Jos Hampurissa iskee koti-ikävä, on olemassa yksi paikka, johon kannattaa mennä. Hampurissa jo vuodesta 1901 toiminut suomalainen merimieskirkko on kulttuurikeskus, ostosparatiisi ja olkapää.
Tilaan astuessa iskee omituinen fiilis. Dominokeksipaketit, Auran sinappiputelit ja Lapin kulta -tölkit tervehtivät tulijaa. Kahvilan tiski on täytetty karjalanpiirakoilla, munavoitakin on, ja Fazerin leivonnaisilla. Kahvitermoksessa lukee reilusti KAHVI, ja myyjä tervehtii iloisesti suomeksi. Tilanne on hämmentävä. Täällä on jo niin tottunut terästämään aistinsa kaikissa kassatilanteissa, että palvelun saaminen suomeksi on todella omituista.
Kahvihetken aikana voi lueskella Helsingin Sanomia, suomalaisia naistenlehtiä tai kirkollisisa julkaisuja Tarja Halosen tarkkaillessa tilannetta seinältä. Viereisessä huoneessa on kirjasto, johon hankitaan silloin tällöin suomalaisia uutuuskirjoja. Kirkkosalissa en sen sijaan ole vielä päässyt käymään, koska siellä on aina ollut tilaisuuksia menossa, juuri viimeksi ristiäiset.
Kahvilan yhteydessä olevasta putiikista saa kaikenlaisia suomalaisia tuotteita Kalevala-koruista Finlandia vodkaan. Kotiin kantamani salmiakkipantterit ja karjalanpiirakat maistuivat myös kämppikselle. Suomen kieli tuottaa tosin vaikeuksia, joten kämppis nimesi piirakat uudelleen "kiripirikakkaksi", mutta hyviä kuulemma olivat.
Kirkon alakerrassa on sauna, jonka voi varata käyttöön. Viikko-ohjelmassa on myös yleisiä naisten ja miesten saunavuoroja. Olin keskiviikkona puhumassa Minna Canthin tuotannosta kirjailijapiiriläisille takkahuoneella, jonka sivuitse marssi mies jos toinenkin pyyhe kainalossa saunaan. Ilmeisesti esitelmäni ei ollut tarpeeksi kiinnostava voittaakseen löylyt.
Kirkolla on myös jatkuvasti konsertteja ja muita suomalaiset yhteen kokoavia tilaisuuksia. Tällä hetkellä valmistellaan kuumeisesti joulubasaaria, joka on todella iso ja odotettu tapahtuma. Basaarissa myydään glögiä, ruokaa ja kaikenlaisia suomalaisia tuotteita pukinkonttiin. Asiakkaat ovat kuulemma pääasissa saksalaisia. Suomalaisen merimieskirkon vieressä ovat myös norjalainen ja tanskalainen kirkko, ja kaikilla on myyjäiset samaan aikaan marraskuun loppupulella.
Myös ruotsalainen merimieskirkko sijaitsee alueella, mutta on ainakin ulkoisilta puitteiltaan sisariaan vaikuttavampi. Tosin kirkkoja ympäröi erittäin viehättävä portugalilaisalue sekä Elben varren kuuluisa kävelysilta, Landungsbrücken. On siis monia syitä, miksi korttelissa kannattaa viettää aikaa, mutta olen varma, että tulen vierailemaan erityisesti eräällä tietyllä salmiakkihyllyllä aina silloin tällöin.
Nykyinen kirkkorakennus on vihitty käyttöön vuonna
1966. Se sijaitsee hieman pimeässä kulmassa, mutta
on sisältä mitä leppoisin.
Jokaisessa itseään kunnioittavassa merimieskirkossa
kuuluu toki olla papukaija. Kun se alkaa
iltaisin kyllästyä ihmisiin, se huutelee heippaa
ja hyvää yötä ja toisinaan ehkä
myös jotain sopimatonta.
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?