Thursday, 26 July 2018

Ulkosuomalaiset kirjailijat 8: Satu Rämö

Kuva: Björgvin Hilmarsson (instagram.com/retro_outdoors)
Satu Rämön tahti saattaa hengästyttää heikompia. Kahden lapsen äiti pyörittää Reykjavikissa skandinaavista design-kauppaa,  kirjoittaa suosittua blogia ja viihdyttäviä kirjoja, urheilee, järjestää hevosvaelluksia ja niin edespäin. Jos haluat tietää, miten tämä kaikki on mahdollista, lue Sadun kirja Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä, mistä pidät (WSOY). Kirja on mielenkiintoinen ja inspiroiva ja ainakin minä hotkaisin sen parissa päivässä - ja inspiroiduin. 

1. Kuka olet ja mitä teet?
Satu Rämö, 38. Kirjailija, yrittäjä, bloggaaja. Suomalainen Islannissa. Asun Reykjavikissa perheeni kanssa (islantinen puoliso ja meillä kaksi lasta 8v ja 2v).

2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?
Tulin Islantiin vaihtoon vuonna 2003, ihastuin maahan ja matkailin täällä paljon. Yhdellä reissulla tapasin tulevan puolisoni ja mielelläni muutin sitten lopulta tänne. 

3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.
Islanti on mahtava saari keskellä suurta merta, upea luonto ja mielettömän hienot maisemat, joita ovat muokanneet toisaalta jäätiköt ja toisaalta tulivuoret. Maailmanluokan luontonähtävyyksiä täynnä koko saari. Ihmiset ovat reippaita, iloisia ja sopivan itsevarmoja ja itseironisia. Ja he kertovat paljon hyviä tarinoita itsestään ja muista; täällä on loistavaa elää kirjailijana.
Kuva: Björgvin Hilmarsson
4. Miten sinusta tuli kirjailija?
Kirjoitin matkaopaskirjan Islannista vuonna 2008. Siitä se sitten lähti. Koin pitkän muodon kiinnostavana ja se inspiroi. Huomasin että tekstiä syntyy ja pitkäänkin matksuun pystyi luomaan hyvää vääntöä. Sen jälkeen oon julkaissut kymmenkunta kirjaa.

5. Mitä kirjoitat?
Lähinnä asiaproosaa. Islantilaisesta elämästä, myös matkakirjoja ja viime aikoina uuden työntekemisen muotoihin ja lifestyle-yrittäjyyteen liittyviä kirjoja.
Kuva: Janita Autio (http://janitaautio.com/)
Viime vuonna ilmestyi yhdessä Hanne Valtarin kanssa kirjoittamani teos Unelmahommissa (WSOY), joka kertoo siitä, miten harrastuksesta voi halutessaan tehdä työn ja kuinka työelämää ja työssä menestymistä voi miettiä tuoreista näkökulmista. Kirjamme saa pian jatkoa, ja olemme nyt vuoden verran julkaisseet samaan aiheeseen liittyvää podcastia Unelmaduunarit. (https://www.acast.com/unelmaduunarit)

Vuonna 2015 julkaistu Islanti-kirjani Islantilainen voittaa aina (WSOY) osoittautui niin suosituksi, että saa myös jatko-osan. Järjestyksessään 10. kirjani Islantilainen kodinonni (WSOY 2018) kertoo islantilaisesta tavasta olla perhe, sillä  olen saanut paljon kysymyksiä siitä, miksi Islannissa on niin korkea syntyvyys, miten tasa-arvoiset vanhempainvapaat ovat toimineet täällä ja millaista tällaisella pikkusaarella ylipäätään on kasvattaa lapsia.

Kirjoitan myös Salamatkustaja-blogia sekä lehtijuttuja ja kolumneja. Tykkään kirjoittaa tekstejä monipuolisesti: pitkää ja lyhyttä muotoa, asiajuttuja ja vapaampaa irroittelua.

6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?
Jep, ainakin aihevalinnoissa.

7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?
On. Teen aina ensin perusteellisen suunnitelman sekä sisällöstä että aikataulusta, kunnes ryhdyn kirjoittamaan. Suunnitelmaan on hyvä turvata, vaikka se muuttuisikin ajan myötä. Ennen kuin aloitan, mulla on melko selvänä mielessä se mitä olen tekemässä, milloin se valmistuu ja kuka kustantaa. Aika kirjan kirjoittamiseen on tiukalla muiden töiden, perheen ja harrastusten takia eli on pakko olla aika suunitelmallinen, että saa jotain valmiiksikin.
Kuva: Björgvin Hilmarsson (instagram.com/retro_outdoors)
8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?
Kirjoitan paljon, etenkin blogin päivittäminen ja instagram-viesteily päivittäin pitävät yllä kielitajua. Luen paljon ja vain suomeksi. Puhun lasteni kanssa suomea, mikä sekin ylläpitää omaa kielitaitoa.
Kuva: Björgvin Hilmarsson
BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?
Joo! Suomenkielistä teatteria ja elokuvaa ja kirjakauppoja. Myös järjestelmällisyys, Islantiin verrattu edullinen hitataso ja lämpimät säät ovat asioita, joita välillä kaipaan. Ja talvisin hyviä murtsikkalatuja, niitä kun täällä on aika vähän.



Sarjan aikaisemmat osat:
2. Anu Patrakka, Portugali
4. Max Manner, Luxemburg
Sunday, 22 July 2018

Sukelsin maisemaan, jotta kesä ei mene ohi

Tänäkin vuonna tuntuu käyneen kuten edellisinä. Nautin kesän ensimmäisistä päivistä huhti-toukokuussa, kunnes uppouduin töihin ja elämään van yhtäkkiä havahtuakseni siihen, että kalenterissa seisoo heinäkuu. Todellinen herääminen tapahtui viikko sitten, kun puiston läpi pyöräillessäni tajusin ruohon palaneen keltaiseksi sillä aikaa, kun minä vain säntään asiasta toiseen.

Juhannus ei tuota minulle vaikeuksia, mutta kun kuvat heinäkuisista festareista valtaavat facebookin, alkaa toimistossa ahdistaa. Kesälomani starttaa yleensä heinäkuun kaarruttua puoliväliin. Tärkeintä on ehtiä Suomeen vielä heinäkuun aikana, jotta kesä ei mene ohi. Tätä kirjoittaessani kesäloman alkuun ja Suomen mökkilomaan on aikaa kolme päivää. Tiktak.
En voi sanoa, ettenkö lainkaan ehtisi nauttia kesästä. Olemme jo suorittaneet kesän pakollisen puistogrillaukset, niin bikineissä kuin hiiligrillilläkin, olen syönyt kolme kertaa jäätelöä ja istunut muutaman kuuman illan ravintolan terassilla tai biergartenissa.

Mutta henkisesti olen kesässä vasta sitten, kun loma alkaa.

Taisin kuitenkin ottaa jo pienen varaslähdön kesälomaan. Jouduimme lähtemään lyhyellä varoajalla miehen kotipaikkakunnalle, mikä tarkoittaa 7-8 rattoisaa matkustustuntia Saksan läpi. Mutta tällä kertaa se todella kannatti! En ole koskaan kokenut Nordfrieslandissa niin lempeitä ja aurinkoisia kesäpäiviä. Yleensä siellä tuulee aina, ja pilvet pyyhkivät tuulimyllyjen yli vauhdilla. 
Perjantaina appiukko pakkasi kajakit peräkärryyn ja vei meidät postikorttiin. Pohjanmerellä on voimakas vuorovesi, joten vesi on poissa rannoista suurimman osan päivää. Onneksi on kuitenkin jokia ja kanaaleja, joita pitkin pääsee seikkailemaan peltojen keskelle.

Kaupunkilaiset ihmettelivät ensin kaikkialla lepäävää hiljaisuutta, sitten joenpientareella laiduntavia lampaita ja lehmiä, kaislikossa suhahtelevia sudenkorentoja, veden pinnalla piipahtavia pikkukaloja ja läheisellä sähkölinjalla istuvia pikkulintuja. Harmaahaikarat seurasivat menoamme, kun kuuntelimme jälleen hiljaisuutta, jonka rikkoi vain ääni, joka syntyy, kun mela kohtaa vedenpinnan.

Avioliiton tilakin tulee testattua, kun ollaan samassa veneessä vaimon meloessa edessä ja miehen pitäessä perää.
Hauskinta matkassa oli se, että Treene-joki kuljetti meidät keskelle pikkukaupunkia tai ehkä 2500 asukkaan paikkakunta on nimestään huolimatta pelkkä kylä.

Friedrichstadtilla on erikoinen historia. Sen perusti 1600-luvulla aluetta hallinnut tanskalainen Friedrich III, jonka aikana kaupunkia kasvatettiin Alankomaista tuotujen siirtolaisten avulla. Nämä taas rakensivat kahden joen liitoskohtaan sijoittuvaan kaupunkiin kanaaleja ja kotimaastaan tuttuja punatiilisiä taloja, joiden takia Friedrichstadt on nykyään suosittu turistikaupunki.
Yksi Friedrischstadtin kanaaleista, kuva Pixabay.
Taukopaikka Friedrichstadtissa.
Hieman hirvitti lipua kajakilla turisteja kanaaliajelulle kuljettavien suurten moottoriveneiden ja sinne tänne sinkoilevien polkuveneiden ohi, mutta ymmärrän paikkakunnan vetovoiman.

Paluumatkalla tervehdimme joenrantaan ilmestyneitä hevosia ja väistimme moottorivenettä, joka rikkoi äänellään ja hurjastelullaan alueen rauhan. 

Kajakkiajelussa on jotain erittäin meditatiivista. Hitaasti lipuvassa joessa ei tarvitse keskittyä aallokkoon tai edes käyttää kovin paljon voimaa, vaan kajakki lipuu kuin itsestään eteenpäin ja kyytiläinen voi vain keskittyä nauttimaan luonnosta. Matalassa oleminen mahdollistaa yhteyden ympäristön kanssa. Tämä oli tähänastisen kesän paras maisemapäivä, jota ei haitannut edes se, että onnistuin melomispuuhassa kastelemaan istuimeni.
Valitettavasti itse kajakkiretkestä tai Friedrichstadtin kanaaleista ei ole kuvia, koska en uskaltanut ottaa kameraa esille kastumis- ja putoamisvaaran takia. Mutta voinette kuvitella maisemat itse.

Kesä, se on täällä ja minun.
Thursday, 19 July 2018

Ulkosuomalaiset kirjailijat 7: Emmi Itäranta

Olen erittäin innoissani tästä ulkosuomalaiskirjailijahaastiksesta. Tutustuin Emmi Itärantaan Kölnissä vuonna 2014, kun täällä vietettiin suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden viikkoja. Saimme kutsua yhden Kölissä vierailevista kirjailijoista yliopistolle ja valinta osui Itärantaan. Ihastuin Teemestarin kirjan kieleen, veden kuvauksiin ja tekstin luomaan maailmaan heti. Ihmisenä Itärannasta huokui juuri sellaista älykästä zen-energiaa kuin hänen teksteistäänkin.

Itäranta on kertonut kirjallisuuslehti Parnasson haastattelussa, miten monta hylkäyskirjettä esikoiskäsikirjoitus sai (muistaakseni 11), kunnes asiat loksahtivat ja teoksesta tuli jopa jonkinlainen maailmanmenestys. Tämä tieto on varmasti tukenut ja innostanut monia kirjailijoiksi haluavia.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Emmi Itäranta. Kirjoitan spekulatiivista fiktiota suomeksi ja englanniksi. Työskentelin aiemmin Kentin yliopistossa Canterburyssa, mutta olen tällä hetkellä päätoiminen kirjailija.

2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?
Pitkä tarina lyhyesti: lähdin vaihto-opiskelijaksi Britanniaan vuonna 1999, palasin Suomeen moneksi vuodeksi ja päätin lähteä uudelleen Britanniaan luovan kirjoittamisen maisteriohjelmaa tekemään vuonna 2007. Jäin sille tielleni.

3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.
Olen asunut Britanniassa lähes yksitoista vuotta. Suurin kulttuurishokki tänä aikana on ollut kahden vuoden takainen kansanäänestys, jossa maa päätti irtautua Euroopan Unionista. Britannia on monella tapaa Suomea monikulttuurisempi, mutta ilmapiiri on muuttunut brexit-prosessin myötä: maa on kääntynyt entistä enemmän sisäänpäin ja ihmisten elämää leimaa uudenlainen epävarmuus.
4. Miten sinusta tuli kirjailija?
Lukemalla ja keksimällä tarinoita, kunnes ryhdyin kirjoittamaan niitä, ensin vain itselleni ja lopulta kunnianhimoisemmin. Ratkaisevaksi osoittautui kahden vuoden luovan kirjoittamisen maisteriohjelma, jonka aikana ryhdyin kirjoittamaan ensimmäistä romaaniani Teemestarin kirjaa

Opinnot auttoivat minua lähestymään kirjoittamista uudella tavalla ja tunnistamaan vahvuuksiani ja heikkouksiani kirjoittajana. 

Teemestarin kirja sai ensimmäisen kustannussopimuksensa vuonna 2011 Teos-kustantamon scifi- ja fantasiaromaanikilpailun kautta.
Teos on palkittu myös Kalevi Jäntin - ja Nuori Aleksis - palkinnoilla ja käännetty 21 kielelle (toim.huom).

5. Mitä kirjoitat?
Pääasiassa romaaneja, silloin tällöin jonkin novellin. Useimmiten kirjani kategorisoidaan joko scifiksi tai fantasiaksi. Itse lähestyn genreä varsin väljästi, hyödyllisenä työkaluna, jonka ei kuitenkaan kannata antaa rajoittaa kirjoittamista tai lukukokemusta. Minua kiinnostavat erityisesti ekologinen ja vallankäytön tematiikka.

Kirjoitan kirjani kahdella kielellä, rinnakkain suomeksi ja englanniksi. 

Käytännössä teen joka luvusta ensimmäisen luonnoksen yhdellä kielellä, tavallisesti suomeksi, ja käännän sen sitten englanniksi. Editoin tekstiä jo kääntämisen aikana, ja lukujen uudet versiot kulkevat aina molempien kielten läpi. Kahden kielen vuorovaikutus siis muovaa käsikirjoitusta alusta loppuun asti. Metodi on aikaa vievä, mutta pidän kurinalaisuudesta ja tarkkuudesta, jota se vaatii minulta kirjoittajana.
6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?
Jossain määrin. Sijoitin ensimmäisen kirjani kuvitteelliseen tulevaisuuden Suomeen osittain siksi, että olin juuri muuttanut Britanniaan ja minulla oli koti-ikävä. Toisessa romaanissani Kudottujen kujien kaupunki (Teos 2015) ei ole näkyvissä minkäänlaista suomalaista elementtiä, mutta sen kulttuurisesti sisäänpäinkääntyneessä, mahtavaa menneisyyttä muistelevassa ja tiukkaan luokkahierarkiaan perustuvassa saarivaltiossa voi ehkä havaita hyvin etäisiä kaikuja Britanniasta.

7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?
Työtapani tuntuu hiukan muuttuvan jokaisen kirjan kohdalla, joten rutiinitkin muokkautuvat sen mukaan. Pyrin sijoittamaan aktiivisimman kirjoitusajan aamupäivään, sillä keskittymiskykyni on silloin parhaimmillaan. Asetan myös aamulla kirjoitustavoitteen päivälle ja viikon alussa tavoitteen viikolle. Romaanin laajaa kokonaisuutta on helpompi hallita, kun sen jakaa pieniin osiin. Jos olen jumissa kirjoittamisen kanssa, käyn kävelyllä tai luen jotain.
8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?
Luen suomenkielisiä kirjoja ja uutisia. Juttelen ystävien ja perheen kanssa Skypen välityksellä. Kirjoitan suomeksi.

BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?
Kaipaan tilaa, luontoa, hiljaisuutta ja joitain ruokia. Ruishapanleipä on se klassikko, jolla täytän matkalaukun Suomessa käydessäni.

Wednesday, 18 July 2018

Vinkit kaupunkilomalle Müncheniin

München oli paljon enemmän, kuin osasin odottaa.  Olin ajatellut, ettei München välttämättä ole minun kaupunkini, sillä Bayerilla ei ole Saksan sisällä kovin hyvä maine, vaikka rikkaana osavaltiona se onkin yksi Saksan tärkeimmistä. Myös Bayer München -jalkapallojoukkueen ylivoima on ärsyttävää, joten odotin saapuvani snobbailevien rikkaiden kaupunkiin.
Miten väärässä olinkaan!
Tässä muutamia vinkkejä siihen, miten kaupunkilomapäivän saa kulumaan mukavasti Münchenissä. Halutessasi voit lisätä oman vinkkisi vaikka blogin kommenttikenttään =)

1. Biergartenit

Müncheniä ei voi ajatella ilman olutta, joten löysin itseni Biergartenista nopeammin kuin uskoinkaan. Olutterasseja on useita ympäri kaupunkia, mutta suositus Augustiner Kellerille, joka sijaitsee lähellä rautatieasemaa ja Cirkus Kronen naapurissa. Viihtyisällä alueella on iso leikkipuisto sekä niin itsepalvelutiski kuin pöytiin tarjoilua. Omat eväät saa tuoda mukaan, kunhan nauttii alueen juomatuotteista. Kello 17 jälkeen olutta saa vain litran tuopeista, kippis!

2. Eisbachwelle ja Englisches Garten eli Englantilainen puutarha
Tästä olen toki kuullut, mutta en uskonut ennen kuin omin silmin näin: Surffareita keskellä kaupunkia! Englisches Garten on suuri puisto, joka lähtee ydinkeskustan kulmalta pohjoisen suuntaan. Se on kuulemma suurempi kuin New Yorkin Keskuspuisto, mutta tiedä häntä. Englantilaisessa puutarhassa on kuulemma myös nudistipuoli, joten turisti ei saa hämmentyä, jos eksyy polulta.
Puistoon voi kävellä Odeonsplatzilta tai Münchenin tärkeimmän rakennuksen, valtiopäivätalon, ohi. Aika alkupäässä odottaa puiston kuuluisin nähtävyys eli Eisbachwelle. Iser-joki pulppuaa sillan alta muodostaen täydellisen ja tasaisen surffausaallon, joka kerää vuorokaudenajasta ja vuodenajasta riippumatta jonon surffareita. Ihan käsittämätön mutta toimiva ja viihdyttävä konsepti.

3. Viktualienmarkt
Keskusta-alueen ehdottomasti viehättävin tori on Viktualienmarkt. Tori peittyy vihreisiin myyntimökkeihin ja värikkäisiin tiskeihin, joilta saa niin vihanneksia ja hedelmiä kuin paikallisia koristetuotteita, juomia ja ruokia. Paikalliset tekevät torilla päivittäisostoksia ja turistit ihmettelevät kaikkea muuta.
Torin keskellä sijaitsee tietysti myös Biergarten, jossa oli perjantaina lounasaikaan jo hyvä meno. Varjoisa tori tarjosi mukavan taukopaikan, vaikka tuotteet jäivät ostamatta.

4. Jäätelökioskit

Olen syönyt tänä kesänä aivan liian vähän jäätelöä, mihin tuli onneksi muutos Münchenissä.

Viktualienmarktilla sijaitsee pieni jäätelökoju, jonka ohi ei kannata kävellä. Der verrückte Eismacher und der Fröschkönig - koju houkuttelee maistamaan vähän eksoottisempia jäätelömakuja.

Tarjolla oli niin Augustiner-olutjäätelö kuin mansikka-basilika-balsamico -sekoitusta (herkullista). Erilaisia marjasekoituksia ja suklaamakuja löytyy myös. Hullulla jäätelöntekijällä on Münchenissä useita myyntipisteitä ja oma kahvila löytyy osoitteesta Amalienstrasse 77.

Erinomaista jäätelöä tarjoilee myös Schuhbecks Eissalon. Koko katu on täynnä saman miehen omistamina ravintolaa, mauste- ja teekauppaa mutta ainakin jäätelö oli erinomaista osoitteessa Pfisterastr. 11.

4. Tollwood- kesäfestivaali
Satuimme Müncheniin juuri sopivasti heinäkuussa, jolloin Tollwood-festivaali aukesi 30. kerran. Keskelle vanhaa olympia-aluetta pystytetty telttakylä tarjoilee makumatkoja kaikkiin maailman kolkkiin, juomaterasseja, kaikenlaista hippitavaraa mutta myös konsertteja ja tapahtumia. 
Kesällä noin kuukauden ajan toimiva festivaali aukeaa myös joulutorien aikaan talvella, mutta silloin se rakennetaan Theresienwieselle eli Oktoberfestin alueelle ja on kuulemma suurempi ja vähemmän sympaattinen kuin kesäjuhla. Joulufestari on auki joulutorien aikaan.
Tollwood tarjosi kuumana kesäpäivänä mukavan hengailupaikan mutta uskoisin, että alue on parhaimmillaan juuri lämpiminä kesäiltoina ja konserttien aikaan.

5. Schwabingin kaupunginosa ja Elisabethplatz
Meille oli vinkattu Schwabingista ja siitä, että viihtyisimme varmasti hengailemalla sen kauniilla kaduilla. Tämä piti paikkansa. Yliopistoalueen kulmilla sijaitseva kaupunginosa oli värikkäine taloineen, pitkine katuineen ja monipuolisine ravintoloineen erittäin viihtyisää seutua. Tosin sen vuokrat taitavat olla Münchenin korkeimpia, mutta tämähän ei turisteja haittaa. 
Eriväriset jugendtyyliset ja keskenään harmoniset talot toivat mieleen Etelä-Helsingin korttelit, mutta sillä erolla, että Münchenissä kauniita taloja jatkui katukaupalla. Kävelyn välissä kannattaa suunata kahville vaikka Elisabethplatzille, jonka keskellä on tietysti pieni Biergarten ja leikkipuisto ja pienissä kojuissa kahviloita ja myyntitiskejä.

6. BMW-näyttely ja Olympiapark

Jos seurueeseen kuuluu miespuolisia jäseniä, uskoisin, että Olympiaparkin kulmalla sijaitseva BMW-Welt kutsuu luokseen. Näyttelyssä pääsee istumaan erilaisiin automalleihin ja moottoripyörien päälle, siellä voi pelata X-boxilla autorataa ja ihastella saksalaisen autoteollisuuden ihmeitä. Talossa sijaitseva museo taas kertoo firman historiasta. BMW-maailma löytyy Olympiapark-pysäkin vierestä.
Vuoden 1972 olympialaisiin rakennettu olympia-alue taas tarjoaa kaupunkilaisille edelleen mukavia liikunta- ja ulkoisumahdollisuuksia. Olympiabergiltä on hienot näkyvät ja pikkulammessa voi polkea polkuveneellä. Uimahalli on tällä hetkellä remontissa ja ilmeisesti vanhan stadioninkin kunnostustyöt kestävät vielä tovin.

Münchenissä on myös lukuisia mielenkiintoisia museoita, kuten Saksan historian museo ja taidenäyttelyitä, joissa emme aurinkoisina kesäpäivinä vierailleet. Mutta ehkäpä tämä ei jäänyt viimeiseksi visiitiksi.

Kaupunki on sen verran laaja, että julkisten kulkuvälineiden käyttö on suositeltavaa. Päivän ryhmälippu (2-5 henkeä) maksoi 12,80 eli oli hyvin edullinen. Ydinkeskusta on käveltävissä, mutta hotellimme sijaitsi 5 kilometriä keskustasta ja tuo Olympiaparkkin on pienen ajomatkan päässä.
Sunday, 15 July 2018

5 stereotypiaa Münchenistä - totta vai tarua?

München tunnetaan jalkapallosta, kukoistavasta teollisuudesta ja oktoberfesteistään. Konservatiivinen Bayerin osavaltio on hyvin toisenlaista Saksaa kuin länsikulman iloinen Köln tai pohjoisen raikas Hampuri. Tunnustan, en oikein tiennyt, mitä odottaa, kun päädyin lähtemään spontaanille kaupunkilomalle Müncheniin.

Parin päivän ajan testasin ennakkoluulojani ja kaupungista kuulemiani stereotypioita. Tässä teille tutkimusteni tulokset: 

1. Münchenin on perinteisintä Saksaa, joten siellä kuljetaan dirndleissä ja nahkahousuissa - TARUA

Heti alkuun voin paljastaa, etten juuri nähnyt nahkahousuja tai dirndleitä tai kuullut jodlausta. En voi sanoa pettyneeni, vaikka saksan oppikirja antoikin kaupungista eri käsityksen. Perinneasut ovat toki oluttupien työntekijöiden työasuina mutta muuten nahkahousuja saa  hakemalla hakea katukuvasta. Oktoberfestien aikaan tilanne on tietysti eri.

Jodlaustakaan en kuullut, mutta ehkä sen vuoksi pitää jo mennä etelämmäs. Alpit odottavat noin tunnin ajomatkan päässä suurkaupungista, ja seuraavan kerran minun pitänee jatkaa sinne leikkimään Pikku Heidiä.
Kuva Pixabaystä, koska tätä näkyä en Münchenissä kohdannut.
2. Münchenissä puhutaan bayerin murretta, joka kuulostaa muualla Saksassa huvittavalta - TARUA

Parin päivän empiiristen tutkimusten jälkeen voin sanoa, että Münchenin keskustassa kuulee enemmän vieraita kieliä kuin perinteistä bayerilaista murretta. Tämä hieman yllätti, mutta ainahan kaupunki on eri asia kuin sitä ympäröivä pampa.
Münchenissä sijaitsevat monien kansainvälisten firmojen pääkonttorit ja kaksi isoa yliopistoa, joten kaupungissa asuu ulkomailta tulleita opiskelijoita ja lukuisia ekspat-perheitä. Toisaalta kuuluisa kaupunki vetää myös turistilaumoja, joten keskusta-alue on monikielinen.

3. Kaupunki on Saksan rikkain, mikä näkyy katukuvassa - TOTTA ja TARUA

Düsseldorfiin verrattuna München ei vaikuttanut rikkaalta ja pröystäilevältä. Toki siellä on katuja pullollaan merkkiliikkeitä ja asuinalueita, joihin taviksilla ei ole asiaa. Samalla keskustan vanhat italialaistyyliset kirkot, Biergartenit ja ketjuliikkeet kutsuvat tavallista kulkijaa. Müncheniläiset ovat toki tyylikkäästi pukeutuneita, ja kaupunkilaisista tuli mieleen tikkitakkiset münsteriläiset, mutta suurkaupunkiin mahtuu paljon erilaista väkeä.
Düsseldorfissa kaduille puskee toinen toistaan hienompia autoja, mutta Münchenissä luksusautoja ei juuri näkynyt, koska suuri osa ydinkeskustasta on autotonta aluetta. Paikalliset käyttävät kuulemma mielellään julkisia ruuhkien välttämiseksi. Metrot olivatkin erinomaisen siistejä ja toimivat hyvin.
Mutta toki kaupungin hyvä elintaso näkyy esimerkiksi siinä, että siellä on erittäin siistiä ja vuokrataso on Saksan korkein. En edes halua ajatella, mitä keskustan kulmalla asuminen maksaisi. 

4. Biergarteneissa juodaan olutta litran tuopeista ja syödään paljon lihaa - TOTTA

Olin ollut Münchenissä kaksi tuntia, kun löysin itseni biergartenista. Kasvissyöjälle tilanne oli hieman haastava, mutta tiskiltä löytyi myös fetasalaattia ja paikallista juutsoherkkua obatzdaa, jota syödään jättimäisen bretzelin kanssa. Muuten voin sanoa, että grillit notkuivat erilaista potkaa, kylkeä ja makkaraa, ja oluen ja lihan ystävä olisi täällä paratiisissaan.
Mutta ne juomat! Kello 17 jälkeen olutta ei tarjoilla kuin isoissa litran tuopeissa. Minun oli siis ostettava litran radler (sekoitus limonaadia ja olutta), koska olin tiskillä torstai-iltapäivänä klo 17.04. Täytyy sanoa, että juominen kävi työstä ja lähinnä ihmettelen paikallisten Oktoberfest-kestävyyttä. Pelkkä täyden tuopin kallistaminen vaati käsivoimia.

Hauskaa muuten on se, että biergarteneihin saa tuoda myös omat ruuat mukanaan ja vain juomien ostaminen on pakollista. Alueelle voi siis tulla pitämään omaa piknikkiä, kunhan tilaa jokusen juoman, tai sen yhden litrasen. Yksi afterwork-olut saa Münchenissä aivan uusia tasoja.

5. München on tylsä bisneskaupunki, jossa ei ole mielenkiintoista nähtävää - TARUA

Olin rehellisen yllättynyt siitä, miten monipuolinen kaupunki München on. Keskustan ostoskadut olivat toki täysiä, mutta vanhan kaupungin pienillä kujilla oli tilaa talsia. Münchenistä haetaan myös italialaisvaikutteita, jotka näkyvät esimerkiksi siitä, että kirkot ovat keskellä tavallisia katuja ja kortteleita.
Münchenin keskusta on rakennustyyliltään yllättävän harmoninen, mikä selittyy sillä, että kaupunki pyrittiin toisen maailmansodan jälkeen rakentamaan takaisin sellaiseksi kuin se oli ollut. Paikallisten konservatiivisuus näkyy siis konkreettisesti katukuvassa.

Suurkaupungiksi München on myös hyvin vihreä, sillä keskustan hälinää voi paeta vaikka Englisches Gartenin varjoihin tai vuoden 1972 olympialaisiin rakennettuun ja edelleen käytössä olevaan Olympia-puistoon.
Erityisesti ihastuin keskustan pohjoispuolella sijaitsevaa Schwabingin kaupunginosaan, jonka kadut täyttyivät toinen toistaan kauniimmista taloista. Olo oli kuin Helsingin jugendkortteleissa, mutta sillä erotuksella, että täällä kadut olivat pitkiä ja kauniit talorivistöt jatkuivat loputtomiin.
Kirjoitan pian omaan postaukseensa muutamia matkavinkkejä, mutta tämän tekstin loppukaneetiksi todettakoon, että München on ehkä Saksan kaunein suurkaupunki ja paljon enemmän kuin kaupunkiin liitetyt stereotypiat antavat ymmärtää.

P.S. Jalkapalloon liittyy muuten vielä sellainen luulo, että paikalliset eivät ole Bayer Münchenin faneja, vaikka muu Saksa onkin, vaan kannattavat TSV 1860 Müncheniä, joka pelaa tällä hetkellä 3. liigassa.
Thursday, 12 July 2018

Ulkosuomalaiset kirjailijat 6: Sanna Isto

Sanna Iston nimi putkahti kirjallisuusihmisten tietoisuuteen vuonna 2012, kun hänen esikoiskirjansa palkittiin Arvid Lydecken -palkinnolla. Itsekin Saksassa asuvana suomalaisena lastenkirjailijana olen jo pitkään toivonut mahdollisuutta tutustua Sannaan - ja tämä haastattelu mahdollisti ensimmäisen kontaktin. Tänään siis terveisiä Berliinistä!
1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Sanna Isto ja olen lasten- ja nuortenkirjailija.

2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?
Muutin Berliiniin vuonna 1999 yhdessä saksalaisen mieheni kanssa, joka oli neljä vuotta aikaisemmin muuttanut Helsinkiin.

3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.
Kun asuu Berliinissä, voi sanoa tuntevansa Berliinin, ei niinkään Saksaa. Berliini on värikäs ja monipuolinen kaupunki. Sen lukuisat kaupunginosat ovat niin omaleimaisia, että oikeastaan voisi puhua monista Berliineistä. Kaupunki on yllättävän vihreä. Täällä on paljon puistoja ja järviä ja maauimaloita, metsääkin. Kahviloita ja kulttuuria, yöelämää ja tapahtumia. Tekemistä ja näkemistä. Ja paljon koiria.

4. Miten sinusta tuli kirjailija?
Muutettuani Berliiniin toimin aluksi kääntäjänä. Kääntämisen ohessa kirjoittelin omia tekstejäni, kuten olin tehnyt jo Suomessa asuessani. Pöytälaatikossani oli novelleja ja parikin keskeneräistä romaania. Sitten eräänä päivänä päätin aloittaa kolmannen romaanin ja olla keskeyttämättä sitä, tuli mikä tuli. Näin tulin kirjoittaneeksi ensimmäisen nuortenromaanini, Maan alaiset

5. Mitä kirjoitat?
Kirjoitan lapsille ja nuorille. Ensimmäinen julkaistu teokseni oli Tinka ja Taika (WSOY 2011), joka sai myöhemmin kaksi jatko-osaa (Tinka ja Taika, Noidanruohon salaisuus ja Tinka ja Taika, Kielletty metsä). Tinka ja Taika -sarjan on kuvittanut Julia Vuori.
Vuonna 2016 julkaistiin vihdoin pitkään vuoroaan odottanut esikoiseni, Maan alaiset (WSOY), joka sai Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia Junior -ehdokkuuden. Sen on kuvittanut Sami Saramäki.

Lisäksi kirjoitan Typy-kuvakirjasarjaa (Bazar) yhdessä Eppu Nuotion kanssa. Siitä on toistaiseksi julkaistu kolme osaa, neljäs tulee syksyllä. Typy-sarjaa kuvittaa Sari Airola.

Viides itsenäinen romaanini (joka julkaistaan ensi vuonna) on nuortenkirja ja ensimmäinen, joka sijoittuu Berliiniin.


6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?
Olen asunut Berliinissä kohta 20 vuotta ja sinä aikana olen pyrkinyt viettämään kesälomani Suomessa. Ensin asuimme perheeni kanssa muutamia kesiä Suomenlinnassa ja myöhemmin yhtä monta kesää Karjalohjalla. Maan alaiset sijoittuu Suomenlinnaan ja Tinka ja Taika -sarja hyvin samanlaiseen taloon ja miljööseen kuin karjalohjalainen lomanviettopaikkamme.

Hyvällä syyllä voikin sanoa, että ulkomailla asuminen on vaikuttanut teksteihini, tosin hieman erikoisella tavalla. Kun loma Suomessa loppui, minä jatkoin sitä viipymällä kesän tunnelmissa ja kohteissa berliiniläisen kirjoituspöytäni ääressä.

7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?
Kirjoitan kotona, nykyään yleensä nojatuolissa tai sohvalla istuen. Käytän työskentelyyn sen ajan, jonka olen päivisin yksin. Tämä tarkoittaa käytännössä koulupäivän pituutta. Kirjailijantyö vaatii suurta itsekuria, siksi on hyvä, että sitä jaksottamassa on selkeä lukujärjestys.

8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?
Joitakin vuosia Berliiniin muuttoni jälkeen tajusin, että suomen kieltä todellakin täytyy ylläpitää tietoisesti. Oli kauhistus huomata oman äidinkielen ruostuvan. Noihin aikoihin aloin katsella suomalaisia tv-ohjelmia. Myös lapseni katsoivat Pikku Kakkosta ja oppivat sieltä sanoja, joita eivät olleet kuulleet minulta.

Samoihin aikoihin ystäväpiirini alkoi muotoutua uudelleen. Kaipasin suomen kieltä niin paljon, että hakeuduin suomalaisten pariin. Onneksi minulla on nykyään Berliinissä todella hyviä suomalaisia ystäviä!

BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?
Kaipaan välillä suomenkielistä ympäristöä. Sitä että ympärillä eli kaupoissa, ratikoissa ja ravintoloissa puhutaan suomea. Tunnen silloin olevani osa ympäristöä, tunnen sulautuvani siihen. Olen kotonani kielessä. Kaipaan myös rauhaa. Merenrantoja ja yksinäisiä kallioilla istuttuja hetkiä ihmisiä vilisevien puistojen ja uimarantojen vastapainoksi.