Luova häälahjaidea

Raha on nykyään yksi yleisimmistä häälahjatoiveista ainakin täällä Saksassa. Raha on tietysti vähän tylsä lahja mutta saksalaiset ovat keksineet rahalahjan antamiseen luovia ideoita. Täällä tykätään käyttää käteistä, mikä näkyy myös häälahjoissa.

Me pyysimme miehen kanssa häälahjaksi valuuttaa kahta projektia varten. Toivoimme rahaa, sillä olisi ollut hankalaa kuljettaa lahjat Suomesta Saksaan. Häälahjarahaa pyydettiin keittiötä varten, sillä se kaipaa lisävarustelua, sekä häämatkaan. Keittiöhankinnoista kerron vielä myöhemmin lisää ja häämatkasuunnittelukin on jo pitkällä. 

Helpointa olisi tietysti siirtää lahja suoraan saajan tilille, mutta sepä ei olekaan Saksassa tapana. Vai mitä sanotte tästä taulusta?

Saimme seteleistä askarrellun taulun työkavereiltani enkä edelleenkään tiedä, milloin raaskin purkaa sen. Ehdotin miehelle, että voisimme ottaa taulun mukaan häämatkalle Portugaliin. Tai sitten se säästetään pahan päivän varalle.

Miehen työpaikasta saimme lahjakortin, joka oli asetettu koriin. Heinikossa kortin ympärillä oli  viiden euron seteleistä tehtyjä perhosia.

Netistä löytyy vaikka kuinka paljon ideoita rahan kanssa askarteluun. Itse olen muissa häissä nähnyt ainakin seteleillä koristellun huonekasvin, maisemakollaasin, jossa oli mukana seteleitä, ja Play mobileista rakennetun pienen nukkeasunnon, johon oli piilotettu seteleitä. Eräs pari joutui kaivamaan rahalla täytetyn aarrearkun viherkasvin mullasta. 

Vähintä mitä voi tehdä, on ostaa konfettia ja laittaa se lasipurkkiin seteleiden kanssa. Tai pakata setelit ilmapalloon. Luova ja persoonallinen ote tekee lahjasta heti hauskemman. Ongelmana on tietysti se, milloin lahjan saaja raaskii purkaa setelit kuvaelmasta, mutta mahtava idea tämä taulu!

Häämatkasuunnitelmat

Häistä on kohta neljä kuukautta ja vihdoin saa aloittaa häämatkan suunnittelun, jej!

Syksyllä kävi nimittäin niin, että miehellä oli jo sovittuna toinen reissu häiden jälkeiseen aikaan. Sanoin, että mene vaan ja lähdetään sitten myöhemmin, vaikka keväällä yhdessä reissuun. Minua kiellettiin suunnittelemasta matkaa kesken loppuvuoden kiireiden, mutta nyt lennot on buukattu ja päivämäärät lyöty lukkoon. Minne siis lähdemme?

Miksi Portugaliin?

Olemme molemmat tehneet viime vuosina kaukomatkoja. Olimme yhdessä Argentiinassa ja lisäksi minä olen reissannut Pohjois-Amerikassa, mies Australiassa. Pitkät lennot ja matkat ovat rasittavia ja halusimme lomalle helposti ja kivuttomasti, joten matkakohteeksi valittiin Eurooppa.

Toisekseen mies ei ole kovin innokas rantalomailija. Alkukesästä tehty Fuerteventuran rantaloma ei ollut siippani mieleen. Tämä saattoi tosin johtua siitä, että siellä oli pelkkiä saksalaisia turisteja eikä paikallisista turistibaareista saanut hyviä gin toniceja. Mies viihtyy kaupungin sykkeessä, kahvikuppien ääressä ja ihmisvilinän seassa ehkä vielä paremmin kuin minä.

Olen aikaisemmin käynyt Etelä-Portugalissa mutta häämatkaan halusimme yhdistää kaupunkia ja rannikkoa. Lissaboniin siis. Portugalissa houkuttelee myös sen visuaalisuus. Seuraan muutamia paikallisia instagramaajia ja kyllä esteetikon silmä lepää. Lisäksi portugalilaiset ruuat ja juomat ovat suosikkieni listalla - suunnittelen aloittavani päivän Vino Verdellä ja jatkavani sitten portviiniin... 

Milloin ja minne?

Lähdemme häämatkalle maalis-huhtikuun vaihteessa, ennen pääsiäisruuhkaa. Matkan pituudeksi muodostui 12 päivää lentojen edullisuuden mukaan. Kölnistä pääsee suoralla lennolla Lissaboniin, mikä oli kiva yllätys. Olin varma, että meidän pitäisi lähteä Düsseldorfista.

Aiomme vuokrata Lissabonista asunnon ja tutustua kaupunkiin kiireettömästi, kuten häämatkaan sopii. Loppupäiviksi voisi sitten vuokrata auton ja ajella rannikkoa pohjoiseen. Porto on toivelistalla myös, mutta se on kauempana kuin ajattelin enkä tiedä, miten paljon haluamme ajella. Toisaalta Argentiinan yöbussimatkojen jälkeen kaikki on Portugalissa aika lähellä.

Matkainspiraatio

Pyysimme häälahjaksi rahaa muun muassa tätä matkaa varten. Hyvät ystävämme innostuivat ja kasasivat meille lisäksi laatikollisen matkainspiraatiota. Laatikossa on matkaopas ja maan tiekartasto, pullo portviiniä, DVD Yöjuna Lissaboniin ja cd:llinen Fado-musiikkia. Lisäksi saimme nipullisen matkavinkkejä, ruokaohjeita ja kuvia ystäviemme omilta reissuilta. Näistä riittää materiaalia moneen matkaan.

Matkavinkit

Suunnittelu on siinä vaiheessa, että kaikenlaiset matkavinkit ovat tervetulleita. Onko sinulla suositella joku paikka, josta kukaan ei tiedä mutta jonne meidän pitäisi ehdottomasti mennä? Missä päin Lissabonia kannattaa majoittua? Mikä museo on käymisen arvoinen? Minne sen sijaan ei kannata mennä?

Heitä vinkki Lissaboniin ja sen lähistölle ja minä sanon KIITOS!

Meidän häät: mustavalkoiset kuvat

Vihdoin näyttää siltä, että kaikki kiitoskortit ovat päässeet perille, joten voin julkaista nämä meidän mustavalkoiset hääkuvat. Käytimme osan niitä kiitoskortissa ja päätin julkaista ne vasta korttien löydettyä perille. Yhdessäkin kirjeessä oli Kölnin postileima 29.11. ja se saapui perille tämän viikon maanantaina eli 9.1. Hyvä Suomen posti! 

Eräs ystävä sanoi joululomalla, että rouvaelämä taitaa sopia minulle, sillä näytän kuulemma nykyään kaikissa kuvissa niin onnelliselta. On tietysti mukava kuulla, että hääpäivän taikaa on vieläkin ilmassa. Ja miksei olisi! Mies on ihana ja koen olevani etuoikeutettu saadessani kutsua itseäni hänen aviovaimokseen. Kun ylämäki seuraavan kerran tulee vastaan, täytyy kaivaa esiin nämä hääkuvat ja tunnelmat ja muistaa olla kiitollinen.

Tässä siis vielä muutamia tunnelmapaloja meidän syyskuisista häistä, olkaa hyvät. Värillisiä otoksia samasta päivästä löytyy täältä. Kaikkien kuvien takana ystävämme ja luottokuvaajamme Florian Jung.

Häävuosi takana, uudet kujeet edessä. Niitä voit seurata vaikka blogin omalla Facebook-sivulla. Olethan käynyt jo tykkäämässä? 

Meidän häät: ohjelmaa lapsille

Lähipiirissäni on paljon lapsia. Siskoillani on mainiota jälkikasvua ja kummilapsieni perheistä on tullut minulle lähiomaisia. Oli itsestään selvää, että häihimme kutsutaan lapsia. Niinpä 40 vieraasta yli neljäsosa oli alle 15-vuotiaita. Näin ollen mietin etukäteen erilaisia tehtäviä ja ohjelmaa lapsille. Nuorimmat kolme siskojentyttöäni toimivat morsiusneitoina ja siskonpoika suostui sormuspojaksi. Äitini oli ommellut heille kauniit vaatteet, jotka sointuivat väriteemaamme. Jopa pienin juhlavieras, kolmekuinen vauva, oli saanut oman keltaisen pikkuliivin.

Hääjuhlissa voi joskus olla pitkästyttävää, joten olin miettinyt ja valmistellut lapsille mielekästä puuhaa päivään ja erityisesti pitkien puheiden varalle. Häidemme ohjelma oli monikielinen, joten oli hyvä pitää pienet kiireisinä. Yksi nuori puhui englantia ja saksaa mutta ei ymmärtänyt suomea, vanhimmat suomalaiset lapset ovat jo opiskelleet englantia ja saksaa mutta pienimpien piti selviytyä suomella. Täytyykin muistaa kysyä, miten lapset näin jälkikäteen kommentoivat häidemme kielikylpyä ja miten sen kokivat.

1. Hääbingo

Tähän saivat osallistua kaikki, mutta ensimmäisen bingon jälkeen muut palkinnot menivät lasten pöytään. Bingo-laput oli jaettu koristelujen kanssa pöytiin, ja innokkaimmat raksivat niitä jo vihkiseremonian aikana. Löysin bingon pohjan netin hääsivustolta, mutta muuttelin sitä itse hieman. Mies auttoi muotoilemaan lauseet saksankieliseen bingolappuun ja Kölnin kaaso toteutti layoutin.

Olin etukäteen huolissani sitä, toimiiko tehtävä ja tuleeko niitä bingoja ollenkaan. Mutta kävikin niin, että kaikki palkinnot menivät ensimmäisten parin tunnin sisällä. Palkinnoiksi olin hankkinut karnevalistisia releitä, kuten kukkapantoja, naamareita ja ilmapalloja. Kelpasivat hyvin ja viihdyttivät.

www.florian-jung.com

Bingon huutelu jatkui tosin koko loppuillan ja vielä seuraavan aamunkin.

2. Herkku- tai karkkipöytä

Tämäkään ei ollut pelkästään lapsille tarkoitettu mutta luulen, että lapset huolehtivat siitä, että se tyhjeni. Olen itse ollut aina kova karkinsyöjä, joten totta kai häissäkin piti saada herkutella. Vanhempani olivat hankkineet pöytään laatikkokaupalla Marianneja, Dumleja ja Hopeatoffeeta ja hääviikolla noudin kaupasta vielä irtokarkkeja.

www.florian-jung.com

Kuten arvata saattaa, pöytä oli menestys. Toimme ylijäämäkarkit Saksan häihin eikä niitä ollut paljon. Anteeksi vanhemmat, jos lapsenne olivat illalla sokeritokkurassa, mutta kerranhan täti vaan naimisiin menee.

3. Kuvaustehtävä lapsille

Myönnetään, kertakäyttökamerat taitavat olla aika standardikamaa häissä. Halusin antaa lapsille kamerat käyttöön, koska kuvien ottaminen nyt vaan on hauskaa ja lasten perspektiivi voi usein yllättää. Olin miettinyt valmiiksi tehtävälistan eli ehdotuksia siitä, mitä häissä voisi kuvata. Lapsilla vaikutti olevan hauskaa ja kamerat tulivat täyteen. En ole vielä ehtinyt tai saanut aikaiseksi viedä kuvia teetettäväksi enkä tiedä, millaista materiaalia illasta on tullut. Toivottavasti hupaisia.

Lapset eivät tosin kuvanneet pelkästään kertakäyttökameroilla vaan osa lainaili vanhempiensa järkkäreitä. Tästä on todisteena eräskin kuvasarja, jossa 9-vuotias kummityttöni seuraa minua läpi juhlatilan ja lopulta alan vähän poseerata hänelle. Hauskoja otoksia!

4. Puuhakirja

Jos nyt jälkeenpäin jättäisin jotain häistämme pois, ne olisivat puuhakirjat. Löysin netin hääsivuilta valmiiksi kasatun tehtäväkirjan ja tartuin kiinni. Sivuilla oli muun muassa väritystehtäviä Disney-satujen pariskunnista ja erilaisia "vie prinssi labyrintin läpi prinsessan luo" -tehtäviä. Isosiskoni toi paikalle korillisen puurvärejä ja myös kasan sarjakuvalehtiä luettavaksi, joten materiaalia riitti.

Pienimmät vieraamme olivat vähän väritelleet ja piirrelleet papereille omiaan, mutta tekemistä ja seurattavaa taisi muuten olla tarpeeksi, sillä kirjaset jäivät lopulta aika tyhjiksi eli turhiksi. Lahjoitin ne häiden jälkeen äidilleni, jotta vie puuhatehtävät odottamaan lastenlasten seuraavaa vierailua. 

5. Omat puuhat

Hääpaikkamme oli kaupunkilaislasten unelma, sillä sen ympäristössä riitti paljon tutkittavaa. Maaseudulla sijaitsevan juhlapaikan pihapiirissä on monia puumökkejä ja kaunis puutarha, jossa oli tilaa olla ja juoksennella - sekä tietysti kuvata ja hassutella. Naapurissa on myös hevosia, mutta en tiedä, ehtikö kukaan sinne asti, mutta varsinkin pojat pyörivät pitkään ulkona. Pääasia, että viihtyivät, vaikka minua välillä hirvitti, etteivät häähepenineen jäädy kylmässä syysillassa.

Vanhin kummityttöni järjesti minulle mainion yllätyksen. Kun perhe oli lähdössä kotiin, selvisi, että 14-vuotias oli juhlien aikana tehnyt trailerin meidän häistä. Kummityttöni oli yhdistellyt illan aikana kuvattuja videopätkiä ja puuhastellut ne kännykkänsä kanssa yhteen. Muuten häistämme ei ole videota. 

Tämä on niin hieno! Kummitäti huolehti siis aivan turhaan, etteivät nuoriso ja lapset viihdy juhlissa, sillä niin mahtavia juttuja siitä päivästä on syntynyt.

Saan julkaista trailerin kummityttöni luvalla, joten olkaapa hyvät!

Lue myös:

Meidän häät - ohjelma

Meidän häät - juhlapaikka

Meidän häät: ohjelma

Häiden ohjelma on aikamoinen palapeli. Suunnittelua helpotti esimerkiksi vieraiden logistiikka. Olimme päättäneet, että avioliiton siunaus toimitetaan juhlapaikalla, jossa puolet vieraista tulisi myös majoittumaan. Näin ollen juhlapaikalle pääsi helposti esimerkiksi bussilla eikä paikasta toiseen siirtymistä tarvinnut erikseen järjestellä.

Vihkiminen

Kello 15 alkaneen toimituksen hoiti kirkkoherra-isäni - ja hienosti hoitikin! Hän oli yhdistellyt suomalaisen ja saksalaisen kaavan osia, niin ettei mitään varsinaisesti käännetty tai toistettu vaan kaava rullasi sujuvasti eteenpäin. Raamatunkohta luettiin sekä saksaksi että suomeksi, mutta virsi jätettiin pois. 

www.florian-jung.com

Myös kanttori löytyi omasta takaa. Pikkusiskoni kanttori-aviomies säesti vihkitilaisuuden baritonitorvella. Tulomusiikkina oli Bachin Preludi, joka on kiva urkukappale mutta torven kanssa siinä oli haastetta. Lisää haastetta toi loppumusiikki. Mies on kova Star wars -fani, joten olin ehdottanut loppuun elokuvien klassikkoteemoja. Kanttori otti homman tosissaan ja sovitti baritonitorvelle viisiminuuttisen pätkän. Tässä vaiheessa morsian kyynelehti avoimesti, mutta uskon sen johtuneen siitä, että tiesin kaavan loppuvan tähän ja rennomman osuuden alkavan. Vihkitilaisuutemme loppui spontaaneihin aplodeihin, sillä niin hienosti torvi soi. 

Virallisen osuuden jälkeen vieraista muodostettiin ulos kunniakuja, jonka puhaltaman saippuakuplapilven läpi me astelimme maailmaan siunattuna avioparina. Ulkona otettiin saman tien ryhmäkuvat vierasjoukosta ja sitten asetuimme ovenpieleen ottamaan vastaan onnitteluja.

www.florian-jung.com

Kakkukahvit heti alkuun

Häidemme järjestelyissä pidimme mielessä kaksi asiaa: kenelläkään ei saa olla tylsää eikä turhaa odotusaikaa saa tulla. Uskoakseni tavoitteeseen päästiin. 

Ensinnäkin häissämme edettiin epäperinteisen suomalaisen mutta tyypillisen saksalaisen järjestyksen mukaan. Onnittelumaljojen jälkeen juhla alkoi kahvilla ja kakulla, kuten saksalaisissa häissä yleensä. Asiasta keskusteltiin etukäteen paljon, mutta olen tyytyväinen, että annoin periksi. Vieraille oli kerrottu, että ruoka on vasta illalla, joten lapsiperheet olivat huolehtineet kunnon lounaasta.

Jätimme vieraat kahvittelemaan ja skoolailemaan cavalla ja livahdimme kuvaajan kanssa ulos ottamaan potrettikuvia. Sillä välin juhlatilassa täytettiin vieraskirjaa. Halusin vieraista polaroid-kuvia, joten kaikki kävivät vuorotellen kuvauttamassa perheensä tai itsensä ja askartelemasssa kuvansa korttiin. Niistä tuli niin hienoja! Lapsille oli vielä erikseen omia tehtäviä, mutta niistä kerron toisessa postauksessa.

Ohjelmanumerot

Palasimme juhliin noin puolen tunnin päästä ja siellä vallitsi iloinen puheensorina ja leppoisa meno. Kukaan ei näyttänyt tylsistyneeltä. Morsiuspari istutettiin pöytään, sillä oli ohjemanumeroiden aika. Kaaso juonsi suomeksi ja bestman saksaksi ja parivaljakko toimi erinomaisesti yhteen. 

www.florian-jung.com

Morsiamen äidin puhe

Ensimmäisen ja ehdottomasti illan hauskimman puheen piti äitini. Hän puhui suomeksi ja kaksikielinen ystävämme tulkkasi puheen saksaksi. Olin jo osannut odottaa, mitä äitini tulee tuoreelle sulhaselle esittelemään. Olen aina ollut ahkera päiväkirjan kirjoittaja ja jo 2. luokalla olen miettinyt tarkat säännöt  poikaystävälle, jonka otan kun olen iso.

Erityisen ylpeä olen siitä, että olen jo 8-vuotiaana tiennyt, ettei minusta ole kokiksi vaan se on miehen homma. Hauskinta tässä on se, että sulhaseni sopii kuvaukseen paremmin kuin hyvin - oluen määrässä olen vuosien myötä lipsunut mutta kuulemma olen joskus pyytänyt häntä riisumaan lippiksen ruokapöydässä. Kun tietää, mitä haluaa, voi sen jopa saada.

Illan koskettavimman puheen piti sulhasen isä. Hän puhui englanniksi ja tälläkin kertaa osasin odottaa, mitä puheessa tullaan mainitsemaan. En ole koskaan tavannut anoppiani, joka nukkui pois vain vähän ennen suhteemme alkua. Koko hääväki kyynelehti, sillä niin kauniisti isä edesmenneeseen vaimoonsa viittasi.

Hääleikki

Tunnekuohujen laannuttua seurasi kevyempi numero. Olin antanut kaasolle ja bestmanille vapaat kädet, joten tiesin etukäteen vain puheista. Meidät istutettiin aitiopaikoille ja saimme kuulla, että vierailla on kädessään kymmenen kohdan lista, joka käydään nyt yhdessä läpi. Kaikki, jotka voivat vastata kysymykseen yksi "kyllä" nouskoot seisomaan. Meidän piti arvata, mikä kysymys on eli mikä näitä ihmisiä yhdisti. Lista oli suomeksi ja saksaksi, ja me miehen kanssa vastasimme englanniksi, jotta kaikki pysyivät mukana.

Tämä oli hauskan interaktiivista, vaikka muutaman kohdan arvaaminen olikin vaikeaa. Kysymyksinä oli muun muassa, kuka on meidän molempien facebook-kaveri, kuka on nähnyt sulhasen alasti, kuka on ollut festareilla sulhasen kanssa tai nähnyt morsiamen balettipuvussa. Hauska numero varsinkin pieniin häihin, joissa vieraat istuvat samassa tilassa ja näkevät kaiken.

Kaason ja bestmanin puheet

Leikin jälkeen pidettiin juoma- ja seurustelutauko ja sen jälkeen kaaso ja bestman pitivät puheensa, kaaso kahdellä kielellä, bestman englanniksi. Parasta kaikissa pidetyissä puheissa oli se, että ne olivat selkeästi mietittyjä, sopivan mittaisia ja sisälsivät persoonallisen näkökulman tai pointin. Kiitos niistä! Puheiden jälkeen otettiin perinteiset yhteiskuvat morsiustyttöjen, sisarusten ja perheiden kanssa - ja kuten isosiskoni oli etukäteen toivonut, kuva siskoksista omien mister Darcyjensä kanssa.

Hääillallinen: seisova pöytä

Tässä vaiheessa kello läheni puoli seitsemää, ja pitopöytä oli valmis. Ruoka oli juuri niin hyvää kuin olimme odottaneet ja keräsi hurjasti kehuja erityisesti saksalaisten keskuudesta. Ruokaa syötiin pitkään ja hartaasti. Olimme laskeneet, että  lapsiperheet lähtenevät kahdeksan aikoihin kohti kotia, joten siihen mennessä olisi syytä viedä "virallinen" ohjelma loppuun. Näin tapahtuikin. Kun ensimmäiset alkoivat ilmoitella lähdöstään, päätimme, että nyt on finaalin aika.

Morsiuskimpun heitto / sukkanauha / häätanssi

Ensin minä heitin kimppuni - suoraan kattoon ja lattialta bestmanin tyttöystävän käsiin. Sulhanen heitti sukkanauhan, ja sitten oli tanssin aika. Mies vastusti tanssimista, kunnes mummo edellispäivänä sanoi, ettei tämä ole mikään kysymys vaan pakollinen tehtävä. Niinpä häätanssi tanssittiin. Kappaleemme oli James Blaken "A case of you", joka on seurannut meitä nämä vuodet. Äitini sanoi, ettei kukaan kiinnittänyt mitään huomiota jalkatyöskentelyyn, sillä kuhertelimme koko kappaleen.

Yllätysohjelma

Kuvittelin, että ohjelma oli tässä, mutta seurasikin YLLÄTYS. Tarina on seuraava. Miehen parhaat opiskeluaikaiset ystävät ovat lähes kaikki entisiä opiskelijoitani ylopistolta ja seuranneet suhdettamme sen alusta asti. Kaksi mainiota tyttöä esitti tekemänsä räpin suomen kurssillani viisi ja puoli vuotta sitten. Nyt nuo tytöt ovat hyviä ystäviäni ja räpin esittäjiksi tuli koko kyseinen ystäväporukka. Alkuperäisestä esitettiin alkusäkeistö, jota seurasi kaksikielinen räpäytys Ice T:n "Ice ice babyn" rytmiin - tällä kertaa kertsi oli "Jasper ja Heidi". Ulvoin naurusta ja sitten vähän itkin, koska se oli niin loistava. Onneksi koko räppi on videolla.  

Yksi säkeistöistä kuului näin:

       "Heidi - nätti, vilkas ja peloton

        näki Jasperin ja ties ett tuo se on!

        Tyylikäs mies, ei liikaa sanoja käytä

        Heidille sopiva eikä hullulta näytä."

Sanon tähän vain, että kielten opiskelu kannattaa aina.

Baila baila

Tässä vaiheessa osa vieraista hyvästeli ja loput korkkasivat gin tonic -kokoelman ja snapsipullot ja aloittivat bileet. Meitä oli loppuillan/yön paikalla noin 20 henkeä, musiikki tuli spotifyista ja silti tanssikemut olivat yhdet parhaista ikinä, vaikka itse sanonkin. Mies sanoi minulle useaan kertaan, miten uskomatonta on, että me pidämme toisiamme huipputyyppeinä mutta myös meidän kaikki kaverit tulevat loistavasti toimeen. Yöpalaksi oli äitini isän tekemiä karjalanpiirakoita ja tanssi kesti 04 asti.

Miltä nyt tuntuu?

Nyt viisi viikkoa myöhemmin olen edelleen sitä mieltä, että en tekisi mitään toisin vaan kaikki meni aivan mahtavasti. Kenelläkään ei ollut tylsää. Toisaalta varoituksen sana tuleville morsiamille: häät ja kaikki niihin liittyvä vie yllättävän paljon energiaa. Oli ihanaa mennä naimisiin, mutta olen tyytyväinen siihen, että se on nyt tehty ja normielämä voi taas jatkua.

Lue myös:

Meidän häät - ohjelmaa lapsille

Meidän häät: potrettikuvat

Avioliittoa on takana kuukausi ja päivä. Juhlista on tänään tasan kuukausi, joten on aika julkaista häiden värilliset viralliset potrettikuvat. Olen ollut onnellinen siitä, että lähipiiristä löytyi niin monia tyyppejä tekemään meidän päivää: Kuvaajamme Florian Jung on toisen kaasoni aviomies. 

Kuten elämään usein, näihinkin potrettikuviin liittyy pieni tarina. Ennen juhlia kuvaaja oli kierrellyt juhlapaikan ympäristöä ja etsinyt hyviä kuvauspaikkoja. Niemimäen mansikkatila sijaitsee pellon keskellä mutta lähistöltä löytyi viehättävä metsä. Kovin kauan Flo ei ehtinyt metsää tutkia, sillä läheisestä talosta tuli ulos vanha mies, joka huusi jotain suomeksi. Flo levitteli käsiään ja yritti selittää englanniksi mutta ymmärtäessään sanan "poliisi" hän päätti antaa olla.

Parin tunnin päästä menin soittamaan talon ovikelloa ja kysymään, saammeko kuvata talon lähellä. Vaimo pahoitteli äkkipikaista miestään ja lupasi, että saamme ottaa niin paljon kuvia kuin haluamme. Kovin kauaa emme lopulta voineet kuvata, sillä morsiamelle tuli vähän vilu +10 asteen ilmassa. Mutta oli se sen arvoista. Tässä meidän potrettikuvat, olkaa hyvät!

 http://florian-jung.com 

Meidän häät: morsiamen aamu

Tämä morsian oli varma, ettei saisi nukuttua hääjuhlia edeltäneenä yönä. Mutta nukuinpa kuitenkin! Ennen kellonsoittoa olin kuitenkin tikannut jo viestin bestmanille viime hetken järjestelyistä. Edellispäivänä maistraatissa vihitty mies nautti hotellin monipuolisesta aamiaisesta; minä närpin lähinnä jukurttia ja hedelmiä. Mietin koko ajan, näkyykö meistä ulospäin se, että naimapuuhissa ollaan.

Aikataulu piti ja kello 11 olin kampaajalla valmiina hääkampaukseen ruusut toisessa ja meikkipussi toisessa kädessä. Lahdessa on se mukava puoli, että joka paikasta löytyy tuttuja: Salon RF:n Riikka on hyvä lapsuudenystäväni ja menneiden vuosien tanssikaveri. Koekampausta ei oltu tehty, mutta luotin kokemuksesta Riikan näkemykseen. Hän tietää, mitä tekee ja saa aikaan nopeasti, joten alle tunnissa letti kiersi päätä ja ruusut istuivat paikallaan. Ylijääneet isoimmat ruusut laitettiin kaasojen ja kuskin hiuksiin.

Avioliiton siunaaminen alkaisi vasta klo 15, joten kampaajan jälkeen meillä oli vielä aikaa piipahtaa keskustassa kaupassa, ennen kuin menimme jatkamaan valmistautumista hyvän ystäväni luokse. Siellä sain jo nieltyä jonkinlaisen lounaan, ja tietysti valmisteluihin kuului myös lasi skumppaa. Viimeistään sen jälkeen tunnelma rentoutui. Miehen valmisteluissa oli kuulemma nautittu sivistyneesti annokset viskiä.

Toinen kaaso kertoi, että poikien aikataulu oli hieman pettänyt, mutta se ei vaikuttaisi lopputulokseen. Miehen kuskina toimi hääkuvaajamme, joka oli epähuomiossa jättänyt pukunsa Airbnb-asunnon kaappiin. Hän oli sulkenut ulko-oven perässään, pudottanut avaimet sovitusti postiluukusta eteisen lattialle ja tajunnut, että jotain puuttuu. Onni onnettomuudessa oli, että asunnon omistaja pääsi paikalle lyhyellä varoitusajalla, ja pojat pääsivät lähtemään kohti hääpaikkaa aivan riittävän ajoissa. Puhelimesta huomasin, että mies oli jakanut minulle tiedon kommelluksesta, vaikka eihän se minun valmistautumiseeni vaikuttanut mitenkään.

Seuraava tunti meni nopeasti. Yksi kaaso alkoi meikata minua toisen kirjoittaessa hääpuhettaan puhtaaksi. Diilimme oli, että tein itse meikille pohjat ja kaaso maalasi minulle silmät. Puhetta valmisteleva kaaso taas selitteli, että kaksikielisenä pidettävä puhe on ihan oikeasti jo valmis, mutta se pitää kirjoittaa vielä luettavaan kuntoon. 

Kuski meni ulos koristelemaan hääautona toiminutta vuoden 1993 Nissan Micraa. Pitsit sai yllättävän tiukasti paikoilleen mutta pakoputkeen ei viritelty mitään krumeluureja. Takakontin pakkaaminen vaati hieman järjestelyä, sillä kaikilla oli matka- ja yöpymiskamoja mukana eikä Micra tunnetusti ole tila-auto.

Jossain vaiheessa kävi ilmi, että toisen kaason puvun selkämyksen pitsi on sen verran ohutta ja edellisissä juhlissa kärsinyttä, että puku on pakko ommella kiinni. Morsian oli jo suljettu korsettiinsa ja oli jo ihan lähtötunnelmissa, mutta ompelemisesta ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Pääsimme lähtemään klo 14.35 eli 15 minuuttia suunniteltua myöhemmin. Kirjoitin matkalta äidilleni viestin, jossa kerroin, että myöhästymme tyylikkäät 10 minuuttia, koska Lahden kaupunkiliikenne ja sen tietyömaat. Myöhemmin selvisi, ettei äitini ollut saanut viestiä, koska puhelin oli kotona, mutta ainakin minulla oli hyvä omatunto siitä, että olin ilmoittanut myöhästymisestä.

Ajomatkasta tuli kuviteltua rauhallisempi. Olin ollut varma, että joko itken tai nauran tai olen muuten vain hysteerinen. Olo oli yllättävän harmoninen ja mielessä pyöri lähinnä, että jes, vihdoinkin mennään ja tämä tapahtuu. Esittelin ohi vilahdelleita lapsuuteni maisemia muille kyytiläisille,  vilkuilin auton kelloa ja arvioin minuutteja. Micra on toiminut kesän yli hyvin, mutta toki leikittelimme myös ajatuksella tien päälle jäämisestä ja sen seurauksista.

Micra kurvasi hääpaikan pihaan klo 15.10 ja tilaisuus alkoi saman tien. Mies sanoi, että hänellä oli ollut hieman tuskaisat 10 minuuttia, kun kaikki olivat jo paikoillaan odottamassa ja meitä ei vain kuulunut. Oli toki helpompi sukeltaa suoraan tilanteeseen kuin joutua kohtaamaan yleisössä kuhiseva jännitys. Toisaalta hän oli jo ehtinyt tervehtiä paikalla olijoita ja päästä sinuiksi tilan kanssa, kun minä taas pamahdin suoraan vihkiryijynä toimineen maton päälle. Olisi kovasti tehnyt vilkuilla olan yli saliin ja katsella ihmisiä, mutta energia meni ilmeiden hallintaan ja tietoisuuteen siitä, että on itse kaikkien katsottavana.

Morsiamena olemisesta voin sanoa sen, että se oli aika hauskaa. Olen esiintynyt paljon ja työskennellyt teatterissa, joten aluksi tuli sellainen fiilis, että tänään nämä kuteet ja tällainen rooli. Aluksi tuntui kummalliselta kekkuloida ympäri ystävän kämppää valkoiset helmat heiluen. Laittautuminen oli hyvässä seurassa tosi leppoisaa ja olihan se kiva huomata, että vaivannäkö tuotti halutun lopputuloksen. Siskoni kehui minun säteilleen läpi illan. Minä taas mietin, miten hyvin uusi luomumineraalipuuteri sai ihon hehkumaan.

Kaikesta ulkoisesta laittamisesta huolimatta uskon, että lopullinen silaus morsiamen lookiin tulee sisältä ja omasta fiiliksestä, onnesta ja elämän hetkestä. Sitä esannssia on valitettavan vaikea saada purkitettua.

Lue myös:

Apua, olen morsian!