu.
Olen tosin hieman huolestunut avioliittomme aikaan saamasta kehityksestä. Mies osti meille juuri kotihaalarit. Tiedättekö, sellaiset yksiosaiset one piece -kotiasut ja vielä tiimiväreissä. Neljä kuukautta naimisissa ja me pyörimme jo ihan teletappeina täällä. Millainen tulevaisuus meitä odottaakaan.
Haalarin vetoketjun saa kokonaan kiinni eli myös hupun voi sulkea. Tämä on jatkoa ajatellen hyvä tieto.