Sunday 31 March 2013

Kuukausi Thaimaassa - kootut

Toteutin helmikuussa pitkäaikaisen unelmani ja lähdin kaukomaille. Kohteeksi valikoitui Thaimaa, joka ei ehkä persoonallisin valinta, mutta helppo ja turvallinen. Jo menomatkalla oli selvää, miksi en ole sellaiselle matkalle aikaisemmin päätynyt: lentokoneessa istuminen on aika tylsää hommaa, vaikka kyllähän kunnon turbulenssi pitää pientä jännitystä vireillä. Pelasin yön tunnit Bejeweled-peliä (Ennätys pahimman turbilenssin aikana 49 500)  ja selvisin Intian tuulten ryskytyksestä. Seuraavalla kerralla teen kyllä niin kuin eräs ystäväni, joka lentää aina unilääkkeillä. Tai morfiinilla.

Seuraavassa kootut selitykset kuukauden varrelta.

1. Ruoka
Alkureissusta ihmettelin, kuka menee syömään länsimaista ruokaa mainostaviin ravintoloihin, kun tarjolla kerran on maukasta ja aitoa thaimaalaista. Kahden ja puolen viikon jälkeen aloin ymmärtää ja liityin itseki mauttomia pastoja nauttivaan kerhoon. Kaikki curryt olivat pääasiassa herkullisia, mutta tuppasivat seuraavana aamuna muistuttamaan itsestään. Pienen mahatautiepidemian jälkeen keskityin lähinnä rauhallisempiin ruokiin, vaikka kuukaudessa ehtii hankkia yliannostuksen turvaruuistakin, kuten cokiksesta, sipseistä ja banaaneista.

2. Kulkuneuvot
Juna - bussi - taksi - tuktuk - polkupyörä - venetaksi - laiva. Kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran. Sen verran itsesuojeluvaistoa kuitenkin löytyi, että en lähtenyt harjoittelemaan skootterilla-ajoa mäkisillä ja huonoilla teillä. Kerran vaisto tosin petti. Vietin yhden hauskan iltapäivän neljän saksalaisen ja yhden norjalaisen kanssa pick up -taksin lavalla. Kun junaa oli odoteltu jo kauan ja tuli ilmoitus, että vielä  menee tunteja, pakkasimme tavarat taksiin ja ajoimme maantietaipaileen, 300 km, avolavalla. Tuuletus pelasi ja maisemissa riitti katsomista, mutta olihan se aikamoinen peltipurkki. Onneksi sitä alkoi miettiä vasta, kun olimme perillä.

3. Turismi
Turismi on Thaimaassa toki tärkeä elinkeino, mutta sen myötä siellä menee kyllä paljon pilalle tällä hetkellä. Tyhjiä, rauhallisia ja koskemattomia rantoja löytyy koko ajan vähemmän, koska turisteja tulee koko ajan enemmän. Esimerkiksi menneiden vuosien suosikkikohde, Phi Phi on nykyään täysin pilattu eikä millään tavalla suositeltava matkakohde, ellei tavoitteena ole juoda itseään täyteen ämpäriviinoilla ja tanssia rannalla   20-vuotiaiden kanssa. Vaikuttaa myös siltä, että Thaimaa on pian ruotsalaisten siirtomaa. Tapasin matkan aikana yllättävän vähän suomalaisia, mutta ruotsalaisia oli joka paikassa.

Monet asiat toimivat Thaimaassa kuitenkin todella hyvin, koska menijöitä ja tulijoita on niin paljon. Aina löytyi valmis reittisuunnitelma ja Joint-ticket, kun johonkin halusi rinkkansa kanssa siirtyä. Paikalliset ovat ystävällisiä eikä suurin osa halunnut sumuttaa avutonta matkalaista.

4. Maisemat
Kunnon skandinaaveina minä ja matkaseuralaisemme olimme aina onnellisimmillamme silloin, kun näköpiirissä ei ollut merkkejä muista ihmisistä. Toki satuimme myös turistikohteisiin, mutta pääasiassa haeskelimme rauhallisempia kulmia. Parhaiten tämä onnistui Ko Lantan lähes tyhjillä hiekkarannoilla ja Ko Lipellä, joka on viimeisiä saaria ennen Malesiaa. Joskus rannat olivat niin rauhallisia, että ei haitannut, vaikka bikinien yläosan lukko päätti hajota ja koko loppupäivä mentiin yläosattomissa, ei siis pelkästään rannalla. (Muuten ihmisillä oli aika säntillisesti kaikki bikinien osat päällään, ehkä kunnioituksesta thaita kohtaa, jotka kylpivät kaikki vaatteet yllään.)


5. Villieläimet
Minulla oli se onni, että seuralaiseni maistui herkullisemmalta kuin minä. Siksi vältyin pahimmilta hyttysarmeijoilta. Toki bungalowssamme vieraili erinäisiä luontokappaleita, mutta lopulta villeimmäksi kortiksi osoittautuivat kissat. Kissoja ja koiriahan oli joka paikassa, ja ne tekivät mielellään myös tuttavuutta. Eräänä päivänä hengailimme terassilla, kun mökistämme kuului rysähdys. Avasimme oven ja sieltä singahti salamana ulos kissa. Se oli kiipeillyt välikatolla ja pudonnut katon läpi tuuletusluukusta, jota peitti vain kevyt bambulevy. En tiedä, kuka meistä säikähti eniten, kissa vai me.

Eräässä toisessa paikassa olin päiväunilla, kun kuulin ensin askeleita ja sitten joku hypähti sängylleni. Ihmettelin tovin, että tuntuupa Siri kevyeltä, kunnes avasin silmät, ja edessäni töllötti pikkukissa. Samaisessa paikassa tapahtui usein niinkin, että omistajien kissat nukkuivat ja hengailivat terassillamme. Eräänä iltana makoilimme jo sängyssä lukemassa, kun mökin täytti omituinen haju. Pieraisitko? En, etkö säkään? En. Mökkimme ohuet bambuseinät olivat myös kissan pierun läpäiseviä. 

6. Veitsi tyynyn alla
Minähän olen sellaista herkkää sorttia, joka katsottuaan kauhuleffan valvoo kuukauden.  Sellainen, joka keksii kyllä ihan itse ne möröt sinne kaappiin. Pääasiassa selvisimme reissusta möröittä, mutta alkumatkasta oli sydänkohtaus lähellä. Vietimme ensimmäistä yötä bungalowssa saaressa. Mökkimme sijaitsi hiljaisella ja kallioisella rannalla, jonka erotti pääkylästä jyrkkä mäki sekä erittäin huonokuntoinen ja tietysti valaisematon tie. Olin vielä hieman jetlagissa unirytmini kanssa, mutta jossain vaiheessa kuitenkin nukahtanut, kun pomppasimme molemmat norjattaren kanssa pystyyn. Mikä se oli? Oli kuulostanut siltä, kiun joku olisi astellut puisella terassillamme. Seuraava ääni kuulosti siltä, kuin joku yrittäisi tuupata oveamme. Ulkona näkyi vain pimeyttä ja muutaman pihavalon aiheuttamia puiden varjoja. Seuralaiseni alkoi huhuilla ovelle, minä hyppäsin sängystä ja aloin kännykän valossa tutkia tilannetta linkkuveitsi kourassa. Selvisi, että tuulen suunta oli yön aikana muuttunut. Tuuli tuli nyt suoraan mereltä paukuttaen myös puulevyä mökin nurkalla. Äänille löytyi siis järkevä selitys, mutta nukuin silti loppuyön se sveitsiläinen linkkuveitsi tyynyn alla. Onneksi yksikään kissa ei päättänyt sinä aamuna tunkeutua mökkiimme. 

Viimeinen ilta luonnonpuistossa.