Tuesday, 23 April 2019

Iltapäivä laukkaradalla FC Kölnin kanssa

Ystävä kysyi, onko meillä ohjelmaa toiseksi pääsiäispäiväksi, sillä hän halusi lähteä laukkaradalle. En edes tiennyt, että Kölnissä on paikka kyseiselle hevosurheilulle ja vieläpä aika helposti saavutettavissa meiltä kotoa. Meillä ei sattunut olemaan muita suunnitelmia, joten päätimme lähteä mukaan.

Laukkarata sijaitsee Weidenpeschissa Pohjois-Kölnissä sekä U15 että U 16 tavoitettavissa. Seisomalippu alueelle olisi maksanut 11 euroa mutta toivoin, että pääsisin istumaan, koska iltapäivästä tulisi pitkä, joten ostimme 16 euron liput pääkatsomoon. Istumapaikat olivat vapaasti valittavissa, ja aika pian selvisi, miksi. 

Iltapäivä oli varsinainen spektaakkeli. Aina puolen tunnin välein radalla starttasi uusi juoksukilpailu, ja väliajat oli täytetty erilaisella ohjelmalla. Tapahtuman järjestäjänä toimi FC Kölnin säätiö, joten FC Kölnin jalkapallojoukkue oli mukana: laukkakilpailuiden välissä oli nimmareiden jakoa, rangaistupotkukilpailu ja chearleadingien esiintyminen. Jossain vaiheessa aikataulu tosin alkoi venyä, koska hevoset eivät järjestäytyneet niin nopeasti lähtöpaikoilleen kuin olisi toivottu. 

Täytyy sanoa, että päivän päätähdet eli hevoset olivat kyllä komea näky kiitäessään nurmikkoisella radalla. Mitä pidemmälle päivä eteni, sitä stressaantuneemmilta eläimet tosin alkoivat tuntua saapuessaan areenalle ja kesti aina kauemmin saada ne rauhoittumaan lähtötelineisiin. Toisaalta osa juoksusta oli amatöörikilpailuja, joihin osallistuneilla hevosilla ei ehkä ollut niin paljon kokemusta kilpailutilanteesta.
En oikein tiedä, mitä odotin, mutta ehkä en niin kaoottista iltapäivää, millaiseksi se muodostui. Istumakatsomoja oli vain kaksi ja lisäksi oli nurmikenttä, jonne innokkaimmat asettuivat piknikviltteineen. Kenttä täyttyi seisojista aina hetki ennen uutta starttia. Heti juoksun jälkeen ihmiset hävisivät muualle tapahtuma-alueelle, joka sisälsi ravintoloita, ruoka- ja juomakojuja ja vedonlyöntitiskejä.

Katsomorakennuksen sisällä oli lisäksi suuri halli, ja vaikutti siltä, että ammattimaisimmat vedonlyöjät seurasivat siellä kilpailujen etenemistä. Osa katsojista taas tuntui viihtyvän pelkästään ravintola-alueella laukkaradan sijaan. Kalleimmat paikkaliput ohjasivat kattoterassille.

Tapahtuman luonne oli lähinnä vellomista sinne ja tänne, vaikka me ensikertalaisina pidimmekin paikkojamme katsomossa. Tosin joka välissä joku lähti vedonlyöntikojulle, vessaan tai hakemaan juomista, joten rauhallisesta seurustelusta ei oikein voinut puhua.
Sen verran täytyy valittaa, että juomakojuja oli aivan liian vähän, ja kahvikin pääsi loppumaan kesken. Minulta kesti niin kauan jonottaa saadakseni pullonantit takaisin, että luovutin ne lopulta viereiselle jonottajalle. Ilmeisesti ei ollut varauduttu siihen, että ilma lämpenee helteiseksi ja paikalla on ennätykselliset 17 200 katsojaa.

En ymmärrä vedonlyönnistä mitään, kuten ei muukaan seurue, mutta täytyy sanoa, että aloittelijoilla on tuuria. Seurueemme kuudesta jäsenestä viisi osallistui pienellä summalla vedonlyöntiin, ja neljä sai ainakin yhdestä juoksusta omansa takaisin. En tiedä, millaisilla summilla päivän aikana pelattiin, mutta uskoisin, että jotkut lähtivät kotiin taskut täynnä.
Lähtisinkö uudestaan? Nyt ainakin tiedän, millaiseen härdelliin joudun ja varautuisin paremmilla eväillä, jotta kaikkea ei tarvitsisi jonottaa. Ehkä valmistautuisin myös etukäteen ottamalla parempaa selvää hevosista ja kilpailumuodoista sekä palkinnoista ja erilaisista vedonlyöntimahdollisuuksista. Toisaalta tällaisenaankin päivä oli mielenkiintoinen elämys.

Lisätietoa laukkaradasta: https://www.koeln-galopp.de

P.S. Pahoittelut kuvanlaadusta; kamera jäi ottamatta mukaan.
Sunday, 21 April 2019

Meidän oma rakas pääsiäismuna

Meille tupsahti kuulkaa palmusunnuntaina tällainen muna! Hän ei ole kovin symmetrinen eikä edes paikallaan pysyvää sorttia, mutta raskausviikolla 28 ei kai sellaista voi olettaakaan. Pitkään pystyin pitämään keskivartalon katseilta suojassa mutta nyt se ei enää onnistu. Minusta on alkanut tulla se perässä ähkivä ja puolelta toiselle keinuva perässävedettävä, joka pyytää muita kävelemään hiljempaa. Hassua ja outoa.

Odotamme jo jännityksellä sitä, milloin tämä munamme päättää kuoriutua ja erityisesti sitä, kuka sieltä tulee. Hän on liikkuvainen, mutta pitää myös pitkistä ja rauhallisista unijaksoista. Olenkin ajatellut, että hänestä tulee varmaan samanlainen nukkuja kuin minä ja mies, jotka molemmat tarvitsemme paljon unta.


Olen myös toivonut, että hänestä tulisi yhtä rauhallinen kuin miehestä, mutta appiukko kertoi juuri, ettei mies lapsena ollut rauhallinen lainkaan vaan todellinen kamikaze, jonka perässä piti kiirettä.  Vaikka kolme aikuista olisi ollut vieressä, hänen onnistui pudota tuolilta. Viliskantti olin itsekin, joten onnea meille vaan.

Joudumme kuitenkin hautomaan vielä melkein kolme kuukautta, ennen kuin tämä muna paljastaa salaisuutensa. Siihen asti voimme vain arvailla, miltä hän näyttää ja millainen hänestä voisi tulla. 

Tällä viikolla kävimme tutustumassa synnytyssairaalaamme, jonne avataan pian uusia synnytyssaleja. Jos hyvin käy, pääsen synnyttämään ammeeseen panoraamaikkunasta Kölnin tuomiokirkkoa ihaillen. Voi tosin olla, ettei siinä hommassa juuri ehdi maisemia ihailla.



Synnyttäminen tuntuu edelleen mukavan kaukaiselta ajatukselta, jota välttelen, vaikka kasvava maha konkretisoikin joka päivä enemmän ja enemmän sen, että sieltä oikeasti on puskemassa joku tähän maailmaan. Tai minunhan se työ kai on tehtävä.
Nämä kuvat otettiin raskausviikolla 28, ja neljä päivää myöhemmin eli raskausviikon 29 alussa tajusin, että napani on hävinnyt kokonaan ja mahani puskenut taas asteen ulommas. Muutaman päivän vatsassa ollut kiristävä tunne oli kasvua itseään. Ja nyt olen alkanut selvemmin tuntea mistä liikkeet johtuvat: eilen pieni jalkapohja tökkäsi minua kylkeen,

Hirvityksen ja kunnioituksen sekaisin tuntein odotan sitä, minkä kokoista palloa kesällä vielä kannankaan. Jo nyt se on selvästi alkanut haitata ja hidastaa normaalia elämää, vaikka edelleenkään en voi valittaa juuri mistään. Paitsi allergiakauden alusta, joka ei vielä koskaan ole ollut näin paha.
Meidän oma rakas pääsiäismuna toivottaa kaikille hyvää pääsiäistä! 

Lue myös:
Ihana alkuraskaus eli ensimmäinen kolmannes

Friday, 19 April 2019

Ulkosuomalaiset kirjailijat 22: Pirjo Toivanen

1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen Toivasen Pirjo. Yhdeksän vuotta sitten irrottauduin viennin edistämistyöstä ja ryhdyin kirjoittamaan. 

Vaihdan maisemaa Italian ja Suomen välillä, mutta vietämme mieheni kanssa suurimman osan ajasta Stresassa, Pohjois-Italiassa, Maggiore-järven rannalla. Kerran kuussa käväisemme Helsingissä, jossa asuvat aikuiset lapsemme ja paljon ystäviä, ja Porissa, jossa 88-vuotias äitini, veljeni perheineen ja koko liuta sukulaisia asuu. 

Kirjoitan matkoistamme Italiassa ja maailmalla myös blogiin osoitteessa kulkurijajoutsen.blog

2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?

Haaveilimme molemmat mieheni kanssa työstä ulkomailla. Hänen ensimmäinen parin vuoden työkomennuksensa vei meidät 80-luvulla Lontooseen. Pääsin tekemään siellä markkinatutkimusta Mobiralle, josta myöhemmin kasvoi Nokia Mobile Phones.   

Vuoden 1995 alussa muutimme uudelleen Englantiin. Silloin me olimme nelihenkinen perhe. Pääsin töihin Suomen vientikeskukseen Lontooseen ja sieltä parin vuoden kuluttua Hollantiin ja takaisin Lontooseen 2000-luvun alussa. Vuonna 2008 muutimme kahdestaan Italiaan, Stresaan, nykyiseen kotiimme. 

3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.

Piemonten maakunta Italian luoteiskulmassa oli vielä 1800-luvun puolivälissä Savoyn kuningaskunnan ydinmaita. Stresa oli keskiajalla yksi eurooppalaisen ylimystön lomakohteista, täällä oli jopa kasino. Me ihastuimme paikkakuntaan parikymmentä vuotta sitten, kun päädyimme etsimään loma-asuntoa Italiasta. Kymmenisen vuotta olemme asuneet entisessä lomakodissamme. Nautimme joka hetkestä erityisesti keväällä, kun luonto puhkeaa kukkaan. 
Näkymä järvelle Stresan terassilla.
Työstimme viime syksynä mieheni kanssa kirjan, Proseccoa per favore! Sen kuvat ovat mieheni ja tekstit minun. Kerromme, millaisiin kommervenkkeihin olemme täällä välillä ajautuneet ja kuinka olemme niistä selviytyneet.

4. Miten sinusta tuli kirjailija?

Kirjat ovat aina kiehtoneet minua, erityisesti romaanit, joita lukemalla voi tunnelmoida. Nuorena kirjoittelin satuja, esseitä ja päiväkirjaa ja aikuisena vielä pitkiä kirjeitä, mutta IT-ala ja palkkatyö imaisivat mukaansa. Kirjoitin asiaa, yritys- ja markkina-analyyseja, muistioita ja toimintakertomuksia ja –suunnitelmia, mutta takaraivolla pysyi koko ajan ajatus palata kirjoittamaan tarinoita. 

Kun ilmoittauduin syksyllä 2010 Palmenian yhdeksän kuukautta kestäneelle verkkokurssille  Kertomukset kirjaksi, kuvittelin, että sen aikana saan esikoisromaanini painokuntoon. Kurssin aikana tajusin olevani kaukana vaadittavasta tasosta. Pyrin ja pääsin Mari Mörön verkkokurssille kirjoittamaan novelleja. Ahkerasti väsäsin niitä yhden kuukaudessa kolmen vuoden ajan.  

Verkkokurssilta löytyi joukko ystäviä. Jo kuutena syksynä olemme kehittäneet kirjoitelmiamme Stresassa samalla porukalla viikonlopun verran. Pari vuotta sitten päätimme perustaa kustannusosuuskunnan, https://stresa.fi.

Meillä kaikilla oli runsaasti valmista tekstiä, novelleja ja pitempiä tekstejä. Olin ehtinyt lähettää esikoisromaanini käsikirjoituksen muutamalle kustantamolle ja saanut kiitoksen ja selityksen, miksi tekstini ei sovi heidän julkaisukseen. 

Osuuskuntamme perustamispäätöksen jälkeen jouduin muokkaamaan tekstiä vielä yhdeksän kuukautta ennen kuin Pyhä paha perhe oli painovalmis.  

5. Mitä kirjoitat?

Parhaillaan kirjoitan jatkoa esikoisromaanilleni.  Kehittelen kirjoittamiani novelleja, joista joitakin on julkaistu antologioissa. Ajatuksissa on toteuttaa lisää matkakirjoja. Seuraavana on tulossa tarinaa Floridasta, jossa olemme viettäneet useita talvikuukausia viidentoista vuoden aikana. Ajatukset historiallisesta romaanista pyörivät myös suunnitelmissa.

6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?

Suurin ongelma suomenkielisessä tekstissäni ovat olleet englannin kielestä mukaan hiipineet ilmaisut ja suorat lainaukset, joiden luulin olevan kaikkien käyttämää nykykieltä. 
Ensimmäisessä romaanissani päähenkilö matkustaa Lontooseen ja Barcelonaan, kaupunkeihin, joissa olen viihtynyt. Nyt tekeillä olevassa romaanissani tapahtumapaikkana on Stresa, kotikapunkini Italiassa. 

7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?

Kirjoittaminen on työtä, joka ei edisty, ellei siihen ryhdy ja välillä pakottaudu. Aamusta on aloitettava. En kirjoita myöhään yöhön. 

Idea syntyy vähin erin. Juoni on hatarasti mielessä, kun aloitan, ja kehittyy luku luvulta.  Henkilöhahmojen persoonallisuudet syvenevät, ja minun on palattava monta kertaa alkuun muuttamaan henkilöiden tekemisiä ja sanomisia, koska sekä henkilökuva että juonen kehittely niin vaativat.

8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?

Mieheni kanssa puhumme suomea koko ajan. Minulla on paljon suomenkielisiä ystäviä myös Italiassa. Olen viime aikoina lukenut pääosin suomenkielistä kirjallisuutta ja seuraan Suomen uutisia netissä, lehdistä ja televisiokanavilta. Matkustan Suomeen säännöllisesti suunnilleen kerran kuussa. 

BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?

Ostan Suomesta kirjoja, koska pystyn harvoin lainaamaan niitä, sillä neljän viikon laina-aika ei minulle riitä. Kirjahyllyni turpoavat. En ole ihastunut sähkökirjoihin, vaikka olen lukenut niitä muutamia.

Tuesday, 16 April 2019

Miten järjestää kirjahylly parhaiten

Kirjahyllyt tuntuvat olevan katoavaa luonnonvaraa, mikä surettaa meitä kirjafriikkejä ja kirjoista elantoaan saavia. Nykyisiin valkoisiksi sisustettuihin koteihin ei meinaa mahtua kirjahyllyjä, joka tuntuu olevan epämuodikas sisustuselementti - samaan aikaan, kun lukemisen hyviä puolia korostetaam entistä enemmän. Onneksi monissa lastenhuoneissa sentään löytyy vielä kirjavalikoimaa.

Toki meilläkin ajatellaan tilankäyttöä, sillä asunnossa ei ole liikaa neliöitä. Kirjoja ei välttämättä osteta enää konkreettisina esineinä vaan ne luetaan lukulaitteilla tai ostetaan tabletille. On tosin käynyt niinkin, että olen ihastunut lukuohjelmassa lukemaani kirjaan niin paljon, että olen ostanut sen myöhemmin myös paperikirjana. Riitta Jalosen Kirkkaus on yksi näistä.

Nykyisessä kirjahyllyssämme on muuten se hyvä puoli, että siinä on vielä kasvunvaraa.

Olen vuosien saatossa ehtinyt muuttaa lukuisia kertoja ja järjestää kirjahyllyni usealla eri tavalla. Nykyinen värijärjestys hallitsi jo edellistä asuntoa ja tulee pysymään vielä pitkään, koska visuaalisena ihmisenä värit ovat minulle tärkeitä ja minun on helppoa lähteä hakemaan kirjaa sen kansivärin perusteella. Kaikkien kirjastotyöntekijöiden kauhuhan on asiakas, joka tulee kertomaan, että etsii "sitä kirjaa, jossa on kissa ja punainen kansi...."

On monia tapoja järjestää kirjahylly. Värien lisäksi tiedän ainakin nämä:

Aakkoset

Jossain vaiheessa kirjahyllyni oli järjestetty aakkosten mukaan, mutta muistelen, ettei järjestys kestänyt kovin kauan. Tilanpuute vaivasi kuten aina, ja olin laiska järjestelemään kirjoja paikalleen.  Niinpä niitä kertyi poikittain hyllyjen päälle tai työnsin uusia kirjoja sinne, mihin mahtui sopimaan.

Tämä on ehkä yksi selkein järjestys ja auttaisi löytämään kirjat nopeasti, mutta vaatii säntillisyyttä.

Aikakaudet

Kirjahyllyn järjestäminen kirjallisuuden aikakauden tai vuosikymmenien mukaan vaatii jo harrastuneisuutta mutta kuulostaa sinänsä järkevältä.

Isäni on järjestänyt klassisen musiikin cd-hyllynsä tähän tapaan, mikä tarkoittaa, että levyn etsijän on suurin piirtein oltava perillä siitä, mille aikakaudelle säveltäjä sijoittuu. Että etsitäänkö nyt barokin vain nykymusiikin kohdalta. Valveutunut kirjaharrastaja voisi saada kivaa puuhaa asetellessaan modernistit ja realisti erikseen ja niin edespäin. 
Teemat


Kirjahyllyt voisi järjestää myös teemoittain. Tämä toimii hyvin ainakin silloin, jos kirjahyllyjä on paljon, ja ne on mahdollista sirotella moneen eri huoneeseen.

Lapsuudenkodissani noudatellaan tällaista järjestystä: käännöskirjat ovat oma kokonaisuutensa tv-huonessa ja samoin kuin kotimainen kaunokirjallisuus pienessä työhuoneessa. Isomman työhuoneen seinän peittämään hyllyyn on koottu kaikki tietokirjat, ja ompelu- ja askartelukirjoille on oma hyllynsä työpöydän vieressä. 
Fiilispohja aka sikin sokin

Tunnustetaan, tämä on ehkä se järjestys, joka vallitsi kirjahyllyssäni, ennen kuin aloin järjestää kirjat värien mukaan. Kirjat sijaitsivat hyllyssä täysin sattumanvaraisesti tai sen mukaan, miten ne oli tullut hankittua.

Eräällä ystävälläni on pitkä matala kirjahylly, jota hän täyttää järjestelmällisesti laittamalla uudet kirjat jonoon edellisten perään. Kun hylly on täynnä, hän ostaa siihen seuraavan jatkopätkän. Tällaisesta hyllystä kirjat löytää, jos muistaa suurin piirtein, milloin ne on saatu tai hankittu. Tällä hetkellä taitaa tosin olla, että hylly alkaa saavuttaa maksimimittansa, joten kohta täytyy alkaa karsia.

Viime aikoina on pitänyt kiirettä, ja lähinnä haaveilen siitä, että ehtisi istahtaa tuohon nojatuoliin ja poimia hyllystä sattumanvaraisesti kirjan, jota lukea tai selailla. Sillä tunnustettakoon se tässä: en ole lukenut kaikkia omistamiani kirjoja, kuten vaikka Kalevalaa.

Onko sinulla vielä kirjahylly ja mikä sen järjestys on?

Sunday, 14 April 2019

Top 10 matkahaaveet - HAASTE


Tässä sohvalla lapseni aamupotkuja tunnustellessani ei ensimmäisenä tule mieleen kaivata seuraavaa matkaa, koska elämässä on juuri nyt haavetta ja matkaa kerrakseen. Minut on kuitenkin vedetty mukaan matkablogeissa kiertäneeseen haasteeseen kertoa 10 matkahaavettani. Kiitos haasteesta!

Ensin ajattelin, että ei mulle kyllä tule mitään mieleen, ei ainakaan kymmentä. Ja sitten keksin niitä melkein enemmänkin. Tässä siis kymmenen reissu-unelmaani sattumanvaraisessa järjestyksessä:

1. Hong Kong

Lensimme viime heinäkuussa miehen kanssa mökkilomalle Suomeen. Olin juuri toipumassa toisesta keskenmenosta ja mietin, että tulevaisuuteen tarvitaan suunnitelmia, jotka vievät ajatukset muualle.  Jos yksi asia ei toteudu, pitää keksiä muuta odotettavaa. Siellä 10 000 kilometrin korkeudessa sovimme, että jos tähän lapsiasiaan ei tule muutosta, ensi vuoden lomamatka suuntautuu Hong Kongiin.

Ja kuinkas sitten kävikään... Honk Kongin reissu saanee odottaa nyt ainakin muutaman vuoden.

2. Itävallan Alpit

Melkein nolottaa tunnustaa, että olen asunut jo yli kahdeksan vuotta Saksassa mutta en ole saanut liikutettua itseäni Alppien suuntaan, vaikka kiinnostusta olisi. En ole lasketteleva ihminen, vaan lähinnä ajattelen upeita vuoristomaisemia ja patikkapolkuja, raikasta vuoristoilmaa ja ehkä vähän myös nahkahousuja. 

Itävaltahan olisi Kölnistä ihan järkevän automatkan päässä, mutta meillä ei ole autoa, joten siksikään ei ole koskaan vielä tullut lähdettyä.

3. Bali
Kuva: Pixabay
Tämä on vähän ristiriitainen lomakohde, koska periaatteessa vastustan massaturismia enkä pidä pitkistä lentomatkoista mutta olen kuitenkin utelias ja Balista olen kuullut lähinnä vain hyvää. Kuuden vuoden takainen Thaimaan kuukausi näytti, ettei se ollut täysin minun paikkani, mutta ehkä minun täytyy antaa Kaakkois-Aasialle uusi mahdollisuus.

Olen alkanut lämmitellä miestä siihen, että lähtisimme vauvalomalle pieneen viidakkovillaan Balille, mutta katsotaan nyt, miten käy. 

4. Talo Italiassa tai Portugalissa ystävien kanssa

Tästä on puhuttu jo niin kauan, etten tiedä, onnistummeko koskaan järkkäämään kahdeksan hengen porukkaamme lomalle saman katon alle. Varsinkin, kun olemme lisääntymisiässä, ja matkalle olisi lähdössä pian jo 10 hengen sakki. 

Eihän se muuta vaatisi kuin lomakalenterien ja aikataulujen päivittämisen tarpeeksi ajoissa edellisvuonna ja sitten vain tuumasta toimeen ja taloa varaamaan. Tässä on vain ollut muuttoja ja työpaikan vaihtoja, joten lomista ei ole oikein voitu sopia. Mutta ehkä ensi vuonna...

5. Jane Austenin Englanti

Olemme siskoni kanssa haaveilleet matkasta Jane Austenin jalanjäljille siitä saakka, kun vuonna 1994 rakastuimme kollektiivisesti Colin Firthin mister Darcyn, joka saapui televisioruutuun BBC:n tuottamana joka sunnuntain kello 16.

Tällä hetkellä ajatus on, että toteutamme juhlamatkan sitten, kun jompikumpi täyttää pyöreitä. Toisaalta elämästä ei koskaan tiedä ja haaveet on tehty toteutettavaksi, mutta nyt ensin täytyy odottaa, että kaikkien pikkulapsiarki on takanapäin ja äiti voi oikeasti lähteä yksin useamman päivän matkalle. Sitä odotellessa voi aina palata Austenin tuotannosta tehtyihin filmatisointeihin ja haaveilla.

6. Kuuba

Tämä on ehkä enemmän miehen unelma, mutta olen ajatellut, että ehkä joskus. Toisaalta tätä matkaa ei kannattaisi siirtää liian kauas tulevaisuuteen, jos haluaa vielä saavuttaa palasen mennyttä Kuubaa.

7. Montenegro ja Euroopan lounaiskulma

Matkablogeissa on viime vuosina näkynyt selkeä uusi trendi: Euroopan lounaiskulma on alkanut kiinnostaa. Siten se on noussut myös minun listoilleni. Entisen Jugoslavian maat ovat pitkään kärsineet lähihistoriansa painosta mutta ovat nyt selkeästi avautumassa turismille.

Entisenä historian opiskelijana kiinnostaisi nähdä kuuluisia paikkoja ja historiallisia kohteita, ja ilmeisesti maisematkin ovat aika huimia tai ainakin se, mitä olen Montenegrosta nähnyt, on ollut upeaa. En tiedä, toteutuuko tällainen matka ikinä, mutta nämä maat voisi olla mielenkiintoista kiertää autolla.

8. Skotlanti
Kuva: Pixabay
Myös Skotlannista olen nähnyt blogeissa niin upeita kuvia, että se on nykyään tukevalla paikalla matkahaaveiden listalla. Vaellusmaastot vaikuttavat mielenkiintoisilta ja upeita ovat myös lampaita vilisevät maisemat. Ilmasto ei välttämättä ole mitä parhain mutta aina voi vetäytyä panimoon lämmittelemään viskin äärellä. 

Hieman epäilen myös sitä, miten kasvissyöjä siellä pärjää, sillä täytetty mahalaukku taitaa olla kansallisruokaa. Mutta Skotlantiin me joskus lähdemme yhdessä, se on varmaa.

9. Mökkiloma Suomessa

Villiä ja eksoottista ulkomaanmatkailua rajoittaa minulla selvästi se, että viihdyn Suomessa hyvin ja minun on päästävä sinne usein. En osaa edelleenkään kuvitella kesälomaa, jota en olisi viettänyt Suomessa. Onnekseni aviomies viihtyy mökillä yhtä hyvin kuin minäkin, joten häntä ei ole juuri tarvinnut houkutella mukaan. Perheellämme ei ole omaa mökkiä, mutta ongelma on ratkaistu lainaamalla tuttavien kesäpaikkoja tai asumalla vuokramökeissä. Ei siis ole yhtä tiettyä paikkaa, johon palaisimme, mutta jonkinlainen mökki, sauna ja järvi riittävät.

Tulevaisuudessa Suomen keikat tulevat entistä tärkeämmiksi, koska haluan, että lapsi kasvaa kaksikieliseksi ja paras apu siihen on autenttinen kieliympäristö. Voi siis olla, että tulevaisuudenkin kesälomat suuntautuvat aina vain Suomeen. Ja se on hyvä se.

10. Ja aina, aina Porto

Suomea lukuunottamatta kaikki muut listan kohteet ovat maita tai paikkoja, joissa en ole vielä käynyt, mutta tämä on kaupunki, jonne haluan ehdottomasti palata. Vietimme kaksi vuotta sitten hääloman Portugalissa. Viihdyin kaikkialla ja ihastuin maahan ylipäänsä, mutta tiedän, että tulen varmasti palaamaan Portoon. Olisi hienoa voida viettää siellä joskus pidempi aika ja vaikka kirjoitusrupeama, sillä kaupunki oli äärimmäisen inspiroiva ja tuntui täysin omalta ja siksi se pääsi tämänkin jutun kansikuvaksi.

Haaveethan on tehty toteutettavaksi, joten ehkäpä tästä listasta voisi ottaa tulevaisuuden to do -listan. Täältä blogista sitten näette, mikä toteutui ja mikä ei, ja miten haaveet ehkä muuttuvat tulevina aikoina.

Koska tämä oli haaste, haastan mukaan sinut, joka et ole ehtinyt vielä osallistua.
Thursday, 11 April 2019

Ulkosuomalaiset kirjailijat 21: Markus Ahonen

Ehdimme olla Markus Ahosen kanssa jo jonkin aikaa facebook-kavereita, kunnes aivoni rekisteröivät kunnolla sen, että hän asuu Irlannissa ja sopii täydellisesti haastateltavaksi tähän sarjaani. Ahosen uusin Isaksson-dekkari, sarjan viides, on juuri ilmestynyt, mutta hän ehti vastailla kysymyksiin kiireisen Suomen mediakiertueen taukohetkellä radiohaastattelujen ja lehtijuttujen välissä. 

1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen Markus Ahonen, kirjailija, lehtimies ja viestinnän sekatyömies. Asun Irlannissa.

2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?

Minulla oli ollut kaukokaipuu jo pitkään ja kiinnostusta tehdä lehtimiehen töitä ulkomailta. Elämässä tuli sopiva rako ja aikakausi lähteä maailmalle  myös yksityiselämän puitteissa. Irlanti valikoitui maaksi kielen ja EU-maastatuksen vuoksi. Oli myös kiinnostava maa.

3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.

Muutin Irlantiin vuonna 2006. Silloin Irlannissa oli kiinnostava nousukausi menossa. Olen nähnyt vuosien aikana maan aallokot, mutta kiinnostavana olen pitänyt maan kulttuuria, rakkautta taiteisiin,  yhteisöllisyyttä ja ystävällisyyttä sekä elämäntyyliä.
Irlannin sosiaalisessa  yhteisössä on mukava elää, mutta saa myös halutessaan olla rauhassa. Sellaisessa ympäristössä ja oman kylän rantamaisemissa sielu lepää.

4. Miten sinusta tuli kirjailija?

Olin  tuntenut kirjoitusflow'n ensimmäisen kerran jo noin 7-vuotiaana. Suurin sykäys tuli kuitenkin nuoruudessa 14-vuotiaana. Elin vantaalaislähiössä synkkää teinielämää. Niihin aikoihin luin Matti Yrjänä Joensuun romaanin Harjunpää ja kiusantekijät.

Yhtenä talvisen harmaana iltapäivänä istuin bussissa matkalla Vantaalta Helsingin keskustaan. Huomasin Joensuun harjunpäämäisen kielen jääneen jotenkin päälle ja tuuttavan päässäni kanssamatkustajieni  elämää ja talven huokailuja kuin olisin kirjoittanut päässäni kirjaa. Tajusin, että tämä on minun juttuni. Jos koskaan oppisin kirjoittamaan edes osittain yhtä hyvin kuin Matti Yrjänä Joensuu ja oma kirjoittamiseni toisi jollekin samanlaisen valonpilkahduksen elämään kuin Joensuun kirjoittaminen minulle toi, olisin onnellinen. 

5. Mitä kirjoitat?

Kirjoitan pääasiassa  rikosaiheisia  romaaneja. Viides Isaksson-sarjan teos Sieluttomat (WSOY), romaani rikoksista ja omastatunnosta, ilmestyi pari viikkoa sitten. Olen myös kirjoittanut pari tarinakokoelmaa lapsille ja yhden melankolisten rakkausaiheisten novellien kokoelman. Olen myös työskennellyt tv-käsikirjoittajana. Minulla  on myös pitkä lehtimiestausta.

6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?

Jonkin verran huomaan tarkkailevani suomalaista yhteiskuntaa ulkopuolelta, jopa kriittisesti. Joihinkin kirjoihini olen ottanut tapahtumapaikoiksi myös ulkomaita, myös kotimaatani Irlantia, fiktiivisesti jopa kotikylääni Malahidea.
Malahide
7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?

Kirjoitan usein romaanin alun ja lopun ensin ja teen kirjan eri osiin keskelle tukipilarit, joita kohti edetä. Tietysti asioita on hyvä pitää hieman auki, jos mieli muuttuu tai lisäideoita tulee. Joinain päivinä, jos työ ei etene järjestyksessä alusta loppuun, saatan kirjoittaa muualta eteenpäin. Joinain päivinä saatan kirjoittaa useita lukuja vain yhden ihmisen näkökulmasta, kun olen päässyt sen tyypin fiilikseen ja pään sisään.

Tulevien kirjojen ideoita ja tekstinpätkiä varten minulla on omat kansiot koneella.
8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?

Seuraan suomenkielisiä verkkokeskusteluja. Luen paljon tekstejä, lehtiä, kirjallisuutta. Notkeilen yksin ja esimerkiksi Twitterissä laajemmalla ja rajoittamattomalla porukalla kirjoittamalla ja keksimällä  puujalkavitsejä. Niistä saattaa kertyä parhaimmillaan tuntikausia pitkiä toisten kanssa lietsottuja assosiaatioketjuja.

BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?

Suomen kesä on hyvä ollessaan mahtava ja ainutlaatuinen.

Markus Ahosen kotisivu facebookissa.