Sunday 8 November 2020

Ă„iti ja sen poika - kuvauksen satoa


Tällä viikolla on taas menty tunteesta ja tilanteesta toiseen. Kolmen viikon terveenä olon ja kahden viikon erinomaisten öiden jälkeen iski nuha, ja sen myötä rikkonaiset yöt ja aikaiset aamut. Meillähän nukuttiinkin jo öitä läpi tai yhden juomisen avustuksella 12 tuntisia maratoneja, että mielelläni nousen taas kello 05. 


Lisäksi tämä meidän heppu on varsin vilkasta ja kekseliästä sorttia. Sehän jo tiedetään, että tuolia siirtämällä pääsee niiden tavaroiden luo, jotka äiti on siirtänyt ylemmäs turvaan. Keittiöveitset, vesilasit ja muu keittiötavara ei ole turvassa muuta kuin seinällä tai lukittujen laatikoiden takana.


Uusin juttu on, että tuolin saa siirrettyä myös valokatkaisinten tai ovenkahvojen ääreen. Papan aamu-unet häiriintyvät, kun ovenkahva rämisee, mutta ehkä huolestuttavampi häirintä kohdistuu asunnon ulko-oveen. Huvittuneena seurasin, kun lapsi alkoi raahata tuolia kohti käytävää, mutta kauaa en kyennyt seuraamaan tilannetta kauempaa, sillä ensin sai kyytiä ovipuhelin, sitten asunnon ovi, jota oli mukava aukoa ja sulkea. Kiukkuhan siitä toki tuli, kun äiti lopulta esti tuolin siirtämisen mielenkiintoisiin paikkoihin, mutta yhteinen lukuhetki sohvalla vei ajatukset muualle.


Lisäksi lapsi on tällä viikolla melkein tukehtunut kierrepastaan, kaatanut päälleen tiskipöydän kulmalle unohtuneen täyden vesilasin ja oksentanut syömiään ohuita hiuslenkkejä. Voi taaperoarki sentään! Mutta eihän tuolle idearikkaalle tyypille voi oikein vihainenkaan olla, sillä minkäs toinen uteliaisuudelleen voi. 

Muistanette varmaan viime vuodelta loppuraskauden kuvaustuokion, jossa taitava Eveline KĂ¼ver taikoi ihanan metsäisiä kuvia minusta ja pallomahastani. Neljätoista kuukautta myöhemmin eli tämän vuoden syyskuussa palasimme rikospaikalle, ja otimme taapero-äitikuvia. Kuvauksen tunnelma oli hyvin erilainen kuin edelliskerralla ja kameran säädöt joutuivat koville yhden reippaan yksivuotiaan painellessa menemään. Eve räpsi kuitenkin tälläkin kertaa helmiä, joista tässä teille muutama.






Evelinen kotisivut täällä.

P.S. Toivo ei tule esiintymään blogissa naamallaan, joten kaikista parhaimmat otokset jäävät kotialbumiin <3


Sunday 1 November 2020

TOIVEPOSTAUS: Kustannussopimus ulkomaille


Sähköpostiin kilahtaa viesti kesken työpaikan järjestämän tietokonekoulutuksen. Vilkaisen puhelinta pöydän alla enkä ole uskoa silmiäni. Viestin lähettäjä on saksalainen agentuurini, ja sen otsikko on "Sopimustarjous WooW Booksilta". Meinaan saman tien hypätä paikaltani, mutta maltan odottaa tilaisuuden loppuun ennen kuin paljastan uutisen kollegoille.


Esikoiskirjani Hilja ja vihreän talon kesä (Kustannus-Mäkelä) ilmestyi syksyllä 2017, kustannussopimuksen olin solminut melkein vuotta aikaisemmin. Teos sai alkunsa kirjoittamisen verkkokurssilla, ja se on kirjoitettu osa-aikatyön ohessa nykyisessä asuinmaassani Saksassa. Hilja sai kuvittajakseen ihanan Nadja Sarellin, ja jatkoa seurasi pian, sillä jo kevättalvella 2018 ilmestyi jatko-osa, Seikkailu kutsuu Hilja, minkä jälkeen kirjasarja on kasvanut jo viisiosaiseksi.


Jos kustannussopimuksen saaminen Suomeen tuntui onnenpotkulta, en olisi ikinä uskonut, että sarja voisi lähteä leviämään muihin maihin. Näin kuitenkin kävi.


Suomalainen kirjallisuus kulkeutuu maailmalle yleensä kirjoja välittävien agentuurien kautta. Elina Ahlbäck  literary Agency on 11-vuotiaana yksi Suomen vanhimpia agentuureja, ja sen listoilla on muun muassa sellaisia nimiä kuin Elina Hirvonen, Emmi Itäranta, Laura Lindstedt ja Max Seeck. Agentuuri edustaa monen kustantamon kirjoja ja useita lajityyppejä. Suurimmilla kustantamoilla taas on usein omat välityskanavansa. Esimerkiksi Rights and Brands edustaa muiden muassa Otavan kirjailijoita. Suomalainen kirjallisuus kiinnostaa ulkomailla, ja oikeuksien myynti on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti.


Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ulkomaille päästäkseen on ensin päästävä suomalaisen kirjallisuusagentin listoille.


Hiljan reitti Saksaan oli vähän toisenlainen. Olen asunut täällä jo kymmenen vuotta, minä aikana ehtii solmia monenlaisia kontakteja ja suhteita. Kun Hilja oli ilmestynyt Suomessa, mieheni paras ystävä vihjaisi, että hän voisi toimittaa lukumateriaalia entiselle työkaverilleen, joka on sittemmin perustanut oman agentuurin. Pidin ystäväni tarjousta siis kiinnostavana, mutta en uskonut sen tuovan mitään. Suomalainen kustantamoni sanoi, että omistan kirjan oikeudet ja saan alkaa viedä sitä eteenpäin. Näinhän ei monien kustantamojen kohdalla ole vaan hekin haluat siivunsa kirjan viennistä.


Saksassa on niin laaja kirjallinen kenttä, etteivät kirjoittajat lähettele tekstejään summamutikassa kustantamoihin vaan hakeutuvat ensin agentuureihin. Agentuurit tekevät jo tavallaan esikarsinnan niistä teksteistä, jotka päätyvät kustantamokierrokselle. Tästä on kirjailijalle monenlaista etua, koska agentuureilla on suorat suhteet julkaisusta päättäviin tahoihin, he omaavat hyvät neuvottelutaidot ja monesti agentti toimii jo ikään kuin ensimmäisenä kustannustoimittajana ja auttaa tekstin hiomisessa lopulliseen muotoonsa. 


Huomautettakoon tähän väliin, että agentti ja hänen tekemänsä työ ei maksa kirjailijalle mitään, kunnes sopimus on plakkarissa. Sen jälkeen edustussopimukseen merkitty prosentti astuu voimaan, ja agentuuri saa korvauksensa osana kirjailijan ennakkoa ja myyntipalkkioita. Kaikesta kirjan käännöstä koskevasta tulosta menee siis osa agentille. Prosentit liikkuvat käsittääkseni 15-30 prosentin välillä.


Eräs kaksikielinen kollega teki koekäännöksen yhdestä Hiljan luvusta. Lisäksi hän käänsi kirjan  katalogitekstin, ja itse valmistelin mukaan saksankielisen cv:n. Nämä lähtivät katsottavaksi Langenbuch und WeiĂŸ -kirjallisuusagentuuriin eikä mennyt kauaakaan kuin sieltä näytettiin vihreää valoa. Uusi agenttini korosti, että suhteilla ei ole tekemistä kirjan hyväksynnän kanssa vaan agentti ihan oikeasti uskoo, että tällä kirjalla tai kirjasarjalla voisi olla Saksassa kysyntää. Solmimme edustussopimuksen marraskuussa 2017, pari kuukautta kirjan julkaisun jälkeen, ja agentuuri alkoi lähestyä kustantamoja, joiden ohjelmaan kirja heidän mielestään sopisi.


Siitä puolen vuoden päästä eli toukokuussa 2018 agenttini ilmoitti minulle WooW Books -kustantamon tekemästä sopimustarjouksessa, ja elin taas pari päivää pää pilvissä. Teimme sopimuksen vain ensimmäisestä kirjasta, joka ilmestyi Saksassa värikuvin maaliskuussa 2019. Sittemmin Saksassa on ilmestynyt yhteensä kolme Tanja KĂ¼ddelsmannin erinomaista käännöstä, uusimpana hiljattain Hilja und der Weihnachtszauber. Tällä hetkellä jännitämme sarjan kuvittajan Nadja kanssa, saako sarja vielä jatkua täällä, sillä korona ja kevään lockdown ovat kohdelleet Saksan kirjamarkkinoitakin kovalla kädellä.


Olin jo aikaisemmin lähettänyt Elina Ahlbäckiin Hiljaa koskevaa materiaalia, mutta heillä on pitkät jonot ja paljon työtä enkä ollut saanut vastausta, kun päätin lähestyä heitä uudestaan maaliskuussa 2019. Kerroin, että Hiljan ensimmäinen osa on nyt julkaistu Saksassa. Vastaus tuli tällä kertaa hyvin pian, ja jo huhtikuussa tapasimme Helsingissä ja solmimme edustussopimuksen. Suomen agentti teetti englanninkielisen koekäännöksen ensimmäisestä kirjasta ja näytelukuja muista kirjoista, ja myyntityö alkoi syksyllä 2019. 


Saimme Hiljan kuvittajan kanssa noin kuukausi sitten iloisia uutisia: Hiljalle on tarjottu virolaista kustannussopimusta! Nyt se on jo solmittukin ja sarjan avausosa tulee ilmestymään Eesti Raamat -kustantamon listoilla kesällä 2021. Hurraa!


Tässä siis pääpiirteittäin Hiljan matka ulkomaille. Mitä tästä opimme? Kannattaa kolkutella ovia ja olla aktiivinen, mutta myös ymmärtää, että nämä ovat pitkiä projekteja, joihin vaikuttaa moni asia. Agentti esitelee kirjan nyt. Kustantamo vie materiaalit kotimaahansa, jossa niitä pyöritellään ja säilötään sitten pöytälaatikkoon. Jossain vaiheessa herää ajatus, että ensi kesän katalogiin tarvittaisiin vielä sellaista ja tällaista, ja eikö siellä viime vuoden messuilla ollutkin puhetta juuri tähän sesonkiin sopivasta kirjasta... Ja sitten langat kuumenevat, ja kirjailija saa kuulla upeita uutisia pitkän odottamisen jälkeen. Agentuurin työ saattaa kestää vuosia, mutta tietysti on bestsellereitä, jotka myydään saman tien 20 maahan ja joiden päälle sataa kultaa.

Kun puhutaan suomalaisen kirjallisuuden viennistä ulkomaille, ei pidä myöskään unohtaa FiLiä eli Kirjallisuuden vientikeskusta. Heidän sivuiltaan löytyy esimerkiksi listat kaikesta käännetystä suomalaisesta kirjallisuudesta, ja he ovat erittäin tärkeä taloudellisen tuen lähde. Avustuksia voi hakea ja saada ainakin koekäännösten tekemiseen, lopulliseen käännöstyöhön tai kustannuskustannuksiin. FiLi avusti Hiljan kolmannen osan käännöstyötä täällä Saksassa, ja olen siitä hyvin kiitollinen.  


Toivottavasti tästä tekstistä oli iloa ja apua niille, jotka haaveilevat kirjan saamisesta Suomen ulkopuolelle eli kustannussopumuksesta ulkomaille.