Wednesday 10 April 2019

Ihanan helppo keskiraskaus eli raskausviikot 13-27

Jihuu, raskauden viimeinen kolmannes on alkanut! Nyt raskausviikolla 28 olen iloinen siitä, että olen menneinä kuukausina kirjannut tänne pieniä muistutuksia raskauden etenemisestä, sillä en pystyisi palauttamaan niitä enää mieleeni.

Olen kuullut, että keskiraskautta kehutaan raskausajan parhaana aikana, ja voin allekirjoittaa asian. Minun viime kuukauteni ovat olleet helppoja ja menneet nopeasti. Erityisesti viimeiset kahdeksan viikkoa ovat sujahtaneet ohi ongelmitta.

Viikko 13

En tiedä, johtuuko siitä, että ruoka kuuluu jouluun ja sitä on paljon, mutta alkuraskaudesta vaivannut nälkä alkaa helpottaa. Nukun edelleen hyvin sikeästi. Jännitän vähän, miten yöt sujuvat Suomen lomalla kyläpaikoissa, mutta jännitän turhaan. Nukun niin tukkina, että saan vasta aamulla kuulla, millaista lapsiperhehärdelliä ympärilläni on yöllä saattanut olla.

Viikko 14.

Uusi vuosi alkaa niskapoimu-ultralla, joka tehdään heti viikon 14 alkuun. Kaikki on juuri niin kuin pitääkin eikä tutkimuksessa löydy huomautettavaa. Lääkäri tallettaa meille videonpätkän ja pyöritän sitä ensimmäiset päivät non stoppina. Tuijotan katkelmaa, jossa polskii pienen pieni ihminen, ja ihmettelen, onko se minusta, minussa.

Odotus jotenkin realisoitui ultran jälkeen. Vaikka hän ei vielä iso olekaan, on hän silti jo vahvasti olemassa. Ja tekee itselleen tilaa, sillä kohtua nipistelee ja kiristää.

Olen ollut koko alkuraskauden turvonnut, mutta nyt turvotus on laskenut ja alkanut muuttua pieneksi vauvamahaksi, jota ulkopuoliset eivät kuitenkaan vielä huomaa. Joulukuussa keskivartaloni näytti lähinnä siltä, kuin olisin syönyt liikaa suklaata ja muita jouluherkkuja, joten pyöristyminen on ihan paikallaan.

Viikko 15.

Viikko etenee samaa rataa kuin edellinen, vaikka aamuöisin minua valvottaa, iltaisin on hankala nukahtaa ja päiväunet tulevat tarpeeseen.
Viikko 16.

Alkuviikosta on niin helppo ja energinen olo että tuntuu, kuin koko raskautta ei olisikaan. Selviän ensimmäistä kertaa kahdeksaan viikkoon öitä ilman yövälipalaa, ja se on melkein juhlan paikka. Neljäntenä yönä syön taas, koska unohdin iltapäivän kirjoituspuuskassa tankata tarpeeksi.

Loppuviikkoa kohti alan tuntea ensimmäisiä liikkeitä. Herään eräänä yönä klo 03.40 enkä tiedä, mihin. Hetken kuulosteltuani tajuan oikeaa lonkkaa kohti tunkevan painontunteen, nipistelyn ja häilyvät hipaisut, jotka vaihtavat välillä paikkaa selän puolelle. Lapsella taitaa olla menossa sambakurssi.

Viikko 17.

Olen miettinyt ja odottanut kauhunsekaisin tuntein, milloin maha oikein alkaa kasvaa. Ja yhtenä aamuna se on siinä. Ihan noin vain. Kova puolikaari tervehtii minua eikä sitä pian ole enää piilotteleminen.

Tosin, kun kerron lukukauden lopussa opiskelijoilleni äitiyslomastani ja siitä, että heille on tulossa kesällä sijainen, he katsovat minua hölmistyneinä. Kukaan ei ollut aavistellut tai huomannut koko talvena mitään.

Alan myös tosisaan nauttia raskauden iloista: olen ystäväni kanssa brunssilla ja vedän sen aikana kolme isoa croissanttia tosta noin vain. Oikein naurattaa, kun ihmettelen, mihin ne hävisivät. Päätän kuitenkin, että syömisiä on pakko myös vahtia, jotta raskauden jälkeisestä palautumisesta ei tule liian kova urakka.

Viikko 18.

Monet omat vaatteet sopivat yhä mutta alan viikon loppupuolella käyttää äityishousuja. Yhdet vanhat farkut menisivät vielä, mutta ovathan nämä paljon mukavammat, joten päätän, että ei tarvitse enää odotella. Sitä paitsi äitiyshousujen trikoo-osa pöyristää vatsaa oikein sievästi ja saa sen näyttämään ihan oikealta raskausmahalta.

Viikko 19.

Kätilön tulee käymään kotona ja kuuntelemme lapsen sydänääniä. Hetki on ihmeellinen ja kirjoitin siitä täällä.

Valittelen kätilölle kummallista väsymystä. Lukukausi on juuri loppunut ja onhan tässä ollut kaikenlaista, mutta ei sentään näin pitäisi väsyttää. Kätilö nauraa ja toteaa, että kuule, väsymys johtuu ihan vain raskaudesta. Aktiivisen ihmisen on hankala totutella siihen, ettei koko ajan jaksa painaa.

Jumpassakin tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että vatsa on tiellä enkä pysy enää vauhdissa mukana. Selvitän, miten pitkäksi aikaa salikortin saa jäädytettyä ja teen sen. Sitten etsiskelen youtubesta raskausjoogaa ja muita raskaana oleville suunnattuja treenejä ja alan treenata kotimatolla.

Viikko 20.

Voin hyvin ja harrastana paljon kuminauhajumppaa ja joogaa. Ei valittamista.

Viikko 21.

Vihdoin se on täällä: rakenneultra! Minua ei jännitä tai pelota se, onko vatsassa kaikki kunnossa, vaan lähinnä odotan uteliaana lapsen sukupuolen selviämistä. Minähän olen koko ajan odotellut poikaa, mutta tietysti tyttökin olisi tervetullut.

Kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Lapsi ei paljasta meille kasvojaan, mutta vilauttaa jalkoväliään erittäin selvästi, ja poikahan se siellä köllii. Lisää rakenneultrasta täällä.

Herään joskus öisin siihen, että vatsa on kova pallo. Asia ihmetyttää, koska eikö makaamisen ja lepotilan pitäisi rentouttaa ja olla hyväksi vatsalle. Mietin, voikohan asiaan vaikuttaa se, että nukun usein selälläni, ja sitähän ei jossain vaiheessa enää suositella.

Viikko 22.

Vietämme viikon Kanarialla lomalla ja heti viikon alkuun on kovia kohdun liitoskipuja. Ne tuntuvat muuten toistavan itseään säännöllisesti noin neljän viikon välein.

Nälkä on vähentynyt, vaikka ilmeisesti sen pitäisi näillä viikoilla kasvaa. Sillä voi tosin olla vaikutusta, että ahmimme viikon hotellin all inclusive -ruokia. Lomaähkyn jälkeen huomaan kuitenkin palaavani raskautta edeltäneeseen ruokarytmiin ja -määrään, sillä vatsa on alkanut tuntua ahtaalta ja kiristää eikä sinne edes kerralla mahdu paljon ruokaa. On sitä tämän raskauden aikana  tullut jo syötyäkin, että hieman vähempikin kelpaa.

Viikko 23.

Kätilö tulee taas käymään ja toteaa, että raskaus etenee kuin oppikirjasta. Paino, vyötärön ympärys, kohdun koko, kaikki vastaavat ideaalimittoja ja kasvavat niin kuin pitääkin. Kysyn vatsan palloutumisesta öisin, ja hän sanoo sen liittyvän kohdun tai siis tietysti lapsen kasvuun. Kohtu on lihas ja välillä se jännittyy. Ei siis huolta siitäkään.

Kätilö painelee mahaani, laittaa silmänsä kiinni ja kertoo, missä asennossa lapseni on (toinen jalka toisen päällä, kyynerpäät koukussa ja kädet rinnalla. Käsittämätöntä!) Kätilö kertoo, ettei nuorille kätilöillä välttämättä enää opeteta tätä taitoa, koska ultraäänikoneet ovat niin yleisiä, ja näyttää minulle, miten voin itse tunnustella lapseni sijaintia.

Olen jo huomannut, että hän viihtyy parhaiten vatsani oikealla puolella ja liikkeet tulevat useammin vasemmalle, ja tässä asennossahan hän oli rakenneultrassakin. Vatsan painelusta taitaa tulla jokailtainen harrastus, jonka opetan miehellekin.
Viikko 24.

Lasken jo kovasti viikkoja siihen, että jos vauva syntyisi, se saattaisi jo selvitä. Toki toivon, että asukas viihtyy yksiössään loppuun asti, mutta mieltä rauhoittaa tieto siitä, että kohta aletaan olla jo selvillä tai ainakin turvallisemmilla vesillä.

Kaikkinainen kuivuminen on alkanut vaivata. Jouduin vaihtamaan kaikki ihonhoitotuotteeni jykevämpiin heti raskauden alussa mutta nyt myös kaikki kehon limakalvot ja kurkku tuntuvat kuivuvan. En voi syyttää kevättä, joka on ollut sateinen.

Tajuan yhtäkkiä, että en ole syönyt banaaneja pariin viikkoon, koska en enää syö aamuöisin eikä aamuisinkaan ole kiljuva nälkä. Onhan niitä tosiaan tullut raskauden aikana vedettyä, ja siksi tauko on tarpeen. Nukun nykyään yöt läpi ilman ruoka- tai vessataukoja, mikä on sekin ihanaa.

Ja tiedättekö, mikä muu on ihanaa? Voin niin hyvin, että uskaltaudun maistamaan taas kahviakin. Ja se maistuu yllättävän hyvältä.

Viikko 25.

Vatsaa kiristää ja puristaa, ja ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että sen kantaminen vie voimia ja alkaa vaatia sitä, että hidastaa ja istahtaa välillä. Keskiraskauden loppupuoli lähestyy jo ja alan ymmärtää, miksi raskauden viimeisestä kolmanneksesta puhutaan kunnioituksella.

Olen kolme päivää poissa kotoa ja kotiuduttuani mies tuijottaa vatsaa ja toteaa, että se on kasvanut. Harppauksin. Toki vaatetuksellakin on väliä. Hameissa maha näyttää paljon isommalta kuin raskausfarkuissa ja tiukoissa paidoissa. Tunnustan, minulla on vaikeuksia sopeutua tähän uuteen olomuotooni, joka ei tunnu lainkaan omalta.

Taas koittaa muutos unirytmissä: Minulla on aamulla viimeistään kuudelta silmät auki, vaikka ei ole nälkä tai vessahätä. Tämä voi tosin liittyä myös kevääseen ja valon lisääntymiseen. Usein onnistun nukahtaamaan vielä hetkeksi, mutta näen erittäin sekavia unia.

Viikko 26.

Kohdun liitoskivut tulevat neljän viikon rytmissä, kuten tähänkin asti, joten osaan odottaa niitä. Tällä kertaa ne ilmenevät kovempina kuin koskaan. Alavatsan oikealle puolelle pistää töissä niin kovin, että kävely tuntuu pahalta.

Seuraavana päivänä en pysty lainkaan kävelemään, koska sattuu niin paljon. Istuminen ja seisominen ovat ok, joten vietän koko päivän kirjoituspöydän äärellä, sillä päätän alkaa kirjoittaa uutta kirjaa vielä, kun siihen on mahdollisuus. Kolmantena päivänä kipu alkaa helpottaa, ja kaikki tuntuu taas normaalilta.

Olen päässyt helpolla tähän asti, mutta tiedän, että tästä saattaa vielä tulla hyvin raskasta ja epämiellyttävää.

Viikon kohokohta on vaunuostoksilla käyminen. Tähän asti on tuntunut oudolta ajatella itsensä työntelemässä vaunuja lähikaduillamme, mutta ihastun valitsemiini vaunuihin niin kovin, että tuskin maltan odottaa, että saan ne käyttöön.

Viikko 27. 

Tästä viikosta ei taida olla oikein muuta sanottavaa kuin voihan flunssa! Taapellan puolikuntoisena liian monta päivää, mikä kostautuu. Lääkäri määrää lopulta antibiootteja ja viikon sairaslomaa.

Kätilön kotikäynti seuraava sattuu sairaslomapäivään, ja hän vakuuttaa, että lapsella on kaikki hyvin ja muutenkin kaikki on juuri, kuten pitääkin. Olen hirvitellyt painon nousua, mutta punnituksessa totean, että raskauden kaksi kolmannesta ovat tuoneet minulle kahdeksan ja puoli kiloa, mikä ei ole järkyttävä määrä. Mutta olen valmistautunut siihen, että tästä se paisuminen vasta alkaa.

Raskauden viimeiset viikot - bring it on, olen valmis!

P.S. Kuvat mustasta jalkapallosta ovat tältä aamulta.
Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?